IG-aiheinen kertomus. Mukana draamaa, väkivaltaa, huumoria ja juonittelua. Ehkä jopa romantiikkaa hiven.
"Korpraali Kilmeister", mylvi eversti Grimsrud. "Kuinka te jaksatte yhä inttää, että pelastuitte joidenkin avaruusjääkäreiden toimesta? "
"Koska se on fakta", Kilmeister vastasi. Hän oli sanonut saman asian lukemattomia kertoja ja alkoi kyllästyä jatkuvaan huutoon. Eversti Grimsrud oli kaiken lisäksi äärimmäisen lahjakas karjumaan. Hänen kasvonsa punoittivat mylvinnästä ja hiki helmeili hänen kaljuuntuneella otsallaan samalla kun hänen suunsa sylki ulos raivopäistä monologiaan. "Minä tiedän mitä näin. "
"Tähän tilanteeseen tarvitaan ilmeisesti ulkopuolista apua", Grimsrud tuhahti ja tarttui sisäpuhelimeen. "Poistukaa korpraali. " Grimsrud ei todellakaan pitänyt asioista joista hän ei tiennyt jo ennen aloittamistaan miten se päättyisi. Avaruusjääkäreiden läsnäolo oli huono enne.
Kilmeister otti asennon, tervehti vielä hyvän tavan mukaisesti ja poistui everstin työhuoneesta. "Perkeleen ihranaama", hän murahti päästyään varmasti kuulomatkan ulkopuolelle.
***
"Mitä luulet tästä vielä tulevan? " Janson kysyi heidän ryhmäänsä määrätyltä sotamies Lundegaardilta. Lundegaard oli kookas, arpien kirjoma kolossi joka alituiseen syljeskeli. Hänen jokainen sanansa tuli kuin sylkäistynä ja mikäli siinä ei ollut kirosanoja täytteenä, hän oli äärimmäisen vakavissaan. Hänen puheensa suhahti katkottujen etuhampaiden takia, joita hän ei ollut ikinä vaivautunut korjauttamaan.
"Perkele. Mistä mä tiedän", Lundegaard murahti ja sylkäisi vihertävän limaköntin heidän asumuksenaan toimivan puolijoukkueteltan seinään.
"Voisit olla kiroamatta", Jenna La Marca sähähti makuupussinsa uumenista. "Joku haluaa vielä nukkua. "
Lundegaard ei vastannut ja nosti uuden polttopuun kaminaan. Muu ryhmä jatkoi nukkumistaan parhaansa mukaan kun Kilmeister saapui.
"Perkule. Korppu. Mitä se ihranaama sanoi? " Lundegaard kysyi.
"Sanoi hankkivansa ulkopuolista apua", Kilmeister vastasi ärtyneenä. "Mene kuitenkin vartioon", hän käski ja istui lämmittävän kaminan viereen.
"Käskystä korppu", Lundegaard tuhahti ja poimi kiikaritähtäimellä varustetun kiväärinsä mukaan. Hän oli koulutukseltaan tarkka-ampuja ja samalla yksi komppanian parhaita ampujia. Hänestä kerrottiin, että hän osui kärpäsen kokoiseen maaliin. Yksinäisyydessään Kilmeister mietti, mitä eversti oli tarkoittanut "ulkopuolisella avulla". Oli se mitä hyvänsä, se ei kuulostanut hyvältä.
***
Seuraavana aamuna eversti Grimsrudin työhuoneessa oli synkeä saattue. Veli Julius kunnioitetusta Inkvisitiosta henkilökohtaisine apureineen. Grimsrud tunsi Juliuksen maineelta ja oli peloissaan. Hän oli kuullut upseeritovereiltaan ja joiltain sotilailtakin karmeita kertomuksia Juliuksen työtavoista. Hänellä oli syytä toivoa, että Julius häipyisi mahdollisimman nopeasti ja hiljaisesti.
"Teillä on siis täällä ongelma harhaoppisuuden kanssa. " Julius puhui itsevarmaan sävyyn. Jopa kohtelias kysymys huokui synkeää uhkaa. Hänen mukaan olevat rynnäkkösotilaat näyttivät ärsyttävän ylimielisiltä seistessään Inkvisiittorin takana täydessä sotavarustuksessaan. He eivät osoittaaneet alkeellisintakaan kunnioitusta ylempää upseeria kohtaan.
