Kaaoksessa

[kyyhkynen]

Tämä tarina perustuu Warhammerin "tositapahtumiin", kun kääpiöistä tuli osa kaaosta. Älkää sitten valittako, jos tulee vastaan jotain virheitä, jotka eivät ole armybookkien ja muiden kirjojen mukaisia, sillä olen jo nyt tajunnut, että kannattaa käyttää enemmän omaa mielikuvitusta kuin toisten. Tuli siis ihan yhtäkkiä mieli kirjoittaa Kääpiöiden matkasta pohjoiseen.

Kaaoksessa
0
Nuoret kääpiölapset kokoontuivat vanhan kääpiön ympärille. Useimmat nuorien kääpiöiden vanhemmat olivat vihaisia vanhalle kääpiölle, koska heidän mielestään oli jo liian myöhä iltasaduille.
Vanha kääpiö puhui kaikille lapsille, ettei pelkureiden pitäisi kuunnella tarinaa. Vanhus tietysti tiesi, ettei edes nuorten kääpiöiden nuppi tutissut pienestä, verisestä tarinasta. Kukaan lapsista ei lähtenyt pois. Vanhus hymyili ja pian vaihtoi naamansa totiseksi. Tarina, jonka hän aikoi kertoa, oli totta. ”Tämä kaikki tapahtui tuhat vuotta sitten, kun Kääpiöretkikunta lähti asuttamaan pohjoista napaa.”

1
He olivat suunnitelleet matkaa jo melkein kuukauden, mutta jostakin syystä se ei ollut päässyt etenemään. Nyt kuitenkin kääpiöiden keskuudessa oli kuulopuheita, että he lähtisivät pian. Johtaja Crumor oli pian kuulopuheiden jälkeen antanut joukoille käskyn, pakata kaiken tarpeellisen. Jos kantoi jotakin turhaa, niin kantoi sen itse.
Johtaja Crumor oli säädyltään raudanrikkoja. Hän oli käynyt monia hankalia taistoja ja hän oli kokenut matkaaja. Koko muulla retkikunnalla ei sen sijaan ollut säädyistä tietoakaan, lukuun ottamatta muita tärkeitä henkilöitä, kuten varajohtajia ja esitaistelijoita. Mutta sillä reissulla kaikki säädyttömät kääpiöt saisivat asiallisen ja tärkeän säädyn.
Kaikki retkikuntalaiset kuuntelivat hiljaa siistissä rivissä, kun johtaja Crumor piti pitkää puhetta matkan tärkeydestä retkikuntalaisille. Matkan perimmäinen tarkoitus nimittäin oli, että jokainen kääpiö saisi säädyn, sillä Crumor häpesi rotutovereitaan, joilla ei ollut säätyä.
”Ja tämän reissun jälkeen teillä on kaikilla samanlainen sääty, joka on matkailijan sääty. Jos retkikunnasta nyt löytyy yksikin henkilö, jota ei kiinnosta tällainen sääty, niin voisi painua suoraa päätä...”
Puhetta kesti pitkään ja vaikka Crumor oli jo kaikkien muiden mielestä kertonut kaiken tarpeellisen, hän jatkoi silti puhettansa.
Kun Crumor piti hetkeäkin pidemmän tauon, niin suurin osa joukoista lähti tekemään omia matkavalmistuksia. Kuitenkin Crumor pysäytti heidät huudollansa. Tämä tapahtui kolme kertaa puheen aikana, ja kun tuli neljäs kerta, niin Crumor luovutti ja antoi joukkojen mennä.

Retkikunnan suuruus oli melkoinen. Ainakin viisisataa kääpiötä odotti saavansa edes jonkinmoisen säädyn, jonka saatuaan he voisivat olla ylpeitä itsestään. Mukaan annettiin kirveitä ja vasaroita.
Joukot pitivät päällään satunnaisia varusteita, joka sai heidät näyttämään barbaarijoukolta, tai ainakin kapinallisilta. Crumor ja muut vähänkin tärkeämmät henkilöt pitivät päällään hienosti koristeltuja haarniskoja.
Mukana kannettiin monenmoista tarviketta: leiriytymis- ja nukkumistarvikkeita, tapaturmien ja taisteluiden vuoksi ensiaputarvikkeita, sekä myös ruokaa. Retkikunnan tehtävä oli asuttaa pohjoista, kun he kerran olivat tulevia matkaajia.

[kyyhkynen]

2
Joukkoihin kuului sekä naispuolisia, että miespuolisia kääpiöitä. Crumor oli haltioissaan siitä, miten paljon rotutovereita saisi kunnollisen säädyn, ja samalla hän saisi ylennyksen Karaz-a-Karakin kuningattarelta.
Karaz-a-Karakin kuningatar oli nimittäin antanut Crumorille tehtävän hakea pohjoisesta arvokkaita mineraaleja. Crumor ei ollut saanut ylennystä pitkään aikaan, ja hän oli varma sen tapahtuvan nyt.
Tarkoitus oli kulkea Maailman Laitavuoristoa pitkin pohjoiseen. Toistaiseksi täydellinen kohteen sijainti oli hämärän peitossa.
Vaikka niin olikin, niin paikan nimi oli tiedossa. Kääpiöt kutsuivat paikkaa nimellä Zorn Uzkul, joka on käännettävissä ihmisen kielelle: Mahtavan Kallon Maa.

Johtaja Crumor oli retkikunnan ensimmäinen marssija. Hän oli oranssipartainen, punakasvoinen ja kirkassilmäinen kääpiö. Hänellä oli päällään raudanrikkojan haarniska, mutta kypärää hän ei kantanut kuin taistossa. Hän oli lujamielinen ja tavallista rohkeampitasoinen. Crumor oli hyvä pitämään rohkaisupuheita joukoillensa, mutta kun ei kyse ollut taistelusta, olivat hänen puheensa latteita, tylsiä ja pitkiä. Vaikka hän oli todellisuudessa koko Karaz-a-Karakin kuningattaren soturirivistön paras soturi, oli kuitenkin kuningatar jäänyt näkemättä Crumorin taitoja.
Crumorin oikealla marssi joukon varajohtaja Quagun. Tämä oli ollut esitaistelijana kääpiöiden käsitykistön rykmentissä. Quagunilla oli valkoinen parta, joka sai hänet näyttämään ihmismaailman joulupukilta. Hänen päällään oli kääpiöiden käsitykistön haarniska, joka oli paljon kevyempi ja pienempi kuin Crumorin haarniska.
Crumor ja Quagun olivat kaksi ensimmäistä marssijaa joukossa. Heidän takanaan alkoi esitaistelijoiden rivistö, johon kuului seitsemän kääpiötä.

