Prologi:
Kauan ennen ihmisiä, haltioita tai kääpiöitä, asusti syvällä Lustrian viidakoissa vaarallinen sivilisaatio verenhimoisia, pelottavia sotureita ja suuria petoja. Liskomiehet, joita johti suuri ja mahtava Slann maagipappi.
Kaikki jotka astuvat näiden petojen alueelle kokevat kovan ja kylmän kuoleman. Näiden petojen käsistä ei ole moni päässyt elossa, saati sellasessa kunnossa pois, että voisi kertoa niistä.
Mutta nyt, aikaa on kulunut ensimmäisien liskomiesten synnystä, ja meren takaa on tulossa laivoja, monia laivoja, joiden tehtävä on pyyhkiä tuo vanha rotu pois maailman kartoilta.
1. Luku: Skavenien pako
Joukkomme juoksi suon halki vaivattomasti, meitä oli ainakin kolmisenkymmentä Saurus soturia, jotka oli komennettu viimeiseen hyökkäykseen päällikkö Quard-Qurin avuksi, jotta voisimme viimein pysäyttää Skavenit.
Joukkomme johtaja juoksi edessämme ja käski meidän lisätä vauhtia. Juoksimme niin nopeasti kuin pystyimme. Hypähdimme kaatuneen puun yli ja saavuimma tiheikköön. Oksat raapivat minua, mutta paksu nahkani esti haavat. Katsoin ympärilleni, kaikki joukostamme karjuivat ja heidän ilmeistään kuvastui viha vihollista vastaan, olimme kaikki valmiita taistelemaan, tätä varten meidät oli koulutettu...tätä varten meidät oli luotu. Ainoa tarkoituksemme oli puolustaa maitamme, ja tällä hetkellä estää Skavenien eteneminen maassamme, sekä lopuksi, pyyhkiä kaikki kaaos ja epäjärjestys maailmasta, jolloin me jotka olimme vanhoja jo aikojen alussa, voimme marssia jälleen, eikä kukaan, voi estää meitä.
Pian jo näimme Pahuaksin rauniot, joiden keskeltä kantautui taistelun ääni. Hurjasti karjuen ryntäsimme mukaan taisteluun. Meitä ei voinut pysäyttää, raivoissamme tapoimme Skavenien jokaisen taistelijan. Veri lensi, kun iskimme päitä irti ja keihästimme vihollisiamme.
Hyppäsin kiven päältä ja iskin miekallani vihollista niin, että miekkani jumittui. Otin vihollistani kaulasta kiinni ja iskin sen päin seinää. Veri lensi. Karjaisin voiton huudon ja heitin ruumiin alas raunioituneelta muurilta.
" Paetkaa! Paetkaa!" Skavenit huusivat kun joukkomme ajoivat heidät aina syvälle heidän kaivamiinsa tunneleihin.
Taistelu oli ohi, nostin kilpeni maasta ja katsoin, kuinka Quard-Qur ja hänen eliitti sotilaansa lähtivät jahtaamaan Skaveneita.
Joukkomme oli lähdössä, ja minut komennettin omaan rykmenttiini, jossa tosin en ollut taistellut ollenkaan, vaan heti ryynännyt suin päin keskelle taistelua. Niin kuin suurin osa muistakin.
Johtaja antoi käskyn, ja sitten lähdimmekin takaisin Itzaan, kyllä Itzasta minä olin tullut, ja nimeni on Gar-Zlat, Gar, tarkoittaa hyökkäystä, ja Zlat keskittymistä.
Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Viimeksi muokannut Yrsa, Pe 12.06.2009 19:37. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Jatkoa tulee jos kiinostaa!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
eikö olisi parempi tehdä yksi iso tarina kuin 1000 pientä.?
Typo here Valkyrie tuli =) valmistautukaa kuviin joskusGoogle kirjoitti:- So how come it ends in 2012?
- I ran out of space on rock.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Tarkoitukseni on tehdä YKSI HYVÄ tarina, eikä TUHAT huonoa...siispä lopetin sen ööbersblöön, space marinen ja lori manferdin örvellyksen ja aloin tekemään tätä. Lisäksi tätä on(ainakin täällä hetkellä) pajon mielenkiintoisempai tehdä.
Mitäs muuten pidit? vai luitko edes?
