Oranino V

[Hammer_p1ru]

Pari maininnan arvoista asiaa tästä tarinasta: Tämä tarina oli alunperin kouluaine, eikä opettajamme tunne sanaa warhammer, joten asiat ovat yksinkertaisia ("yksinkertaistettuja"). Tarinassa on paljon höpinää, mutta vähän täpinää. Kivasti se kuitenkin etenee... Tarinaa en muuta, mutta seuraavissa tuotoksissa saisi olla parempi laatu. Vinkkiä, kommenttia, kaikki kelpaa. Pitemmittä puheitta:

Oranino V


Oranino V:n 3. tutka-asema; kello -03:00 tuntia:

’’Komentaja! Löysin jotain! Tulkaa katsomaan.’’ huusi eräs 3. tutka-aseman henkilöstön jäsen tutkayksikön luutnantille. Luutnantti, Karte nimeltään marssi heti miehen luo. Planeetta oli tärkeä ja salainen neutronikiteiden tuottaja, Ihmisten Galaktisessa Imperiumissa. Koska planeetta oli salainen eikä Inkvisitio (Keisarillinen sotapoliisi) halunnut kiinnittää planeettaan huomiota, siellä oli planetaariseen puolustukseen vain yksi komppania. Se ei pysäyttäisi, vain hidastaisi
valloitusjoukkoja.
Lähiplaneetoille oli sijoitettu useita Avaruusjääkäri komppanioita. Jos planeetalle hyökättäisiin, näillä kestäisi vielä noin 1,5 päivää saapua. Nämä joukot tarvitsisivat ennakkovaroituksen saapuakseen ajoissa. Siksi tämä oli tärkeää.

Karte katsoi näyttöruudulle. Siinä näkyi paljon kirkkaan punaisia pisteitä jotka valtasivat hitaasti vihreäruutuista näyttöä. ’’Kanava kolme!’’ tutkamies huudahti, jotta aseman muut henkilöt voisivat
analysoida tilannetta.

Lopulta Karte sanoi: ’’Ilmoita Komentokeskukseen. Annetaan meitä viisaampien päättää.’’

Oranino V:n Komentokeskus -01:00 tuntia:

Komentokeskus, `tuttavallisemmin´ Keskus, oli planeetan aivot, kaivausoperaatioiden hallintopaikka. Kaikki planeetan komentajat ja päättäjät asuivat siellä. Inkvisiittori Herses, Kenraali Ferro, ja jokaisen Planeetalla olevan kymmenen rykmentin komentajat nyt ainakin.
Saatat ehkä kuvitella näin isojen pomojen asuinpaikan olevan suuri, kaunis ja koristeltu, mutta erehdyt ja yllätyt. Paikka oli kuin sardiinipurkki, ruma ja pieni metallipurkki.
Yhtä kaikki se oli myös planeetan pääelin.

Nyt keskuksessa kävi huiske. Noin puolitoista tuntia sitten, Tutka-asema kolmoselta oli tullut viesti,
jossa sanottiin, että Sektorilla kolme on paljon tunnistamattomia lentäviä esineitä.
Tästä oli automaattisesti tehty 3. asteen hälytys, mutta kriisikokous oli pakko pitää.

Kokous oli uskomattoman nopea. Se kesti vain viisitoista minuuttia. Kaikki, paitsi Inkvisition edustaja (Herses), halusivat tässä pakkotilanteessa lähettää aluksia. Sitten koko neuvoston päätöksestä, Kohdetta ruvettiin tutkimaan kolmen Saatto- luokan alusella. Yksi lähtisi täältä, Keskuksesta, toinen suurimmasta, ensimmäisestä tutka-asemasta ja kolmas rahtisatamasta.

Ferro kärsi päänsärystä, jota ei ollut, ainakaan Keisarillisten lääkäreiden mukaan. Joka tapauksessa Ferron päätä särki. ’’Stressi varmaan…’’ Ferro ajatteli ääneen. Saattoaluksen kapteeni Julius kuuli tämän, ja kysyi ’’Anteeksi mitä sir?’’ ’’Ei mitään. Unohda. Olemmeko valmiit lähtemään?’’ Ferro vastasi. ’’ Kyllä sir. Annan koneille laukaisukomennon. Laitan myös tallenteen päälle’’ ’’Aivan. Totta kai.’’





