Pikkuisen tontun seikkailu osa 2.

[Make The Elf]

No prologia ei vieläkään ole ja kirjoitusvirheitä vähennetty [tietääkseni] tässä linkki osaan 1 http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... hp?t=42755 Niin noh joo tässä se on ei kauhean hyvä pyydän kommenttia. RAKENTAVAA sellaista kiitos.

”Hälytys.” Eskawur supisi ja kiiruhti ulos teltasta.

”Tulen mukaasi!” huusin hänen peräänsä.

”Tule vain, mutta kiiruhda!” Eskawurin ääni kuului jostain kaukaa. Lähdin juoksemaan hänen peräänsä ohitin telttoja missä oli naisia ja lapsia, mutta ei yhtään miehiä. Mietin mielessäni missä kaikki miehet mahtoivat olla. Niinpä tietenkin taistelussa jo! Sitten näin ne; satoja luurankomiehiä samanlaisia mitä vastaan olen jo taistellut. Etsin katseellani joukkojamme meitä on vain kymmenkunta.
”Eskawur yrittäkää johdattaa Hautakuninkaat pois leiriltä!” Huusin.

”Okei mikä on suunnitelma?” Hän kysyi. Näin selvästi pelkoa hänen silmissään oli se sitten kuolemanpelkoa vai mitä hän selvästi pelkäsi.

”Luottakaa vain minuun johdattakaa Hautakuninkaat kauas pois leiriltä, ja tulkaa takaisin niin nopeasti kuin pääsette. Olen huomannut että ne eivät ole nopeimpia mahdollisia vihollisia.” sanoin heille kylmänrauhallisesti. Miettien yhä samalla osaanko loitsia komeetan tarpeeksi hyvin. Se opetettiin vasta viime oppitunnilla.

”Poika aiotkos tehdä komeetan vai?” sanoi joku vanha mies beduiinisotureiden keskeltä.

”Se olisi suunnitelmani kyllä.” sanoin.

”Sinun mielestäsi meidän pitäisi luottaa siihen että osaat tehdä jo nyt vaativan taian?” hän kysyi epäluuloisesti

”Kyllä! He lähestyvät jo kiirehtikää!” Huusin heille. Miettien yhä osaisinko vai enkö osaisi taikoa sitä taikaa. Näin heidän onneksi lähtevän jo harhautukseen. Nyt he ovat heidän lähellään. Nyt Hautakuninkaat huomasivat heidät ja lähtivät heidän peräänsä. Nyt olisi aika! Aloin taikomaan kertasin mielessäni viime tunnin opetuksia. Keskity! Keskity! Keskity! Näen jonkin suuren tulevan taivaalta se on komeetta minä onnistuin! Mutta ehtisivätkö omat miehemme pois? Näen heidän jo tulevan. He kääntyivät katsomaan taakseen. Kyllä komeetta tipahti juuri oikeaan paikkaan! Näemme räjähdyksen.

”Sinä onnistuit! Sinä onnistuit!” miehet hurrasivat.

”Älkäämme unohtako että ei komeetta voi mitenkään tappaa sen kokoista määrää hautakuninkaita!” Eskawur totesi.

”Eskawur älä ole nyt ilonpilaaja!” miehet jupisivat

”Eskawur on oikeassa he tulevat pian takaisin!” sanoi nuori beduiinisoturi. Hän oli oikeassa Eskawurin kanssa sillä Hautakuninkaat palasivat jo.