Jacob kuului näihin senaikaisiin säädyttömiin. Hänellä oli aina noin kolme olutpulloa vyöllään mahan alapuolella. Hän joi olutta niin usein, ettei edes huomannut juovansa. Hän välillä meni aivan tolkuttomaksi ja puhui itsekseen.
Hänen vierellään marssiva naiskääpiö välillä hiukan vältteli Jacobin kysymyksiä, jotka vähän väliä olivat outoja. Tämä naiskääpiö, Janora nimeltään, hämmästyi, kun Jacobin suusta tuli ensimmäinen selvä kysymys: ”Mikä onkaan nimesi?” Janora vastasi oman nimensä.
Heidän takana kävelevä mieskääpiö sanoi, että Janora oli tämän sisko. Sisko oli ollut onnekas, kun oli saanut oman nimen. Takana kävelevä oli nimittäin jätetty nimettömäksi. Hän kertoi, että häntä oli kutsuttu Anonyymiksi, Tuntemattomaksi, tai Nimettömäksi. Kumpikaan heistä, Janora eikä Tuntematon, ei tiennyt miksi Tuntematon oli jätetty nimettä.

3
He olivat tehneet leirin yöksi.
Suurin osa nukkui, mutta jotkut kirjoittivat kirjeitä koteihinsa. Saat olla ylpeä minusta, kun palaan, oli useimmiten kirjoitettu kirjeisiin.
Tuntematon kirjoitti useita kirjeitä. Hän oli juuri ennen matkaa tavannut aivan ihanan kääpiönaisen, ja hän oli aikonut oman säädyn avulla hurmata tämän naisen sydämen. Nainen oli nimeltään Holly, ja Tuntematon kirjoitti, että Saat olla ylpeä minusta, kun palaan.
Aina iltaisin, kun leiri oli tehty, hän kirjoitteli ja ajatteli Hollya, enemmän kuin omaa perhettään. Hän oli onnellinen. Hän mietti, minkälaista olisi olla Hollyn kanssa, ja saada lapsosia.

Jacob oli jo sammunut. Hän oli hetken aikaa riehunut ulkoisella, mutta Crumor vihoissaan oli hakenut hänet pois sieltä. Jacobin perhe oli kuollut jonkin aikaa sitten, ja ajatteli saavansa tuttavia reissulta. Hän oli koditon erakko, jolla ei ollut kovinkaan iloinen elämä. Hän oli pahasti riippuvainen oluesta ja hän harvoin oli selvin päin. Häntä oli kuritettu ja toruttu koko elämänsä ajan. Elämä oli ollut kärsimystä, mutta kuitenkin hän jatkoi matkaansa, toivoessaan, että vihdoin jotain hyvää tapahtuisi.

Janorakin jo nukkui. Hän oli kuorsaavaa tyyppiä ja useimmat jotka yrittivät nukkua, kärsivät unettomuudesta. Janoralla oli hyvä ja iloinen elämä. Hänen pikkuveljensä, Tuntemattoman kanssa, he pienenä olivat leikkineet ja heidän isovanhempansa kertoivat hurjia tarinoita ”rankasta menneisyydestä”. Tarinat tosiaan olivat rankkoja ja Janoraa kiinnosti tämä menneisyys. Hän alkoi sitten kirjoittaa isovanhempien tositarinoita pergamenteille. Kun Janora oli kasvanut aikuiseksi, olivat pergamentit kadonneet ja iloinen Janora vain nauroi hupsuille lapsuuden ideoille, tallentaa tietoa menneisyydestä.

Crumor oli melkein unohtanut perheensä kokonaan... tai ainakin hän halusi unohtaa sen. Hänellä oli ollut isä, joka oli myös täysin säädytön. Hän oli halunnut löytää vielä isänsä ja korjata tämä häpeä, mutta hänellä ei ollut aavistustakaan, missä hänen isänsä oli. Sitä kautta hän halusi myös korjata muidenkin kääpiöiden säädyttömyyksiä. Hän uskoi vahvasti, että löytäisi vielä isänsä.

4
Heidän edessään oli kohtalaisen suuri kallioinen aukea. Sitä oli helpompi kulkea, kun ei pitänyt kiivetä tai väistää kiviä. Useimmat näyttivät iloista naamaa, mutta Crumorilla oli vielä kummallisen nyrpeä ilme kasvoillaan. Hänestä tuntui, että jotain oli vinossa. Siellä haisi, siellä haisi hiukan jollekin limaiselle. Haju oli aluksi epäselvä, mutta hetken päästä se oli erittäin kitkerä ja pistävä haju.
Retkikunta pysähtyi aukean edelle. Haju kasvoi, ja jotkut perääntyivät, sillä haju oli oksettava. Kuitenkaan kukaan ei nähnyt edes jälkeä vihollisesta. Kukaan ei tiennyt kuinka suuri tämä hajukenttä olisi, mutta Crumor käski joukkojensa jatkaa matkaa.
Hitaasti, mutta varmasti joukot etenivät. Jotkut olivat valmiina taistoon jonkun inhottavan olion kanssa, mutta kukaan ei pelännyt, sillä siellä oli tuo kauhea haju. He toivoivat, että hajun voisi poistaa tappamalla jokin haiseva hirviö. Loppujen lopuksi kaikki olivat halukkaita taistelemaan vaikka kokonaisen armeijan kanssa, jos vain saisi hajun tukahduttua.
Askel askeleelta he etenivät ja odottivat vihollista. Ellei vihollinen hyökkäisi maan alta, niin sen olisi mahdoton tehdä yllätyshyökkäys, sillä aukea oli suuri. Lopulta varajohtaja Quagun laukaisi oman kääpiön käsitykkinsä, herättääkseen vihollisen.
Kuului hämmästynyt mörähdys: ”RMMHRM?”, kuin jokin olisi herännyt. Maa alkoi täristä ja kääpiöt alkoivat juosta kohti aukean reunaa.
Aukean keskipiste alkoi halkeilla. Lopulta se repesi ja rotan naama tuli suuresta aukosta esiin. Muinainen rottajätti oli herännyt. Rotta nousi repeämästä ja toisen rottajätin pää nousi aukosta. Rottajättejä melkeinpä tulvi aukosta ja ne eivät näyttäneet kovinkaan iloisilta.
Crumor asetteli kypäräänsä päähän, jonka jälkeen hänestä näkyi vain parta ja hiukset. Hän otti kirveensä ja kilpensä. Varajohtaja lataili asettaan kun rottajätit juoksivat kohti kääpiöiden retkikuntaa.
Toivo, että haju katoaisi rottien kadottua, antoi voimaa kääpiöille, jotka seisoivat rivissä aukean reunalla.