"Kyllä. Eräs miehistäni väittää aaveen pelastaneen ilmeiseen tyranid-väijytykseen joutuneen ryhmänsä, vaikka koko muu joukkue menehtyi", Grimsrud sanoi ja alkoi samalla saada ajatuksiaan kokoon. "Lisäksi hänen ryhmänsä muut jäsenet kertovat samaa. "
"Missä he ovat tällä hetkellä? "
"Lähetin heidät ampumaradalle telttamajoitukseen täydennysmiesten kanssa. "
"Mainiota eversti", Julius vastasi ja kääntyi poistuakseen. Grimsrudia ärsytti Inkvisiittorin koppava asenne. Onneksi se ei ehtinyt tai huomannut vaatia mitään ylimääräistä, kuten komentovaltaa tai panssarivaunuja.
"Ja muuten eversti", Inkvisiitori huusi oven takaa. "Olette vapautettu tehtävistänne ja syytän teitä harhaoppisuudesta. "
"Perkele", Grimsrud ärähti ja marssi ovelle. "Hyvä on. Ole johdossa, mutta toivottavasti osaat itse pyörittää tätä yksikköä", hän sanoi Inkvisiittorille pilkallisesti. Toivottavasti hän tajuaisi ottaneensa liian suuren tehtävän itselleen luovuttaisi tehtävän takaisin.
"Se nähdään. Viekää eversti asuntoonsa ja vartioikaa häntä tarkasti", Julius käski rynnäkkösotilaitaan, joiden koulutus ja varustus oli ylivertaista resuisiin kaartilaisiin verrattuna. He näyttivätkin erityisen sotaisilta kiillotetuissa haarniskoissaan ja yrmeine ilmeineen saattaessaan sadattelevaa everstiä arestiin. "Ja pitäkää huoli konteistani", Julius huusi sisäpuhelimeen.
***
"En perkele todellakaan pidä tästä ***** vittuilusta", Lundegaard murahti ruokajonossa. He olivat kulkeneet jokainen päivä kasarmeilta ampumaradalle ja ampuneet hurjasti. Juosten takaisin syömään ja iltapäivällä taas räjähteiden ja muiden erikoisvälineiden käsittelyä. Iltapalveluksena loputtomia rukoiluja ja seremonioita, mikä häiritsi suuresti aseiden ja varusteiden huoltamista. Paitsi että heidän rytminsä harjoitusten ja kasarmipalveluksen suhteen oli sirpaleina, se oli alkanut raivostuttaa. Koko rykmentti tiesi, että eversti Grimsrud oli kotiarestissa ja pidätetty virantoimituksesta. Yleistä suuttumusta lisäsi vielä koko rykmentin komennon kaapannut Inkvisiittori. Se tosiasia, että Pyhän Inkvisition jäsenellä oli oikeus ottaa komentovalta ylemmältä Kaartin upseerilta ja jopa Avaruusjääkäreiden Jaosmestarilta ei suinkaan vähentänyt tyytymätöntä jupinaa. Se itse asiassa vain lisäsi sitä.
"Enkä minä", Kilmeister ärähti. Hänelle oli myönnetty kahden päivän ylimääräinen loma kunnostautumisensa takia ja hänen ylennyksensä korpraaliksi oli vahvistettu everstin toimesta. Mutta kaikki suunnitelmat tervehtiö perhettä pitkän ajan jälkeen ja levätä kunnolla olivat peruutuneet Inkvisiittorin kylmästi peruttua koko rykmentin lomat. Ensimmäisen joukkueen komentaja ja Kilmeisterin suora esimies, luutnantti Stormare oli käynyt kertomassa koko rykmentin mielipiteen asiasta mahdollisimman ystävällisellä sävyllä. Inkvisiittori oli kylmästi teloittanut luutnantin ja määrännyt yhden omista rynnäkkösotilaistaan vapautuneeseen tehtävään.
"Itse asiassa kukaan ei pidä tästä", konekivääriapuja Jaques sanoi Kilmeisterin takaa. Hänen äänessään oli aitoa huolta. Hänen normaalisti sosiaalinen ja pirteä vaimonsa ja samalla lataajansa oli hämmästyttävän ja pahaenteisen hiljaa. "Ja Jenna on samaa mieltä. "
"Turpa kiinni jonossa" mylvi rynnäkkösotilas, mikä oli saanut koko joukkueen omassa suussa nimityksen Tonttu. Hän oli ilmiselvä sadisti, joka nautti avoimesti saadessaan olla vallassa.
"Ja tuokin juuttaan räkänaama luulee olevansa isokin kiho", Lundegaard ärisi ja sai pakkiinsa annoksen hernekeittoa.
