Munkki Waltherin pyhä amuletti

[SPACE MARINE!!!]

Osa 1.

Luku: 1.

Puiden varjot muuttuivat koko ajan pelottavimmiksi, kun vasta 12 vuotias Otto Simgaire käveli bretonniassa, pientä metsätietä pitkin kohti kotiaan.
Hän oli ollut juuri kirkossa, kuuntelemassa papin saarnaa. Tie oli mutkainen ja muutenkin vaikea kulkuinen, varsinkin pimeällä. Kuu oli jo korkealla taivaalla, ja sen heikko valo oli ainoa valonlähde, mikä Otto Simgairella oli, sen avulla hän erotti kivet ja puiden paksut juuret mutaistesta tiestä, ja vältti näin kaatumisen.
Tie kaartu vasemmalle, ja Otto varmisti, oliko reitti turvallinen. Se oli. Ei hän yleensä sitä varmistanut, mutta pappi oli kertonut, että näinä aikoina oli syytä varoa, sillä huhut ja kertomukset metsässä sijaitsevista vampyyreistä olivat lisääntyneet, ja tottkai tällaiset asiat pelottivat 12 vuotiasta poikaa. Ainoa asia, minkä avulla Otto uskalsi liikkua näin ,myöhään tuossa pimeässä metsässä, oli papin hänelle antama pyhä esine. Otto ei tiennyt mikä se oli, mutta pappi oli sanonut hänelle: " Pidä sitä aina esillä, kun kuljet yksin." Ja niinhän Otto tekikin, hän puristi tuota esinettä tiukasti oikeassa kädessään, kun hän kääntyi jälleen kerran vasemmalle.
Puiden oksat kaartuvat tien päälle, ja tummat lehdet putoilivat maahan tuulessa, joka ulvoi korkealla ilmassa. Otto katsoi oksia, jotka olivat aivan kuin käsiä, jotka yrittäisivät tarttua hänestä ja vetää hänet metsän pimeyteen.

Sitten Otto katsoi eteensä ja huomasi keltaista valoa. Hän käveli valoa kohti, sitten kuului kiljaisu. Otto jähmettyi paikoilleen ja jäi kuuntelemaan. Mitään ei kuulunut vähään aikaan. Sitten kuului toinen kiljahdus, punainen valo välähti, jokin musta juoksi kovaa vauhtia metsään, Ottoa rupesi pelottamaan, hän otti askeleen taaksepäin ja tunsi kuinka jokin tarttui hänen paitaansa, hän riuhtaiosi itsensä irti otteesta, kuu meni pilventaakse, tuli pimeää, hän kaatui, tunsi kuinka papin hänelle antama esine irtosi hänen kädestään, hän huusi, ryömi mutaisessa maassa ja yritti löytää esineen, sitten valo voimistui, se tuli lähemmäksi ja Otto kuuli askelteen ääniä, hän kierähti tien sivuun, kolautti päänsä kiveen ja pyörtyi.

[aaruli96]

vaivauduit tekemään kunnon tarinan(alun) eikä mitään tämmöistä roskaa (http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 22&t=86576) .milloin tulee jatkoa

[Allu-Hemmo]

vaivauduit tekemään kunnon tarinan(alun) eikä mitään tämmöistä roskaa (http://www.sotavasara.net/keskustelu/vi ... 22&t=86576) .milloin tulee jatkoa

Niin, kolmessa minuutissa ;)

[SPACE MARINE!!!]

eikö toi oo hyvän tarinan alku?

[aatami]

Ensimmäisestä lauseesta huomaa, minkä ikäinen olet...

[Nazgúl]

Ei mutta tämä on huomattavasti laadukkaampaa tekstiä aiempaan verrattuna. Joitakin yhdyssana-, välimerkki- ja muita kirjoitusvirheitä toki ilmeni kohtuullisen reippaasti, mutta jos lukaiset tekstin kerran, kaksi läpi, niin ne pitäisi huomata ja sitten korjata. Tuosta on hyvä jatkaa.

[T3ro]

Sitten kuului toinen kiljahdus, punainen valo välähti, jokin musta juoksi kovaa vauhtia metsään, Ottoa rupesi pelottamaan, hän otti askeleen taaksepäin ja tunsi kuinka jokin tarttui hänen paitaansa, hän riuhtaiosi itsensä irti otteesta, kuu meni pilventaakse, tuli pimeää, hän kaatui, tunsi kuinka papin hänelle antama esine irtosi hänen kädestään, hän huusi, ryömi mutaisessa maassa ja yritti löytää esineen, sitten valo voimistui, se tuli lähemmäksi ja Otto kuuli askelteen ääniä, hän kierähti tien sivuun, kolautti päänsä kiveen ja pyörtyi.

Ei, helvetti, mä, repesin, niin, totaalisesti, noitten, pilkkujen, määrästä, :D

Nojoo tämä on tarinoistasi parempi.. Odotin sitä tyranidien hoploppia ja petyin kun ei ollut :(