Nulnin kadut, Osa I

[Skrixqueek]

Hergon Puolituinen hiipi pitkin Nulnin öisiä katuja. Kurkunleikkaaja ei ollut perinteinen ammatti puolituisille - ja siksi Hergon piti siitä!

Kuopuksena hän jäi aina muiden varjoon. Ja varjoissa hän liikkui nykyäänkin. Ironista, hän ajatteli.

Kauempaa usvasta pilkotti valoa ja kuului naurua ja äänekästä keskustelua. Taverna... Se merkitsisi humalaisia juhlijoita ja seikkailijoita. Hyvällä tuurilla nämä eivät olleet hävinneet kaikkea omaisuuttaan noppapeleissä.

Kissan lailla kylmässä udussa hiipien Hergon lähestyi majataloa, ja kyyristyi tynnyrin taa kuullessaan oven heilahtavan.

"Parasta olla viimeinen kerta kun näytät haisevaa naamaasi täällä, kääpiö!" Karski ääni huusi. Varjoisasta kätköstään Hergon seurasi kääpiön ilmalentoa.

Äänekkään loiskahduksen säestämänä kääpiö lensi kuralammikkoon. "Wazzock!" Kääpiö huusi ja näytti törkeää elettä porttimikolle.

Hergon tarkasteli kääpiötä: tämä oli juopunut, se oli selvää; toinen silmä oli turpoamassa, joten tämä oli varmaan ollut tappelussa; vyöltä roikkui kirves, mikä ei koskaan helpottanut puolituisen työtä.

Uteliaana Hergon lähti seuraamaan kääpiötä odottaen sopivaa tilaisuutta iskeä. Yllättäen kääpiö koukkasi sivukujalle liian varmoin askelein ollakseen humalassa. Henkilö alkoi herättää Hergonin mielenkiintoa.

Vikkelin askelin Hergon seurasi kääpiötä lyhyt miekkansa viitan alla suojassa. Kääpiö koputti tiiliseinän pätkää. Mitä Kaaosta? Hergon ihmetteli mielessään.

Hergonin yllätykseksi seinään avautui ovi ja kääpiö luikahti sisään.
Kissamaisella nopeudella puolitunen kierähti sisään sulkeutuvasta salaovesta.

Hergon nousi jaloilleen ja huomasi olevansa hämmästyneiden kääpiöiden ympäröimä....

Jatkuu toisessa osassa...

[Lihamestari]

Tota, noin lyhyestä tekstistä on pirun vaike sanoa mitään ilman jatkoa. Tunnelmaa oli kuitenkin jonkin verran suhteessa tekstin pituuteen.

[Iscariah]

Tuo on hyvä alku, mutta pituutta vielä rutkasti lisää. (tiiliseinän paikalle kiviseinä?)

[shadowdancer]

Hyvin kerrottu.