[Ax]

Hmm... Ei tää tarinaltaan ollut huono, mutta voisit hiukan enemmän panostaa tekstin laatuun.

[kyyhkynen]

hyvä, että joku sentään lähetti kommenttia.

5
Rottajättejä oli viisi. Ne hengittivät vihreää savua, josta haju ilmeisesti tuli. Niiden hengitys alkoi huohottaa, kun ne juoksivat kohti retkikuntaa.
Crumor mietti sekunnissa oman hyökkäysstrategiansa, ja toivoi, ettei kukaan säädytön tekisi mitään typerää. Hän kuuli, kun Quagun ampui omalla kääpiön käsitykillään, ja yksi rotta horjahti, ja sen vauhti hiukan hidastui.
Kun rottajätit olivat tarpeeksi lähellä, alkoi Crumorkin juosta vihollista päin. Hän kuuli, kun kääpiöt juoksivat huutaen kohti haisevia jyrsijöitä, joista rutto melkein paistoi ulos. Crumor kohtasi ensimmäisen jätin, joka oli keskittänyt katseensa Quaguun, joten ei huomannut Crumoria. Rotalla oli kädessään jonkinlainen tykki, jolla se ampui kääpiöiden keskuuteen.
Crumor tähtäsi kirveeniskun jätin polveen, joka aukesi ja näytti ilkeästi taipuvan taaksepäin. Rotta kiljaisi kirkaisunsa ylös taivaisiin, ja näytti kadottavan keskittymisensä taisteluun kokonaan. Crumor löi toisen iskun, joka onnistui katkaisemaan rottajätin jalan kokonaan. Rottajätti kaatui selälleen ja halusi verenhimoisesti kostaa edes jollekin.
Se nosti kätensä vielä vaivalloisesti ja ampui ryntäävää kääpiötä suoraan päähän. Kääpiö kaatui kuin linkkuveitsi, aivan äänettömänä. Crumor nousi rotan päälle tekemään armoniskun.
Rottajättien suuruuden takia melko harva kääpiö pääsi tekemään iskunsa muualle, kuin rotan käteen. Rottien kädet näyttivätkin lupaavan verisiltä ja ruhjoutuneilta.
Quagun vaihtoi kohdettaan toiseen rottaan, joka oli täysin aseeton, ja huitoi käsillään kääpiöitä poispäin. Quagun kyykistyi, saadakseen mahdollisimman horjumattoman tähtäyksen. Tähtäys kohdistui jätin päähän ja itse laukaus osui jätin silmään. Rotta kaatui pidellen silmäänsä ja kääpiöt pääsivät tämän kimppuun.
Crumor näki suurimman jätin, joka käytti tylsää veistä aseenaan.
Hän valitsi sen kohteekseen, ja näki kaksi kääpiötä juoksemassa sitä kohti. Hän riensi apuun, mutta näki kuinka rotta yläkautta löi veitsensä toiseen kääpiöön. Isku kävi kylmän nopeasti ja äänettömästi ja veitsen terä kastui tuoreeseen kääpiön vereen. Toinen kääpiöistä perääntyi hiukan, väistääkseen iskun. Rotta kuitenkin teki iskunsa arvaamattoman nopeasti sivulta, ja viilsi kääpiön mahaan syvän haavan. Kääpiö kaatui maahan pidelleen vatsaansa.
Crumor seisoi kääpiön yläpuolella ja varjeli kuolevaa kääpiötä.
Kun rotta yritti iskeä Crumoria, kuitenkin Quagun ampui jättiä käteen, joka piteli veistä. Käsi heilahti velttona ja Crumor käytti tilannetta hyväksi. Hän juoksi melkein rotan jalkojen alle, ja löi alakautta suoraan rotan haaroihin.
Vaikka kirves meni syvälle, rotta vain murahti, ja astui askeleen poispäin. Rotan käsi, joka piteli veistä, oli hyvin veltto (Quagunin laukauksesta). Ja kun rotta kohdisti iskunsa kohti Crumorin päätä, suojasi Crumor itsensä omalla kilvellä. Lyönti pysähtyi kuin seinään ja rotan käsi tärähti. Crumor löi kirveellään rotan veistä ja veitsi välittömästi tippui rotan kädestä. Rotta kauhistui, kun huomasi menettäneensä aseensa. Se nosti päätään ja aukaisi suun, aikoakseen purra Crumoria. Se oli vain nopeuden kysymys.
Rotta karjaisi lujaa, ja sen haiseva kuono teki iskunsa kohti Crumoria. Koko tapahtuma kesti vain hetken. Crumor jo tunsi itsensä rotan hampaissa. Crumorin isku tuli vain hetken liian myöhään, ja Crumorin kirves iskeytyi rotan poskeen, missä sijaitsi rotan takahampaat. Kesti hetken ennen, kuin rotta kaatui verisenä maahan.
Kaikki kääpiöt katselivat ympärilleen. Oli ihan hiljaista. Taisto oli voitettu. Maassa makasi viisi rottajättejä.
Crumorin jalka oli hiukan vammautunut puraisusta, ja hän oli vähän sekaisin kivusta.
Hän erotti kääpiöiden keskuudesta kysymyksen.