"Älä edes harkitse sitä", Kilmeister sanoi aavistaen Lundegaardin aikeet, vaikka tiesi jo kokemuksesta järkipuheen tehottomaksi. Hän sai samalla oman annoksensa keittoa ja käveli hieman syrjemmälle oman ryhmänsä luoksi. Hän mielsi heidät yli kahden vuoden yhteisen palveluksen jälkeen "omaksi" ryhmäkseen, sillä hänet oli määrätty ryhmänjohtajaksi. Hän ei kuitenkaan aikonut ruveta komentelemaan ystäviään.
"Ai mitä?" Lundegaard kysyi ja käveli keittonsa kanssa yrmeän Tontun lähelle. Sanomatta sanaakaan hän istuutui ja alkoi syödä keittoaan äänekkäästi maiskutellen.
Kilmeister istui syömään niukkaa ateriaansa ryhmänsä keskuuteen. He olivat kaikki väsyneitä, tylsistyneitä ja vihaisia. Kaunan ja kiukun saattoi suorastaan aistia.
"Mitä tuo hullu yrittää?" Jenna kysyi katseltuaan Lundegaardin ateriointia Tontun edessä. Lundegaard söi äänekkäästi maiskutellen ja kehuen hämmästyttävällä taidolla heidän yleensä hirvittävän pahaa ruokaansa maailman maukkaimmaksi. Kilmeister osasi kuvitella Tontun naaman kalpenemisen vihasta, vaikka hänen ei tarvinnut. Ilman kasvot peittävää kypäräänsä hänen kasvonsa olivat tarpeeksi hyvin näkyvillä. Röyhtäisten äärimmäisen äänekkäästi ja haisevasti kohti Tontun kasvoja Lundegaard nousi samalla pilkallisen rennolla tavalla seisomaan. Kääntyessään hakemaan lisää keittoa hän "vahingossa" läikäytti keittonsa tähteet Tontun saappaille.
"Oho", hän sanoi sylki roiskahtaen. Ja vilkaisi samalla Tontun kiillotettuja saappaita. "Näyttää siltä, että tämä soppa ei ikinä irtoa mokkanahasta" Lundegaard lisäsi kuin olisi sanonut maailman yksinkertaisimman asian.
Tontun pitkälle venynyt pinna katkesi. Raivosta karjaisten hän läimäytti Lundegaardia kasvoille ja alkoi vetää vapaalla kädellään magnum-pistooliaan esille.
Lundegaard ei ollut koko komppanian kovin tappelija pelkästään kokonsa ansiosta. Hänessä yhdistyi pirullisella tavalla erinomaiset refleksit korkeaan kipukynnykseen ja intuitiiviseen tajuun osua arkoihin kohtiin. Kun vielä lisäsi yhtälöön hänen harjoittamansa kamppailutaidot sai aikaan tappavn tehokkaan sotilaan. Hän ampui tarkasti ja selvisi jopa paljain käsin. Hänen lihaksikas käsivartensa tarttui Tontun koteloon tarranneeseen käteen ja nykäisi. Saman puolen jalka lennähti kirvesmäisesti jalkaa kohti ja osui reisilihakseen. Tonttu lennähti nurin kuin lekan iskusta ja ennen kuin hän ehti lentää maahan Lundegaard oli murtanut hänen nenänsä.
Tappelu oli päättynyt ennen kuin se ehti edes alkaa.
***
Inkvisiittori Julius Pyhän Inkvisition Noitajärjestöstä oli itsevarmalla tuulella. Heti aamiaisen jälkeen hän ottaisi astropaattinsa avustuksella yhteyden esimiehiinsä ja sanoisi koko rykmentin korruptoituneen. Välittömästi tämän jälkeen hän käskisi joukkojensa hyökätä välittömästi rykmentin kimppuun. Hän voittaisi ja kaikki petturit katoaisivat maan päältä. Palkkioksi Ruhtinas Nephente varmasti ylentäisi hänet. Mikäli hänen kaltaisensa tunnollinen ja tehokas Inkvisiittori ei saisi ylennystä kokonaisen petturirykmentin löytämisestä ja hävittämisestä, esimiesten täytyi olla pettureita, jotka estivät Keisarin tahtoa hävittää kaikki ihmisestä poikkeava koko galaksista.
