Sata sanaa - Kiilto

[Merrywinds]

Kilvan henki on seuraava: Kaikki halukkaat saavat kirjoittaa annetusta aiheesta sadan sanan, siis tasan sadan sanan mittaisen tarinan, ja tuotokset postataan tähän ketjuun. Otsikkoa ei lasketa sataan sanaan.

Aikaa on viikko, jolloin laitan 2 päivää kestävän äänestyksen pystyyn. Kaikki halukkaat saavat äänestää. Äänestyksen voittaja päättää uuden aiheen, eikä osallistu seuraavan viikon kisaan.

http://www.uta.fi/~heikki.salo/satasanaa.html Tuossa on sanalaskuri.

Ja aiheena on siis "kiilto". Osaalistumisaika loppuu 30.06 klo 23.59.59. Ja piste.

Yritän saada äänestyksen mahdollisimman nopeasti pystyyn, mutten mahdollisesti ole paikalla, joten se saattaa hieman myöhästyä.


Onnea tarinoijille

[Rectunator]

Kostea ja kiiltävä...

Voih...

Niin kaunis... niin herkkä. Kostea iho kiilteli auringonvalossa vihreällä nurmella. Vieressä kiiltävää ja kaunista naisen vatsaa lepäsi hänen kätensä, siro ja ylevä.

Naisen varsin uhkeaa rintakehää peitti kauniin koristeellinen panssari, joka vielä korosti hänen kookasta poveaan. Ja mitkä jalat... sirot ja kauniit. Osia jaloista suojasi samantyyppinen panssari kuin hänen rintakehäänsä.

Kaiken kaikkiaan jumalainen ja kaunis ilmestys, kuin kevät synkän talven jälkeen. Tuota olentoa hän tuijotti ahnaasti ja lipoen huuliaan.

Survaisu, toinen ja äänetöntä voihkinaa. Pistin lävisti naiset vatsan ja rinnan.

"Nyrkillä tapettava huora!"

Omaan vereensä tukehtuva eldar makasi taistelukentällä kaartilaisen juostessa kohti seuraavaa uhria.

Veri kiilteli vihreällä nurmella auringonpaisteessa.

[Saunis]

Kyyneleet

Mies avasi hiljaa huoneen oven. Hän näki vaimonsa, rakkaansa, rauhallisessa unessa sängyllään. Kultisti sulki oven, ja astui lähemmäs vaimoaan. Hänen kätensä vapisi hänen ottaessaan esiin veitsen. Hän kohotti sen ja iski naista kylkiluiden väliin nauraen villisti. Naisen silmät rävähtivät auki, ja ilman ääntäkään, hän katsoi miestään. Mies iski yhä uudelleen ja uudelleen kyynelten täyttäessä hänen silmänsä, hänen nauraessaan yhä hysteerisesti. Kun naisen ruumis ja sänky olivat verestä punaiset, hän laski veitsen ja istahti kuolleen rakkaansa viereen. Hänen silmänsä olivat yhä kyynelissä, hänen leikatessaan palan naisen lihaa. Hän söi sen ahnaasti, ikään kuin olisi kuolemassa nälkään, kyynelten kimaltaessa hänen silmissään.

[El Capitan]

Taidampa minäkin kokeilla kirjailijan taitojani.

Kyyneleen kiilto

Niin kiiltävä on lapsen kyynel kun se laskee lapsen sileää poskea alas. Se on tuskan hetki katsojalle ja lapselle. Elämä on ihmeellinen juttu, ensin saa iloita koiransa kanssa kauniina kesäpäivänä ja jonain päivänä itkeä hänen vieressä, tänään tuli se päivä jota en halunnut elää.

Päivät kuluivat, muuttuivat viikoiksi, pitkiksi viikoiksi. Poika ei saanut koiraansa mielestään ja ei nauttinut elämästä niinkuin ennen. Olin ehdottanut uutta lemmikkiä, mutta poika vain itki enemmän kun mieleen tuli koira. "Elämässä ei ole merkitystä ilman parasta ystävää!" poika huusi ja juoksi pihalle. Elämä on hankala asia ja vielä hankalampi ymmärtää, se hämmästyttää ja kummastuttaa pientä kulkijaa.

[Höpöttiuhka]

Yritetäämpä sitten

Turhuus


"Tule pois sieltä Creagan!", huusi Navarre, mutta Creagan vain seisoi paikoillaan betonivallin takana. "Ei sitä pääse pakoon.", sanoi Creagan hiljaa itsekseen, ja katsoi ohjuksen kaartoa. Auringon valo kiilsi sen valkoisesta ulkokuoresta. Kuinka kauniilta se näyttikään! Valopallo lensi taivaalla jättäen jälkeensä ohuen savuvanan. Navarre ja muut olivat jättäneet hänet ja lähteneet pakoon. "Miksi he juoksevat? Mitä he sillä saavuttavat? Minne he pystyisivät juoksemaan pakoon?" Creagan ajatteli itsekseen.

Sillä aikaa Navarre ja muut yrittivät päästä epätoivoisesti pakoon. Yhtäkkiä hän otti harha-askeleen ja mursi jalkansa. Kukaan ei pysähtynyt hänen huudoistaan huolimatta. Silloin hänkin tajusi, kuinka turhaa juokseminen oli. Liittykää armeijaan." hän naurahti itsekseen.