Oranino V:n Komentokeskus, neuvotteluhuone 03:00 tuntia:

Neljän tunnin kuluttua lähdöstä Keskukseen palasi raketti, jonka sisässä oli nauhoite. Herses käski kaikki komentajat tunnin kuluttua paikalle katsomaan sitä. Se oli aluksien himoittu raportti.
Himoittu se oli, koska viestiyhteydet aluksiin olivat vähän aikaa sitten katkenneet.

Kun kaikki olivat taas koolla neuvotteluhuoneessa, Herses käynnisti nauhan:

++++++++++++++++++++++Doc. nro 178483 +++++++++++++ nauhoittanut palvelukallo ++++

+++[Ferro ja Julius]+++ ’’Koneet, täällä kapteeni, kuulevatko koneet? Pysäyttäkää alus olemme alueella.’’

+++[ nimitunniste kadonnut]+++ ’’Koneet kuulevat ja tottelevat. Työ valmis.’’

+++[Ferro ja Julius]+++ ’’Kkkkhhhrrrk…’’ viesti katkeaa voimakkaiden häiriöiden takia…+++

--
--

+++Nauhoitetta jatketaan Kapteenin hytistä+++

[kiipeämisen ääntä] ’’Mikä hitto se oli??’’ Ilmeisesti Ferro kysyy. [askelia] ’’Jokin osui meihin.’’ Julius (todennäköisesti) sanoi
’’Onko tämä kriittistä? Mikä se oli?’’ Ferro jatkaa kysymyksiään. ’’Ole hiljaa ja anna minun selvittää!!’’ Ferro järkyttyi. Kukaan ei huutanut Imperiumissa ylemmilleen, ainakaan ilman tosi hyvää syytä. ’’Selvä.’’ Vastasi Ferro hiljaa.

Pian Julius kuitenkin sai syyn täräykseen selville: ’’Jokin osui meihin. Jokin iso.
Muoto: tunnistamaton. Kuuntelenpa viestini.’’

+++ sinulle on kolme viestiä. pip!+++ +++ ensimmäinen viesti. pip!+++

[osasto III] ’’khhh… [pieniä häiriöitä] Ilmalukoille! Pitäkää ne siellä! NIITÄ EI SAA PÄÄSTÄÄ LÄPI! Eeeiii…! [ovi murtuu] [Laukauksia ja kiljaisuja] KKkkkhhhrrrk… [hiljaisuus]

Ferro alkoi räpeltää yhteyslinkkiään?

+++toinen viesti. pip!+++

’’Rakentakaa se muuri! Meillä on kiire! Komentajat! Raportti: vastustajamme on… KKKhkkhkhkrrrk… [lumisadetta] Viesti katkeaa.
Ferro mutisi linkkiinsä.

+++ kolmas viesti. pip!+++

[luutnantti Arra]’’Menetämme osaston. Siirrän joukot seuraavalle. Sitten poltan kolmosen.’’
[joku muu liittyy viestiin] ’’Emme ehdi! lukitkaa ovet! NYT!’’ [viesti katkeaa]

Ferro nappasi Juliusta kädestä, ja veti tämän ulos hytistä. Ulkona Julius vetäisi kätensä pois. ’’Tule! Meillä on kiire!’’ Ferro karjui. ’’En, ensin kerrot minne olemme menossa!’’
Taistelu käytiin, ja hävittiin. Kukaan ei saa armoa. Meidän pitää mennä pelastuskapseleille.’’ ’’Eihän se...’’ ’’Älä taas aloita! Ei ole aikaa!’’
[Ferro ja Julius juoksevat] ’’Huh, olemme melkein perillä…’’ kkhhhhhhh… ’’Ammu se, ammu…!’’Viesti katkeaa kiljuntaan.

+++++++++++++++++++++++++ doc. nro: 178483 loppu.+++++++++++++++++++++++

Salissa oli hiljaista.

