Tässä tämmöinen Kaartilaisista kertova novellini. Olen aloittelemassa kyseisen armeijan keruuta ja päätin kirjoittaa porukastani tarinan. Figuni on kaikki nimetty ja saman-nimisiä kuin tässäkin. Kaikkia tässä mainittuja yksikköjä minulla ei kyllä vielä ole. Tämä on ensimmäinen luku "Noutoreissu" -tarinaa, joka sekin on ensimmäinen osa 5th Dranan -sarjaa. Tässä luvussa ei paljoa toimintaa heru, mutta seuraavissa sitäkin enemmän!
5th Dranan
osa 1: Noutoreissu
1. Luku: Lähtö
Nuori Keisarillisen Kaartin sotilas seisoskeli yksin pienen nyppylän laella. Karu maa oli kauttaaltaan paksun lumihangen peitossa ja lisää lunta oli tulossa pimeältä yötaivaalta. Kaukana edessä siinsi havumetsä tummana viivana ja takana levittäytyivät silmänkantamattomiin jatkuvat telttarivistöt. Korkeista rautakehikkoja muistuttavista torneista lankesivat valonheitinten kiilat hiljaisen leirin ylle. Siellä täällä oli joitakin kaartilaisia polttelemassa lho-tikkuja tai koluamassa soppatykkien pohjia. Cadialais-tyylinen univormu ei ollut täysin ihanteellinen tähän säähän ja kaikki näyttivät palelevan. Drendarilla itselläänkin oli melkoisen kylmä, eikä hänellä ollut edes lho-tikkuja lämmikkeenään.
Drendar oli seisonut mäellä vahdissa jo kuutisen tuntia. Se oli pelkkä muodollisuus, laivasto kyllä ilmoittaisi mikäli vihollisia ilmaantuisi, mutta pitihän joukkoja ”vähän piristää” kuten juniori upseeri Winters asian ilmaisi.
Pian lähimmän teltan ovikangas heilahti ja ulos astui Drendaria jonkin verran vanhempi kaartilainen. Drendar lähti kiitollisena astelemaan alamäkeen ja tervehti toveriaan ilahtuneena;
”Hei Gordy! Jo oli aikakin vahdinvaihdolle!” Gordy ei sen sijaan vaikuttanut järin hyväntuuliselta.
”Onks tikkuja?” Hän tokaisi.
”Ei, sinähän tiedät etten minä polta”, Drendar vastasi hymyillen.
”Älä siinä virnuile! Menetin kaikki omat vedonlyönnissä eilen. Arvaa onks kiva mennä tonne kylmää seisomaa ilma mitää lämmikettä?” Gordy tiuskaisi ja jatkoi matkaa itsekseen manaillen. Drendar hymähti ja asteli lumi jalkojen alla narskuen teltalle.
Drendarin siirtäessä teltan ovikankaan syrjään oli kuin olisi astunut toiseen maailmaan. Sisällä oli lämmin, suorastaan kuuma, ilma oli tunkkaista ja sisällä raikui kaartilaisten nauru ja yleinen puheensorina. Joku veti Drendarin fuusio-voimalla toimivan keittimen viereen lämmittelemään ja hänen käsiinsä työnnettiin ruokakippo.
”…Sitten me ammuttiin niitä Earthshakereilla sen kukkulan yli. Ne luuli että sataa meteoriitteja! Ne on kyllä pirun tyhmiä ne örkit!” Kuului kersantti Jim ”Savagen” kovaääninen selonteko Armageddonin sodista. Nurkassa muutama kaartilaista pelasi korttia lho-tikut panoksinaan. Jotkut huolsivat sädekiväärejään, toiset haarniskaansa. Drendar hörppi lämmintä soppaa ja hieroi kohmeisia käsiään keittimen yllä. ”Herra” Booker istui hänen vierelleen. Drendarin joukkueen radisti oli yksi komppanian nuorimmista sotilaista ja seniori upseeri Alastair MacLeanin sisarenpoika, siis merkittävää sukua. Siitä johtui hänen lisänimensä.
”Booker, mitä uutta?” Drendar kysyi. Booker oli hyvin perillä koko rykmentin tietoliikenteestä, radisti kun oli. Suhteitakaan ei korkea arvoisen enon takia puuttunut. Booker myöskin vähät välitti vaitiolovelvollisuuksistaan, tämän takia hän oli komppanian paras tietolähde.