6
”Miksi sinä johtaja meidät tänne raahasit?” Johtaja Crumor oli hetken hiljaa, ja selvitti päätään.
”Sain tehtävän Karaz-a-Karakin kuningattarelta. Minun pitää etsiä pohjoisesta harvinaista metallia. Ellet ole huomannut, niin meidän keskuudessamme on myös tutkimusmatkailijoita. Lupaan, että otin teidät mukaan vain, koska saisitte säädyn. Minun on määrä rakentaa näiden tutkimusmatkailijoiden kanssa pohjoiseen kaivosluolasto. Periaatteessa tarkoituksena on rakentaa kaivoskaupunki, josta tietysti saa tätä metallia. Aion kutsua sinne kaivostyöläisiä töihin. Kuningatar on tuleva varmasti tyytyväinen.”
”Pohjoiseen? Ai niin. Sinnehän me olemme menossa. Täällä alkaa olla vaarallista. Täällähän on se niin kutsuttu kaaos. Kuten varmaan huomasit, niin tässä juuri taisteltiin kaaosta vastaan. Voitte muuten pojat uskoa, että se vaan pahenee, pohjoiseen kun mennään.”
He tosiaan olivat kulkeneet jo kauas pohjoiseen päin, ja kaaoksen melkein tunsi sisällään. Vuoristo alkoi pikkuhiljaa muuttua kuivaksi kasvillisuudeksi. Kylmyys alkoi olla pistävä.
”Ai tänne kaupunki vai? Täällä on kauhean kylmä! Tuskin tästä mikään miljoonakaupunki tulee, pojat”, puhuja oli yksi esitaistelijoista. Hän puhui niin hiljaa, ettei Crumor kuullut.
He olivat tehneet leirin, ja oli jo myöhä. Crumorin jalka oli tuettu ja sidottu, ja näytti siltä, ettei kestäisi kauan ennen kuin joukko pääsisi taas liikkeelle.

Taistelu oli tuonut Tuntemattomalle mieleen Hollyn. Tuntemattomalla ei aikaisemmin ollut tietoa, että retkellä käytäisiin taisteluja. Hän ei kuitenkaan valittanut Crumorille taisteluista, sillä hän uskoi, että taistot olivat osa matkailijan elämää.
Hän oli huolissaan itsestään. Hän halusi edes kerran vielä nähdä Hollyn ja hän kirjoitti kirjeitä kuin tulessa.
Tuntematon vakuutti Hollylle kirjeissä, että kaikki tulisi olemaan hyvin.

Suurin piirtein kaikille taisto oli ollut suuri yllätys. Kaatuneita oli monia.
Jacob oli ennen taistelua jättänyt juomatta, ja ehkäpä juuri sen takia hän oli selvinnyt. Hänkin oli taistelusta niin yllättynyt, että pelkäsi enää juovansa.
Hänellä kuitenkin oli yksi yö kärsimystä, kun ei ollut saanut olutta. Hän kuitenkin kesti sen. Myös se antoi voimaa, että he viettivät kolme päivää liikkumattomana, odottaen Crumorin parantumista.

[Ax]

Tekstisi on huomattavasti parantunnut sitten edellisten osien. Eikä tarinakaan ole huono, mutta kappale jakoa pitää kattoa vähän tarkemmin. Ja muuten skavenit eivät ole varsinaisesti kaaoksen puolella.

[Ax]

Kirjotappa ihmeessä lisää, mä luen.

[kyyhkynen]

Tosi kivaa tietää, että edes yksi lukee näitä. Juuri tällaisia kommennteja olenkin kaivannut. Tällaisia, mikä auttaa korjaamaan tekstiäni.
Niin Skaven ei ole Kaaoksen puolella, mutta eikös se silti ole kaaosta?

7
Yksi tutkimusmatkailijoista kysyi jo Crumorilta, että pääsisivätkö he jo taas matkaan. Kesti hetken, ennen kuin johtaja oli vastannut myönteisesti. Hän kuitenkin oli epävarma omasta turvallisuudestaan rampana. Hän oli äärettömän varovainen jalkansa kanssa. Hän pelkäsi, että oli saanut jonkinlaisen myrkytyksen rotan hampaasta, vaikka kaikki sanoivat toista.
Varajohtaja Quagun näytti olevan elämänsä kunnossa ja välillä hän tähyili lähimaastoa löytääkseen edes pienen vihollisen. Hän oli vihainen Crumorille viivästyksestä, mutta Crumor ei näyttänyt noteeraavan hänen torumisiaan.
Kaikki joukot olivat valmistautuneet jo lähtöön, ja Crumor astui ulos omasta teltastaan. Ensisilmäyksellä hän luuli, että kääpiöt yrittivät vain esittää rohkeaa, mutta oikeasti heidän silmistään paistoi uskallus. Crumor huomasi hetken kuluttua tämän, ja hän oli tyytyväinen. He olisivat jo siinä vaiheessa ansainneet säädyn, pelkästä rohkeudesta.
Retkikunta keräsi leirin teltat kasaan, ja he pääsivät matkaan.
Melkein heti, kun he olivat päässeet kävelemään, yksi kääpiöistä kaatui kompastuen kiveen. Crumor oli jo murahtamassa tälle vihaisesti, mutta hän näki kun toinen kääpiö ojensi kätensä ja auttoi kaatuneen pystyyn.
Siinä samassa Crumor huomasi kääpiöiden yhteistyöhalun; he auttoivat toisiaan vuoristoisissa esteissä ja antoivat melkein joka ongelmassa auttavan kätensä. Crumorin jäykkä, tappajan sydän heltyi, ja hän unohti inhottavan kaaoksen. Kaikkia matkaajia oli ilo katsella. Joka puolella hän näki, kun kääpiöt iloitsivat ollessaan sentyyppisiä.
Crumor hymyili ja äkkiä se muuttui nauruksi. Vaikka Quagunilla ei ollut aavistustakaan, mille Crumor nauroi, hän kuitenkin aloitti kääpiömäisen hörönaurukonsertin Crumorin kanssa. Crumorin mielestä siihen asti, koko matka oli mennyt täydellisesti nappiin.