Sitten Herses sanoi:
’’Tämä ei kuulostanut hyvältä. Ensimmäisen asteen hälytys soimaan. Täysi taistelu-valmius. Ilmoittakaa Avaruusjääkäreille. Meillä on kiire. Evakuoikaa kaikilta asemilta kaikki jäsenet ja Keisarin nimessä tuokaa heidät tänne.’’

Itsestäänselvyys.

Päätutka-asema, Keskus, osasto 5, 10:00 tuntia:

’’Sir, en saa yhteyttä asema kakkoseen. Mitä teen?’’
’’ Kolmosen väki on täällä tunnissa, sir.’’
’’Viitonen surisee. Jätän evakuointiviestin, sir.’’

Tällaisia olivat tämän hetken suosituimpia lauseita.
niitä hoettiin koko ajan. Tunnin kuluttua väki olisi täällä ja taisteluvalmiina.
Mutta vaaroja oli. Esimerkiksi tutka-asema kaksi oli hiljentynyt muutaman laivojen kanssa vastaavanlaisen viestien jälkeen.
Muutamille muillekin oli käynyt niin.
Näidenkään viestien jälkeen ei kuitenkaan tiedetty kuka oli hyökännyt.
Planeetta alkoi tuntua tuhoon tuomitulta, eikä kukaan halunnut enää jäädä sinne.

Tunnin kuluttua:

Todellakin! Väkeä saapui joka nurkasta ja pian oli koko keskus täynnä ihmisiä ja he alkoivat stressin vaikutuksesta muuttua vihaisiksi. Kukaan ei enää olisi jäädä planeetalle, ja väentungos vain pahensi asiaa. Mutta he pysyivät kurissa uskoen, että Herses ohjaisi heidät pois, tältä tuhoon tuomitulta planeetalta.

Muutamien seuraavien tuntien kuluessa (11:00–17:00 tuntia tapahtumien alusta) Kaikki alkoi muuttua. Viisitoista erilaista asemaa ja porausaluetta oli kadonnut radioaalloilta eikä heistä tämän jälkeen kuulunut mitään. Kaikki halusivat jo pois, ja yleinen tyytymättömyys Hersekseen vain kasvoi. Vain Herseksen johdossa olevat sotavoimat pitivät kaiken toiminnassa.

Keskus, osasto 18, evakuointialukset:

Karte oli päässyt pois tutka-asemaltaan turvallisesti. Nyt hän halusi vain pois planeetalta.
Häntä alkoi suututtaa, kun hän ei päässytkään pois. Vaan ei voi mitään kun Herseksen porukat vain hengittivät niskaan. Karte ajatteli kaikkea pahaa Inkvisitiosta, kun jyrähti. Vanhana sotajermuna hän tiesi, että jossain oli räjähtänyt. Hän oli oikeassa. Pian hälytys sireeni alkoi soida, ja ilmoitus kuului: ’’Kaikki taisteluun kykenevät ilmoittautukoot osastonjohtoon.’’ Hän oli jo matkalla.

Osastonjohdossa Kartelle (ja muille myös) osastonkomentaja, majuri Adelrafh sanoi, että Tyranidit ovat murtautuneet sisään osasto 5:seen, mutta ne saatiin pysäytettyä ilmalukkojen avulla. ’’Nyt kaikkialle Keskuksen komentajille on neuvottu sanomaan, että aikaa liikkua ilmalukkojen välillä, on 15 minuuttia. Sitten joka ikinen ovi, ikkuna tai luukku, suljetaan. ne jotka eivät päässeet osastoille 15-20, eivät pääse pois planeetalta, ja saavat yrittää selvitä avaruusjääkärien tuloon asti. Ja sanonpahan vaan, että niin pitkään ette selviä. Lisäksi, kaikkien läsnäolijoiden pitää pystyä taistelemaan niitä [tyranideja] vastaan, joten pidän niistä esitelmän.’’

Adelrafh otti esiin pari paperia ja aloitti: ’’Tyranideista on tietoja vai vähän, koska emme ole tunteneet niitä kuin vasta noin 20 vuotta. Ne ovat ötökän kaltaisia olentoja, ja niitä on kaksisenttisistä avaruusalusten kokoisiin asti. Ne hyökkäävät planeetalle, ja kuukauden kuluttua ne ovat kalunneet planeetan puhtaaksi, vain kivimöykyn jättävät. Sitten ne hyppivät happoaltaisiin, ja emoalus hakee hapon ja tekee lisää aluksia. Jopa tyranidien laivat ja ammukset elävät. Ne ovat tulleet toisesta galaksista. Muuta en osaa sanoa. Onnea kaikille.’’

