Raven 929 (40k)

[Mattuman!]

Raven 929

‘’Vai omistat sinä nyt sen avaruusportin!?’’ Reed huusi iloisesti katsoen tuolissa istuvaa Mataloa. Mataloa pelotti Reedin epätavallinen hilpeys, olihan hän vakava mies. Kaduilta kuului vaimea laukaus. Reed käveli iloissaan sekä hermostuneena huoneen poikki.
‘’Minkä lennon sinä varasit?’’, Matalo kysyi Reediltä.
‘’Raven 929’’
‘’Aaa……’’
‘’Tiedätkös Matalo, olet hieno mies’’, Reed tokaisi. Matalo vain istui tuolissaan.
‘’Pääsen vihdoinkin tältä kurjalta planeetalta!
‘’Pääsen eroon kaikesta, jopa Arbitesista’’
‘’Pääsen eroon siitä pakoilusta ja piilottelusta’’
‘’Tiedätkö, Matalo, miltä se tuntuu kun pitää koko ajan piileskellä?’’
‘’En, her…’’
‘’TIEDÄTKÖ MILTÄ SE TUNTUU!!!’’ Reed tarttui Mataloa rinnuksista ravistaen häntä, mutta lopetti heti, rojahtaen lattialle itkemään. Kaduilta kuului taas laukaus.
Matalo nousi tuolistaan, käveli huoneen poikki ovelle ja jätti Reedin sinne itkemään.


‘’84736448APAC, 19PORT, Raven 92935938498, MISS157’’, salamurhaaja Ross aloitteli tehtäväänsä.
‘’Roger, jos et saa häntä tapettua niin viisi iskuryhmää tekee sen, ethän anna niiden saada kunniaa, ethän?’’ Rossin radiosta kuului
‘’283736’’, Ross vastasi. Hän oli juuri odottamassa terminaali 929:n luona korkealla kauppojen luona. Ross tapitti vain yhtä kohtaa herkeämättä, sieltä kohde tulisi. Ross oli pitkä, pienet ihmiset kulkivat eri suuntiin kiireessä hänen ympärillään. Hän kaivoi takkinsa alta ison, käyrän lippaan ja löi sen boltteriin. Hän latasi sen nopeasti ja lähti kävelemään ylemmäs, poispäin terminaalista.


Denatur Matalo puhui radiopuhelimeen lennonjohdossa katsellen ympärilleen hermostuneena. Hän pisti radiopuhelimen lennonjohtopöydälle monitorin viereen, ja kaivoi taskustaan Cavana-sikarin. Hän huomasi, että sikarin pää oli jo puraistu.
‘’Sir’’, joku miehistä ilmestyi hänen viereensä Matalon sytyttäessä sikaria.
‘’Aha’’, Matalo meni mikrofonin luokse ja painoi napin pohjaan.
‘’Hätätapaus varasto 12:seassa! Kaikki Arbites joukot sinne!’’ Matalo ilmoitti mikrofoniin.
‘’Olen toimistossani, jos joku kaipaa minua’’, Matalo sanoi ja käveli pois.


Matalo kirjoitti muistelmiaan kirjaansa toimiston työpöydällä. Tietokone oli auki, se oli ainoa valonlähde huoneessa. Kynä vain suhisi.
Ovi kävi. Matalo nosti katseensa kirjasta.
‘’Kuka siellä?’’
‘’Joku, joka haluaa kiittää sinua’’, Joku sanoi Reedin äänellä. Tumma hahmo seisoi oven edessä.
‘’Eikö sinun pitäisi olla lennollasi?’’
‘’Se ei ole vielä’’, Tumma hahmo sanoi astuen eteenpäin. Matalo vilkaisi kelloaan.
‘’Se on aivan kohta’’
‘’Sinun pitäisi olla menossa jo’’
‘’Arbites huomaa kohta juoneni’’
Siinä samassa Matalon veri roiskahti muistelmien päälle.


Wayne Reed oli jonottamassa passin- ja matkatavaroiden tarkistuksessa. Tarkistaja katsoi monitoriruutua, jossa oli läpivalaisu Reedin laukusta. Vaatteita ja selvät pistoolin muodot.
‘’Selvä, voit mennä’’
‘’Kiitos’’, Reed jatkoi matkaansa henkivartijoiden kanssa. Ihmiset kiiruhtivat Servo-skulliensa kanssa Raven 929:ään. Mainokset pyörivät monitoreissa ja näytöissä, ja pop-musiikki soi taustalla. Ylhäällä näkyi näyttö joka laski aikaa lähtöön saakka. Sen yläpuolella oli kyltti jossa luki kissankokoisin kirjaimin RAVEN 292.


Reed kulki yhä eteenpäin lähtöaulaa kohti.
TUMPS! Reed törmäsi johonkin. Tai johonkuhun.
Se oli todella pitkä mies, jolla kulki johtoja ja letkuja takissa. Miehen silmissä oli outo kiille, ja hänen kasvot eivät näkyneet kunnolla ison lieriöhatun takia.
‘’Anteeksi’’
‘’Hmph’’, Reed hymähti, ja jatkoi matkaansa.


