Keisarin Unet - osa 5, Psyykkeri kohtaa demonin

[Grond]

Grond & huussi -production on antanut Keisarin hetken uneksua omiaan, mutta palaa nyt taas tähän ikuisuuksiin jatkuvaan saagaansa uuden, lyhyehkön runoelman kera. Olkaa hyvät, osa 5.


Kun aurinko laskee minulle viimeistä kertaa
Hirsipuulla roikun
Taivas minut kieltää
Ja alkaa joiku

Pelimanni kietoutuu vihreään
Sielujen talvelta suojautuakseen
Viheltelijäksi he häntä kutsuvat
Mut' todellisuudessa vain surkimus ristiretkellään on hän
Kuvitellen, että polkunsa vie kunniaan
Matkallaan seinät maahan repien
Matkallaan, joka tunnetaan siirtymäriittinä

Ja lopussa veri hänen kätensä tahraa
Siksi häntä verenpunaiseksi kuninkaaksikin kutsutaan
Pysäyttämättömän koneen lailla hän kauhua kylvää
Tarraten tähän päivään
Repiessään rakkauden
Kaivattuun, kadotettuun Dorianiin
Siihen pirulliseen noitaan!
Jonka muinoin näki näiden alle aaltojen vaipuvan
Alle, missä minäkin olen
Minä, joka asettani raahaan
Kurjana siirtolaisena lauluani laulaen

[Andromedus]

Se oli hieno, ja kaunista kuvakieltä Tosin ois voinu olla pidempikin