Mitäs muuten pidit? vai luitko edes?
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
hyi lukeminen, olkoot luen sitten..Yrsa kirjoitti:Tarkoitukseni on tehdä YKSI HYVÄ tarina, eikä TUHAT huonoa...siispä lopetin sen ööbersblöön, space marinen ja lori manferdin örvellyksen ja aloin tekemään tätä. Lisäksi tätä on(ainakin täällä hetkellä) pajon mielenkiintoisempai tehdä.
Mitäs muuten pidit? vai luitko edes?
edit; no, ihan hyvältä tuo vaikuttaa vaikka faba ei kiinnostakkaan minua. laita vaan lisää..
Typo here Valkyrie tuli =) valmistautukaa kuviin joskusGoogle kirjoitti:- So how come it ends in 2012?
- I ran out of space on rock.
-
Sikari-Saku
- Viestit: 105
- Liittynyt: Pe 08.06.2007 14:07
- Paikkakunta: Oulu/Tornio
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Eihän sauruksia kouluteta ? Tai no ainoastaan sessuille taktiikat. Tarinasta ei voi paljoa sanoa. Onhan tämä tietty paljon parempaa kun ne edelliset, mutta siitä lord arkusta parannusta (tähän mennessä) on oikeinkirjoitus.
"I'm running outta places to put holes in ya."
-Sniper
You don't have to rely on other people if you never miss.
-Sniper
You don't have to rely on other people if you never miss.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Vai, että veri lensi? No sen verran voin tokaista tähän tarinaan, että aika hemmetin häröö porukkaa nää saurukset =)
Ihan kiva tätä lyhyttä tekstiä oli lukea (toisin kuin omaani!), niin että jatkamaan, jos ideoita tulee!
Ihan kiva tätä lyhyttä tekstiä oli lukea (toisin kuin omaani!), niin että jatkamaan, jos ideoita tulee!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
2. Luku : Hajaantuminen
Pahuaks jäi taaksemme, kun säntäsimme takaisin viidakkoon.
Kova ääninen joukomme juoksi pitkään, kunnes johtajamme käski meidän pysähtyä. Hän kertoi, ettemme voisi suoraa mennä Itzaan. Emme ymmärtäneet häntä.
Kuten tiedätte, me saurukset emme ole kovin älykkäitä tai viisaita olentoja. Meidät on luotu taistelemaan, ei ajattelemaan. Mutta johtajamme(jonka tunnen erittäin hyvin) on yllätävän viisas ja älykäs Saurukseksi. Kun johtajamme kertoi, että Skavenien entinen leiri oli näillä main, käski hän osaa meistä lähteä tarkistamaan onko se hylätty. Jos ei, niin surmaisimme jokaisen siellä olevan välittömästi.
Minä murahdin ymmärtäväisesti, mutta suurin osa muu vain katseli ympärilleen typerän näköisenä ja örähdellen kummallisuuksia.
Minä ja johtaja, sekä kaksitoista muuta lähdimme tarkistamaan leiriä, samalla kun muiden piti jäädä odottamaan paluutamme.
Johtaja antoi minulle sotalippumme, ja sain marssia hänen oikealla puolellaan. Johtajan vasemmalla puolella oli kaksi Saurus soturia, joilla toisella sotarummut.
Ilma oli hyvin kuuma, mutta olimme tottuneet siihen. Matka taittui nopeasti, vaikka kuljimmekin hyvin vaikeakulkuisessa maastossa. Puut ja muu kasvillisuus muodostivat eteemme lähes läpipääsemättömän seinän. Onneksemme kannamme aina aseita mukana ja jokainen otti hyvän otteet miekastaan(Kyllä, kaikilla jotka johtaja oli valinnut joukkoonsa käyttivät miekkaa...sattumaa? saattoi olla.) ja alkoivat sitten katkoa ja huitomaan miekoillaan voimakkaasti kasveja katki.
Saavuimme joelle. Joki ei virrannut ja se oli tummaa, ja pohjaa oli vaikea erottaa.
Kahlasimme joen yli ja jatkoimme juoksemista. Olimme juosseet jo muutaman kilometrin, mutta emme silti väsyneet.