He saapuivat lähtöaulaan. Reed istahti mukavaan tuoliin aulan keskellä. Hänen henkivartijat vahtivat häntä ympärillä.
‘’Sir, voisinko käydä vessassa?’’ Joku henkivartijoista kysyi.
‘’Kas, mikäs siinä’’
Mies lähti rivakasti kävelemään WC:tä kohti.
Kohta Reed huomasi, että toinenkin vartija oli kadonnut vessaan. Mikseivät he tottele hänen käskyjään?
Yksi toisensa jälkeen vartijoita alkoi kadota. Reediä alkoi hermostuttaa, jopa pelottaa. Ihmisten vilinästä ei erottanut mitään. Jostain lensi pieni lappu hänen syliinsä.



128213983869482398398443094OLEVARUILLASI28972137129037643584453873


Reed heitti lapun pois. Hän alkoi sytyttää savuketta. Ihmisten vilinä vain voimistui.
Ding!
‘’Lento Necromundaan lähtee kymmenen minuutin päästä’’, kuului kaiuttimista.
‘’Jaha’’, Reed lähti matkatavaroidensa kanssa kohti Ravenin sisäänkäyntiä. Ihmisiä tunkeili sisään, kun Reed yritti itsekkin päässä sisään. Hän näytti paikkalappunsa virkailijalle.
‘’Minä vien teidät sviittiinne’’, Hilpeä naisvirkailija ilmestyi hänen eteensä.

Reed käveli virkailijattaren rinnalla polttaen savuketta sviittiä kohti. Reed astui viimein sviitin kynnyksen yli. Sisällä oli kaksi sohvaa, kallis televisio ja keittiö. Makuuhuoneen ovi ammotti auki. Kummaa. Reed istahti sohvalle ja samassa menetti tajunsa.


Tuttu haju. Ihan kuin äidin tekemiä ruokia. Tuttuja ääniä. Aivan kuin hänen veli. Ja sisko. Reedin näkökyky palasi. Hän makasi vuoteessaan. seinillä oli pienoismalleja ja maila. katossa paloi himmeä lamppu. Herätyskello tikitti yöpöydällä. Reed nousi sängystään. Nyt hän hoksasi: Hän oli lapsuudenkodissaan.


Oveen koputettiin. Reed säpsähti.
‘’Wayne! Heräähän jo!’’
Reed katsoi hänen vanhaa huonettaan, hänen vanhoja lelujaan ja mustaa hahmoa huoneen nurkassa. Reed parkaisi kuuluvasti.
‘’Ku-kuka sinä o-olet?’’ Reed Sanoi peloissaan.
Kultainen Aquila kiilsi hahmon rinnassa. Punaiset, hohtavat silmät näkyivät pimeästä.
‘’Astu ulos huoneesta’’
‘’Miksi?’’
‘’Astu ulos’’, hahmo vaati.
Reed nousi sängyltä. Hän katsoi hahmoa, ja avasi oven. Häikäisevä valo sokaisi hänet.
Kylmä tuuli puski sisään. Lunta satoi. Reed vihdoin näki maiseman. Vuoria silmänkantamattomiin. Vuorien huipuilla lunta, kylmä ilma puri naamaan.



Vuorien takaa kuului kauhea jylinä ja pauke. Esiin tuli punainen, suippo avaruussukkula. Siniset peräliekit lepattivat sen tehdessä lähtöä. Kauempaa punainen laservalo osoitti alusta. Kuului suhahdus, ja sukkulan siipi räjähti tuhannen kappaleiksi. Se alkoi pyöriä huimaa vauhtia ilmassa, tehden matkaansa maanpintaa kohti.


‘’Mieti vielä, Wayne’’, pitkä mieshahmo sanoi. Reed katsoi sen kasvoja. Metallinen, kiiltävä pinta ja punaiset, hohtavat silmät. Pääkallon muotoinen pää puistatti häntä. Reed katsoi miestä , ja hapuili samalla pistooliaan.
‘’Tätäkö etsit?’’ Mies otti takkinsa alta suurehkon bolt pistoolin, väänsi sen rullalle ja heitti sen Reedin jalkojen juureen.


‘’Anteeksi, anteeksi, PÄÄSTÄKÄÄ LÄPI!’’ Reed juoksi pitkin sukkulan käytäviä, etsien uloskäyntiä. Hän tuuppi ihmisiä syrjään.
‘’Herra, pysykää sukkulassa, kiitos’’, lentoemäntä vaati hänelle. Reed vain heitti hänet pois edestään, ja jatkoi juoksuaan. Hän näki vihreän pikku kyltin, jossa luki EXIT. Ihmisiä otettiin siellä koneeseen sisään. Reed juoksi käytävään tyrkäten kapteenin ja pari muuta ihmistä syrjään. Valoa kajasti lähtöaulasta. Reed kiihdytti juoksuaan. Hän pääsi ulos käytävästä, ja juoksi niin nopeasti kuin pystyi.
Yhtäkkiä hän tunsi terävän iskun selässään. Hän kaatui maahan huutaen. Reed näki ympärillään mustahaarniskaisia miehiä aseiden ja pamppujen kanssa.
‘’Wayne Reed, olette pidätetty lukuisista rikoksista, mm. murhista ja tekijänoikeusrikoksista’’, mustapukuinen Arbites sitoi häntä käsirautoihin.
‘’Teidät tuomitaan kuolemaan, tässä ja nyt, tuomari Ross Granadan toimesta’’
‘’HEI, ME EMME SOPINEET NÄIN!’’
‘’ETTE VOI TEHDÄ TÄTÄ!’’
Reed näki paksun bolterin piipun naamansa edessä. Jykevä laukaus kaikui terminaali 929:sää.