Erään klaanin tarina osa 4

[Baraduribagugar]

Skavenit painautuivat tunnelin seinää vasten, kun käytävässä etenevä pyörremyrsky kulki ohi. Kun hirmumyrsky oli ohittanut skavenit, alkoivat he keräillä tavaroitaan lattialta jotka olivat pudonneet innokkaan harmaan tietäjän mennessä ohi kuin pallosalama. NikNak suunnisti kohti huonetta jossa hänen tavanomainen henkivartiokaartinsa vietti laiskanpulskeita päiviä kaikilla mukavuuksilla. "BUUM!" hän rysäytti oven auki eikä välittänyt vaimeasta parkaisusta joka kuului jostakin lähistöltä.
"Missä se kurja johtajanne on!? Taas laiskottelemassa jossakin lähistöllä!" karjaisi NikNak rynnäkkörotilleen ja meni kurkistamaan nuhruisen sängyn alle. "Tuota... jos saan sanoa..." aloitti hermostunut skaven.
"Hiljaa! Minulle ei puhuta tuolla tavalla! Minä olen sentään harmaa tietäjä! Kadut vielä sitä päivää kun synnyit! Ole hiljaa ja puhu-puhu!" kirkaisi NikNak. Skaven osoitti ovelle. "Niin? Mitä siellä on? Mitä sinä..." NikNak vaikeni nähdessään käden joka pilkotti oven. "Älkää tuijottako siinä! Vetäkää tuo kurja tuolta tai-tai... tai..." NikNak ei keksinyt lausetta loppuun ja tyytyi murskaamaan vieressä kuolaavalta rotalta varpaat sauvansa päällä. Skaven alkoi kirkua ja pomppia tuskissaan kohti takkaa jossa roihusi iloinen valkea. Rynnäkkörottien johtajan virottua NikNak alkoi puhua bisneksistään tälle hiukan littanalle skavenille.
"Haa... hinta on tietysti-tietysti tavanomainen ja... mikä täällä haisee..? Mikä helvetti tuolla käryää?!" kirkaisi Narkku, tuo rynnäkkörottien uljas(tämä on tietysti taas sellainen käsite josta voi olla montaa mieltä) johtaja. Harmaa tietäjä nosti nokkaansa "Phyh olisi aika jo siistiä-siistiä tätä läävää.",
"Ah, aivan-niin-aivan-niin." mutisi Narkku hieroen korvaansa tietäen ettei kolo tulisi näkemään parempia päiviä miljooniin vuosiin eikä edes sen jälkeen. Viimeistään kunnes Sarvirotta kiinnostuisi siisteydestä ja tulisi tarkastamaan komppanian huoneen ja tässä vierähtäisivät seuraavat ikiaikaiset loppumattomat miljoona vuotta.
Plootut vaihtoivat omistajaa, himokkaita, murhaavia ja harmittelevia katseita kohdistui sekä plootupussiin, että niiden uuteen omistajaan.

Jälleen kerran, Nixin klaanin käytäviä ravistelivat yliluonnolliset voimat, kun virtaa täynnä hyrräävä harmaa tietäjä porhalsi pääinsinöörin erittäin-super-salaista-ei-saa-tulla huonetta kohti(Erittäin harvinaista!).

Mild oli uppoutunut jälleen johonkin iänikuiseen keksintöönsä ja hänen apurinsa nosteli laatikoita pinoon. NikNak katseli ympäri huonetta ja mutristi suutaan katsellessaan jonkinlaista surkeaa muotokuvan töherrystä hänestä itsestään, johon oli heitelty tikkoja. Toinen temperamenttia kohottava asia huoneessa oli jonkinlainen kaavio "Harmaan-tietäjän-tuhoaja" koneesta. NikNak lukaisi laitteen toimintasuunnitelman kertaalleen läpi: "Konneen virtapitsoke kinnitettään virtanjakelijakakkuun. Hamaa huijari kinnitettään kiinni säkhönnakkelija kammioon joka antaa isoja takaiskujja tietäjäll. Siten kärvähtännyt tiettäjä otetaan ulos koppelista ja kiinnitettään kiinni konneen toiselle potalle: muussaajaan. Mussuttaja mussaa tietäjän kerhullisiksi piha-lapioiksi. Eikunn siis piha-lalloiksi. Lihaksi. Sitte tietäjä otetaa poies ja paikalle hajetaa uus tietäjä. Näi toitsetaa kunnes keittiö voi myrky-siis ruokkia kokko laanin kotitekoisilla liha-kullilla."
NikNak käänsi katseensa harmaa-tietäjä-rasistisesta-kaaviosta ja kääntyi katsomaan Mildiä joka ei ollut vielä huomannut häntä.
"Tästä kojeesta se tietäjä tykkää..." insinööri mutisi. "Ja mitä se tekee?" kysäisi NikNak.

