Stealth Suit [1.11]

[Drakojan]

4. luku

Robertson seisoi suuren holoheijastimen edessä Ilma-kastin aluksen komentosillalla. Hänen kulmikkaat ja arpiset kasvonsa olivat tyynet, mutta se oli pelkkä naamio. Hänen takanaan Mal’caor ei edes yrittänyt esittää rauhallista: ryhmäläiset liikahtelivat hermostuneena, ja ilmeet kertoivat ahdistuneisuudesta sekä rauhattomuudesta.

Korkean huoneet valkeutta rikkoi vain mustuneet palojäljet siellä täällä. Komentohenkilökunnalle varattu parvi sijaitsi puolessavälissä katon ja seinän välissä oven yläpuolella, josta näkyi, kuinka Tulisoturit raivasivat viimeisiä ruumiita ja barrikadin jämiä käytävältä. Komentosillan toisessa päässä oli valtava näyttö, jolle voitiin heijastaa tietoja sekä kuvaa ulkorunkoon rakennetuista kameroista. Lisäksi sillalla oli monta kymmentä näyttöpäätettä, joiden ääressä Kor-kastilaiset yleensä työskentelivät pitääkseen aluksen liikkeessä ja kunnossa.

Tänään aluksen sydän oli kuitenkin hiljainen. Lattian keskellä sijaitsevan holoheijastimen ympärillä seisoi Robertsonin ryhmän lisäksi vakava tuli-kastin komentaja Shas’o Sa’cea Y’lon T’er, yhtä vakavan näköinen ilma-kastin komentaja Kor’o Sa’cea Y’eldi ja synkältä näyttävä Tau-viisikko.

”Te olette täällä, koska Aun-kastilaiset on otettu vangeiksi” Y’lon aloitti ilman esipuheita. ”Koko laivasto on täydessä kaaoksessa. Emme menettäneet yhtään alusta, mutta vauriot ovat vakavat. Emmekä edes ole varmoja missä olemme” Y’eldi jatkoi, hänen hennot kätensä tanssivat holoheijastimen ohjauspaneelilla. ”Epäilemme olevamme jossakin tällä alueella” kuva lähentyi ja tähtikentän ympärille ilmestyi suorakulmio. ”Mittaukset vievät vielä vähän aikaa, mutta olemme melko varmoja tämänhetkisestä sijainnistamme” hoikka Tau veti henkeä. ”Perduksen repeämän reunalla.”

Perduksen repeämä oli alue Taun imperiumin reunalla. Se oli julistettu pannaan Aun-kastin toimesta, sillä yksikään alus, joka on yrittänyt ylittää sitä, ei ole palannut. Lisäksi lähellä sijaitseva Dal’ythin septi on usein joutunut laittamaan joukkoja liikkeelle outojen vihollisten takia.

”Putosimme ulos Wash’au’anista viime rotassa 0900. Viholliset nousivat alukseen 0952 ja perääntyivät kuluvassa rotassa 0121” Y’lon selitti. Robertson vilkaisi kronoa seinällä, 0234. ”Aun-kastilaiset vietiin alukseen, joka ilmeisesti teki lyhyen hypyn läheiseen aurinkokuntaan”

Y’lon lopetti ja katsoi hämmästyneesti Tau-ryhmää, joka näytti riitelevän hiljaa supisten. Järkälemäisen Taun hiustupsu heilui kun tämä pudisti hiljaa päätään. Nainen, jonka Robertson oletti olevan ryhmän komentaja, heilutti sormeaan täsmälleen samanpituisen kaljun Taun nenän alla ja kuiskaili tälle raivokkaasti. Kalju taas puristeli käsiään nyrkkiin, selvästikin vain vaivoin padoten vihansa. Nainen vaikutti jotenkin etäisesti tutulta. Lyhyt Tau-nainen, jolla oli Taun mittapuulla outo hiustyyli, lähes polki jalkaa tuskastuneen näköisen miehen edessä.

”Mikä heitä vaivaa?” Robertson kuiskasi takana seisovalle Trentille. ”Heidän ryhmäläisensä on kaapattu. He ovat suorittaneet sitoutumisrituaalin, ja se on oikeastaan sama kuin sinun vaimosi olisi kaapattu”, Trent vastasi hiljaa. ”Eli osa haluaa pelastaa ryhmäläisensä ja viis veisata käskyistä”, Robertson totesi. Hän vilkaisi ympärilleen ja hänen ryhmänsä Taut näyttivät myötätuntoisilta. Vain Vralin kasvot olivat kuin kivestä hakatut.