Sitten näimme leirin. Skavenien leiriin vievän tunnelin suu aukeni edessämme. Johtaja katsoi meitä, hän tarkasteli jokaista meistä kunnes komensi kaksi meistä vartioimaan luolan suuta, ja meidät loput(minut mukaan lukien) käski tulla hänen mukaansa. Hän antoi meille yksinkertaisen käskyn:
Tappakaa kaikki ketkä näette...tämän käskyn ymmärsi tyhminkin Saurus soturi.
Pahuaks jäi taaksemme, kun säntäsimme takaisin viidakkoon.
Kova ääninen joukomme juoksi pitkään, kunnes johtajamme käski meidän pysähtyä. Hän kertoi, ettemme voisi suoraa mennä Itzaan. Emme ymmärtäneet häntä.
Kuten tiedätte, me saurukset emme ole kovin älykkäitä tai viisaita olentoja. Meidät on luotu taistelemaan, ei ajattelemaan. Mutta johtajamme(jonka tunnen erittäin hyvin) on yllätävän viisas ja älykäs Saurukseksi. Kun johtajamme kertoi, että Skavenien entinen leiri oli näillä main, käski hän osaa meistä lähteä tarkistamaan onko se hylätty. Jos ei, niin surmaisimme jokaisen siellä olevan välittömästi.
Minä murahdin ymmärtäväisesti, mutta suurin osa muu vain katseli ympärilleen typerän näköisenä ja örähdellen kummallisuuksia.
Minä ja johtaja, sekä kaksitoista muuta lähdimme tarkistamaan leiriä, samalla kun muiden piti jäädä odottamaan paluutamme.
Johtaja antoi minulle sotalippumme, ja sain marssia hänen oikealla puolellaan. Johtajan vasemmalla puolella oli kaksi Saurus soturia, joilla toisella sotarummut.
Ilma oli hyvin kuuma, mutta olimme tottuneet siihen. Matka taittui nopeasti, vaikka kuljimmekin hyvin vaikeakulkuisessa maastossa. Puut ja muu kasvillisuus muodostivat eteemme lähes läpipääsemättömän seinän. Onneksemme kannamme aina aseita mukana ja jokainen otti hyvän otteet miekastaan(Kyllä, kaikilla jotka johtaja oli valinnut joukkoonsa käyttivät miekkaa...sattumaa? saattoi olla.) ja alkoivat sitten katkoa ja huitomaan miekoillaan voimakkaasti kasveja katki.
Saavuimme joelle. Joki ei virrannut ja se oli tummaa, ja pohjaa oli vaikea erottaa.
Kahlasimme joen yli ja jatkoimme juoksemista. Olimme juosseet jo muutaman kilometrin, mutta emme silti väsyneet.
Sitten näimme leirin. Skavenien leiriin vievän tunnelin suu aukeni edessämme. Johtaja katsoi meitä, hän tarkasteli jokaista meistä kunnes komensi kaksi meistä vartioimaan luolan suuta, ja meidät loput(minut mukaan lukien) käski tulla hänen mukaansa. Hän antoi meille yksinkertaisen käskyn:
Tappakaa kaikki ketkä näette...tämän käskyn ymmärsi tyhminkin Saurus soturi.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Hienoa!
tekstiä, jota jaksaa lukea, kunhan jossakin vaiheessa tapahtuu jotakin.
tekstiä, jota jaksaa lukea, kunhan jossakin vaiheessa tapahtuu jotakin.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Kommenteja kiitos!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
-
Sikari-Saku
- Viestit: 105
- Liittynyt: Pe 08.06.2007 14:07
- Paikkakunta: Oulu/Tornio
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Eli tuo viisas johtaja antoi muille ei niin viisaille sauruksille käskyn tappaa kaikki jotka he näkevät. Pitää lukea seuraava osa kun ne hyökkää toistensa kimppuun : PYrsa kirjoitti: Mutta johtajamme(jonka tunnen erittäin hyvin) on yllätävän viisas ja älykäs Saurukseksi. Kun johtajaksi, Hän antoi meille yksinkertaisen käskyn:
Tappakaa kaikki ketkä näette...tämän käskyn ymmärsi tyhminkin Saurus soturi.
"I'm running outta places to put holes in ya."
-Sniper
You don't have to rely on other people if you never miss.