”Tyrkyt jyrää ulommilla planeetoilla, ovat kuulemma täällä kolmessa viikossa”, sanoi Booker hymyillen. Komppaniassa vitsailtiin, että Bookerin vakavoituessa olisi loppu lähellä, onneksi hän oli pysynyt hyväntuulisena.
”Keisari varjelkoot”, Drendar mutisi.
”Älä muuta virka”, Booker sanoi virnistäen.
Äkkiä teltan ovikangas siirtyi nopeasti syrjään. Sisään astui juniori upseeri Winters. Kaikki nousivat pikavauhtia ylös, pornografia piilotettiin huopien alle ja otettiin asento.
”Lepo vaan”, Winters sanoi ja jatkoi; ”Pahoittelen, mutta kaikkien pitää olla täydessä taisteluvarustuksessa ja muodostelmassa paraatikentällä, aikaa viisi minuuttia!” Winters heilautti kättään ja poistui teltasta. Sisällä alkoi melkoinen kohina kaartilaisten pukiessa haarniskoita ylleen, pakatessa reppujaan ja kootessa aseitaan. Drendar ei ollut ehtinyt riisua varusteitaan, hän jäi kuitenkin odottelemaan Bookeria hänen asetellessa Vox-casteria selkäänsä.
”Mitäköhän pirua ne ovat nyt keksineet, juuri kun pääsin sisään”, Drendar mutisi viimeistellessään soppaansa. Booker kohautti olkiaan ja saatuaan varusteensa kuntoon lähti Drendarin kanssa talsimaan paraatikentälle.
Dranan viidennen rykmentin pienikokoinen kolmas komppania järjestäytyi lumen peittämälle paraatikentälle. Kaikki olivat siellä; seniori upseeri Alastair MacLeanin komentoryhmä ja sädekanuunoin aseistettu panssaritorjunta joukkue. Jalkaväkiplatoona, johon kuului juniori upseeri Wintersin liekinheittimin aseistettu komentoryhmä ja kaksi jalkaväkijoukkuetta. Niistä toiseen, kersantti Jim ”Savagen” johtamaan, kuuluivat Drendar tovereineen. Lisäksi komppaniaan kuuluivat vielä panssarinyrkki-joukkue heidän Anubis-nimisen Chimera-joukkojenkuljetusajoneuvonsa kera, sekä Begemoth-niminen Leman Russ –taistelupanssari.
”Ei ainakaan tarvinnut olla kauaa vartiossa”, sanoi Drendarin luokse astellut Gordy, ”Taidan kuitenkin joutua vaan ojasta allikkoon”, hän jatkoi pahantuulisesti. Aluillaan olevan keskustelun katkaisi kuitenkin Ethel Sharonan saapuminen. Kaartilaiset asettuivat siistiin riviin ja asettivat kätensä rinnalleen, muodostaen niillä Aquilan, keisarillisen kotkan symbolin. Naapuri komppanian naispuolinen komissaari oli sonnustautunut ammattikunnalleen tyypillisiin tummiin nahkavaatteisiin. Ne olivat ehkä ohjesäännössä mainittuja jonkin verran tiukempia ja ne oli varustettu suuremmalla kaula-aukolla, mutta niiden päällä pidetty pikimusta kokopitkä nahkatakki, koppalakki, reisiin vyötetyt bolt-pistoolit ja teräksenkova katse saivat aikaan täysin aiheellisen uhkaavuuden. Ethel oli kyllä ulkomuodoltaan miespuolisia kollegoitaan miellyttävämpi, mutta siihen se sitten jäikin.
”Huooomio! Aseeento!! Älkää täriskö kuin mitkäkin gretckinit!!! Tämä on Keisarillinen Kaarti eikä mikään partioleiri!!!! Ethel mulkaisi vielä kerran palelevia kaartilaisia ja otti sitten itsekin asennon tähyten tähtisatamaa kohti. Silmäkään ei värähtänyt, komissaarit todellakin vastasivat yleistä käsitystä täydellisistä sotilaista.