Karte lähti muiden mukana ulos. Paikka oli täynnä ihmisiä.
Karte oli jo nousemassa alukseen, kun hänen luokseen tuli kaksi Herseksen henkivartijaa kantaen jonkinnäköistä viestiä: ’’Tämä on teille, jos olette luutnantti Alfred Karte.’’ toinen sotureista murahti. ’’Kyllä olen’’ Karte vastasi. ’’Antakaa viesti.’’

Karte odotti, että miehet olivat häipyneet ja katsoi sitten viestiä:

Luutnantti, käsken teidän sammuttaa kaikki laitteet omalta osastoltanne.
Minulla on syyni tähän, älä siis ihmettele.
Olemme varanneet sinulle ja Muutamille muille upseereille oman aluksen, jolla tulette sitten puolen tunnin kuluttua pois.
Se on valmiustilassa hangaarissa 5.
Valitse itsellesi kaksi toveria ja saavu heidän seurassaan osasto viiteentoista. Hyvää päivänjatkoa.
Inkvisiittori Herman Herses.

Karte katsoi pitkään allekirjoitusta. Kuka vain ei saanut inkvisiittorilta viestejä.
Hetken ihmettelyn jälkeen Karte rupesi vielä miettimään ketkä ottaisi mukaansa. Sitten hän päätti. Hän ottaisi parhaat miehensä. Sikäli kun hän tyranidejä tunsi, hän ajatteli että taitoa tultaisi tarvitsemaan.



Keskus, osasto 18, hangaarialue. 11:13 tuntia:

Johan Heighter oli juuri nousemassa alukseen, kun hän kuuli nimeään huudettavan: ’’Johan, odota, älä nouse alukseen! Johan? JOHAN!’’ ’’Kuka huutaa? Alus lähtee enkä voi odottaa!’’ Johan vastasi, ja jatkoi kulkuaan. ’’ ODOTA! Se oli käsky, eikä pyyntö, sotamies! Odota Keisarin nimessä!’’ Nyt Johan kääntyi. Hän tiesi, että vain upseerit puhuvat noin. ’’Tule jo, meidän pitää hakea Ralph, ennen kuin alus nousee, enkä tahdo palaa poroksi liekeissä. Tiedätkö missä hän on?’’ Karte selitti. ’’ Hän on tai ainakin näin hänet aluksen baarissa. Haen hänet heti.’’ ’’Pistä vauhtia!’’ Karte huudahti vielä, ennen kuin hänen äänensä hukkui väenvilinään.

Johan tunki tiensä tungoksen läpi. Häntä hengästytti. Mutta pian hän olikin jo baarilla. Ihmiset alkoivat vetäytyä jo hytteihinsä. Nyt Johan näki Ralphin. ’’Ralph! Pysähdy!’’ Ralph kääntyi. Samassa koko alus raikui: ’’Kaikki hytteihinsä! 60 sekuntia laukaisuun! Tyhjentäkää lastausalue!’’ ’’Meidän on mentävä’’ Johan sanoi. ’’Minne olemme menossa?’’ Tämä on Karten määräys. Sinun pitää tulla.’’ ’’Vastustan, mutta tulen silti. ’’

Johan ja Ralph juoksivat läpi aluksen sekuntien kuluessa: …40… kulma…39…suora…38…suora…37…kulma… Vihdoin viidennentoista sekunnin kuluessa he hyppäsivät ulos aluksesta. ’’Missä hitossa te viivyitte??’’ ’’Mutta…’’ Ralph aloitti mutta Karte keskeytti. ’’Meillä on vain kymmenen sekuntia aikaa juosta tästä hangaarista turvaan! Tulkaa nyt!’’ ’’Mutta…’’ Aloitti vuorostaan Johan, mutta taas Karte keskeytti: ’’NYT!!’’ Hän karjaisi. 10…yhdeksän…kahdeksan…jyrähdys, kun aluksen esisytys käynnistettiin. …Seitsemän…kuusi…viisi…he olivat puolessavälissä hangaaria. …Neljä…kolme… kaikkialla jyrähteli. …kaksi… He olivat ovella Karte näppäili nopeasti tunnuskoodin (tosi nopeasti), ja he hyppäsivät sisään. Nolla.

