Humoristinen skaven tarina

[Morhgoz]

Ostiumiin kirjoitettu fluffipätkä. Enjoy!


Oli synkkä ja myrskyinen yö. Harmaatietäjä Metuskab istui loukossaan juoden saastakiviviiniä haltian kallosta tehdystä maljastaan lukien lempiloitsukirjaansa ja ajatellen irstaita ajatuksia naapuriklaanin päällikön suosikkipenikoijasta, kun hänen oviverhonsa vetäistiin syrjään ja sisään raahusti vapiseva teknovelho Amushock, jonka turkki ja hännänpää olivat kärähtäneet. Teknovelho oikein löyhkäsi pelon eritteelle.
- Miten kehtaat? äyskäisi harmaatietäjä ja peitti jäykistyneen ruuminosansa pikaisesti loitsukirjallaan.
- Vi-vi-vi, änkytti pahasti hermostunut Amushock.
-Sarvirotan nimeen, lopeta tuo solkkaus ja paljasta miksi julkeat häiritä pyhää meditaatiotani ja yhteyttäni Pyhään Sarvirottaan, senkin kapinen vikisijä tai räjäytän sinut kappaleiksi!
- Vi-viesti ka-kau-kaukovi-vi-vikisimessä te-teille, oi Suuri Herra ja Rottamaisuus!
- No, olisit heti sanonut, senkin kurja, tiuskaisi Metuskab ja nousi ylös kääpiön luista tehdyltä tuoliltaan, hujattaen samalla loput viinistä kurkustaan alas ja pyyhkieniiksensä seinällä roikkuvaan kääpiön partaan.

Harmaatietäjä marssi, askel pikkuisen huojuen, kammioon jonne teknovelhot Morvolt ja Amushock olivat kaukovikisimen. Tämä oli uusinta mallia, kuulemma, oikein saastakivihöyrymoottorilla toimiva malli, joka toimi ilman orjia. Harmi, pohti Metuskab, entisen mallin yksi viehätyksistä oli ollut orjien kirkuna jos tai siis kun laitteeseen tuli häiriö. Metuskab marssi kaukovikisimen ruutua vastapäätä, tarpeeksi kauas laitteesta, kuten kuka tahansa järkevä skaven. Kirskeen klaanin koneet olivat tunnetusti epävarmoja ja jopa hengenvaarallisia. Koneen ruutu pätki ja kuulotorvesta kuului sähinää. Teknovelho Morvolt väänteli hikipäissään koneen vipuja ja kalautteli konetta vasaralla. Lopulta kova potku laitteen lommoiseen kylkeen sai kuvan palaamaan suureen ruutuun. Kuvassa näkyi kaapuun pukeutunut hahmo, jonka kasvoja ei näkynyt. Hahmo käänsi katseensa ruutuun päin ja kaksi kiiluvaa silmää syttyi palamaan.
- Harmaatietäjä, on tullut kohdallesi mahdollisuus korjata Meille aiheuttamasi tappio...
- Mutta, Teidän Suuri Sarvirottamaisuutenne, raporttinihan selvästi paljasti ettei syy ollut mi-
- Hiljaa! Kokoa armeijasi ja marssi kohti pohjoista, siellä olet löytävä jotain arvokasta. Löydä se ja tuo se Kolmentoista Neuvostolle, niin saat luvan palata, mutta jos taas epäonnistut, käristetään karvasi hitaisella tulella... Kuva ja ääni häipyi. Nopeasti humalaisesta tilasta selvennyt Metuskab kääntyi kohti teknovelhoa ja tiuskaisi.
- Etsi se kurja Bakskik ja hänen rännien ritarinsa ja kokoa joukkoni kokoon! Me marssimme pohjoiseen!
- E-e-entäs n-n-ne Teidän Suurutenne palkkaamat jättisoturit? tiedusteli kalpea Morvolt.
- Vieläkö ne luuhaavat mukanamme? ärjyi harmaatietäjä.
- Ky-kyllä, ne ovat sy-syöneet vi-vi-viimeiset orjamme, oi Kaihistus...
- No komenna nekin mukaan, senkin koin syömä turjake...

[mursunaatio]

ihan mukava tarina mun mielestä.

[jupu_pupu_mies]

Oli synkkä ja myrskyinen yö. Harmaatietäjä Metuskab istui loukossaan juoden saastakiviviiniä haltian kallosta tehdystä maljastaan lukien lempiloitsukirjaansa ja ajatellen irstaita ajatuksia naapuriklaanin päällikön suosikkipenikoijasta, kun hänen oviverhonsa vetäistiin syrjään ja sisään raahusti vapiseva teknovelho Amushock, jonka turkki ja hännänpää olivat kärähtäneet. Teknovelho oikein löyhkäsi pelon eritteelle.
- Miten kehtaat? äyskäisi harmaatietäjä ja peitti jäykistyneen ruuminosansa pikaisesti loitsukirjallaan.

repesin heti alkuun oikein kivaa luettavaa näitä lisää