2nd editionista kysymys

[tneva82]

Josko täällä joku naavaparta olisi joka olisi tuota pelannut enemmän kuin minä(muutama peli).

Eli toisessa laitoksesta yleinen valitus oli uber sankarit jotka tappoivat kaikki right? Yksi asia mitä en ole ikinä ymmärtänyt on että miten ne ubertappajat sitten tappoivat niin paljon porukkaa? Ellei muisti petä niin toisessa laitoksessahan melee oli sama kuin necromundassa eli et pystynyt lähiksessä tappamaan muita kuin keiden kanssa olit kontaktissa ja iholle ei ollut pakko mennä. Miten ubertappajat estivät vastustajaa vain syöttämästä yhtä rivisolttua vuorossa ubertappajalle. "Joo mr. bloodthirster en pysty tappamaan sua lähiksessä mutta pidä hauskaa tappaessa yhden perus soltun per combat phase". Jos 2nd edikka oli yhtään samantapainen kuin faban viitosedikka(about samoihi aikoihinhan ne oli) vuorojakin oli vähemmän kuin nykyään. Jos sama ku fabassa niin 4 eli maksimissaankin ehtisi tappamaan 8 solttua. Jos siis heti ekalla vuorolla pääsisi iholle ja olisi joka combat phasessa iholla.

Vai oliko herohammeri enemmänkin wargear(vortex grenade) ja psyykkereiden juttu joilla saa enemmän massatuhoa klosis monsterien sijasta?

Toki saatan missata jotain :) Oma 2nd edition kokemus on muutama peli(tutustuin 40k:n ekan kerran kun 3rd edition oli jo ulkona) ja niissäkään ei herohammeria juurikaan harrastettu.

[Mikke]

Psykerit tuossa oli ehdottomasti rikkinäisintä. Peli on oikeastaan oikein hyvä, kun käyttää niitä sääntökirjan simppeleitä sääntöjä psykereille.

[tneva82]

Psykerit tuossa oli ehdottomasti rikkinäisintä. Peli on oikeastaan oikein hyvä, kun käyttää niitä sääntökirjan simppeleitä sääntöjä psykereille.

Eli herohammer valitukset ilmeisesti koski pääosin psyykereitä? En itse ainakaan pysty keksimään vastaavaa juustoa mega klosis hirviöistä kuten faban viitosedikassa jossa boostattu sankari pätki yksiköitä halki, poikki ja pinoon. 40k:ssa vastaava ei ainakaan omien sääntömuistikuvien mukaan ollu kaikkein helpointa(tosin en ny äkkiseltään muista miten herkästi porukka juoksi karkuun h2h:sta. Jos yhden napin pätkiminen riitti helppoon pakomatkaan ja sit kiinni jäämiseen se toki vaikuttaa vähän).

Tykkäsin kyl tuosta mitä pelasin ja onkin sääntösetti+muutama codex. Harmi vaan kun ei tuolle paljoa pelaajia ole(vähemmän yllättäen tosin kun huomioi pelin iän ;)

[Karri]

Itse kyllä lähitaistelua pelasimme aina niin, että base-to-base oli mentävä jos vain pääsi. En osaa sanoa olisi tuon voinut tehdä niin, että vain yksi soturi yksiköstä olisi ollut kerrallaan vastustajan tappajan kanssa lähitaistelussa. Ja kun charra taisteli jokaisen yksikön kanssa erikseen jonka kanssa base-to-base (vaikkakin -1 ws), niin kyllähän hyvin varustelu charra tappoi käytännössä aina kaikki joiden kanssa taisteli

Uhrattavaa perusjalkaväkeä, kuten taktisia mariineita, kukaan ei pelannut sillä ei niillä tehnyt mitään. Power armor oli paperia.

Ja siis ihan rikkihän ja epätasapainossa koko toinen laitos oli. Muistelisin, että seuraavat temput olivat kovaa kamaa:
- joku kaaos terminaattori lordi, lempinimeltään sinnittelijä, taisi saada 2+ on 2d6 saven, rerollin ja 4+ invasaven.
- assassinit olivat jokseen ainoat kelvolliset lähitaisteluyksiköt lojalistimariineille
- charroille aina miekat, parry oli täysin ylivoimainen
- lojalistimariinien dreadnought kahdella assault canonilla
- ravenwing landspeeder assault canonilla, suoraa rynnäkköä vastustajan charran viereen ja multiwoundeja aiheuttavalla assault canonilla charra samantien hengiltä
- vortex-voima inkvisiittoripsyykkerillä tuhosi tosiaan pienellä tsägällä käytännössä vastustajan koko armeijan
- vortex detonator teki vastaavasti vortex grenadeista turhia

Hyviä muistojahan pelistä kyllä jäi.

[tneva82]

Itse kyllä lähitaistelua pelasimme aina niin, että base-to-base oli mentävä jos vain pääsi. En osaa sanoa olisi tuon voinut tehdä niin, että vain yksi soturi yksiköstä olisi ollut kerrallaan vastustajan tappajan kanssa lähitaistelussa. Ja kun charra taisteli jokaisen yksikön kanssa erikseen jonka kanssa base-to-base (vaikkakin -1 ws), niin kyllähän hyvin varustelu charra tappoi käytännössä aina kaikki joiden kanssa taisteli

Toki jos tuolla tavalla pelaa niin sitten. Mutta jos ei niin yksittäisellä sankarilla kesti se 10 combat phasea(eli about koko peli) tappaa squadi marineita elleivät ne sitten breakanneet ennen. Hidasta!

[Mikke]

Kyllä minullakin on muistikuva, jotta oli pakko työntää ukot lähäriin jos se vaan oli mahollista. Eipä siitä huolimatta oman muistikuvan mukaan lähitaistelevat sankarit olleet se julmin juttu. Kovaa ampuvat yksiköt ja psyykkiset kyvyt oli ne pelin rikkojat. Maltillisella armeijan rakentamisella peli on kuitenkin oikein mukavaa hupia. Turnauspelinä en halua edes ajatella.

[Molja]

Mitä itte muistan, niin juuri kovaa ja monta kertaa ampuvat yksiköt oli tappolistan kärjessä. Ensimäisenä muistuu mieleen mekki shock attack gunilla (silkkaa murhaa) ja teleskopic legseil kurkkimassa seinien yli ampumavuorol ja dark reaperit plasma missileillä. Lähikseen ei kannattanu mennä muun kuin tankkien kanssa lähinnä, kun jotenkin muistuu mieleen jokaselta armeijalta löytyneen vähintään yksi lähisase, jolla käytännössä sai läpi mistä vain. Vaikka meilläkin pelattiin, että aina piti mennä iholle kiinni pystyessään.
Pitäis varmaan kaivaa jälleen ne kirjat jostain laatikosta esiin ja lukasta ihan huvin vuoksi. Paljon on muuttunut kyl niistä ajoista...