Keskus, osasto 18, hangaarialueen viereinen käytävä, 11:14 tuntia:

Keskus jyrähteli, kun kaikki viisi saatto -luokan alusta nousi nopeasti ilmaan. Johan ja Ralph katsoivat Kartea. Sitten he alkoivat molemmat yhtä aikaa rähjätä Kartelle: ’’En tiennyt että tässä menee näin kauan…!’’ ’’Emme pääse pois…!’’ ’’Me kaikki kuollaan…!’’ Karte hämmästyi. Kukaan ei rähjännyt häntä paremmin. Nyt oli hänen vuoronsa rähjätä. ’’NYT RIITTI! MOLEMMAT! KUKAAN EI KUOLE, KUNHAN VAIN ANNATTE MINUN PUHUA! No niin. Kuunnelkaas. Sain viestin itse Herman Hersekseltä. Hän käski, että sammuttakaa kaikki laitteet omalta osastoltanne. Sitten meidän on käveltävä…’’ ’’ Mutta…’’ ’’HILJAA! ANNA MINUN PUHUA! …Osasto viiteentoista, jossa meitä odottaa oma alus. Tällä me pääsemme pois. Onko kysyttävää?’’ Karte kysyi vielä lopuksi ’’Ei. Olemme valmiit lähtemään’’ Johan sanoi, selvästi tietämättömänä tyranideista. ’’Pitihän se arvata…MISSÄ OLITTE, KUN OSASTONKOMENTAJA ADELRAFH SELITTI TYRANIDEISTA??’’ ’’Ööh tuota noin…’’ ’’No nyt kuuntelette: Tyranidit ovat purkautuneet sisään asemiimme. Niitä ei voi pysäyttää. Meidän on suoritettava tehtävämme, ja paeta. En selitä teille mitä Tyranidit ovat, mutta sen kerron, että ne ovat vaarallisia. Olkaa varuillanne. Tiedämme tehtävämme, ja meillä on noin 13 minuuttia aikaa. Lähdetään.’’

Keskus, osasto 18, 30 metrin päässä valvomosta, 11:20 tuntia:

Hiljaiset käytävät kajahtelivat, kun kolme yksinäistä hahmoa käveli niiden halki.
’’Mitä mietit, kun olet noin rauhaton?’’ Johan kysyi Kartelta, kun tämä alkoi katselemaan hermostuneesti ympärilleen. ’’Taisin kuulla jotain. Olkaa valmiina.’’
Yhtäkkiä käytävän seinässä olevaan oveen tuli syvä lommo mahtavan rysäyksen saattelemana. ’’Juoskaa!’’ Johan huusi, kun oveen tuli yhä lisää lommoja. ’’Valvomo on aivan nurkan takana! Minä suojaan teitä hetken!’’ Karte ja Ralph pyrähtivät juoksuun. Juuri kun he kääntyivät nurkan taa, Karte näki ovesta purkautuvan kymmeniä pieniä liskon ja ötökän sekoituksia jotka hyppivät Johanin päälle, todennäköisesti syömään hänet.
Karte ja Ralph syöksyivät valvomoon ja pikaisesti sulkivat oven. ’’ Tuo pidättelee niitä hetken’’ Karte sanoi tärisevällä äänellä, selvästi edelleen järkyttyneenä Johanin kuolemasta. ’’Miksi suljit oven? Eihän Johan pääse sisään!’’ Ralph sanoi, koska ei nähnyt Johanin viimeisiä hetkiä. ’’Hän ei selvinnyt’’ Karte vain vastasi.

