Hiljalleen aurinko Nousi aloittamaan uutta päivää... vaan ei täällä. Yö oli täällä ikuinen. Vaikka valo tänne saapuikin ajallaan, ei valonkaan hetkeä voinut päiväksi kutsua. Sillä pimeys oli täällä kulkevien mielessä. Jopa pyhää valoa edustavien Sigmarin palvojien silmistä näki tämän kaupungin pimeyden.
Siispä on yö, ja hiljaa auringon laskeutuessa yö on hiipinyt jokaiseen valoon ja jokaiseen valon heijastukseen. Tässä pimeydessä kulkee kauhuja joiden edessä kuka tahansa mies kalpenee. Vaan Entrer ei olekaan kuka tahansa mies. Koulutettu kulkemaan pimeydessä, hänen hermonsa on rakennettu kestämään kaikkea ja hänen kykynsä taistella on hiottu lähes täydellisyyteen... Entrer on salamurhaaja.
Hän katseli kuinka joukko miehiä kulki omasta mielestään hiljaa yrittäen kiertää hänen taakseen.
Pieni hymynkare kasvoillaan, sillä hänen tarkoilla korvillaan metelin kuulisi 200 metrin päästäkin helposti, hän nosti varsijousensa ja tähtäsi joukkion perällä olevaa soturia, joka piti tiukasti kiinni kahden käden miekastaan ja pälyili peloissaan ympärilleen.
THUMP! Jousi laukaisi vasaman joka uppoutui syvälle miehen aivoihin. Entrer kuuli kolmanteen kerrokseen asti kun miehen kallo räsähti nuolen upotessa sulkiaan myöten. Kaikki viisi miestä huudahtivat pelästyksissään, mutta vain neljä jäi seisomaan.
He yrittivät saada selvää mistä nuoli oli tullut, kun yksi heistä sai toisen vasaman selkäänsä.
Mies kaatui kuolleena maahan kypärän kieriessä muutaman metrin eteenpäin.
Kolme jäljelle jäänyttä miestä syöksyivät lähimmästä ovesta sisään ja vetäytyivät pimeisiin nurkkiin peloissaan.
Pahaksi onnekseen myös Entrer oli valinnut samaisen talon seuraavaa laukaustaan varten.
”Siispä tämä hoidetaan loppuun käsivoimin” Entrer tuhahti harmissaan, sillä hän ei halunnut tahria uutta kaapuaan vereen.
Hiljaa hän hiipi rappusia alas ja kuulosteli miesten liikkeitä.
”Sigmarin nimeen! Mikä ihme se on!?” Huudahti yksi miehistä. ”Lähdetään pois täältä ennen kuin se tappaa meidät kaikki! olemme jo menettäneet Radcliffin, Jonesin, Darwinin ja Prostin!” toinen ääni jatkoi. ”En minäkään haluaisi jäädä, mutta mitä…. ugrl!”, kolmannen miehen lause jäi kesken, kun Entrerin heittotikari upposi hänen kurkkuunsa naulaten miehen seinään kiinni.
”SE ON TÄÄLLÄ!! PAKOON!!”, ensimmäinen mies huusi ja pakeni etuovesta ulos suoraan Entrerin miekkojen eteen. Mies ehti pysähtymään juuri ennen miekkojen kuolettavaa kosketusta ja hän nosti aseensa taistelu asentoon valmiina kohtaamaan Entrerin kasvoista kasvoihin.
Miehen kasvoille levisi valtava kummastus, sillä kuunvaloa vasten hän näki mikä oli häntä vastassa.
”Mutta… Sinähän olet nainen!?” Ehti mies huudahtamaan ennen kuin kaksi miekkaa upposi hänen rintaansa.
– aah… melkeinpä valmista ja kaapunikin on pysynyt puhtaana. Vielä viimeinen asia hoidettavana.
Entrer sanoi itselleen astuessaan ovesta sisään ja käveli viimeisen hengissä olevan miehen luokse.
– Sinä et varmaankaan aio hyökätä kimppuuni? Kysyi hän mieheltä.
– E-e-e-e-en. mies änkytti peloissaan.
– Hyvä… siispä juoksepas nyt palkkaajasi luokse ja sano hänelle terveisiä minulta.
Mies nousi ja oli jo ovella, kun Entrer sanoi miehelle.
– Kai sinä haluat tietää mitä sinun pitää sanoa?
– ööö… Totta kai!
– Hyvä. siispä sano hänelle,
ADRIANNA ENTRERIN VIHA EI LAUHDU KOSKAAN!!!
Ja kuten aina. Palaute on toivottua...
Yössä kulkija
-
Count D'arling
- Viestit: 19
- Liittynyt: Ke 11.09.2002 15:26
Yössä kulkija
I've got a pretty little mouth underneath all the foaming.
-
Count D'arling
- Viestit: 19
- Liittynyt: Ke 11.09.2002 15:26
OK!.... Jäin kiinni! Sori... :lol: Kävi nyt vaan niin, etten keksiny mitään hyvää nimeä ja sit se tuli mieleen... Mut yrittäkää olla kiinnittämättä liikaa huomiota siihen...teurastaja kirjoitti:Juu, oli se ihan kelvollinen.
Mitäköhän tuosta mahtaa kehkeytyä?
Onko tuo Adrianna Enter joku Artemis Enterin sisko, joka on loikannut Forgotten realmsista warhammeriin ja nyt hän pitää Mordheimiä Calimporttina?
I've got a pretty little mouth underneath all the foaming.
-
Count D'arling
- Viestit: 19
- Liittynyt: Ke 11.09.2002 15:26