Prologi
” Sinne jäät suippokorva! ” vanginvartija huusi ja heitti haltian pimeään selliin. ” Ja muuten aika perkeleen pitkäksi aikaa.” Vanginvartija poistui typerästi virnistellen ja haltia jäi makaamaan sellin kylmälle lattialle tajuttomana.
Kun hän lopulta heräsi hän ajatteli ” Missä minä olen?” Hän katseli ympärilleen nähden seinään kahlehditun laudan jonka päällä oli riekaleinen huopa.” Tuo on varmasti sänky, jos niin voi sanoa”, Vahvan puisen oven jossa oli iso teräslukko ja saranat, pienen rautaisen ristikon huoneen nurkassa ja lopuksi kylmän lattian jolla hän oli maannut tajuttomana monta tuntia. Hän alkoi ajatella (kuten varmaan moni muukin samassa tilanteessa) ”Miten minä tänne päädyin?” Ja hän muisti…..Nuoren miehen miekka kädessä….Ison talon pihan….Mies oli haukkunut häntä pelkuriksi….haastanut kaksintaisteluun……Ja viimeiseksi hän muisti miten hänet oli löydetty kuolleen miehen vierestä miekka kädessä. Asiat alkoivat selkeytyä hänen mielessään pikkuhiljaa, Hän muisti miten mies nimeltä Wilhelm van Vaark oli haukkunut häntä perheen kartanon edessä pelkuriksi ja haastanut kaksintaisteluun, hän oli voittanut miehen ja vartiosto oli pidättänyt hänet syytettynä murhasta ja täällä sitä nyt oltiin. Vesi liplatti huoneen nurkassa olevasta ristikosta, haltia ajatteli että tuo veisi viemäriin. Seuraavaksi hän kuuli miten joku kolahti ovea vasten ja avain kiertyi lukossa, ovea avattiin ja sisään astui paksu hahmo. Sama vanginvartija joka oli heittänyt hänet tyrmään, noita kasvoja hän ei ikinä unohtaisi. Mies oli lihava ja näytti ylisyöneeltä rotalta, hänellä oli vähän hiuksia ja ne jotka hänellä oli jäljellä, olivat rasvaiset ja tarttuneet päänahkaan. Hän oli pukeutunut rumiin raitahousuihin ja punaiseen paitaan, hän katsoi pienillä tihrusilmillään suoraan haltiaan, joka ajatteli ”tässä miehessä on jotain tuttua” sitten vartija avasi suunsa ja sanoi ” Syöpäs tämä ruoka, sillä se on viimeinen mitä saat pitkään aikaan, täällä ei oikein pidetä haltioista” Mies hymyili ilkeästi ja heitti kulhollisen epämiellyttävän näköistä keittoa lattialle ” Tapoit velipoikani, minä olen Kurt van Vaark!” Nyt haltia tajusi miksi oli ajatellut että mies on tutun näköinen, olihan hän sentään lyönyt miekan miehen veljen läpi” Mies tihrusti häntä uudestaan ja sanoi sitten mörisevällä äänellä ” Pitäisi melkein kiittää sinua sillä en erityisemmin pitänyt veljestäni, hän heitti minut ulos perheestä ja meni asumaan siihen saamarin kartanoonsa” haltia naurahti ja mies potkaisi häntä vatsaan ”Älä naura kuolleille, minä olen Sigmarin mies” Hän sanoi vihaisesti kun haltia ähki kivusta. Vanginvartija lähti huoneesta pitäen kovaa meteliä ja jätti haltian yksin.
Haltia oli ollut vankilassa jo kahdeksan viikkoa, hän ei ollut varma ajasta mutta hän oli yrittänyt laskea päiviä raaputtamalla aina kuluneen päivän kiveen. Hän oli oppinut inhoamaan vanginvartijaa, joka tuli ja potki häntä vähintään pari kertaa päivässä. Ruokaa vanginvartija ei koskaan antanut, hän oli jo osoittanut inhoavansa haltioita. Haltia oli elänyt rotilla ja vedellä joita molempia tuli aina välillä sellin nurkassa olevan ristikon takaa. Eräänä päivänä kun hän oli alkanut kuvitella että jäisi vankilaan loppuelämäkseen, tuli vanginvartija ovelle ja huusi” Haltia, saat seuraa!” Ovi avautui ja sisään heitettiin riutuneen näköinen kääpiö, jolla oli harmaa parta, valtavat lihakset ja suuret silmät. Haltia ei monien muiden kaltaistensa tavoin vihannut kääpiöitä koska oli entisen asemansa takia tavannut monia kääpiöitä, eikö vasta tullut kääpiö näyttänyt vihaavan häntä sillä hän tiesi miltä vihainen ihminen, tai kääpiö näytti. ” Tervetuloa helvettiin” hän sanoi yrittäen hymyillä, Mutta kääpiö hymyili jo ja vastasi” Päivää, minä olen Alex ”Ruuti” Blackson, Insinööri ja lentäjä, lennän rakentamillani gyrokoptereilla, kuka sinä olet ja missä olemme?” Haltia oli kuullut kääpiöiden oudoista sotakoneista ja nähnyt monta, mutta gyrokopteria hän ei ollut nähnyt. ” Minä olen Averon, Hoethin Valkoisen tornin miekkamestari ja Teclis suuren henkilökohtainen henkivartija, tai siis olin” Averon painoi päänsä surullisena mutta ryhdistyi melkein heti.” Mutta varmuudella voin sanoa että olemme Middenheimin synkimmässä tyrmässä.
Aikaisemmat tekemäni olivat huonoja mutta yritin tääsä vähän parantaa
vaikka olisi huono, haluaisin kommenttia. Fluffi ei varmaan ole kohdallaan, Helffien kirja on kaverilla lainassa ja paikalla on vain kääpiöiden vanhentunut kirja, kaksi ikivanhaa vampire countsien kirjaa ja storm of chaoksen kartta.