Keskus, osasto 18, Valvomo, 11:21 tuntia:

Hetken huohottelun ja järkytyksen jälkeen Karte ryhdistäytyi:’’ Nouse, ystäväni. Meillä on edelleen kiire.’’
Valvomo oli kovin pieni neliökilometrin kokoisen osaston valvomiseen, mutta kaikki tarvittava oli. ’’Meidän pitää varmaan painaa tuosta.’’ Karte sanoi, ja osoitti huoneen isointa nappia, jossa luki isolla: VIRRANKATKAISU. ’’Niin varmaan.’’ Ralph myönsi.

Karte painoi siitä. Kaikki valot ja laitteet sammuivat, mutta sitten hän tajusi: ’’Emme voi palata takaisin! Huoneessa on vain yksi ovi, ja nuo olennot odottavat sen takana!’’ Ironista kyllä, juuri samalla hetkellä oveen rysähti lommo. Ralph hyppäsi oven eteen, pidättelemään sitä. ’’Meidän on päästävä pois!’’ Ralph huusi. ’’Saakeli…’’ Heti tämän sanottuaan hänen ilmeensä kuitenkin kirkastui ’’Onko täällä ilmastointia?’’ sanoi Karte sitten. ’’Jos kuitenkin miettisimme aseman arkkitehtuurisia ratkaisuja myöhemmin, sillä minulla ainakin on nyt muuta puuhaa. ’’ huusi Ralph Kartelle.
’’Sitä minä mietinkin. Nimittäin kaikissa elokuvissa sankari pakenee ilmastointikanavan kautta. ’’Ei onnistu. Katso kattoa.’’ Karte käänsi katseensa ylös. Siinä oli vain pieni porsliinikansi pienen posliiniaukon keskellä. Se oli halkaisijaltaan vain noin 20 -senttinen.
’’Siitä emme ainakaan pääse. Kuinka paksu seinä on?’’ kysyi Karte. ’’Miksi kysyt minulta tuollaisia? En voi vastata, ja vaikka voisinkin, en tietäisi. Hommaa meidät vain ulos täältä.’’
’’Sen teen.’’ Nyt vasta Ralph katsoi Kartea. Kartella oli kädessään kranaatti. Olisi voinut melkein kuulla, kuinka Ralphin aivot raksuttivat.
Kranaatti+pieni huone=iso räjähdys. Iso räjähdys+pienessä huoneessa olijat=…’’Ei! älä räjäytä!’’ Ralph huusi täyttä kurkkua.
Se oli jo liian myöhäistä.
’’ÄLÄ…!’’
BBBRRRUUUMMM! Kranaatti räjähti. Joka puolella lensi sirpaleita, ja paineaalto heitti molemmat nurin. He eivät nähneet muuta kuin liekkejä. Hetken räjähdyksen jälkeen oli aivan hiljaista.
’’Köh, köh… Oliko pakko? Me melkein kuolimme!’’ Ralph suuttui. ’’Melkein. Ole hiljaa ja tule.’’ Karte keskeytti ’’Mutta minne?’’ Ralph ei nähnyt reikää seinässä, eikä tajunnut minne he voisivat mennä. Ralphin kunniaksi on myös kerrottava, että ei nähnyt Kartekaan, mutta hän tiesi, että seinässä oli reikä.

Tällä hetkellä tapahtui monta asiaa samaan aikaan, mutta sanon ne nyt erikseen.
Ovi antoi periksi, kun Tyranidit murskasivat oven ja syöksyivät sisään. Samalla
Karten vaivihkaa aktivoima kranaatti räjähti syöden liekkeihinsä ensimmäiset hirviöt. Karte ja Ralph hyppäsivät seinän läpi juuri kun seinä romahti toisen räjähdyksen repiessä sen kappaleiksi.

Pölyn laskeutuessa räjähdyksien jäljiltä Karte sytytti taskulampun. Hän ja Ralph kuulivat kuinka kivisen sorakasan takana olevat Tyranidit kiljuivat raivosta, kun niiden jo säilössä ollut ruoka karkasi.
’’Mennään. Sikäli kun Tyranideista tiedän, niiden isommat pedot eivät ole kaukana. Ne saavat tuon läjän tuhottua aika helposti.’’ Sanoi Karte ’’Mutta mihin suuntaan?’’ Kysyi Ralph. Hän tiesi, että Karte oli hyvä suunnistamaan, ja pian Karte viittoi Ralphia tulemaan oikealle.