Askeleet veivät eteenpäin. Jacob katsoi ystäviensä kanssa, kun johtaja käveli heidän edellään. Johtaja oli tärkein henkilö retkikunnassa.
Johtajan ja varajohtajan edessä oli pieni mäki, jonka taakse ei kääpiön silmät ylettyneet. Tuntematon katsoi, kun johtaja tarttui koloisiin ja ulokkeisiin. Hän kiipesi mäen ylös ja katsoi. Hän hymyili ja hymystä saattoi arvata, että retkikunta oli perillä.
Tuntematon alkoi hurrata. Muut aluksi kyseenalaistivat hurraamisen tarkoituksen, mutta siitä huolimatta pian koko retkikunta mölysi kurkun kipeäksi.
Johtaja Crumor heitti köyden alas Quagunille, joka kiipesi ylös. Qugun heitti toisen köyden alas, ja siitä alkoi kiipeäminen.
Jacob tarttui köyteen, jota piteli Tuntematon. Tuntematon vielä nyökkäsi Jacobille, kun Jacob tarttui köyteen. Jacob veti itsensä ylös ja näki, mitä edessäpäin oli.

8
Heti kun katsoi paikkaa, ei olisi arvannut, että kyseessä olisi ollut kaaoksen koti, mutta kun tarkemmin ajatteli, niin se olikin melkoisen kauhea asuttamiseen.
Jacob näki edessään tundraa silmänkantamattomiin. Maassa oli paljon kasveja, jotka ilmeisesti kykenivät elämään kylmyydessä. Kylmyys oli pysäyttävä, mutta useimmat olivat jo unohtaneet sen. Edessäpäin ei ollut möykyn möykkyä. Se oli täydellisen tasainen, lukuun ottamatta maata kasvien alla (kasvit eivät olleet kääpiön polvesta korkeampia).
Johtaja oli ensimmäinen, joka astui tälle maalle. Maa ehkä oli väärä nimitys.
Johtaja Crumorin jalka upposi polveen asti. Se oli suota. Suo oli kylmän märkä, mutta kaikki käyttivät saappaita, joten kylmyys tai edes märkä ei haitannut. Kulkeminen oli kuitenkin raskasta.
Retkikunta astui varovaisesti suolle. Jalat upposivat alas ja he jatkoivat matkaa. He olivat todellakin saapuneet pohjoiseen. Suo oli vuoristosta kaukana.
He astelivat ehkä neljäsataa metriä, kunnes maa heidän alapuolellaan alkoi lujittua. Mitä pohjoisemmaksi he menivät, sitä paremmaksi kulku kävi. Mitä pohjoisemmaksi he menivät, sitä vankempi maa oli heidän allaan. Maa alkoi myös olla kuivempi, ja kasvitkin alkoivat olla sielläpäin erilaisia. Kasvit olivat samanpituisia, mutta selvästi eri lajia.
Vaikka maa vieläkin oli tylsän tasainen, niin Tuntematon huomasi horisontissa tulivuoren. Tulivuori näytti karulta ja toimivalta.

Rakas Holly,
luulen, ettei minun pidä reissata enää kauaa. Johtajan naamasta päätellen, emme ole kaukana päämäärästä. Näyttää siltä, että tutkimusmatkailijat kokeilevat jo, olisiko tässä paikassa sitä paljon puhuttua metalliainesta. Toistaiseksi tulokset näyttävät tyhjältä, mutta olen varma, että palaan pian.
Kaaoksestakaan ei ole näillä main jälkeäkään, ja olen varma, ettemme joudu enää toiseen teurastukseen. Olen ihan kunnossa.
Sinun Rakkaasi

Kaikki lähettelivät viestejä, joissa kerrottiin, että tulen pian. Se näytti niin lupaavalta, että he olivat varmoja nopeasta paluustaan. He olivat iloisia.
He asettivat leirin yöksi.

9
Janora oli ensimmäinen, joka heräsi. Vaikka häntä väsytti, hän ei saanut unta. Hän nousi omasta epämukavasta petistään, ja meni ulos teltasta. Hän katseli ulkopuolella ympärilleen ja hämmästyi, kun näki tasaisessa maassa pahan epätasaisuuden.
Hän näki jossain kaukana täysin pyöreän kummun, mutta oli niin hämärää, että hän ei erottanut mikä se oli.
Hän huusi kaikki retkikuntalaiset hereille, ihan varmuuden vuoksi. Kääpiöt kokoontuivat Janoran luokse, ja Janora osoitti kummallista möykkyä.
Johtaja Crumor käski kaikkien odottaa, kunnes aurinko nousisi ja he erottaisivat mikä se on. Kääpiöt menivät takaisin nukkumaan, mutta yksikään ei saanut unta enää.
Aurinko nousi ja joukot taas kokoontuivat.
Möykky oli vihreän värinen, mutta kukaan vieläkään saanut selvää mikä se oli.
”Jääkää te tähän. Minä menen katsomaan”, julisti johtaja Crumor ja lähti kävelemään möykyn luokse.
Kokoajan hän sitä lähestyi, ja kaikki muut kääpiöt seisoivat turvallisen välimatkan päässä leirillä. Retkikunta katseli huolissaan, kun Crumor kylmän rauhallisesti marssi kohti epäilyttävää möykkyä.
Johtaja Crumor saapui paikalle. Möykky oli roskaläjä. Siinä oli ihmisen luita, jotain vihreää mössöä ja kaikenlaista roskaa.
Johtaja kiersi läjän ympäri ja huomasi, että läjän alla oli jotakin epäilyttävää. Esine oli kiiltävä ja Crumor kumartui katsomaan lähempää. Esine oli miekka.
Äkkiä Crumor muisti, että oli lukenut joskus jotakin, kuuluisasta kaaoksen demonista. Sekunnin sadasosassa hän perääntyi läjästä, ja läjä paljasti olomuotonsa. Crumor tajusi, että demoni oli pyöreä, lyhytjalkainen ja kädellinen demoni.
Kaiken sen hän tajusi, ennen kuin demoni iski miekkansa maahan aivan Crumorin eteen. Crumor löi kirveellään salamanopeasti miekan pois tieltään, ja ryntäsi kohti demonia. Hän kuuli, kun kääpiöt alkoivat epävarmasti lähestyä sitä.
Suuri Epäpuhtaus oli demonin nimi. Se nosti miekkansa ja torjui Crumorin iskun. Se piteli toisessa kädessään raskaita ketjuja, jotka nopeasti löi raskaat ketjut Crumorin päähän ja Crumor romahti maahan liikkumattomana.
Kun retkikunta juoksi eteenpäin kohti Suurta Epäpuhtautta, joka iski yläkautta Crumorin velttoon ruumiiseen miekan, joka katkaisi Crumorin ruhon keskeltä.
Crumorin yllättävän raaka kuoleminen antoi epäröintiä kääpiöille, ja he hidastivat ryntäysvauhtiaan.
Suuri Epäpuhtaus nosti miekkansa Crumorin ruumiin yläpuolelle ja retkikunta näki kuinka Crumorin veri ja sisälmykset tulivat ulos miekan mukana.
Suuri Epäpuhtaus alkoi kömpelöillä askelilla kävellä kohti joukkoja.
Quagun tiesi, mitä tuleman piti. Hän oli nyt johtaja, joka johtaisi joukot taisteluun demonia vastaan. Hän laski oman kääpiön käsitykkinsä alas ja otti yhdenkäden vasaransa esille. Hän juoksi retkikunnan edelle yrittäen tartuttaa rohkeutta, kun hän itse oli ensimmäinen Suuren Epäpuhtauden kohde.
Hän tosiaan kuuli, kuinka kääpiöt lisäsivät vauhtiaan takana päin.

