Sotavasara.net

nuo uudet tyranidit vetävät puoleensa..yyymmn
, mutta on vielä demonihunter armeija kesken, joka on huonossa jamassa...
eli siis pitäskö myydä edlliset huntterit, ja ostaa uusia tyranideja?
onko järkee?

Broodlord kirjoitti:nuo uudet tyranidit vetävät puoleensa..yyymmn
, mutta on vielä demonihunter armeija kesken, joka on huonossa jamassa...
eli siis pitäskö myydä edlliset huntterit, ja ostaa uusia tyranideja?
onko järkee?

Ei.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että järkevintä on tehdä vaikka verta itkien yksi armeija valmiiksi jolla päästä pelaan, sitten vasta rupee miettimään toisen hommaamista.

Kunhan on aina yksi aivan valmis armeija takataskussa, niin sitten ei ole väliä mitä muiden kanssa tekee. Nimittäin helposti käy niin, että myyt Huntteris pois, ostat tyrkkyjä. Sitten tyrkyt rupeekin kyllästyttään, ja rupeet katteleen vaikka, örkkejä.

Hoidat Hunterit kuntoon, ja sitte hommaat ne tyrkyt. Kun ne on kondiksessa, niin myyt Hunterit jos siltä tuntuu.

Mattin kirjoitti:

Broodlord kirjoitti:nuo uudet tyranidit vetävät puoleensa..yyymmn
, mutta on vielä demonihunter armeija kesken, joka on huonossa jamassa...
eli siis pitäskö myydä edlliset huntterit, ja ostaa uusia tyranideja?
onko järkee?

Ei.

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että järkevintä on tehdä vaikka verta itkien yksi armeija valmiiksi jolla päästä pelaan, sitten vasta rupee miettimään toisen hommaamista.

Kunhan on aina yksi aivan valmis armeija takataskussa, niin sitten ei ole väliä mitä muiden kanssa tekee. Nimittäin helposti käy niin, että myyt Huntteris pois, ostat tyrkkyjä. Sitten tyrkyt rupeekin kyllästyttään, ja rupeet katteleen vaikka, örkkejä.

Hoidat Hunterit kuntoon, ja sitte hommaat ne tyrkyt. Kun ne on kondiksessa, niin myyt Hunterit jos siltä tuntuu.

100% asia viesti. (:o)

Helposti käy niin varsinki aloittelioilla että sitä tuleesitten aloitettua uusi armeija joka viikko. Rahaa palaa satoja euroja etkä saa ainuttakaan armeijaa aikaseksi. Sitten vanhat konkarit riemuitsevat kun voivat ostaa sotun kautta puolihintaisia figuja hassuilta nyypiltä joilta puuttuu päättäväisyys ja päämäärä.

En ole täysin sama mieltä. Vaikka päättäväisyyttä tarvitaan ja veren itkeminen tiettyyn pisteeseen olisi myöhemmin katsottuna viisasta, ei kannata väkisin tusertaa. Jos alat oikeasti saamaan oksennusreaktioita kun mietit niitä miljoonia ellei kymmeniä alusmaalattuja kaartin rivisolttuja, alkaa innostus vähitellen koko harrastusta kohtaan hiipua.

Tämän toisena käntöpuolena on se, että hankkii sitä, hankkii tätä eikä tunne omakseen yhtäkän armeijaa ja hukkuu kaikken maalattavaan, joita ei jaksa.

Itse menen yleensä ensimäisen vaihtoehdon kautta, mutta hakien kuitenkin enemmän kultaista keskitietä.

Suosittelisin itse pelaamaan myös pienempiä pelejä kaveripiirissä, kuin pelkkää täysimittaista 40k:ta - esim. Combat Patrollilla saa myöskin aika mukavan tuntuman peliin ja figut saa maalattua suht nopeasti, eikä niihin uppoa niin järjettömiä määriä valuuttaa.