Keskus, ilmastointikanavat, 11:22 tuntia:

Ralph yritti ensimmäiset 3 minuuttia painaa mutkat mieleensä, mutta luovutti kun oli seonnut viidennen kerran. Sitten hän vain katseli kelloaan ja laski aikaa. Kun oli viisi minuuttia kulunut, Karte vihdoin kertoi, että he olivat perillä. Siinä oli aukko, jossa oli ristikko. ’’Ammu kerran tuota ristikkoa, niin sen pitäisi antaa periksi.’’ Karte lisäsi.

Keskus, hangaari 15

Ristikko oli tosi iso (metri kertaa metri) ilmastointiristikoksi. Koska Ralphilla ei ollut hajuakaan, missä he olivat, hän yksin mietti, missä voisi olla noin iso tuuletusaukko. Mutta hän totteli Kartea, ja ampui. Kuului vain tsap ja räts ja ristikossa oli ihmisen mentävä reikä. Karte meinasi astua ulos, mutta tuli takaisin nopeasti. ’’Mikä hätänä?’’ Ralph kysyi. ’’Nuo.’’ Karte sanoi ja osoitti ritilää. Kymmeniä ja taas kymmeniä parikymmen senttisiä olentoja. Karte tunnisti ne. ne olivat pienimpiä tunnettuja Tyranideja, mutta ne eivät poikenneet muista Tyranideista kuin kokonsa puolesta. Nekin söivät mielellään ihmisiä.
’’Mitä sinä katselet? Ammu jo!’’ Karte rääkäisi. Molemmat syytivät niihin pikkuolentoihin lippaallisen, kunnes Ralph sanoi: ’’Turhaa. Ne eivät lopu ikinä. Juokse niitä päin ja hyppää aukosta, niin pääset pakoon.’’ ’’Mutta…’’ ’’Mene jo! Minä jään suojaamaan!’’

Ja Karte meni. Hän pisti silmänsä kiinni, ja hyppäsi. Hän onnistui! Hän näki jo Inkvisiittori Herseksen aluksen. Hän rupesi juoksemaan, mutta hän kuuli Ralphin kiljuvan takanaan, sitten vaikenevan. Hänestä ei paljoa jäänyt. Tyranidit onneksi sentään tappoivat nopeasti. Niillä nilkan purijoilla oli tekemistä viideksi minuutiksi. Silti Kartella oli kummallinen tunne, aivan kuin jokin seuraisi häntä. Hän vilkaisi taakseen. Tyranidit olivat levinneet tänne asti! Ovesta tursui niitä ulos. Ne peittivät seinät, isot ja pienet. Hän katsoi taas alusta. joku oli tullut ovelle ja hän huusi Kartelle: ’’Juokse kovempaa! Suljen oven!’’ Hän painoi nappia, ja ovi alkoi sulkeutumaan. Karte hyppäsi taas kerran, ja ehti nipin napin sisään.
’’Pidä kiinni. Me lähdemme.’’ Karte ei ehtinyt ottaa mistään kiinni, kun alus jo tärähti lähdön voimasta. Sen sijaan hän kaatui lattialle. Kun hän nousi ylös, hän näki korkean nojatuolin selkänojan ja sanoi (sillä hän arvasi, että tuolissa istui Herses):

’’Luutnantti Karte ilmoittautuu sir Herses. Saavutin päämääräni, vaikka kärsinkin tappioita.’’





Epilogi

Avaruusjääkärit hyökkäsivät Oranino V :lle päivän Herseksen lähdön jälkeen, mutta vetäytyivät invaasion edeltä, koska hyökkäys oli liian voimakas pysäytettäväksi.
Ehkä vielä jonakin päivänä, jossakin galaksin nurkassa, niiden hirviöiden loppumaton, pysähtymätön tuhoaminen saataisi pysäytettyä.


Kylläpä on kokovaikeuksia, kun ei millään luonnistu...

[Hammer_p1ru]

Eiks ketään kiinnosta...?

[Wintersun]

Ihan viihdyttävähän se mutta tarina eteni aika nopeasti eteenpäin.Olisit myös voinut kuvaillu asioita ehkä vähän enemmän.