[kyyhkynen]

Nyt kymmenennen osan kunniaksi kirjoitin astetta "pidemmän" osan.

10
Toivo hänen isänsä löytämisestä oli hiipunut. Hän oli jossain. Hän ei tiennyt, mikä hän oli, missä hän oli, tai milloin hän oli. Ympärillä oli väritöntä ainetta, ja hän harhaili hitaasti eteenpäin. Hänen muistelmat ja muisti oli tuhottu, eivätkä ne enää palanneet. Hän harhaili, kuin olisi odottanut jotakin tulevan.
Mutta ei tullut.

Hänen, eli johtaja Crumorin kilpi ja kirves olivat Suuren Epäpuhtauden takana. Janora juoksi melkein ensimmäisissä riveissä.
Hän näki edessään, kun demoni huitaisi raskaat ketjunsa Quaguniin, ja Quagun väisti heittäytyen sivulle. Hän nousi nopeasti pystyyn, ja juoksi edesmenneen johtajan ruumiin luokse.
Aikaa ei ollut hyvästelyyn, ja Quagun otti Crumorin kilven maasta. Suuri Epäpuhtaus oli kääntynyt taakseen, Quaguniin päin, eli poispäin muista kääpiöistä.
Kääpiöt iskivät aseensa demonin selkään. Aseet upposivat syvälle demonin limoihin, ja kun ne vedettiin pois, mukana tuli kaikenlaista limaa ja roskaa. Itse Suuri Epäpuhtaus ei näyttänyt reagoivan iskuihin millään lailla.
Se käveli Quagunia kohti hitain askelin. Quagun otti vauhtia ja juoksi demonia päin, täynnä vihaa.
Suuri Epäpuhtaus ruoski ketjullaan yläkautta, tähdäten Quagunin päähän. Quagun peitti itsensä kilvellä, ja ketju kolahti hänen kilpeensä.
Demoni pyörähti ympäri, ja huitaisi horjumattomasti miekallaan ensimmäisiin kääpiöihin, jotka olivat vahingoittamassa sen limaista nahkaa. Miekka aiheutti suurta tuhoa ensimmäisissä kääpiöissä. He lennähtivät taaksepäin, ja useimmat kuolivat.
Janora lennähti poispäin demonista. Hän tunsi, kun hän lensi toisen kääpiön päälle. Hän ei onnistunut enää nousemaan, vaan hänen kädessään tuntui hirvittävää kipua. Hän vaivalloisesti katsoi kättään ja huomasi, että se oli katkennut. Hänen oikea kätensä oli kyynärpäästä eteenpäin katkennut ja hänen kirveensä oli jäänyt jonnekin demonin luokse. Kipu oli niin suuri, ettei hän edes kyennyt huutamaan. Hän vierähti alas ruholta, jonka päälle hän oli lentänyt. Ruho oli menettänyt päänsä. Häntä kadutti, että lähti matkalle.
Hän vain katseli taistoa, ja odotti vuotavansa kuiviin. Hänen iloinen elämäntapansa oli kadonnut. Hän ei enää nähnyt muuta kuin pahaa ympärillään. Hän muisti itkun pitkästä ilosta.
Hänen silmänsä alkoivat vuotaa, kun hän katsoi kääpiöitä taistelemassa demonia vastaan. He kaatuivat sen ketjuihin ja miekkaan. Quagun oli ainoa, joka oli selvinnyt yli parikymmentä sekuntia demonin vieressä. Koko kuva alkoi pimetä.
Jacob ei nähnyt muuta kuin ryntäävän kääpiöjoukon edessään. Kääpiöt ryntäsivät hänen edellään, niin tiheästi, ettei enää nähnyt vihollista. Hän kuitenkin oletti sen tulevan erittäin pian.
Hänen oletuksensa osui oikeaan. Hän näki kun edessä oleva kääpiö yhtäkkiä jäi demonin valtavan miekan alle. Jacob näki edessään roiskuvan veripylvään, ja hän äkkiä kaatui poispäin demonista. Demoni oli hänen edessään. Se oli ainakin kolmen kääpiön mittainen.
Quagun oli demonin takana, ja hän aiheutti suurta vahinkoa demonin selkäpuolelle.
Demoni kääntyi Quagunin päin, ketju heilahtaen, mutta Quagun oli valmis hyökkäykseen ja hän sysäsi ketjun pois vasarallaan.
Hän näki, kun takana olevat kääpiöt hakkasivat demonia, joka näytti hajoavan iskuista. Suuren Epäpuhtauden selässä oli suuri kuoppa.
Jacob myös huomasi, että kuoppa oli demonin kannalta vakava. Se melkein meni demonin läpi. Hän nousi maasta ja huusi kovaa Quagunille, joka oli demonin toisella puolella:
”Quagun, heitä käsitykki!” Kesti hetken ennen kuin yksinäinen kääpiön käsitykki lensi demonin yli. Jacob otti kopin tykistä ja latasi sen nopeasti.
Hän tähtäsi kohtaan, jossa lommo oli syvimmillään. Jotkut kääpiöistä käänsivät päänsä, kun laukaus kuului. Rautakuula osui keskelle pyöreätä demonia, ja se teki demonin keskelle reiän. Reikä repesi poispäin Jacobista, eli demonin limat roiskahtivat suoraan Quagunin päälle.
Demoni lopetti huitomisensa ja näytti hämmästyneeltä. Se katseli sisukkaita kääpiöitä ihmeissään.
Johtaja Quagun väisti, kun Suuri Epäpuhtaus kaatui maahan, kuolleena.

