Eli tarkoitukseni on ollut pitkään tehdä suurhaltioilleni sukutarina, jossa olisi pitkälti historiaa, paljon hyviä sankarin aineksia ja oikeastaan kaikkea kivaa mitä fluffiin tulee.
Tässä olisi ensimmäinen valmis tuotos, johon voisi tulla edelleen pieniä muutoksia (sukupolvi johonkin väliin tai jonnekin), sekä myöhemmin koodaan tämän hötömölöksi ja liitän kotisivuilleni, jonka jälkeen tänne tulee linkki sinne. Tarkoitus olisi päästä hypertekstin omaiseen toteutukseen, jossa hahmon nimeä klikkaamalla saa tästä pidemmän jutun esiin ja tarvittava sukupuu olisi myös visuaalisesti esillä kuvan muodossa.
Mutta pintaraapaisua tässä:
"Semaelin huoneen kronikka
Kirjoittanut Asmodius, Imperiumin arkkimaagi ja suurhaltioiden vanki omasta vapaasta tahdostani, kirjoitettu tutkimusteni pohjalta saatuani käyttää Semaelin huoneen arkistoja vapaasti ja nuorimpien maagien toimiessa avustajina ja tulkkeina, kirjoitettu kotimaani oppineille liitettäväksi tutkimusteni kokoelmaan nuorempien sukupolvien sivistykseksi, jotta eivät nämä suurhaltioita aliarvioisi.
Tarkkoja aikoja on mahdoton sanoa, sillä lähes ikuisesti elävät haltiat ymmärtävät ajan käsitteen aivan toisin kuin me. Heillä on nimettyjä vuosien kiertoja kuten meillä on vuodenaikoja. Heidän monimerkityksellinen ja moniulotteinen vivahteikas kielensä on parhaimmillaan hädin tuskin ymmärrettävää ja minulla menee tuntikausia keskustellessa jonkin asian syvemmästä sisällöstä apunani olevien maagien kanssa, jonka he saattaisivat muutamalla sanalla ilmaista kollegoilleen.
Semaelin huone on tällä hetkellä yksi Caleadorin valtakunnan merkittävistä ruhtinassuvuista, jonka loisto on kaikkein lähimpänä haltioiden kultaista aikaa, jonka on täytynyt alkaa yli neljä tuhatta vuotta ennen Keisarimme Sigmarin valtaan nousua, Aenorionin noustua Ulthuanin Feenix-Kuninkaaksi ja jatkuneen Partasodan aikoihin - 1500 vuoteen ennen Sigmarin aikaa.
Huoneen hallitsijana on synkkä ruhtinas Semael, alkuperäisen ruhtinas Semaelin ikivanha poika - Tymael, joka on taistellut voitokkaasti suurhaltioiden ensimmäisessä sodassa kääpiöitä vastaan isänsä rinnalla, ja ottanut isänsä nimen ja haarniskan kannettavakseen tämän kaaduttua.
Semaelin maaginen haarniska on peräisin suurhaltioiden muinaisesta sisällissodasta, jolloin heidän keskuudestaan synk'haltioina tunnetut petturit karkoitettiin ikuisiksi ajoiksi Ulthuanin maaperältä.
Caleadorin kansa on soturi kansaa, eikä ruhtinas Semael ole ollut poikkeus. Hänen sotakuntonsa on ollut halki aikojen ja on yhä edelleen vertaansa vailla. Lukemattomissa taisteluissa hän on kunnostautunut ja tuonut kunniaa huoneelleen. Hänen omat poikansa ovat olleet sota urhoja, mutta kukin on vuorollaan kaatunut kunniakkaasti taistellen.
Semaelin kaatuneiden poikien nimet ovat Viomir, Valenduil ja Uruwen. Myös Semaelin puoliso - Norael - on edes mennyt, nukkunut pois, kuten haltiat asian ilmaisevat meidän kielellemme. Haltiat elävät ilmeisesti ikuisesti, mutta ilmeisesti saattavat menettää elämän halunsa ja kuolevat pois. Kaikista asioista, joista olen haltioiden kanssa keskustellut, ovat he tästä kaikkein harvasanaisimpia ja haluttomampia kertomaan. Usein saan kuulla vastauksena kysymyksiini, etten voi ihmisenä ymmärtää.
Valenduil jätti jälkeensä kaksi tytärtä ja pojan. Tyttäristä vanhempi on Iselia ja nuorempi Calandra, molemmat yhä elossa puolisoidensa kanssa. Calandra asuu puolisonsa kanssa Caleadorin massa, mutta Iselian on naitettu Cothiquen valtakunnan ylimykselle. Valenduilin toinen lapsi on Elrilith.