-Sniper
You don't have to rely on other people if you never miss.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Katos vaan, sinähän arvasitkin jo mitä tulee tapahtumaan!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
3. luku: Leiri luolassa
Askeltemme äänet kaikuivat tunnelin seinämistä, kun astelimme pimeässä kohti Skavenien leiriä.
Johtajamme haisteli ilmaa ja murisi. Käännyimme oikealle ja puristin oikealla kädelläni tiukasti miekkaa, ja nostin hieman kilpeäni. Olin koko ajan valmiina hyökkäämäämään vihollisen kimppuun.
Ennen kuin olimme lähteneet, oli johtaja antanut yksinkertaisen käskyn: " Tappakaa kaikki ketkä näette."
Pidin siitä, yksinkertainen ja varmasti jokainen meistä ymmärsi sen...tappakaa kaikki Skavenit, sitähän se johtaja oli tarkoittanut...mutta kun johataja oli antanut käskyn, olivat ryhmän muut Saurukset katsoneet häntä ihmeissään...tiedä sitten minkä takia.
Käännyimme taas oikealle, ja jälleen olin valmis iskemään miekkani viholliseen, mutta tunneli jatkui. Tunneli jatkui varmaankin puolikilometriä, ja sitten, kun olimme kääntyneet vasemmalle, näimme edessämme heikkoa valoa.
Johtaja käski meidän liikkua niin hiljaa kuin pystyimme.Liikkuminen oli hidasta, oli lähes täysin hiljaista, ainoa ääni tuli, kun kivet allamme rapisivat hiljaisista askeleistamme.
Valo voimistui koko ajan, ja kun käännyimme viimeisen kerran vasemmalle, näimme Skavenien leiri nuotion.
Leiri oli pienessä luolassa, ja kun katsoimme tarkemmin ympäristöä, huomasimme maassa monta ruumista...sekä Skavenien, että Sauruksien.
" Jotkut ovat tulleet ennen meitä." Johtajamme sanoi ja tarkasteli Sauruksien ruumiita.
" Tunnistatko ketään?" Kysyin häneltä.
" En tunne heistä ketään, ovat luultavasti kotoisin Tlaxtlanista." Johatja sanoi ja nousi seisomaan. Sitten hän jatkoi:
" Tämä paikka on tyhjä, lähtekäämme..." Mutta hänen lauseensa keskeytyi ja katsoimme kuinka hänen vatsansa läpi esiin työntyi verestä punainen keihäs.
Johtajamme huojui hetken paikallaan, kunnes kaatui kylmään maahan kuolleena. Hänen mitään näkemättömät silmänsä tuijottivat ylös suoraan hänet tappaneeseen Skavenien sotalordiin.
Hetken seisoimme paikoillamme, ja katsoimme kuinka sotalordi veti keihäänsä irti johtajastamme, ja kääntyi meihin päin. Sitten alkoi kuulua juoksuaskelten ääniä, ja pian huomasimme, että meidät oli piiritetty. Leiri ei ollutkaan tyhjä, he olivat tienneet tulostamme, mutta miten? Ja miten pääsisimme pois? Vartomiehemme oli varmasti jo tapettu moneenkin kertaan, ja vihollisen ylivoima oli suurempi kuin olisin ennen voinut uskoa.
Nostin kilpeäni hieman, puristin miekkaani ja nostin sen ilmaan. Katsoin vielä viimeisen kerran ryhmäämme, ennen kuin aloittaisimme taistelun, heidän silmissään paloi vihanliekki ja kaikki olivat valmiina. Käänsin päätäni sotalordia päin, karjaisin ja miekka koholla, valmiina iskemään kaikki Skavenit kuoliaaksi, hyökkäsin sotalordin kimppuun...
Tarina jatkuu 4. luvussa, Päätöntä menoa!
Askeltemme äänet kaikuivat tunnelin seinämistä, kun astelimme pimeässä kohti Skavenien leiriä.
Johtajamme haisteli ilmaa ja murisi. Käännyimme oikealle ja puristin oikealla kädelläni tiukasti miekkaa, ja nostin hieman kilpeäni. Olin koko ajan valmiina hyökkäämäämään vihollisen kimppuun.
Ennen kuin olimme lähteneet, oli johtaja antanut yksinkertaisen käskyn: " Tappakaa kaikki ketkä näette."