Kääpiöt olivat saaneet raskaita vahinkoja. Heitä oli enää hengissä vain noin sata.
Tuntematon oli polvillaan maassa. Hän ei saanut yhtään iskua, mutta hän oli väsynyt. Hän kuuli jostain valitusta. Hän nousi nopeasti pystyyn ja toivoi, että hän pystyisi vielä pelastamaan henkiä.
Hän äkkiä muisti siskonsa. Hän huudahti tuskastuneesti, ja juoksi kohti valitusta. Hän saapui paikalle ja huomasi, että Janoran vieressä oli päätön ruumis.
Hän äkkiä katsahti isosiskoonsa ja huomasi tämän oikean käden puuttuvan. Hän tarttui siskoonsa ja nosti hänet. Hän kantoi Janoran nopeasti leiriin ja sairaanhoitajat ottivat Janoran tärkeimmäksi hoidettavakseen.

Johtaja Quagun päätti, että säädyttömät olivat jo saaneet kunnon koulutuksen. Hän ei enää halunnut menettää enempää retkikunnan kääpiöitä. Hän antoi kääpiöiden mennä, ja käski tutkimusmatkailijat työhön. Hän tiesi, että hänen oli valittava varajohtaja. Hän valitsi varajohtajaksi yhden esitaistelijoista.
Varajohtaja Iankul oli mustapartainen entinen pitkäparta. Hän ansaitsi varajohtajuuden, koska Quagun oli eräässä taistelun vaiheessa pelastunut Iankulin toimesta.
Retkikunnassa oli enää vain viisikymmentä kääpiötä. Kaksikymmentä vapaaehtoista kääpiötä jäi suojelemaan leiriä. Jacob myös jäi suojelemaan leiriä, koska hän kuuli, että he jotka jäävät, mainitaan Karaz-a-Karakin kuningattarelle. Hänellä ei ollut elämää missään muualla, kuin siellä. Olihan hän erakko.
Janora selvisi kuitenkin ilman kättä, ja Tuntemattoman kanssa he lähtivät kotia päin. He olivat helpottuneita, että pääsivät kotiin. Kaikki, jotka lähtivät, veivät Crumorin ruumiin Karaz-a-Karakin kuningattarelle.

Johtaja Quagun käski tutkimusmatkailijoiden kokeilla maata, jos sieltä löytyisi metallia.
Kaivostyöläinen Gruorin tarttui hakkuunsa ja löi maahan. Maa oli kuohkeaa ja hakku upposi siihen todella hyvin. Gruorin löi vielä toisen kerran ja hakku osui johonkin kovaan.

Kuningatar Ravakain Lorearthen,
Vaikka johtaja Crumor menetti raskaasti henkensä, löysimme tätä harvinaista metallia. Pyydän, että lähetätte tänne pohjoiseen päin kaivostyöläisiä. Meillä on jo kaivoksen alku tekeillä. Täältä löytyy työttömille töitä.
Teidän, johtaja Quagun...

[Ax]

Ensinnäkin skavenit ovat syntynneet kaaoksesta, eli kyllä. Sitten asiaan. Muutaman kerran heräsi epäilys että et oikolue tekstiäsi, se parantaisi tekstiäsi huomattavasti, myös paikkojen kuvauksia kannattaisi pidentää,välillä ei tiennyt missä kääpiöt oikein kulkevat. Ja kaaos ei ole paikka. On ollut ilo nähdä että olet kehittynnyt tässä, kirjoita lisää niin ainakin minä luen.

[kyyhkynen]

Mä vähän muokkasin tekstiä... ainakin omasta mielestäni parempaan suuntaan.
Mitä kohtaa et Ax ymmärtänyt?

[Nilarakh]

Liian yksinkertaista tekstiä. Tuli mieleen Peikonsurmat tms. Lisää kuvailua, yksityiskohtiin pureutumista ja selkeyttä juoneen, johon voisi panostaa mm. päähenkilöiden värityksellä. Nyt aika luurangon näköinen turina. Plussaa tässä on se, että sinulla näyttää olevan inspistä kehittyä ja kirjoittaa.

-Nilarakh

[kyyhkynen]

lisää puskee

11
Kaivostyöläisretkikunta hämmästyi, kuinka suuri kaivoskaupunki oli. Tosin, retkikunnan matka kesti kuukauden, ja siinä ajassa kääpiökäsi voisi tehdä mitä tahansa.
Quagun oli tyytyväinen. Vaikka kuningatar ei edes ollut nähnyt häntä, hänet liitettiin ja ylennettiin suoraan kuningattaren tärkeimpiin sotureihin. Quagun luki kuningattaren kirjeestä, että hän oli saanut Karaz-a-Karakista kokonaisen pataljoonan kääpiön käsitykistöä. Hän ei tarvinnut kuitenkaan enempää miehiä kaivoskaupungissa, joten pataljoona jäi toistaiseksi Karaz-a-Karakiin.
Quagunille annettiin kunnia olla kaivoskaupungin (joka suurimmiltaan osilta oli maan alla) kuningas.
Hän nimitti kaupungin Crumorin Kaivokseksi, koska hän kadehti Crumorin kuolemaa. Vaikka Crumor oli rampa, hän rohkeasti uhrautui selvittämään, mikä oli tuo omituinen vihreä möykky.
Koska retkikuntaa ei enää ollut, johtaja-nimitykset jätettiin pois. Kuten jo aiemmin mainittu, Quagun oli Crumorin Kaivoksen kuningas. Entinen varajohtaja Iankul oli kuninkaan henkivartija ja seurasi kuningasta mihin vain.
Jacob kuului yhteen Crumorin Kaivoksen kaivostyöläisrykmenttiin. Hän eli Crumorin Kaivoksessa iloisempaa elämää, kuin erakkona. Hän usein muisteli kahta ystäväänsä, Tuntematonta ja Janoraa. Hän oli varma, että he olivat jo menneet kotiinsa.

