En alunperin ajatellut vielä tätä tänne postata, mutta teen sen nyt sitten kuitenkin. Kirjoittelin tämän muutamaa yötä takaperin ihan fiilispohjalta. Aikaa meni sellainen pyöreä tunti (arviolta). Jatkoa tälle on sitten turha ihan heti odotella. Hoidan Pyhimyksen ensin alta pois.
Kommenttia siis. Kaikesta. Olkaatte hyvät.
---
Katso heidän virheettömiä liikkeitään. Katso, kuinka he hallitsevat ruumiinsa jokaista lihasta täydellisesti. Katso, kuinka he lumoavat kaiken ympärilläsi. Ja ennen kaikkea – hullaannu itsekin. Juo ahnaasti siitä kauniista maljasta, jota he sinulle tarjoavat.
Mutta kun he ovat menneet, et saa heitä enää muistella. Ravista heti haikeus harteiltasi. Heidän peräänsä ei ole soveliasta haikailla. Sillä he eivät ole mitään muuta, kuin kierteleviä kerjäläisiä. Eikä ylimyksen ole sopivaa kulkea heidän joukossaan.
Saati sitten haluta heitä.
Siivekäs: Prologi – Sirkus:
Lämmin tuuli hyväili hänen poskiaan. Musta yötaivas syleili hänen haurasta kehoaan. Ja hän oli sekaisin.
Voi kuinka hän oli sekaisin. Ja voi kuinka hän piti siitä.
Hän katseli hullaantuneena pientä näyttämöä mäen juurella. Kylmät väreet kävivät hänen selässään ja niskassaan. Myös muut hänen ympärillään istuivat kuolemanhiljaisina ja tuijottivat mustia ja valkoisia hahmoja näyttämöllä. Punaiset, oranssit, vihreät ja siniset lyhdyt heiluivat näyttämön ympärillä tuulessa. Tanssijoiden paljailla kehoilla välkehtivät hikipisarat kuin jalokivet – kaikissa taivaankannen väreissä. Tanssijoiden sulava liikehdintä nosti silloin tällöin huokauksia yleisöstä. Toisinaan äänekkäitä suosionosoituksia. Useimmiten mykistynyttä himoa ja kunnioitusta.
Matalan mäen rinteessä istui arviolta kolmisenkymmentä nuorta ritaria tai muuta ylimystä. Siellä täällä saattoi erottaa myös kauniita naisia hiuslaitteineen ja valkoisine kasvoineen. Vaan kenen tahansa kasvoja sattui katsomaan, näki edessään himon peilin.
Näyttämöllä tanssahteli kolme alastonta hahmoa. Mies ja kaksi naista. Joskin miehen erottaminen naisista oli vaikeaa, jos sattui katselemaan esitystä vähänkin kauempaa. Tämä johtui lähinnä hänen pitkistä mustista hiuksistaan ja maalatuista silmistään. Ja voin vakuuttaa, etteivät pelkästään naiset katselleet auki tippunein suin ja himon kourissa tuota näyttämöllä pyörähtelevää miestä. Kaikkien kolmen kehot oli ajeltu karvattomiksi ja maalattu mustiksi ja valkoisiksi.
Raphaelin vierellä nurmikolla istui nuori mies. He pitivät toisiaan käsistä kiinni. Raphael ei olisi ikinä uskonut tekevänsä mitään sellaista. Hän ajatteli sekoavansa parhaillaan. Hänellä ei ollut harmaintakaan aavistusta siitä, mihin tämä johtaisi. Tai mitä tapahtuisi huomenna. Mutta hän ei halunnutkaan tietää. Hän tunsi suunnatonta riemua ollessaan täysin hallitsemattomassa tilassa. Ollessaan täysin sekaisin. Ollessaan ehdottoman vapaa kaikista normaalin elämän kahleista.
Hänen ystävänsä, Paul pudotti tyhjän pullon nurmikolle ja paransi asentoaan.
”Eivätkö olekin mahtavia?”, hän kysyi.
Raphael naurahti ja otti ryypyn viinipullostaan, ”Ketä katselet?”
”Naista oikealla”, Paul lipaisi huuliaan.
Raphael joi lisää.
”Entä sinä?”
”Tirehtööriä.”
He purskahtivat nauruun kumpikin.
Näyttämön edustan varjoissa, pienellä tuolilla istui mustaan sonnustautunut vanhahko mies. Hän oli esittäytynyt aikaisemmin illalla yleisölle. Hän oli kertomansa mukaan herra d´Artoi.
d´Artoi oli oikein hyvin säilynyt tapaus. Korkeat kasvot. Kauniit kasvot. Mutta eivät miehekkäät. Hän puhui oikein imelästi. Ja aina kun hän puhui, Raphael toivoi, ettei hän koskaan lopettaisi. Raphael ja d´Artoi olivat katselleet toisiaan koko illan ajan.
Ja Raphael oli koettanut taistella itseään vastaan koko illan.
”Sano isällesi, että kutsuu heidät linnaan”, Paul tempaisi hampaillaan korkin uudesta pullosta.
Raphael nauroi.
”En minä halua miehiä.”
”Otat sitten jonkun noista naisista”, Paul virnisti ja viittasi näyttämölle.
Raphael hymyili ja kääntyi taas katsomaan esitystä.
Mutta samassa, yhtäkkiä – liian äkkiä – näytös loppui. Ja samassa tanssijat olivat poissa. Vain lyhdyt heiluivat näyttämön ympärillä. Yleisöstä nousi pettynyt huokaus. Tirehtööri nousi tuoliltaan hymyillen. Siellä täällä nurmikolla makasi lemmiskeleviä pareja. Osa yleisöstä nousi ja kääntyi lähteäkseen. Jotkut jäivät istumaan nurmikolle – hullaantuneina – tai pettyneinä liian aikaisesta lopetuksesta. Paul ja Raphael nousivat kiireettä ylös ja lähtivät kävelemään kohti hevosiaan jotka odottivat mäen takana metsän laidassa.
d´Artoi katsoi vielä kerran Raphaelia ja iski tälle silmää. Ja sitten jäivät näyttämön valot heidän taakseen ja Paul ja hän katosivat käsi kädessä mäen taakse. Yön syliin.
---
Sellaista. Mitä piditte?
Siivekäs: Prologi - Sirkus
Itseasiassa teksti on kirjoitettu niin pitkälle fiilispohjalta, etten miettinyt periaatteessa ulosantia ollenkaan.. 
Mutta seuraava osa tulee valaisemaan jo sitten melkeimpä kaiken perusjuonesta.
Ja eihän tässäkään tuon Slaaneshin lisäksi ole kuin muutama jatkovaihtoehto. Kukin tulkitkoon omalla tavallaan. Seuraava osa ruotii sitten enemmän.
Mutta seuraava osa tulee valaisemaan jo sitten melkeimpä kaiken perusjuonesta.Ja eihän tässäkään tuon Slaaneshin lisäksi ole kuin muutama jatkovaihtoehto. Kukin tulkitkoon omalla tavallaan. Seuraava osa ruotii sitten enemmän.