NikNak ei voinut sietää, kun jälleen kallisarvoista aikaa tuhlaantui yhden typeryksen herättelyyn. Kito, Mildin ei-niin-kallisarvoinen-korvattavissa-oleva-apuri käytteli parhaillaan konetta jolla oli tarkoitus antaa sätkyjä insinöörejä sortaville tietäjille, eikä tietäjien sortamille insinööreille. "Tarvitsen taitojasi! Paljon! Ja heti paikalla!" karjui NikNak hölmistyneelle pääinsinöörille.
"Pötyä! Ette te tarvitse minun mahtavia taitojani! Ette-ette! Inhoatte jokaista keksintöäni joka-joka on tarpeeksi mahtava tuhotakseen vaikka koko universumin!" mankui Mild lattialla. NikNak tarttui Mildiä niskasta ja ravisteli tätä kuin avutonta varpusen raatoa.
"Töihin-töihin! Tai saat testata harmaa-tietäjä-koneen möyhentäjä puolta!" karjui NikNak.
"Hyvä-on-hyvä-on!" kirkui taikuri kauhuissaan, kun profeetan vahva käsi riepotteli häntä ympäri huonetta. "Mitä teidän pöyhkeytenne vain tarvitsee..." piipitti Mild hädissään.

Mainiota. Kaikki oli valmista. Enää piti saada se kurja sotalordi pois huoneestaan ja se olisi luultavasti kaikkein helpointa. NikNak käski apureiden odottaa kammiossa lähellä sotalordin huonetta ja hiippaili sotalordin oven taakse. Hän kurkisti sisään. Kitti teki tavallisia töitään eli pelasi pasianssia.
"NAKKISÄMPYLÖITÄ! UUSINTA HERKKUA! NYT RUOKALASSA! RASVAINEN MAKKARA TYÖNNETTYNÄ HERKULLISEN GRILLI-SÄMPYLÄN VÄLIIN!" NikNak karjaisi.
Kuten hän oli odottanutkin, typerä sotalordi ryntäsi täyttä vauhtia ruokalaan aikomuksenaan omia kaikki herkut(kuvitellut) itselleen.

NikNak ja hänen apurinsa olivat sotalordin huoneessa. NikNak tutki kirjaa ja muut katselivat lordin kaunista seinäverhoa. Kirjassa sanottiin, että käynti katakombeihin kävi sotalordin huoneesta, mutta NikNak ei ollut löytänyt mitään. Hän oli tutkinut lattiaa, koska oli varma, että käynti tähän maagiseen paikkaan kävisi portaita pitkin alas ja nopeasti. NikNak vilkaisi seinäverhoa. Se oli hänen mielestään idioottimainen. Parasta että hän silpoisi senkin. NikNak lähti kohti seinäverhoa, mutta kompastui matkalla. RITS! Seinäverho halkesi kahtia ja tietäjä humpsahti pimeyteen. "Se oli hieno seinäverho..." hän kuuli jonkun piipittävän. Kuinka vajaamielinen olinkaan. NikNak ajatteli. "Tulkaa tänne! Kaikki! Nyt lähdetään aarrejahtiin!" hän karjaisi. Huoneesta kuului innokasta vikinää ja piipitystä.

Kitti käveli kohti huonettaan. Joku älyvapaa rietastelija oli rohkennut keskeyttää hänen pelinsä valehtelemalla, että ruokalassa oli muka harvinaista herkkua tarjolla. Saisi maksaa mokoma... Sotalordi pysähtyi kuin seinään. Joku oli repinyt hänen ovensa saranoilta. Huoneessa oli vielä pahempi sekamelska. Pöytä oli paloiteltu ja aseteltu nurkkaan valmiiksi takkapuiksi(huomaavaista kyllä) ja kaikki hänen rakkaat taide-esineensä oli viskottu ympäri huonetta kuin ne olisivat olleet jotakin roskaa. Joku oli repinyt seinäverhonkin. Joku maksaisi tästä! Ja paljon! Roihuava sotalordi istahti nurkkaan murjottamaan.

Katakombeissa oli tunkkaista ja siellä haisi vanhoille perunoille. Jonkin aikaa harhailtuaan, NikNak ja kumppanit tulivat umpikujalle.
"Haa. Olemme menossa oikeaan suuntaan!" harmaa tietäjä vinkaisi innoissaan. Toiset skavenit katsoivat NikNakia kuin tämä olisi muuttunut höyrypäiseksi vanhaksi mummoksi. "Mild! Esittele näille vähämielisille uusi keksintösi!"
Insinööri kiskaisi lakanan suuren koneen päältä jota nämä olivat raahanneet tänne asti. Sieltä paljastui jättimäinen porakone(innoittajana luultavasti Tohtori Sykerö), joka oli jokaisen hullun tohtorin unelma. Skaveneiden silmät kiiluivat himosta, kun insinööri kapusi koneen sisään. Käytävät alkoivat kaikua jyrinästä kun kone käynnistettiin. Skavenit astuivat sivuun, kun tuomiopäivän masiina raivasi tien seinän läpi.
"Ja nyt karvaiset ystäväni! Olemme askeleen lähempänä..." NikNak jäi toljottamaan ääliömäisenä. He olivat raivanneet tiensä ruokasaliin! Hän tuijotti kirjan karttaa hetken, ja käänsi kirjan sitten oikeinpäin.
Hän pisti muutaman rotevan skavenin ruokasalista muuraamaan kolon umpeen ja uhkaili jokaista ruokasalissa kuolemalla jos nämä kehtaisivat seurata.