Ikuisuudelta tuntuneen odotuksen jälkeen seniori upseeri Alastair MacLeanin siluetti ilmestyi lumituiskusta, hänen vierellään asteli pitkä hahmo. Tulijoiden lähestyttyä kaartilaiset kykenivät erottamaan ne tarkemmin. Alastairin vierellä marssiva suurikokoinen mies oli sonnustautunut valkoiseen voimahaarniskaan, jonka rintaa koristi kultainen I-kirjain. Inkvisiittori.
Inkvisiittori pysähtyi kaartilaisten eteen ja seisoi hetken hiljaa heitä katsellen, punainen viitta lumituiskussa heiluen. Alastair asettui kunnioittavan välimatkan päähän Ethelin rinnalle. Sitten Inkvisiittori puhkesi puhumaan äänellä, joka jätti ankaruudessaan ja kovuudessaan Ethelinkin kauas jälkeen.
”Kaartilaiset! Keisarin moukari!! Te jotka palvelette Häntä ja tuotte tuhon Hänen vihollisilleen!!!” Hän karjui uskoen itsekin joka sanan. ”Dranan miehet! Minulla on teille tehtävä! Kuten tiedätte, on tämä aurinkokunta ollut raivokkaan Tyranidien pesälaivaston, Leviathanin, hyökkäyksen kohteena jo kolmen kuukauden ajan. Gadzurian, aurinkokunnan toiseksi uloimman planeetan avaruusjääkäri armeijakunta on häviämässä kamppailunsa kirottuja xenoja vastaan. He eivät suostu perääntymään ja tämän takia heidän erityisen arvokas geenivarastonsa on joutumassa vihollisen käsiin. Vihollisemmehan käyttää geenejämme parannellakseen omaa olemustaan ja jääkäreiden omaan geenimanipulointiin käytettävä säiliö on pelastettava! Lähes kaikki joukkomme on sidottu erilaisiin operaatioihin ja tämäkin varuskunta joutuu pian hyökkäyksen kohteeksi! Siksi annan tämän tehtävän teidän pienelle joukonnelle! Mikäli suoritatte sen kiitettävästi, pääsette kotiin tältä sotakentältä! On toimittava nopeasti, ettei vihollinen saa säiliötä ensin! Menkää, älkääkä tuottako pettymystä! Keisari teitä varjelkoon!”
”Kirottua, miten me muka osattaisiin näitä käyttää! Ei me mitään Elysialaisia olla!” Gordy vaahtosi yrittäen saada tolkkua painovoimanvastaisesta repusta, joka hänelle oli sysätty ennen lähtöä pudotusalukselle.
”Mulla on jo tämä vox-casteri, minne minä muka tämän repun tungen?!” Booker hermoili. Drendar oli saanut oman reppunsa selkäänsä ja oli suunnilleen selvittänyt miten se toimi, nyt hän yritti auttaa Bookeria mahduttamaan tämän repun valtavan Vox-caster –radiolähettimen päälle. ”Keisarin nimeen! Ei ole minun vikani jos minä kuolen liian painon takia!” Booker mutisi saatuaan repun selkäänsä.
”Hei Savage! Milloin me tullaan perille?” Drendar huusi kersantille närkästyneiden kaartilaisten huutojen yli. Jim ”Savage” yritti kohauttaa olkapäitään, mutta se oli repun siivekkeiden takia mahdotonta. Hetken manailtuaan hän kuitenkin vaivautui sanomaan;
”Varmaan ihan näillä minuuteilla.”
Samassa koko alus tärähti. Kaartilaiset tarrautuvat kiinni mihin vain ylettivät, mutta silti monet paiskautuivat vasten seiniä. Samassa hälytyssireenit alkoivat soida.
”Mikä se oli?!” Gordy karjui yrittäen ylettyä painovoimanvastaiseen reppuunsa, joka oli luisunut penkin alle.
”Jokin Tyranidialus varmaankin!” ”Savage” huusi sireenien ulvonnan yli. Alus tärähti jälleen, entistä rajummin. Drendar riistäytyi irti putkesta josta hän oli pitänyt kiinni ja paiskautui erään panssarinyrkkiläisen päälle. Nyt oli ilmeistä että heitä ammuttiin.
”Valmistautukaa hyppäämään!!” Joku upseeri huusi yleisen melun yli ja jälleen alus vavahti. Kolme panssarinyrkkiläistä lensi Drendarin päälle.