[leevizer]

nimetön

Eldarit kiiltävissä haarniskoissaan juoksivat suoraan päin. Otin nopeasti tähtäyksen kiiltävällä aseellani. Pari laserin välähdystä, ja ilman täytti veren haju. monta eldaria kaatui, mutta he painoivat silti päälle. Veri kiilsi auringossa. Eldarit tulivat lähitaisteluun ja päästivät huutoja, jotka saivat pelon kulkemaan ruumiissani. kaivoin kiiltävän miekkani esiin, ja survaisin sen eldarin kiiltävästä haarniskasta läpi.eldar kaatui, kiiltävä kyynel silmäkulmassaan. Minä näin kuinka monta meistä kuoli eldarien kiiltävien voimamiekkojen kautta. enää muutama meistä oli jäljellä. Komissaari levitti kuolemaa pistoolillaan ja huusi "vetäytykää!" me kaikki lähdimme juoksemaan, mutta syljimme samalla kuolemaa kiiltävistä aseistamme. yhtäkkiä eteen tuli kiiltävien keihäiden yksikkö, jota seurasi välähdys. Sitten tuli hiljaisuus.

[Lihamestari]

Kyynelten kiilto

Komissaarin Voimanyrkki kiilteli pirullista kiiltoaan kun energiavirrat kuin leikkien vilistivät sen pintaa pitkin. Kaartilaiset katsoivat pelko silmissään kun tuo Helvetin Vahtikoiraksi kutsuttu mies käveli heidän ohitseen. Joku erehtyi kääntämään päänsä tämän suuntaan, ja samantien osui toinen, metallihansikkaan peittämä nyrkki tämän kasvoihin. Kaartilainen putosi juoksuhautaan muiden katsoessa häntä tyrmistyneenä. Miehen nenä oli vääntynyt luonnottomaan asentoon ja veri vuosi siitä valtoimenaan. Hän sylkäisi verta ja hampaita suustaan ja pyyhkäisi hihallaan suupieliään. Haparoiden hän tarrasi kivääriinsä ja ilme vakavana käänsi katseensa jouksuhaudan toiselle puolelle. Muut näkivät kyyneltenalun kimaltelevan miehen silmissä. Elo Kaartissa oli ainaista uhkapeliä, joillekkin paine oli liikaa.

"Katse viholliseen päin, alokas!"

[Karu]

Kiilto

Kyyryselkäinen hahmo istui kopin perällä tuijottaen tyhjää. Hänen resuiset ja halvat rääsynsä peittivät hädin tuskin rujon vartalon.

Huoneessa haisi imelä ulosteen- ja hiensekainen tyrmäävä löyhkä, joka kietoi tulijan huuruihinsa ja oli kaataa maahan suurimmankin soturin. Niljaiset, synkät betoniseinät kohosivat joka puolella, uhkaavina ja hyökkäävinä. Ilmapiiri oli ehdottoman ahdistava.

Pääkallomaiset, näivettyneet kasvot, raollaan oleva langanohut suu, luiseva nenä, sotkuinen, korpinmusta tukka. Ihmisestä (jos se todella oli ihminen) ei nähnyt enään sukupuolta, ei ikää, ei taustaa. Pitkät haavat ja tummat mustelmat peittivät tämän ruumista.

Silmät tuijottivat ikuisuuteen, verestävät, ikiyön kaivot. Silmät olivat mustat, mutta heikko epätoivon ja hulluuden kiilto pilkisti niiden syvyyksistä.

[ChaosWaste]

Silmien kiilto

Tunnen kuinka kirves uppoaa mahaani. En ehdi nähdä mikä noista vihernahoista sen teki, mutta tunnen sen.
Taistelun huudot ja laukaukset alkavat hiljetä ja näen pätkiä kuluneesta elämästäni.
Kuinka olin leikkinyt tovereitteni kanssa lapsena, miten kohelsimma ja uimme rauhaisalla planneetallamme. Tovereitteni kanssa ihannoimme sotilaita ja halusimme tulla samanlaisiksi.
Miten tyhmiä olimme silloin.
Nyt olen taistelukentällä ja nähnyt osan tovereistani kuolevan. Muistan sen kiillon heidän katseessaan kun he jättivät tämän maailman.
Näkökenttäni alkaa hämärtyä.
Ajatukseni siirtyvät rakkaaseeni ja niihin ihaniin hetkiin jotka joskus vietin hänen kanssaan.
Nyt kaikki on pimentynyt miltein kokonaan ja jättäessäni tätä maailmaa loput tovereistani pystyvät näkemään kiillon silmissäni.

[JakeZuku]

Kiilto (Naamion Palvelijat vol.2)

''Mutta katso Hector, Katso ketkä nousevatkin jo palvelemaan herraansa!'' Hector nousi ja katsoi kauhistuneena; kaikki ruumiit, jopa niiden onnettomien jotka olivat joutuneet demonin liekkien uhriksi, nousivat ja kääntivät katseensa kahteen hahmoon pienellä kukkulalla. Tuhannet ja taas tuhannet kuolleet katseet kääntyivät heihin. ''Tunnetko sen Hector? Kuuletko?'' Kabak nosti kummatkin kätensä . ''Viha heidän kidutetuissa, helvetistä tänne raahatuissa sieluissaan on kuin kaunis sinfonia tai laulu, jonka haltia-neito olisi voinut säveltää'' Ja vielä Kabakin puhuessa, ruumiiden liha alkoi sulaa ja kuplia ja niiden silmät alkoivat kimmeltää kuin kymmenen tuhatta virvatulta. Hector laski alleen ja kaatui kauhusta shokissa maahan. ''Katso, palvelijani. Tämä on seurakuntani.''