The Fall of Mundus

[CWR]

Ensimmäinen yritykseni...

____________

Synkkä, eloton, taistelun jäljiltä vahingoittunut alus lipui tyhjyydessä. Se ei ollut tulossa mistään, eikä menossa mihinkään.

”Kuuleeko kotipesä, täällä tiedustelualus gamma. Kuuntelen.” Radiossa oli hetken hiljaista, kunnes vastaus kuului. ”Kotipesä kuulee.” ”Tunnistamaton kohde sektorilla 3b, pyydän lähestymislupaa.” Jälleen oli hiljaista hetken. Naisen ääni vastasi. ”Lupa myönnetty. Loppu.” Valkoiseen panssariin pukeutunut mies laski käden korvaltaan ja katsoi tiedustelualuksen ikkunasta ulos. Heitä kohti leijui tuo aavemainen alus.

Kuului kolahdus, kun pieni, valkea alus kiinnittyi toisen aluksen kylkeen. Neljä avaruusmosuria otti kypärät käsiinsä. Jokaisella heistä oli naamassa pitkä arpi. Kaksi näistä otti telineestä plasmaleikkurit ja leikkasivat vieraan aluksen kylkeen reiän, josta he astuivat yksi kerrallaan pimeyteen.

Tämä aavelaiva oli täynnä yliluonnollista pimeyttä, jonka rikkoi ainoastaan neljä valokeilaa, jotka olivat peräisin neljän pelottoman soturin kypäristä. Käytävässä kaikui metalliset askeleet, kun neljä avaruusmosuria kulki pimeyden ympäröiminä. He saapuivat ovelle, joka päästi avautuessaan pienen sihahduksen. Oven takana heitä odotti pelkkä pimeys.

Kun he olivat kaikki oven toisella puolen, ovi pamahti kiinni heidän takanaan. Samalla hetkellä huoneeseen syttyi valo, joka sokaisi heidät. Pienen hetken he seisoivat sokeina. Tämän hetken aikana he kuulivat alapuoleltaan useita kolahduksia, joita seurasi pitkä sarja räjähdyksiä. Yksi mosuri, osittain sokeana, juoksi läheisen ikkunan viereen ja katsoi ulos. Hän näki alapuolellaan satoja punavalkoisia kapseleita, jotka kaikki kantoivat kahdeksansakaraista tähteä.

Ikkunalle kiiruhtanut mosuri iski nopeasti käden korvalleen, jotta voisi ottaa yhteyttä alapuolella makaavaan planeettaan. ”Kuuleeko Mundus, kuuleeko kotipesä? Toistan, kuuleeko kotipesä?” Vastaukseksi hän sai vain kohinaa.

Mosurien korviin kantautui vertahyytävä nauru. Valkopanssariset sotilaat kääntyivät nopeasti ääntä kohti. Heidän takanaan seisoi valtava, punavalkoiseen panssariin sonnustautunut demoni. ”Kuolevaiset tuntevat minut nimellä Tenebrae, mutta te voitte kutsua minua mestariksi.” Demoni puhui matalalla äänellään. Epäröimättä hetkeäkään, yksi mosuri vastasi ”Me emme ikinä polvistu kerettiläisen edessä.” ”Siinä tapauksessa teidän aikanne on koittanut.” Tenebrae mörähti.

Hallissa kaikui huuto ”Khan ja keisarin puolesta!”.

Alhaalla, Mundus-planeetan pinnalla punavalkoinen armeija kerääntyi. Laskukapselit olivat iskeytyneet keskelle imperiumin kaupunkia. Jokainen siviili, niin naiset kuin lapset oli teurastettu ja pinottu suureksi kasaksi kaupungin keskusaukiolle.

Pimeän apostoli Mors seisoi ruumiskasan päällä ja huusi ”Veljet! On tullut aika levittää kaaoksen sanomaa!”

[Nomad]

Samalla HETKELLÄ huoneeseen syttyi valo, joka sokaisi heidät. Pienen HETKEN he seisoivat sokeina. Tämän HETKEN aikana he kuulivat alapuoleltaan useita kolahduksia, joita seurasi pitkä sarja räjähdyksiä.

Varmaankin pelkkä ajatusvirhe, otin asian kuitenkin esille.

Ihan luettavaa, jotenkin "tönkön" tuntuista.

[CWR]

Joo, toi oli huolimattomuusvirhe.

Kyllä kai teillä muillakin mielipiteet on? Älkääkä huoliko, kestän kyllä kritiikin.

[Drakojan]

Ihan hyvää tekstiä, mutta sana avaruusmosuri häiritsi suunnattomasti. Aika puhekielinen ilmaisu. Mutta hienosti oli tunnelmaa rakennettu.