Pidin siitä, yksinkertainen ja varmasti jokainen meistä ymmärsi sen...tappakaa kaikki Skavenit, sitähän se johtaja oli tarkoittanut...mutta kun johataja oli antanut käskyn, olivat ryhmän muut Saurukset katsoneet häntä ihmeissään...tiedä sitten minkä takia.
Käännyimme taas oikealle, ja jälleen olin valmis iskemään miekkani viholliseen, mutta tunneli jatkui. Tunneli jatkui varmaankin puolikilometriä, ja sitten, kun olimme kääntyneet vasemmalle, näimme edessämme heikkoa valoa.
Johtaja käski meidän liikkua niin hiljaa kuin pystyimme.Liikkuminen oli hidasta, oli lähes täysin hiljaista, ainoa ääni tuli, kun kivet allamme rapisivat hiljaisista askeleistamme.
Valo voimistui koko ajan, ja kun käännyimme viimeisen kerran vasemmalle, näimme Skavenien leiri nuotion.
Leiri oli pienessä luolassa, ja kun katsoimme tarkemmin ympäristöä, huomasimme maassa monta ruumista...sekä Skavenien, että Sauruksien.
" Jotkut ovat tulleet ennen meitä." Johtajamme sanoi ja tarkasteli Sauruksien ruumiita.
" Tunnistatko ketään?" Kysyin häneltä.
" En tunne heistä ketään, ovat luultavasti kotoisin Tlaxtlanista." Johatja sanoi ja nousi seisomaan. Sitten hän jatkoi:
" Tämä paikka on tyhjä, lähtekäämme..." Mutta hänen lauseensa keskeytyi ja katsoimme kuinka hänen vatsansa läpi esiin työntyi verestä punainen keihäs.
Johtajamme huojui hetken paikallaan, kunnes kaatui kylmään maahan kuolleena. Hänen mitään näkemättömät silmänsä tuijottivat ylös suoraan hänet tappaneeseen Skavenien sotalordiin.
Hetken seisoimme paikoillamme, ja katsoimme kuinka sotalordi veti keihäänsä irti johtajastamme, ja kääntyi meihin päin. Sitten alkoi kuulua juoksuaskelten ääniä, ja pian huomasimme, että meidät oli piiritetty. Leiri ei ollutkaan tyhjä, he olivat tienneet tulostamme, mutta miten? Ja miten pääsisimme pois? Vartomiehemme oli varmasti jo tapettu moneenkin kertaan, ja vihollisen ylivoima oli suurempi kuin olisin ennen voinut uskoa.
Nostin kilpeäni hieman, puristin miekkaani ja nostin sen ilmaan. Katsoin vielä viimeisen kerran ryhmäämme, ennen kuin aloittaisimme taistelun, heidän silmissään paloi vihanliekki ja kaikki olivat valmiina. Käänsin päätäni sotalordia päin, karjaisin ja miekka koholla, valmiina iskemään kaikki Skavenit kuoliaaksi, hyökkäsin sotalordin kimppuun...
Tarina jatkuu 4. luvussa, Päätöntä menoa!
Viimeksi muokannut Yrsa, Ma 15.06.2009 20:49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Jos luette, niin kommentoikaa, haluan tietää mitä piditte 3. luvusta!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
tästä sulle vähän kommenttia:
I.yhdys sana virheet
II.epämääräiset kitjaimet keskellä sanoja
III.enempää en sano, koska teen jatkuvasti itsekin kahta ylempää.
Hieno tarinahan tämä on, joten odotan jatkoa.
I.yhdys sana virheet
II.epämääräiset kitjaimet keskellä sanoja
III.enempää en sano, koska teen jatkuvasti itsekin kahta ylempää.
Hieno tarinahan tämä on, joten odotan jatkoa.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
4. luku: Päätöntä menoa!
Veri lensi korkealla ilmassa kun katkaisin sotalordin pään katki. Vihoissani otin hänen lopusta ruumiista kiinni ja revin sydämen irti siitä.
Minua kohti juoksi kolme Skavenia, heitin kilpeni päin yhtä niistä, joka kaatui kuolleena maahan. Kilpeni piikit olivat osuneet hänen kaulaansa.