12
1 vuosi myöhemmin
Crumorin Kaivos eli hyvää aikaa. Vaikka kaupunki oli kylmässä ja kolkossa paikassa, se oli täynnä kaivostyöläisiä.
Crumorin Kaivos oli yksi koko Maailman Laitavuoriston tuottoisimmista kaivoksista. Metallia kaupattiin muiden rotujen kanssa, useimmiten ihmisten. Myös kääpiöpuolustukset tekivät kaaoksen satunnaiset hyökkäykset mitättömiksi.
Koko kääpiövaltakunta näytti olevan elämänsä kohokohdilla. Kääpiöt rikastuivat, ja enää todella harvalla kääpiöllä ei ollut säätyä.
Crumorin Kaivos kasvoi aina vaan, ja metallin tuomat resurssit lisääntyivät.

Jacob ei enää elänyt teltassa, vaan hienossa huoneessa, kuningas Quagunin hallissa, joka oli melkein kokonaan maan alla.
Hänellä oli muutamia ystäviä, jotka eivät oikeastaan ollut yhtä hauskoja, kuin Tuntematon ja Janora. Yleensä siksi, koska he herättivät aamuisin Jacobin.
”Jacob, herää nyt!” Jacob heitti pienen kiroiluparven vielä Belmornin perään, kun Belmorn poistui huutaen. Jacob ei kuitenkaan enää saanut unta ja hän meni kaivokseen.
Kaivos olisi ollut pilkkopimeä, elleivät kääpiöt olisivat pitäneet kynttilää hattunsa päällä. Jacob käveli kaivoksessa suuntaan, jossa hänen rykmenttinsä työskenteli.
Hän näki kaivoksen täynnä vilinää. Täydet vaunut kulkivat raiteillaan kohti pintaa, josta ne lähtivät kohti joukkoja, jotka myivät niitä ympäri Vanhaa Maata. Sepät olivat yleisimpiä ostajia.
Kääpiöt hakkasivat hakuillaan kuohkeata maata, ja melkein joka lyönnillä hakku osui metalliin. Metalli lastattiin vaunuihin ja vaunut vedettiin ylös.
Jacob saapui oman rykmenttinsä kaivamispaikkaan. Hän aluksi huokaisi väsymyksestä, ja löi sitten hakkunsa huokeaan ainekseen.

Oli totta, että Janora veljensä kanssa olivat jo aikaa sitten palanneet kotiinsa, Karak Izoriin.
Tuntematon oli mennyt häihin Hollyn kanssa, ja Janoran iloinen luonne alkoi hiljalleen palata, vaikka hän olikin ilman oikeaa kättä.
Tuntemattomalla ja Hollylla oli yksi tyttölapsi ja he olivat muuttaneet takaisin Tuntemattoman lapsuudenkotiin. Tuntematon ei ollut pitkään aikaan nähnyt omia isovanhempia, tai edes vanhempiaan.
He unohtivat koko matkan pohjoisessa, lukuun ottamatta heidän ystäväänsä Jacobia.

Tuli tässä mieleen, että voisin kirjoittaa koko tarinan uudelleen, mutta odottelen tässä nyt kaikkia mahdollisia kommentteja, joilla voisin rakentaa koko hössötyksen paremmaksi.

[kyyhkynen]

Joo ymmärrän, mitä tarkoitatte, eli täsmälleen tällaisen vastakohtaa:
-4647363 vuonna Bobo syntyi
-3736 vuonna Bobo meni kuoluun
-27252 Bobo sai lapsen nimeltä Böbo...
Minulla on tekeillä jo uudenlaisen tarinan alkua. Pitäisikö minun tehdä sille uusi aihe? Sori vaan, jos on tyhmä kysymys.

[Nilarakh]

Joo ymmärrän, mitä tarkoitatte, eli täsmälleen tällaisen vastakohtaa:
-4647363 vuonna Bobo syntyi
-3736 vuonna Bobo meni kuoluun
-27252 Bobo sai lapsen nimeltä Böbo...
Minulla on tekeillä jo uudenlaisen tarinan alkua. Pitäisikö minun tehdä sille uusi aihe? Sori vaan, jos on tyhmä kysymys.

Uusi aihe silloin, kun tarina vaihtuu tai tarinalle tulee tauon jälkeen pidempääkin jatkoa, on minun formaattini kysymykseesi.

-Nilarakh

[HampsterC]

Tuntematon oli mennyt häihin Hollyn kanssa,

pisti pahiten silmään... loistava tarina muutes

[kyyhkynen]

Höh, no eihän se vielä edes loppunut, ei edes kaaokseksi vielä muuttunut. Voin tosin kirjoittaa tätäkin vielä lisää, jos joku haluaa.
Toi uudelleenkirjoitus-pohjoisessa tarina on muuten aivan erilainen, se taitaa venyä, kun ei vielä edes matkaan päästy. Se on ihan makuasia, minkälaisesta kirjoitustyylistä tykkää.
Tähän taidan kuitenkin kirjoittaa sen ratkaisevan viimeisen luvun, kuka jää henkiin, kuka ei, kuka mutatoituu, kuka ei?

[HampsterC]

nyt ku jaksan kirjottaa nii laitetaanpa

tarinan "runko" on loistava mutta joissakin kohti selitykset yms. ontuu
maastoa saa kuvata että tiietään missä ollaan.
taistelukohtaus epäpuhtauden kanssa oli yhtä sekasortoa ja ite ainakin menin sekasin

kirjotappa viimenenki luku tähän vielä jos jaksat mutta voin sitä oottaa ihan uudelleenkirjotukseen asti

[Wisva]

Oikein hyvä tarina. Unohduin pitkäksi ajaksi tätä lukemaan, vaikkei minun kyllä tietokoneella pitäisi ollakaan Hahmoja ja tapahtuma paikkoja voisi kuvata tarkemmin, mutta muuten ei mitään valittamista.