Elrilith elää Semaelin suvun linnassa puolisonsa Róthniellen kanssa. Hänellä on kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Elrilith on sankari isiensä tapaan, mutta on saavuttanut maagin arvoaseman.
Elrilithin vanhin poika on Tamalas, minun herrani, Valkoisen tornin entinen mestariopettaja ja Caleadorin arkkimaagi, kuten on puolisonsa Cymorielle myöskin. Suuresta iästään huolimatta Tamalas muiden haltioiden tapaan näyttää nuorukaiselta huolimatta yli vuosituhannen kestäneestä eliniästään, eikä hän ole synkkyyteen vaipunut vaan eloisa kuin kuka tahansa nokkela nuorukainen, hän on myös lämmin ja avoin, lisäksi hänellä on koko pitkän elämänsä aikana kerätty viisautensa. Cymorielle, jos mahdollista, on puolisoaan entistäkin ystävällisempi ja lempeämpi. Molemmat haltioiden mittapuulla erityisen komeita ja kauniita.
Tamalaksella ja Cymoriellella on Leanrielle niminen tytär ja Lauric niminen poika. Lisäksi hän toimii isänä nuorimman veljensä pojalle - Lourielle, Calinin kaaduttua. Lauric ja Lourie ovat molemmat lohikäärmeruhtinaita ja arvostettuja sankareita. Kepeitä mieliltään ja aina kilpailemassa keskenään. Leanriellelle on puolisoksi valittu Celeric niminen hyvämaineinen ylimys.
Elrilithin toinen poika on Iyrael ja hänen puolisonsa on Auvroise. Perinteiden mukaisesti on hänkin kunnostautunut sodan taidoissa, mutta hänen sydämensä on kuitenkin kääntynyt enemmän iso-iso isänsä maiden hoitamiseen. Molemmat erittäin rakastettuja ja arvostettuja kansan parissa. Auvroisen taitavien käsien jälkeä on Semaelin suvun sotalippu. Heidän lastensa nimet ovat Iraelis, Lienwar ja Elómir.
Elrilithin kolmas poika oli Calin niminen soturi, joka kuoli varsin nuorena taistellessaan kaaoksen voimia vastaan. Jälkeensä hän jätti surevan leskensä Lyraelin ja poikansa Lourien. Tamalas on ottanut Lourien kuin omaksi pojakseen ja pitää huolen myös Lyraelista.
Elrilithin nuorimmaisena on tytär Iraelis, jonka kuvataan olleen varsin määrätietoinen nainen jo nuoruudestaan alkaen. Iraelis on veljensä Tamalaksen tavoin loitsija, mutta itseoppinut. Puolisokseen Iraelis on valinnut Lymric nimisen sankarin Ellyrionin valtakunnasta. Lymric ei ole ylhäistä syntyperää sikäli, kun minun on annettu ymmärtää.
Iraeliksen ja Lymricin liiton hedelmänä on syntynyt Seliel niminen tytär, joka äitinsä tavoin valinnut itse puolisonsa - Maliksen. Molemmat ovat taitavia loitsijoita kuten on Selielin tytär Yvresse. Nuorempi poika Elrelas on kirjan oppinut ja pyhän valan tehnyt vaitonainen pappi.
Nyt sinä hyvä lukijani saatat hämääntyä kirjoitukseni laajuudesta pitämään Semaelin sukua laajana, mutta hyvä oppilas ota huomioon, että huoneen pää Semael on yli neljä ja puolituhatta vuotta vanha. Hän on nähnyt ajan ennen Sigmaria tai keisarikuntaamme. Tamalaskin on yli toista tuhatta vuotta vanha, eikä hänen poikansa ole neljää sataa vuotta nuorempi.
Haltioiden elämän rytmi on hyvin leppoisa ja rauhallinen. Heille maallinen ajanjuoksu on kuin unta, mutta noustessaan tuosta unenkaltaisesta elämästään, ovat he sodanaikana päättäväisiä ja urhoollisia."
Tälläinen tämä nyt on.
Kuulisin mielelläni mielipiteitä, parannusehdotuksia.
Onko tuo selkeä asultaan ja tarvitseeko sitä jankata, että ymmärtää mikä on sukulaissuhde kehenkin? Entä nuo haltioiden eliniät, menevätkö liian legendaarisiksi? Pitäisikö johonkin väliin ja mihin väliin lisätä vielä yksi sukupolvi?
Yritän tuossa välttää mahdollisimman paljon vuosilukuja, mutta saatuani käsiin erinomaisen teoksen The World of Warhammer, jossa on varsin ihana aikajana, en voinut vastustaa kiusausta heittää sinne jotain. Etenkin, kun ajattelin tuota Asmodiusta käyttää vielä hahmona, jonka esittely tulee tähän samaan yhteyteen...
Mutta ihminen, kerro mielipiteesi.