”Saavumme ilmakehään!!!” Huusi joku joka oli vielä riittävän tolkuissaan tarkkaillakseen mittareita. Alus alkoi täristä hillittömästi. Drendar kampesi itsensä toisten kaartilaisten alta ja pyrki miten parhaiten taisi kohti pudotusluukkua läpi oksennuslammikoiden ja karjuvien kaartilaisten. Drendar saapui seinässä olevan luukun luo ja yritti avata sen painamalla avaa-kytkintä. Luukku oli kuitenkin jumissa, aluksen kone-henki oli ilmeisesti lamautunut. Drendar huusi Bookerin paikalle ja yhdessä muutaman naapurijoukkueen kaartilaisen kanssa he yrittivät avata luukun väkivalloin, turhaan.
”Väistykää!!” huusi joku heidän takaansa. Drendar kääntyi ja näki joukkueensa erikoisase-ekspertin, Wilfordin yrittävän pysyä pystyssä tärisevässä aluksessa. Hän piteli kranaatinheitintä.
”Pois oven luota!” Drendar karjui ja tuuppasi Bookerin ja muut kauemmas. Wilford painoi liipaisinta ja krakkina ammuttu kranaatti räjäytti luukun auki. Alukseen vyöryi vielä kovempi melu kuin aikaisemmin ja tärinä paheni. He näkivät aluksen syöksyvän holtittomasti kohti alla levittäytyvää metsää. Ilma ujelsi siivekkeiden ympärillä ja erilaista irtotavaraa syöksyi alas tyhjyyteen.
”Kaikki ulos!!!!” Drendar huusi kurkku käheänä ja tuuppi tovereitaan ulos avonaisesta luukusta. Gordy hyppäsi pitäen painovoimanvastaisesta repustaan käsillään kiinni, hän ei ollut ehtinyt sitoa sitä selkäänsä. Useimmat kaartilaiset ryntäsivät päätä pahkaa ulos aluksesta, mutta osa, pahoinvoivat tai muuten haluttomat, piti tuuppia ulos. Drendar hyppäsi viimeisten joukossa ulos aluksesta. Aluksi ilmavirrat paiskoivat häntä raivokkaasti sinne tänne, äkkiä kaikki kuitenkin hiljeni, tärinä lakkasi ja Drendar laskeutui rauhallisesti kohti maata. Hän näki savuavan aluksen yhä vajoavan. Tankit pudottautuivat sen peräluukusta, ne näyttivät koomisilta leijaillessaan painovoimanvastaisten laitteiden varassa alaspäin.
Drendar katsoi alas, suurin osa kaartilaisista oli jo kadonnut puiden siimekseen. Muutamia leijaili yhä ilmassa. Alus oli liikkunut huimaa vauhtia ja pudottautujat olivat levinneet laajalle alueelle. Drendar alkoi lähestyä puiden lehvästöjä. Alhaalla olevasta maasta ei näkynyt jälkeäkään, vain silmänkantamattomiin jatkuva tummien puunlatvojen meri. Vajotessaan läpi oksien, Drendar otti tukevan otteen sädekivääristään, valmistautuen ottamaan vastaan kaiken sen mitä tuolla metsällä oli heittää häntä vastaan.
5th Dranan Osa 1: Noutoreissu 1. Luku
-
Fur Forodus
- Viestit: 45
- Liittynyt: Ke 27.07.2005 18:19
- Paikkakunta: Hollola
- Viesti:
5th Dranan Osa 1: Noutoreissu 1. Luku
Viimeksi muokannut Fur Forodus, Ke 07.12.2005 14:03. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
mahtavia kuvauksia kaartilaisten oloista, mahtavaa. haluan luvun kaksi, sinulla on kuukausi aikaa sotilas Forodus! -
Rotten sound
- Viestit: 1074
- Liittynyt: Ke 15.06.2005 19:07
-
Fur Forodus
- Viestit: 45
- Liittynyt: Ke 27.07.2005 18:19
- Paikkakunta: Hollola
- Viesti:
-
Fur Forodus
- Viestit: 45
- Liittynyt: Ke 27.07.2005 18:19
- Paikkakunta: Hollola
- Viesti:
Toinen luku valmis. Löytyy <a href="http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 161"_blank" class="postlink">Täältä</a>.