"Sanelen viestin. Kunnioitettu Ruhtinas Nephente. Ilmoitan teille havainneeni kaoottisen kultin läsnäolon ja pyydän välittömästi lupaa aloittaa tiukat toimenpiteet tilanteen vakauttamiseksi. Useampi paikallisen rykmentin komentava upseeri on kultin jäsenenä kohtaamastanu vastuktuksesta. Aloitan kuulustelut välittömästi kultin organisaation paljastamiseksi!" hän saneli astropaatilleen, mikä lähetti viestin yhtenä ainoana tuskallisena impulssina lähimpään Inkvisition tukilaivaan. Samalla kun astropaatti ponnisteli lähettääkseen viestin hän painoi sisäpuhelimen nappia. Varusvarastoa miehittävä rynnäkkösotilas vastasi epäröimättä ja kaikki virallisen protokollan tervehdykset muistaen. Moinen tarkkuus miellytti Juliusta suuresti. Hän oli viime viikkoina tuntenut olevansa aivan erilainen ihminen. Hän tiesi tarkalleen keitä valita mihinkin tehtäviin ja kuinka hän saisi kamppailtua itselleen ylennyksen.
"Oletteko siellä herra?" sisäpuhelimesta kuului.
"Kyllä olen. Käskekää miesten aloittaa suunnitelma A", Julius sanoi epäröimättä.
"Käskystä", sisäpuhelin naksahti ja hiljeni. Suunnitelma oli käynnissä.
***
"Jaahas Lundegaard. Sinä olet ehkä kahjoin psyko, mitä olen koskaan tavannut tässä elämässä", Janson totesi mukiloitua Tonttua kantavalle Lundegaardille. Korpraali Kilmeister taas oli raivoissaan ja murisi itsekseen. Jaques ja Jenna kantoivat konekivääriään kuin ankkurina maailmaan, mikä kulki heidän ohitseen. Hän oli vastuussa ryhmän käytöksestä esimiehilleen. Ja koska hän tiesi Inkvisition maineen, hän tiesi odottaa summittaista teloitusta. Julius oli osoittautunut väkivaltaan turvautuvaksi ja sellaiseksi, joka ei epäröisi teloittaa kaikkia, kunnes saisi tahtonsa tapahtumaan. Huolimatta siitä kuinka järjetön se olisi.
"Minkä mä voin sille, että se pirun Tonttu kävi päälle pyssyn kanssa. Vaikka mä siedän paljon, mä en siedä enkä aio sietää itselleni aseella uhittelevaa räkänaamaa. Oli se inkvisiittorin kätyri tai ei" Lundegaard raivosi ja viskasi tajuttoman Tontun toisella hartialleen. kuulunut voihkaisu kertoi Tontun olevan elossa, vaikkakin varmasti olisi herätessään kipeä.
"No tuohon argumenttiin en voi sanoa mitään", Kilmeister naurahti. Yhtäkkiä Jaques pysähtyi yllättäen. "Huomaatko mitään?" Kilmeister kysyi ja hermostui. Omalla kotikasarmilla ei saatu pahoja aavistuksia.
"Geenivarkaita", hän kuiskasi ja viittasi vaivihkaa varusvarastoa kohti. Kilmeister kääntyi hiljaa ja huomasi usean monikätisen tyranid-hirviön livahtavan ulos varusvaraston takaovesta. Niitä oli vain kymmenen ja ne liikkuivat lajille tyypillisellä, varovaisella tavalla. Hän antoi hiljaisen käsimerkin ja ryhmä peräytyi pois tieltä. Kun he olivat piilossa uskalsivat he puhua. "Mitä me tehdään?" Kilmeister sanoi neuvottomana. Jo ajatus geenivarkaista kasarmialueella oli naurettava. Ja kammottava.
"Minulla on teoria", Jenna sanoi ja laski patruunalaatikon maahan. "Ennen kuin meidät määrättiin jatkuviin harjoitteisiin näin Juliuksen miesten raahaavan suuria kontteja varusvarastoon. Niissä ei ollut mitään merkintöjä, mikä kyllä herätti uteliaisuuteni", hän sanoi.
"Keisarin nimeen. Me ollaan kusessa", Lundegaard ärähti ja valahti kalpeaksi. Hänen ilmeestään näki että hän pelkäsi jo ajatusta joutua geenivarkaan kanssa samalle planeetalle.
"Siltä näyttää", Janson tuhahti ja latasi kiväärinsä rutinoidulla liikkeellä.
"Meidän pitää keksiä suunnitelma", Jaques sanoi ladatessaan panosvyötä konekivääriin.
"Teemme siis näin", Kilmeister tuhahti ja veti voimapuukkonsa esille...
Jatkoa seuraa jahka jaksan kirjoittaa...
Kilmeister: petos
Kilmeister: petos
Lintu, karhu, jänis ja kala.
Anna kestävä lemmenvala.
Anna kestävä lemmenvala.