The House of Semael - HE Fluffia - Anna mielipiteesi
The House of Semael - HE Fluffia - Anna mielipiteesi
Viimeksi muokannut Murhe, Ke 19.02.2003 20:47. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: The House of Semael - HE Fluffia - Anna mielipiteesi
Ihan hienosti tehty fluffin pätkä, mutta toi kohta jäi vähän epäilyttämään... joko en ymmärtänyt ko. kohtaa (hyvin todennäköistä) tai sitten hyi h*lv*tti ei me suurhaltiat mitään omaan sukuun sekaantujia olla !Murhe kirjoitti: Tamalaksella ja Cymoriellella on Leanrielle niminen tytär ja Lauric niminen poika. Lisäksi hän on isä nuorimman veljensä pojalle - Lourielle.
Swordmaster
Kysehän on veljen pojan ottamisesta tavallaan omakseen tämän menetettyä isänsä.
Tamalas on niin uskollinen omalle rakkaalle Cymoriellelle kuin haltia ikinä vain voi olla. Tarkoitus on syventävässä osassa kertoa miten rakastuneita he yhä ovat toisiinsa, vaikka ovatkin olleet yhdessä vuosisatojen ajan.
Kyse on ehdottomasti tosirakkaudesta.
Tuota kirjoitus asua pitää hioa."Elrilithin kolmas poika oli Calin niminen soturi, joka kuoli varsin nuorena taistellessaan kaaoksen voimia vastaan. Jälkeensä hän jätti surevan leskensä Lyraelin ja poikansa Lourien. "
Kysehän on veljen pojan ottamisesta tavallaan omakseen tämän menetettyä isänsä.
Tamalas on niin uskollinen omalle rakkaalle Cymoriellelle kuin haltia ikinä vain voi olla. Tarkoitus on syventävässä osassa kertoa miten rakastuneita he yhä ovat toisiinsa, vaikka ovatkin olleet yhdessä vuosisatojen ajan.
Kyse on ehdottomasti tosirakkaudesta.
Tosiaan se sukupuun laatiminen auttaisi tuon ymmärtämistä. Tulee sen verran nimiä, että piti tosiaan jäädä hieman pidemmäksikin ajaksi miettimään, että kenen poika tuo olikaan jne.
Muuten melkoisen mielenkiintoista luettavaa.
Muuten melkoisen mielenkiintoista luettavaa.
Nopat ja Taktiikka Ry
Pääkaupunkiseudun pelikerho
http://www.nopat.fi
Pääkaupunkiseudun pelikerho
http://www.nopat.fi
Re: The House of Semael - HE Fluffia - Anna mielipiteesi
No, niih. Ittekin pelaan korkeilla-tontuilla ja seuraavanlaista kommenttia:Murhe kirjoitti: Semaelin huone on tällä hetkellä yksi Caleadorin valtakunnan merkittävistä ruhtinassuvuista, jonka loisto on kaikkein lähimpänä haltioiden kultaista aikaa, jonka on täytynyt alkaa yli neljä tuhatta vuotta ennen Keisarimme Sigmarin valtaan nousua, Aenorionin noustua Ulthuanin Feenix-Kuninkaaksi ja jatkuneen Partasodan aikoihin - 1500 vuoteen ennen Sigmarin aikaa.
En oikein tykkää tuosta "Lähimpänä kultaisia aikoja"-jutusta. Hammerin kuuluu olla ilkeä ja synkkä maailma ilman toivoa, jossa ruumis kuin sielu on vaarassa tulla syödyksi. :x Evil :x
Jonkinlaista persoonallisuutta voisi kehittää suvulle: Minkälaisia kamppanioita he ovat tehneet ja missä hääränneet. Tuo olleet mukana War-of-beardissa on ihan kiva, mutta mitä tarkalleen ne tekivät siellä?
Hmm, vaikuttaa siltä, että yrität tunkea sukuun vähän kaikkea: Aina phonix-guardista Whitetoverin maageihin. Ehkä kannattaisi luoda Armeija joka nyt sattuu remuamaan jossakin ja siihen on liittynyt kaikenlaisia aineksia.
Itte pelaan Shadow-warrior-armeijalla jolla on evil-asenne. Harmi kun Alith-Anar poistettiin.
Jatkuvassa sotatilassa olevalle provinssille on helppo keksiä syitä miksi justiinsä nyt reavereita on saatavilla etc.-Pine
Tyhmäkin voi käydä fiksusta... -kun pitää suunsa kiinni.
Hmm... Mitähän tähän nyt vastaisi.
Tuo kuvaus on Asmodeus nimisen velhon kirjoittama ja hyvin subjektiivinen, ja sellaiseksi se on tarkoitettu. Koko kertomus on alkuvaiheessa vielä ja sitä tullaan jatkamaan.
