- - -
Feeniksherrat (kuten olen sen niin nätisti suomentanut) olivat alussa Asurmenin oppilaita, ja jokainen oppi oman aspektinsa sodankäynnistä. Näinollen he olivat ensimmäiset Aspekt-Exarkit, ja lähtivät opettamaan oppejaan muille.
Ajan myötä jokaisella alttarilla oli lukemattomia seuraajia, ja alkuperäiset Feeniksherrat olivat legendaarisia sankareita. Mutta, kun jokin Feeniksherra kuoli, hänen sielunsa ja elämänvoimansa pakeni haarniskaan (mitä luultavimmin sielukiviä käyttäen). Myöhemmin, saman alttarin Exark saattoi löytää Feeniksherran haarniskan, ja puki sen päälle. Tällöin hänen olemuksensa ja elinvoimansa - hänen sielunsa - sulautui yhteen Feeniksherran alkuperäisen sielun kanssa, mutta Feeniksherran sielu pysyi oletettavasti "hallitsevana voimana". Tästä Exarkista tuli täten Feeniksherran uusi ruumis, jos halutaan yksinkertaistaa.
En ole perillä siitä miten tämä sielujen sulautuminen tjsp. tapahtuu, ja mitä tapahtuu sieluille/kuka hallitsee mitenkin jne., mutta ideana on se että itse Feeniksherran sielu on kutakuinkin kuolematon, mutta ei kuolema mitenkään mukavammaksi muutu sen vuoksi; kyllähän ne ovat unohtaneet pelkonsa vuosituhansien mittaan, mutta kuolema on silti tuskallinen, ja ikuinen sotiminen ja jatkuva kivun ja tuhon kokeminen on vavahduttavaa kenelle tahansa - jopa kuolemattomalle.
- - -
Voisin vaikka heittää tänne tiedot kuudesta tunnetuimmasta Feeniksherrasta, jahka jaksan.
...