”M’yen!” Y’lon huusi ja Taut vaikenivat. ”Oletan teidän ymmärtävän ketkä ovat tämän pelastustehtävän kohde. En päästäisi teitä koko tehtävään, mutta olette ainut Stealth Suit –ryhmä jonka puvut ovat kunnossa, kalustoamme sabotoitiin rankasti hyökkäyksen aikana.” Y’lon katsoi tiukasti äsken riidelleitä sotilaita, ja huokaisi siten ja venytteli hartioitaan. ”Lisäksi Mal’caor on mukana taustatukena.”

”Pystymme irrottamaan yhden Kir’qath –luokan aluksen viemään teidät paikalle. Lähtö on 0330. Teidät pudotetaan alueelle Mantoista heti kun olemme tunnistaneet…”

* * *

Robertson katsoi alla nopeasti kiitävää maanpintaa. Se oli kovaa ja tomuista, kraattereiden halkomaa ja noen mustaamaa. Siellä täällä alkoi kuitenkin näkyä pieniä rakennuksia, suurin osa raunioina mutta osassa edes seinät olivat pystyssä. Harvassa katto oli tallella. Robertson kääntyi pois avoimen rampin reunalta. Tuuli tempoi hänen housujensa lahkeita vaikka polvi- ja reisisuojien hihnat pitivät niitä paikoillaan. Hänen ryhmänsä seisoi kahden Devilfishin vierellä, osa nojaillen sulavalinjaisiin miehistönkuljetustankkeihin, osa istuen maassa ja osa seisoen ja keskustellen. He joutuivat lähes huutamaan moottoreiden melun yli.

Vaikka Manta oli iso, sen katto oli matalalla. Laskutelineillään lepäävien Devilfishien luukut olisi voinut avata mutta väliä olisi jäänyt ehkä pari senttiä. Normaalisti jalkaväki olisi matkustanut ylemmällä kannella mutta tällä kertaa ryhmät hyppäisivät ulos suoraan kuljetustankkiensa sisällä.

Robertson vilkaisi seinän vierellä seisovia mustia XV25-pukuja. Yksi niistä kääntyi hänen puoleensa mutta muut eivät liikkuneet. Robertsonia alkoi hermostuttaa kasvottomien linssien tuijotus ja hän käänsi katseensa pois.

”Lähellä ollaan! Kaikki valmiiksi!” Ilmakastin valvoja huusi keskipalkin viereltä, jota käytettiin taistelupukujen kuljetukseen. Robertson vilkaisi alas. Rakennuksia oli jo tiheämmin ja osa oli suuria. Hän lähti kävelemään kohti tankkeja joiden takarampit oli avattu. Mal’caor oli jo ahtautumassa sisälle. Kersantti paimensi väkeä sisälle, ja jäi vielä hetkeksi seisomaan rampin vierelle. M’yen oli marssinut avoimen oven vierelle. Hän näki heidän pyörittelevän sarjakanuunoitaan ja tarkistelevan ammuksien määrää.

Myös Vral oli jäänyt vielä Mantan kannelle. Hän hymyili kireästi Robertsonille ja sukelsi sitten sisälle tankkiin. Myös Robertson iski rampin sulkemisnappia ja istui penkin päähän. Devilfishissä oli hiljaista. Kaikki katselivat suoraan eteenpäin tai saappaidensa - tai kavioidensa - kärkiä. Parin sekunnin kaikki tunsivat kuinka tankki lähti liikkeelle.

[Drakojan]

Nyt tarvitsisin kommenttia hahmoista. Ovatko henkilökuvat tarpeeksi syviä vai liian pinnallisia? Voiko hahmoihin samaistua? Miten saisin henkilöihin syvyyttä, ihan konkreettisia esimerkkejä kokeneemmiltä kirjoittajilta?

Tietenkin muitakin risuja ja ruusuja saa heittää.

[Seraphi]

Hmmm... Henkilöt eivät ole tylsiä, vaan todella kiinnostavia. Itse pidän tosi paljon miten kerrot tarinaasi ja kuinka homma etenee. Vaikka onkin "peruskerrontaa" niin tykkään lukea silti tosi paljon varsinkin tätä tarinaa. Pidä vähän pientä "mysteeriä" yllä ja kerro hahmojen taustoista sitten takautumina, esim. miten osa ihmisistä on liittynyt tau empireen ja mikä on saanut tämän poppoon tiiviisti yhteen.