Kaksi muuta jatkoivat juoksua, väistöin heidän iskunsa, löin miekallani ja se läpäisi heistä toisen haarniskan. Skaven jäi paikalleen huojumaan, potkaisin toista kauemmas ja tungin sotalordin sydämen toisen suuhun. Huojuva Skaven, tukehtui sydämeen ja kaatui kuolleena leirinuotioon. Katsoin hetken kuinka ruumis paloi nuotiossa, mutta sitten tunsin, kuinka Skaven jota olin potkaissut iski tikarinsa minun käsivarteeni, vereni lensi, mutta irrotin tikarin ja nopeasti iskin sen typerästi irvistävän Skavenin kurkkuun.
Katselin ympärilleni. Näin kuinka Saurukset repivät päitä irti ja löivät kilvillään ja iskivät miekoillaan raivokkaasti. Huomasin yhden Sauruksen taistelevan neljää Skavenia vastaan. En ottanut edes kilpeäni maasta, vaan ryntäsin heti auttamaan. Juoksin niin kovaa kuin pääsi, hypähdin kivelle josta hyppäsin suoraa neljän Skavenin päälle. kaikki neljä kaatuivat kylmään, veren tahrimaan maahan, samalla kun rusensin massallani heistä kahden ruumiit, ja yksi kuoli kun miekkani oli vahingossa iskeytynyt hänen päähänsä. Neljäs yritti havitella hänen tikariaan, joka oli lennähtänyt iskussa kauemmas, sitten iski toinen Saurus soturi keihäällä sitä sydämeen.
Nousin pystyyn ja irroitin miekkani, käänyin ja iskin nyrkkini yhden Sakvenin pään läpi. Oli täysin veren peittämä. katselin ympärilleni. Saurukset jyräsivät, koko ajan lisää tulevien Skavenien päältä ja surmasivat kaikki ketkä heidän eteensä tuli.
Olin juuri lähdössä taas rynnäkköön keskelle taistelua, kun tunsin viiltävää kipua selässäni. Käännähdin raivoissani ja huitaisin miekallani Sakvenien salamurhaajan maahan. Painoin jalallani salamurhaajaa maata vasten ja iskin hampaani hänen päähänsä, repäisin sen irti muusta ruumiista ja pureskelin sitä suussani nautinnollisesti. tunsin kuinka kallo halkesi ja kuinka silmät valuivat kurkustani alas.
Olin vähällä tukehtua, ja sylkäisin murskaantuneen pään maahan.
Kipu selässäni yltyi, tunnustelin kädelläni selkää, ja tunsin kaksi pitkää tikaria selässäni. En saanut niitä irti, näköni epäselveni, huojuin paikallani, minua pyörrytti, näin kuinka Sakvenit juoksivat pakoon...Voitimmeko? me voitimme! Ajattelin, mutta sitten...huomasin kuinka Saurus jota olin auttanut juoksi rumpumiestämme kohti ja iski keihäänsä tämän selästä läpi, sitten iski nyrkillä tämän päähän, ja lopuksi vetäisi esiin miekkansa, jolla katkaisi tämän pään...Miksi? Minä ihmettelin, katselin ympärilleni, oli epäselvää, kaikki alkoi sumeta...koetin saada selvää, mutta näytti siltä, että joukkomme alkoi taistella toisiaan vastaan...huojuin kauemmas taistelusta, käännyin ympäri...edessäni oli jotakin tummaa, juoksin sitä kohti ja törmäsin kallion seinämään...kaaduin maahan selälleni, ja tunsin kuinka tikarit painautuivat yhä syvemmälle...sitten kaikki sumeni...
Veri lensi korkealla ilmassa kun katkaisin sotalordin pään katki. Vihoissani otin hänen lopusta ruumiista kiinni ja revin sydämen irti siitä.
Minua kohti juoksi kolme Skavenia, heitin kilpeni päin yhtä niistä, joka kaatui kuolleena maahan. Kilpeni piikit olivat osuneet hänen kaulaansa.
Kaksi muuta jatkoivat juoksua, väistöin heidän iskunsa, löin miekallani ja se läpäisi heistä toisen haarniskan. Skaven jäi paikalleen huojumaan, potkaisin toista kauemmas ja tungin sotalordin sydämen toisen suuhun. Huojuva Skaven, tukehtui sydämeen ja kaatui kuolleena leirinuotioon. Katsoin hetken kuinka ruumis paloi nuotiossa, mutta sitten tunsin, kuinka Skaven jota olin potkaissut iski tikarinsa minun käsivarteeni, vereni lensi, mutta irrotin tikarin ja nopeasti iskin sen typerästi irvistävän Skavenin kurkkuun.
