40K: Pelastus

[Mysterous]

He olivat paenneet jo kolme viikkoa, kaaoksen alhaiset kätyrit olivat ajaneet heidät pois kylistään ja kodeistaan. Dorn muisteli tapahtumia, ne olivat kauheita, vain muutamat olivat ehtineet pakoon, ei enempää kuin kolmekymmentä. Paetessaan he olivat saaneet kuulla, kuinka heidän ystävänsä ja sukulaisensa tulivat elävältä syödyiksi, ne huudot syöpyivät ikuisiksi ajoiksi tämän joukon mieleen.

Kukaan ei puhunut mitään, hiljaisuus velloi kaiken yllä. Tuolla nuori mies, joka oli menettänyt perheensä ja lapsensa, söi nuhjuisia marjoja samalla kun puristi tyttärensä lelua itseään vasten. Toisaalla nuori nainen järsi puunpalaa, kuin koira, samalla kun hänen hampaidensa välistä valui vaahtoa, tämä oli hänen tapansa selvitä painajaisista.

Kaiken kurjuuden keskellä Dorn yhtäkkiä tunsi jotain suurta tapahtuvan, hän oli ollut joukon johtaja ja pitänyt kaikille puheita siitä, kuinka Keisari ei heitä hylkäisi. Viikkojen aikana hän oli tullut yhä epävarmemmaksi tästä, mutta nyt hän tunsi sen, jokin suuri lähestyi, Keisarin valo lähestyi heitä.

Dorn nousi seisomaan ja alkoi saarnaamaan: ”Hän on tuleva luoksemme!” kaikki kääntyivät hätkähtäen katsomaan tätä, samalla kun Dorn jatkoi voimakkaalla äänellään: ”Keisarimme ei ole meitä hylännyt, tunnen hänen voimansa lähestyvän, se on kietova meidät syleilyynsä ja polttava kaaoksen paheen ympäriltämme!”

Silkka yllättävä vakuuttuneisuus Dornin äänessä sai kuuntelijat uskomaan tätä, mutta kun he alkoivat tuntea maan jyrinää, he tajusivat että tämä puhui totta. Metsästään he lähtivät kohti jyrinän ääniä ja siellä he näkivät suuren kukkulan laelta, kuinka taivaalta saapui Keisarin parhaimpia, yli-inhimillisiä avaruusjääkäreitä. Dorn ja muut lukivat rukouksen Keisarille ja lauloivat tälle ilohymnejä koko yön, samalla kun katselivat alhaalla oikeuden tapahtumista ja kaaoksen hävittämistä.

Aamu oli harmaa ja hieman sateinen, kaikki joukosta olivat nukahtaneet öisen iloitsemisen jäljiltä. Kylmyys sai kuitenkin Dornin heräämään, hän avasi silmänsä ja katseli ympärilleen, kaaoksen joukoista oli enää savuavia rovioita jäljellä, Dorn hymyili itsekseen ja kiitti Keisaria. Sitten hän näki jotain tulevan heitä kohti.

Aamuaurinko nousi samaan aikaan ja paljasti tulijan, valonsäteet tarttuivat siniseen haarniskaan, kultainen rintavaakuna alkoi loistamaan ylvästä väriään. Entisaikain ritarit ovat saapuneet luoksemme, he pelastavat meidät ja suojelevat meitä kaikelta pahalta. Olemme turvassa Keisarin lapsien huomassa ja saamme palkkion kärsimästämme vääryydestä...

Avaruusjääkärit seisoivat paikoillaan hetken aikaa, sitten he kohottivat aseensa, Dorn oletti tämän olevan varotoimi, jottei lisää menetyksiä tulisi ja päätti rauhoittaa sanomalla: ”Tervehdys Keisarin parhaimmat!”, mutta ennen kuin hän oli saanut lauseensa loppuun, lähti ensimmäinen laukausten sarja heitä päin. Räjähtävät ammukset lävistivät ensimmäiset kymmenen uhriaan ja Dorn koki kauhukseen, kuinka räjähdykset roiskauttivat verta hänen ylleen. Selviytyneet heräsivät laukausten aiheuttamaan ääneen ja alkoivat kiljua nähdessään teurastuksen ympärillään, vain saadakseen osansa seuraavasta sarjasta.

Dorn seisoi paikoillaan jähmettyneenä, teurastuksen keskellä hän ei voinut ymmärtää tätä. Miksi he ampuivat meitä, eivätkö he ole meidän puolellamme? Hehän ovat ritareita, ihmiskunnan suojelijoita, suuria henkilöitä... Sitten hän tajusi, liian myöhään. Nämä miehet, he ovat kuoleman enkeleitä... Dorn ei tuntenut mitään kun hänen päänsä räjähti, levittäen harmaata aivomassaa pitkin ympäristöä.

Mässäilyn jälkeen oli aika raportoida tilanne: ”Päämaja, olemme tuhonneet kaiken alueelta beta, siirrymme tarkistamaan aluetta gamma.” Avaruusjääkärien monituhatvuotinen jaosto oli jälleen suorittanut tehtäväänsä ja ihmiskunta pysyy puhtaana.

[Häkä-Ässä]

Mahdollisesti yliampuvan kriittistä, mutta
aika laihaa tekstiä vailla kunnollista kuvailua tahi selontekoa tapahtumista, vaikka muuten ytimekäs ja vahva. Esim. miljöön voi marjojen syönnistä vain päätellä olevan metsä, tämäkin todetaan vasta lähes puolivälissä tarinaa, kun väki lähtee sieltä liikkeelle.
Ja edelleen sanoisin, että ajatukset on niputettu virkkeiksi häiritsevän huolittelemattomasti,
välillä yhteen pötköön muutaman pilkun säestämänä. Sanavalinnat eivät aina täsmällisiä, joista joku jopa hämmentävä, eikä lauseenrakennus priimaa.
Lyhyen mitan luulisi vapauttavan enemmän aikaa lopputuloksen hiomiseen, mutta kokonaisuus pitää silti onnistuneesti ottessaan.

[Mysterous]

Mahdollisesti yliampuvan kriittistä

Niin kauan kuin ei ole rehellistä päänaukomista niin kyllä minä kritiikkiä kestän.

aika laihaa tekstiä vailla kunnollista kuvailua tahi selontekoa tapahtumista, vaikka muuten ytimekäs ja vahva.

Myönnän tämän, hain jotain kärjistettyä, Moorcockin tyylistä, kirjoitusta jossa ei keskitytä niin hirveästi kuvailemiseen. Jos teos saa aikaan jonkinlaisia tunteita kenelläkään, tai avaa uusia näkökulmia Imperiumiin, luokittelen sen onnistuneeksi, tässä aukeaa myös sen heikko kohta, oletan lukijan olevan naiivi.

Ja edelleen sanoisin, että ajatukset on niputettu virkkeiksi häiritsevän huolittelemattomasti,
välillä yhteen pötköön muutaman pilkun säestämänä. Sanavalinnat eivät aina täsmällisiä, joista joku jopa hämmentävä, eikä lauseenrakennus priimaa. Lyhyen mitan luulisi vapauttavan enemmän aikaa lopputuloksen hiomiseen

Tämän suhteen en puolustele mitään, luin teoksen vain kerran lävitse ja senkin tein heti kirjoittamisen jälkeen, pitäisi olla malttia odottaa edes pari tuntia (mieluusti yksi yö) ja lukea sen jälkeen tuotoksensa uudessa valossa.

mutta kokonaisuus pitää silti onnistuneesti ottessaan.

Hyvä että tarina kuitenkin onnistui. Kiitän hyvästä kritiikistä.