Tervehdys kuomaseni.When the Green Death raged
I swore an oath to Father Nurgle.
I bade him spare me that I might live in his service
And Father Nurgle chose me as his own.
Though all the village perished
I alone survived.
In the great forest I dwelt.
Amid the wild Beastmen, I was their shaman.
- The Saga of Lothar Bubonicus The Exalted, Champion of Nurgle
Tämän lyhyen prologin saattelemana haluaisin toivottaa teidät tervetulleeksi seuraamaan tätä sairasta näytöstä, jossa mädän lihan tuoksut ja ruton raiskaamat ruumiit kertovat omaa säälittävää tarinaansa. Lyhyen maalaustauon jälkeen päätin alistua Isä Neiglen kutsulle ja aloittaa pienehkön märkivien paiseiden armeijan keräämisen ihan pelikäyttöön. Tarkoitus olisi sutia noin tuhannen, tuhannenviidensadan pisteen Nurgle-armeija, teemana pilaantuneen harmaa liha ja ruosteenpunainen metalli.
Ohessa ensimmäiset viisi kulkutautienkantajaa...
Yksitoista roikkusuolta odottaa vielä kyyryselkäisen käppänän tärisevää sutia, minkä jälkeen kuudentoista syöpäläisjoukkio olisi kasassa.
Näistä kärpäsentoukkien kodoista ei vielä täysin paista teeman ilme, joten ohessa vielä toinen kuvatus, jossa patsastelee syövän järsimä kaaoksen ja Isä Nurglen mestari.
Tämän kaverin kohtaloksi tullee olemaan pienehkön joukkion komentaja, jonka kuuliaisuutta Isä Onogal toivottavasti palkitsee erinäisillä sairailla mutaatioilla.
Että tällaista tällä kertaa. Kommentoida saa ja pitää, oli sitten pahaa tai todella pahaa sanottavaa. Lisäilen tänne projektista lisämateriaalia sitä mukaan kun sitä syntyy ja jaksan kameralla kuvailla.