Jälleen kerran, suuri pora käynnistettiin ja tällä kertaa se raivasi tiensä oikeasta kohdasta sillä tunnelit jatkuivat nyt syvemmälle. Vikisevä skavenjoukko astui suureen saliin jonka keskellä oli syvä kuoppa jonka pohjalla roihusi laavaa. Laavakuopan keskellä oli kuitenkin kohouma, jolle oli kiinnitetty koroke, jonka päällä oli arkku. Tuo oli varmasti NikNakin himoama esine. Äkkiä kammio täyttyi vihreällä valolla ja seinissä aukesivat suuret luukut, syösten sisältään kalleuksia ja jotain mitä skavenit pitivät suurimmassa arvossa, saastakiveä. Tonneittain sitä syöksyi koloista. Jokainen skaven vikisi innoissaan. Väristen he alkoivat kahmia sitä, täyttäen säkkejä, haarniskan koloja, porakonetta ja pieniä reppujaan.
"Näen, että pidätte aarteitani suuressa arvossa!" kuului ääni pimeydestä. Punaiset silmät kääntyivät katsomaan kohti tunnelia mistä he olivat tulleet. Tunnelin täytti suuri peto, joka oli jotain skavenmaista. Se käveli neljällä jalalla ja iho roikkui osin paljastaen se luita tai kalloa. Se oli tärvelyksen peto, joka oli lukittu katakombeihin.
Kirjassa oli kirjoitus siitä. Se oli ajatteleva peto jonka Nixin klaani oli tilannut. Liian älykäs jolloin se oli lukittu tänne. NikNak ei ollut omistanut kappaleelle mielenkiintoaan ja olisi luultavasti jättänyt tulematta paikalle jos olisi lukenut sen. Skavenit alkoivat tyhjentää reppuja ja säkkejä ja perääntyivät pikkuhiljaa. Peto päästi helvetin valloilleen ja ryntäsi kammioon. Skavenit alkoivat kiipeillä pitkin seiniä kirkuen. NikNak päätti pelastaa itsensä ja killui hetken kuluttua korokkeella. Hetkessä hän nappasi arkun ja löysi itsensä seuraavassa hetkessä myyräkoneen sisältä Narkun, Mildin, Kiton ja muutaman rynnäkkörotan kanssa.
"Kaasuhanat auki! Täyttävauhtia pois täältä!" Kirkui NikNak. Kone hyrisi ettenpäin pois kammiosta, mutta pysähtyi sitten. "Polttoaine loppui!" kirkaisi Kito. Skavenit hyppäsivät koneesta ja lähtivät suunnistamaan käytävissä käpälät savuten, peto perässä.

Kitti kuuli epämääräistä ääntä seinän sisältä. Hän nousi ja huomasi kuinka NikNak ryntäsi seinäverhon syöveristä paketti kainalossa muutaman muun rotan kanssa. "Haa! Senkin kurja-kurja harmaa tietäjä! Petturi ja vandaali! Miten aiot korjata vahinkosi!?!?" Kitti karjaisi. NikNakilta ei sanaa liiennyt, hän ja kumppanit ryntäsivät huoneesta pikaista vauhtia käytävään. "Kurja tietäjä! Takaisin-takaisin!" kirkui sotalordi. NikNak ei kuullut sotalordin viimeisiä sanoja sillä hänen korvansa olivat lukossa.

Ryhmä juoksi temppeliin missä munkit riehuivat. "Missä se pahuksen pääpappi on-on?!" Mild kiljaisi kärsimättömänä. "Haa! Te kurjat! Oletteko tulleet pyytämään-pyytämään sarvirotan siunausta!?" kuului karski ääni heidän takaansa. Pääpapin silmät laajenivat, kun kauhea peto ryntäsi temppelin oviaukosta sisään. "Sarvirotta on lähettänyt suuren lahjan!" Hän kirkaisi ihastuksissaan. "Veljet kahlitkaa se ja valjastakaa käyttöömme! Oi tietäjä miten voin kiittää tästä..." NikNak kurkisti alttarin takaa ja näki kuinka munkit heittelivät kahleita pedon päälle ja sitoivat sen seiniin kiinni. "Hoo..." NikNak nielaisi. "Saat
p-pitää-pitää sen, mutta älä enää vaivaa minua... taidan mennä kammiooni..." NikNak hoiperteli pois temppelistä.

Kommenttia toivoisin.

[Rotten sound]

Hyvää tavaraa saisi olla pituutta enemän