Stealth Suit
Hahmot
Stealth suit -ryhmä M’yen (ennalta näkemätön)
Shas’ui Sa’cea Shai (hämärä, näkymätön, yö)
Shas’ui Sa’cea Nemi (nopea, älykäs)
Shas’vre Sa’cea For’li (tottelematon, ei noudata käskyjä)
Shas’ui Tash’var Or’es (voimakas)
Shas’ui N’dras Ta’ra (näkevä, tarkkasilmäinen)
Shas’ui Vior’la Eral (uhkarohkea, hullu)
Tiennäyttäjäryhmä Mal’caor (hämähäkki)
Dent Jacobs (Gue’vesa’ui, kersantti)
Ignace Robertson (Gue’vesa’la, epävirallinen alikersantti)
Shas’ui T’au Shi’ur Vral (halu voittoon, heikentää, Tiennäyttäjä)
1. luku
Shai seisoi pyöreässä kammiossa syvällä Ilma-kastin aluksen uumenissa. Kammio oli pyöreä, ja lattia alkoi kaartua ylöspäin muodostaen valkoiset seinät ilman minkäänlaista kulmaa. Lattiaan oli maalattu musta Tau-symboli, ja kammioita valaisi kirkkaat valot katossa.
Hän ei ollut ikinä perustanut rituaaleista, eikä Ta’lissera, eli sitoutumisrituaali ollut poikkeus. Ja asiaa ei auttanut se, että Shain täytyi seistä lähes alasti. Eikä varsinkaan se, että kammiossa oli myös hänen rotunsa naispuolisia edustajia.
Shai katseli kun ryhmän komentaja For’li nousi polviltaan noin metrin levyisen arkun edestä, ja hänen kädessään oli lyhyt, tupessa oleva veitsi. Tuppi oli koristeltu suurilla, pyöreillä pronssin värisillä nastoilla ja veitsen kahvan ympärille oli sidottu nahkahihna.
For’lin ääni kajahti kirkkaana kun hän aloitti rituaalin tärkeimmän osan, itse sitomisen. ”Tämä veitsi symboloikoon meidän uhrautumistamme suurelle hyvälle” hän puhui, lähes lauloi vetäessään veitsen tupesta. Se välkähti kun katon valot heijastuivat sen kiillotetusta metallipinnasta.
For’li käveli viiden Taun muodostaman rivin päähän. ”Olkoon teidän verenne tästä todisteena” hän jatkoi ja painoi terän Or’esin, suuren ja tanakan Taun suorana pidetylle käsivarrelle. Tämän ilme ei värähtänytkään kun For’li veti veitsellä haavan tämän käteen, hiukan kyynärpään alapuolelle. Sininen veri valui pitkin asetta.
Or’es asetti oikean kätensä vasemmassa olevan viillon päälle, ja vei sen jälkeen veren tahraisen kätensä rinnalleen. ”Sitoudun” hän lausui matalalla äänellä.
For’li jatkoi seuraavan Tuli-kastilaisen luo. Ta’ra, nainen jonka mustat hiukset oli sidottu tiukalle letille joka ulottui häntä alaselkään asti. For’li viilsi jällen haavan Taun käsivarteen, ja tämä kastoi kämmenensä veressä ja asetti sen rinnalleen. ”Sitoudun” hän vastasi kirkkaalla äänellä.
Seuraavaksi oli Nemin, ryhmän tuoreimman jäsenen, ja Shain läheisen ystävän vuoro. Hän oli normaalia lyhyempi ja sirompi, ja hänen hiuksensa peittivät hänen koko päälakensa ihmisten tyyliin. Ne olivat perinteisen oranssit, ja värin ja omalaatuisen hiustyylin sekoitus herätti kummastusta muitten aluksen matkustajien riveissä.
Nemi nosti kätensä, ja Shai huomasi sen vapisevan silmin nähden. Hiussuortuva oli valahtanut hänen silmilleen, mutta Nemi ei tehnyt elettäkään liikuttaakseen sitä. Kun For’li oli tehnyt haavan, Nemi seurasi muiden esimerkkiä ja laski kätensä ihmisten solisluuta vastaavan luun alapuolelle. ”Sitoudun” hän lausui yllättävän vahvasti äskeisen hermostuksen jälkeen.
Sitten oli Eralin vuoro. Hän oli keskipitkä ja jäntevä, ja hänen päänsä oli leikattu kaljuksi kuten Shainkin. Rituaali toistui taas. ”Sitoudun” Eral vastasi käsi rinnallaan.
Lopulta For’li asteli Shain eteen. He olivat lähes täsmälleen yhtä pitkät, ja For’li katsoi Shaita silmiin tämän ojentaessaan kätensä suoraksi. Shas’vre viilsi haavan, ja Shai asetti kätensä sille. Hän tunsi kuinka kuuma veri valui hänen sormiaan pitkin, ja hänen mielessään välähti verta valuva Nemi istumassa hänen vieressään Shain maatessa kylmässä maassa. Shai räpäytti silmiään, ja siirsi kätensä rinnalleen. ”Sitoudun” hän lausui karheasti.
For’li käveli heidän eteensä ja muut asettuivat puoliympyrään hänen ympärilleen. For’li nosti veitsen ja viilsi itseään samaan kohtaan kuin muitakin. Hän levitti kädellään kaikkien veren terän ympärille niin, että metallia ei näkynyt lainkaan. Sitten hän laittoi veitsen tuppeen puhdistamatta sitä ja sanoi: ”Nyt vain kuolema seisoo meidän, ja Suuren Hyvän välillä.”
Kaikki puhkesivat suosionosoituksiin ja ryntäsivät halaamaan toisiaan kaiken säädyllisyyden unohduttua. ”Tau’va!” Eral karjui ja muut yhtyivät huutoon. ”Tau’va! Tau’va! Tau’va!”
Ja he juhlivat ja juttelivat koko yön, jos avaruuden ainaisessa pimeydessä nyt olisi vuorokaudenaikoja.
***
Olikohan mitään järkeä aloittaa tämä kun kisatyökin on vielä tekemättä ja kokeet painavat päälle? Eli jatkoa saattaa joutua odottamaan hiukan.
Comments, please!
edit: tulipa failattua, eiväthän Taut hikoile. No, korjattu.