”Jousimiehet vasemmalle! Miekkamiehet keskelle! Ratsuväki hakekaa kamelit ja menkää oikealle, yrittäkää kiertää heidän sivustaansa! Ja sinä Sîrfallas mene jousiampujien luo ja auta meitä taioillasi niin hyvin kuin osaat.” Eskawur sanoi. Kaikki alkoivat mennä asemiinsa, jousimiehet virittelivät jousiaan, Eskawur meni miekkamiesten luo. Kuulin Eskawurin äänen: ”HYÖKKÄYKSEEN!” Katselin äkkiä ympärilleni ja nyt vasta sen huomasin, Hautakuninkaat eivät olleet hyökänneet rankoin joukoin eteemme vaan kiertäneet taaksemme.
”ESKAWUR HE TULEVAT TAKAAPÄIN!” Huudahdin ja huomasin samalla vetäneeni miekkani ja taikasauvani esiin. Mietiskelin mitä tekisin no tietysti kimppuun vaan!
”MUAHAHAAAA KUOLKAA KURJAT!” Huusin ja juoksin sekopäisenä Hautakuninkaiden luo kiinnittäen niiden huomion. En edes älynnyt mitä tekisin mutta se oli tehtävä. Olen pieni mutta syön Hautakuninkaita lounaaksi, ajattelin kohottamalla samalla itsetuntoani. Olin jo niiden luona, tästä se lähtee. En tiennyt miten aloittaisin, mutta yhtäkkiä viskoin erivärisiä pamahtavia valosuihkuja eteen taakse ja sivuille koittaen samalla epätoivoisesti puolustautua miekallani. VOI EIH! Sieltä ne tulevat isommat möröt mitä minä nyt teen? Kimppuun vaan! Päätin taistella tieni niiden luo. Huomasin työni olevan turhaa, sillä ne harppoivat jo luokseni niitä oli seitsemän. Tilanne näytti jo epätoivoiselta kun ne piirittävät minut, koitin juosta jalkojen välistä ja sivaltaa arkaan paikkaan se oli kuitenkin turhaa, taikomisestakaan ei tullut mitään sillä ne olivat liian lähellä. Juoksin pakoon sitten valmistauduin: keräsin kaiken voimani… Taioin sauvastani purskahti suuri vihreä välkkyvä valosuihku mikä lensi suoraan niihin. Ja PAM! Ne kaatuivat kuolleena maahan. Mihin ne pienemmät katosivat? Ne ovat tuolla teltassa! Sieltä kuuluu lapsen itkua!!
”AUTTAKAA MINUA JA LASTANI!” Kuulin jonkun naisen huutavan itku kurkussa. Oli kova kiire ehtiä sinne kun näin tilanteen RAIVOSTUIN; siellä oli ainakin kaksikymmentä Hautakuningasta piirittämässä yhtä naista ja lasta. Ennen kuin huomasinkaan sauvastani purskahti kaksi valosuihkua ja sauvani alkoi hohtamaan. Sauvastani purskahti valkoinen valosuihku mikä meni naisen ja lapsen ympärille, sauvastanikin alkoi tulla ympärilleni samanlaista valoa, sitten toinen valosuihku kultainen säde missä hopeisia kipinöitä teltta lennähtää ilmaan. Lähdin suojastani katsomaan miten naiselle ja lapselle kävi. He näyttivät olevan kunnossa sitten yhtäkkiä jokin kalahti päähäni ja pökerryin…


Huomaan olevani haltiasängyssä oloni tuntuu sekavalta sitten älyän.
”Mitä kävi Eskawurille ja muille beduiinisotureille?” Huudahdan isälleni jonka huomasin olevan minun vierelläni.
”Siis mitä tarkoitat?” Isäni vastasi.
”Siis beduiinisotureita ketkä taistelivat Hautakuninkaita vastaan!” Huudahdin tietysti olettaen että isäni tietäisi kaiken.
”Tarkoitat silloin kun jouduit sille matkalle miltä Teclis joutui taikomaan sinut pois?” Hän jatkaa kyselyään.
”Niin sinä et ollut siellä olisitpa ollut siellä.” Ja sitten jatkan selitän koko matkan.
”Jaahas. Että sillä lailla?” Hän vastaa ivallisesti.
”Olen pahoillani poikani, en usko.” Hän sanoo.
”Mutta isä!” Yritän vielä.
”Ssh, sinun pitää levätä!” Hän sanoo ja lähtee pois, yritän lähteä perään, mutta en jaksa.


Tässä päätty sit toi seikkailu. Sîrfallaksen seikkailuja tulee vielä monta.

[DJ_Silverpig]

Niin noh joo tässä se on ei kauhean hyvä pyydän kommenttia. RAKENTAVAA sellaista kiitos.

Negatiivinen palaute on "RAKENTAVAA".

Oikeinkirjoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Tekstistä puuttuu PALJON pilkkuja ja pisteitä. Lainauksen jälkeen jatkuva lause ei ala isolla kirjaimella, ellei ensimmäinen sana ole erisnimi.

Sama pätee tässäkin tarinassa.

Pahimmista anglismeista olet päässyt edellisen tarinasi jälkeen eroon, mutta joitakin kohtia tässäkin tarinassa on. Ei pahoja, mutta pieniä yksityiskohtia.

Tarinaa kirjoittaessa useamman kerran mainittaville asioille kannattaa keksiä synonyymeja:
Esimerkikri sana "valosuihku" mainitaan tarinassa viisi kertaa. Ei muuten mitään, mutta kun tarina on niin lyhyt ja kaikki kohdat esiintyvät vieri vieressä.
Ylipäätään peräkkäisissä lauseissa ei kannata käyttää paljoa samoja sanoja. Hän-sana on myös joskus ongelma: Kannattaa aina tarkistaa, kenestä viimeksi puhuttiin, jottei "hän" viittaisi kukkaruukkuun.

Saarnani on tältä osin loppu ja siirryn kommentoimaan itse tarinaa:
Turhan suoraviivaista toiminta. Voisit kuvailla tapahtumia hieman enemmän tai ainakin tasavertaisesti. Tarinaa on vaikea lukea, jos ensin kuvailet syvällisesti jotain asiaa ja yhtäkkiä hyppäät seuraavaan turhia selittelemättä.

Tarinassa oli toki hyvääkin, mutta kuten sanottu, liian positiivisesta palautteesta ei opi.

[Rune]

Silmäilin tarinaa läpi, ja huomasin että itse teksti pysyy muutamista virheistä huolimatta aika hyvin kasassa. Siinä on ajatusta ja hahmojen välinen vuorovaikutus on ainakin suurimmilta osin luontevaa.

Mutta niitä virheitähän tulee kerrata tässä, kuten hopeaporsas mainitsikin. Ne, joihin possu ei ottanut kantaa, ovat ehkä tarinan pahimmat harhalaukaukset. Ensinnäkin, ehkä parissa kohdassa välimerkki oli jäänyt välistä ja muita pieniä ajatusvirheitä löytyi. Ne kannattaa karsia pois, ja hillitä ajatusvirtaansa sen verran että keskittyy siihen mitä kirjoittaa.

Toinen, tarinan ehkä pahin kömmähdys, oli aikamuodoissa. Aloitit tarinan imperfektissä, mutta välillä hairahdit käyttämään 'katson' ja 'kiiruhdan' jne. imperfektirakenteiden keskellä. Vilkaise viimeinen kappale, niin huomaat mitä tarkoitan. Tämä voi vaikuttaa ehkä aika vähäpätöiseltä virheeltä, mutta se on väärin kirjoitettu, ellei sitten ole tarkoituksella vaihtanut aikamuotoa, ja tämän onnistuminen vaatii jo taitoa. Jos käytät tarinassa preesensiä, imperfektiä tulisi käyttää sitten vain ja ainoastaan mm. takaumissa ja vastaavissa.

Noihin pariin kohtaan kun kiinnität vielä huomiota niin hyvä tulee. Tarina itse ei ollut siis paha, ei siinä mitään. Sitten kun kirjoittaa enemmän ja oppii, niin saa toimivampia ideoita ja mielekkäämpää juonirakennetta mielenkiintoisemmista hahmoista puhumattakaan. Mutta kirjoittele lisää, niin opit.

edit\\ Ja vältä hyvä mies caps lockin käyttöä tarinoissa kuin ruttoa, tai jotain muuta vastaavaa vapaavalintaista todella ikävää asiaa. Sama naurun kirjoittamisen saralla. Ei: "Mwahahahaa!", vaan 'ja hän nauroi mielipuolisesti hullunkiilto silmissään, kuin kaikki maailman raivo ja murhanhimo olisivat kiteytyneet yhteen pisteeseen'. Tai jotain.

[Make The Elf]

Woobs joo oisin tietysti voinu kuvailla enemmän ja tossa lopussa oli siis tarkotus että muullon oli imperfektissä mutta toi loppukohta missä se herää niin preesensissä.