Kultaisten ajan loistolla minä tarkoitan sitä kaikkea rikkautta mitä haltioilta löytyy. Epäilemättä he ovat varauta, ja yritän myöhemmin antaa kuvan yhteiskunnasta, joka muistuttaa Michael Moorcockin Melnibonéa. Yhteiskuntaa, jossa maallista hyvää on ylitse tarpeen, mutta tulevaisuutta ei enää ole. En ehkä yhtä lopullisessa ja synkässä asetelmassa, mutta viitteitä siihen suuntaan.
En tiedä olenko epäonnistunut tuomaan esille niiden kaatuneiden haltiasankarien tragediaa, joita ovat Semaelin omat pojat ja Calin. Kenties minun pitää vielä tappaa muutama hyvin nuori haltia tuolta ja korostaa sitä surua.
Suvun armeijan teemaus tulee olemaan linjaa:
Hopeakypäriä, lisää hopeakypäriä, lohikäärmeruhtinaita, sotavaunuja ja bolttereita tuettuna maageilla ja miekkamestareilla. Kenties vielä ehkä joskus Ellyrian Reavereita, ja unohtamatta pakollisia keihäsmiehiä.
Eli selkeä painotus ratsuväkeen tulee olemaan ja maageihin, mutta unohtamatta muita tärkeitä yksiköitä.
Minä haen tässä siis pienen ruhtinaskunnan armeijaa, jota hallitsee yksi suku, jolla on historia, jonka armeijalla tykkään pelata ja jonka fluffiin saatan paneutua.
Projektin seuraava vaihe tulee varmasti olemaan se, että kirjoitan kustakin yksittäisestä hahmosta kuvauksen historioineen ja sen jälkeen syvennyn tuohon valtakuntaan ja keksin sille nimen. Kun saan joskus lohikäärme figun, on sekin tuohon lisättävä.
Mutta kiitoksia kommenteistasi Pinegulf.
Tuo kuvaus on Asmodeus nimisen velhon kirjoittama ja hyvin subjektiivinen, ja sellaiseksi se on tarkoitettu. Koko kertomus on alkuvaiheessa vielä ja sitä tullaan jatkamaan.
Kultaisten ajan loistolla minä tarkoitan sitä kaikkea rikkautta mitä haltioilta löytyy. Epäilemättä he ovat varauta, ja yritän myöhemmin antaa kuvan yhteiskunnasta, joka muistuttaa Michael Moorcockin Melnibonéa. Yhteiskuntaa, jossa maallista hyvää on ylitse tarpeen, mutta tulevaisuutta ei enää ole. En ehkä yhtä lopullisessa ja synkässä asetelmassa, mutta viitteitä siihen suuntaan.
En tiedä olenko epäonnistunut tuomaan esille niiden kaatuneiden haltiasankarien tragediaa, joita ovat Semaelin omat pojat ja Calin. Kenties minun pitää vielä tappaa muutama hyvin nuori haltia tuolta ja korostaa sitä surua.
Suvun armeijan teemaus tulee olemaan linjaa:
Hopeakypäriä, lisää hopeakypäriä, lohikäärmeruhtinaita, sotavaunuja ja bolttereita tuettuna maageilla ja miekkamestareilla. Kenties vielä ehkä joskus Ellyrian Reavereita, ja unohtamatta pakollisia keihäsmiehiä.
Eli selkeä painotus ratsuväkeen tulee olemaan ja maageihin, mutta unohtamatta muita tärkeitä yksiköitä.
Minä haen tässä siis pienen ruhtinaskunnan armeijaa, jota hallitsee yksi suku, jolla on historia, jonka armeijalla tykkään pelata ja jonka fluffiin saatan paneutua.
Projektin seuraava vaihe tulee varmasti olemaan se, että kirjoitan kustakin yksittäisestä hahmosta kuvauksen historioineen ja sen jälkeen syvennyn tuohon valtakuntaan ja keksin sille nimen. Kun saan joskus lohikäärme figun, on sekin tuohon lisättävä.
Mutta kiitoksia kommenteistasi Pinegulf.
Kieltämättä tuosta saa vielä kuvan, jotta kaikki ovat iloisia ja heillä on niin mukavaa. Voisit ehkä lisätä sukuun surumielisen vanhan haltian, joka on jo rajalla luopua elämästään. Yksilön, joka on jo heittänyt kaiken toivon, ja näkee vain rappeutumista ja kuolemaa ympärillään. Tuollainen hahmo voisi tehdä mukavan kontrastin noihin elämänhaluisiin nuorempiin haltioihin nähden? Samalla warhammer mailman synkät piirteet pääsisivät tarinaan mukaan, tuon vanhuksen, ah niin lakonisina tarinoina menneisyydestä (ja tulevaisuudesta.)