Katselin ympärilleni. Näin kuinka Saurukset repivät päitä irti ja löivät kilvillään ja iskivät miekoillaan raivokkaasti. Huomasin yhden Sauruksen taistelevan neljää Skavenia vastaan. En ottanut edes kilpeäni maasta, vaan ryntäsin heti auttamaan. Juoksin niin kovaa kuin pääsi, hypähdin kivelle josta hyppäsin suoraa neljän Skavenin päälle. kaikki neljä kaatuivat kylmään, veren tahrimaan maahan, samalla kun rusensin massallani heistä kahden ruumiit, ja yksi kuoli kun miekkani oli vahingossa iskeytynyt hänen päähänsä. Neljäs yritti havitella hänen tikariaan, joka oli lennähtänyt iskussa kauemmas, sitten iski toinen Saurus soturi keihäällä sitä sydämeen.
Nousin pystyyn ja irroitin miekkani, käänyin ja iskin nyrkkini yhden Sakvenin pään läpi. Oli täysin veren peittämä. katselin ympärilleni. Saurukset jyräsivät, koko ajan lisää tulevien Skavenien päältä ja surmasivat kaikki ketkä heidän eteensä tuli.
Olin juuri lähdössä taas rynnäkköön keskelle taistelua, kun tunsin viiltävää kipua selässäni. Käännähdin raivoissani ja huitaisin miekallani Sakvenien salamurhaajan maahan. Painoin jalallani salamurhaajaa maata vasten ja iskin hampaani hänen päähänsä, repäisin sen irti muusta ruumiista ja pureskelin sitä suussani nautinnollisesti. tunsin kuinka kallo halkesi ja kuinka silmät valuivat kurkustani alas.
Olin vähällä tukehtua, ja sylkäisin murskaantuneen pään maahan.
Kipu selässäni yltyi, tunnustelin kädelläni selkää, ja tunsin kaksi pitkää tikaria selässäni. En saanut niitä irti, näköni epäselveni, huojuin paikallani, minua pyörrytti, näin kuinka Sakvenit juoksivat pakoon...Voitimmeko? me voitimme! Ajattelin, mutta sitten...huomasin kuinka Saurus jota olin auttanut juoksi rumpumiestämme kohti ja iski keihäänsä tämän selästä läpi, sitten iski nyrkillä tämän päähän, ja lopuksi vetäisi esiin miekkansa, jolla katkaisi tämän pään...Miksi? Minä ihmettelin, katselin ympärilleni, oli epäselvää, kaikki alkoi sumeta...koetin saada selvää, mutta näytti siltä, että joukkomme alkoi taistella toisiaan vastaan...huojuin kauemmas taistelusta, käännyin ympäri...edessäni oli jotakin tummaa, juoksin sitä kohti ja törmäsin kallion seinämään...kaaduin maahan selälleni, ja tunsin kuinka tikarit painautuivat yhä syvemmälle...sitten kaikki sumeni...
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
ok...
Tää alkaa taas meneen space marineks. No joo kyllä tällästä lukeen pystyy(vieläkin).
Lisää, lisää!
Tää alkaa taas meneen space marineks. No joo kyllä tällästä lukeen pystyy(vieläkin).
Lisää, lisää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Nii vähän epäilinkin kun aloin kirjoittaa, mutta kun kyseessä oli taistelu kohtaus, niin halusin tehä siitä vähän "rajumpaa" tekstiä.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Nyt tuo on kyllä enemmän naurettavaa kuin rajua tekstiä, et kai tosissasi ole tuota kirjoittanut?
Semmoisia ylilyöntejä tuossa tappelussa on, että huh huh, ja liika raakuus vie viihdearvoa tosissaan..
Semmoisia ylilyöntejä tuossa tappelussa on, että huh huh, ja liika raakuus vie viihdearvoa tosissaan..
Mitä on rakkaus?
santso kirjoitti:sitä kun on päästetty menemään ja satsit ladattu koneeseen ja kone käy kuumana, nesteet virtaa ja tahti on kova :D