Kolmastoista kirjoitti:Itse asiassa, olen lukenut säännöt ja ne ovat tälläkin hetkellä auki tuossa kakkosnäytöllä.
No hyvä. Sitten varmaan osaat avata sivut 158 ja 296 ja huomata ainakin yhden suoran epätotuuden, jonka lipsautit.
Hain tässä hieman toista pointtia kuin se, mihin nyt tartuit. Nostin D&D:n taistelukeskittyneisyyden esiin suhteessa omaan lausahdukseesi siitä, että taistelusäännöstö ei ole ainoa merkittävä osa roolipelisysteemiä. Kuitenkin se DD:ssä tuntuu hyvinkin paljolti olevan ainoa oikeasti merkittävä osuus.
Toistat tuota väitettä, mutta se ei tee siitä yhtään sen todempaa. Edelleen, kyllä, taistelu on tarkemmin mallinnettu kuin ei-taistelu - entä sitten? Skillejä 5 sivua ja combattia 30 PHB:ssä - DMG:ssä hieman eri jakaumalla. "40k:ssa ei ole vehicle-sääntöjä kun niitä on vähemmän kuin muita sääntöjä!"
Huonosti asettelin sanani kieltämättä.
Ajatuksenani kuitenkin oli tämä: Riittääkö yhden nopanheiton haasteenratkontasääntö muuttamaan taistelusäännöstön roolipelisäännöstöksi?
Kuten jo sanottua, voit roolipelata vaikka Monopolissa. Kuitenkin, jotta laskisin pelin roolipeliksi, vaaditaan tiettyjä ominaisuuksia, joihin kuuluu mm. laajan haastevalikoiman ratkaisemiseen kykenevä systeemi (ei tarvitse pohjautua nopanheittoihin, mutta pitää olla jokin tapa ratkaista tilanteita "objektiivisesti" - muuten kyseessä on puhdas tarinankerronta). Tämän lisäksi tyypillisesti vaaditaan tietynlainen design-filosofia. Yksinkertaisimmillaan roolipelin systeemi voi olla jotain There Is No Spoonin (ilmainen, kannattaa tsekata) tapaista, kunhan molemmat seikat ovat kunnossa.
Mikäli riittää, onko vaikkapa Mordheim hyvä roolipeli, mikäli siihen vain kirjoitetaan ohjeet, kuinka heittää noppaa ja verrata sitä onnistumistaulukkoon taistelun ulkopuolisia haasteita varten? Tai onko Infinity roolipelikelpoinen systeemi, kun se sattuu tarjoamaan tavan ratkaista myös muita fyysisiä haasteita kuin taistelun?
Infinity ei kuitenkaan tarjoa tapaa ratkaista mitä tahansa, joka on minusta yleisesti ottaen vapaan maailman oletuksella ropeille oleellinen ominaisuus. Sinällään Mordheim ja Infinity toki ovat roolipelikelpoisia systeemejä (kuten Afrikan Tähtikin), mutta kumpaakaan en roolipeliksi laskisi.
Tämän enempäähän D&Dkään ei tarjoa taistelumekaniikan ulkopuolella, lukuunottamatta sosiaalisten tilanteiden ratkontaa nopanheitoilta, joka puolestaan on ominaisuus joka on useista roolipeleissä (syystäkin) jätetty pois. Mitä roolipelaamista on, mikäli pelaajat eivät sen vertaa eläydy hahmoihinsa, jotta pelaisivat itse keskustelut puhumalla?
Ensinnäkin, lue DMG (ja DMG2) ja tule takaisin. Höpötät sekavia.
Toiseksi, lue Nicotine Girls (ilmainen ja mittaa on noin yksi sivu - on voittanut palkintoja) ja avarra hieman käsityksiäsi roolipeleistä.
Sekä 'hammerissa että Mordheimissä ovat muistaakseni pelaajille tuttuja erilaiset ominaisuustestit, initiative-test ehkä tuttuna esimerkkinä. Myös näihin vaikuttavat modifierit ovat tuttuja. Eikö tässä ole jo ihan yhtälailla pohjaa ei-taistelukohtausten ratkomiseen kuin D&D:ssäkin?
No ei ole.
Pitää myös muistaa, että en ole tässä sanomassa, että Mordheim olisi roolipeli. Pyrin ilmaisemaan ajatukseni siitä, että D&D on hyvin figupelimäinen roolipeli, joka on tyyliltään huomattavasti lähempänä figupeliä kuin roolipeliä.
Ajatuksesi on virheellinen.
Tähän voi tietysti vaikuttaa myös henkilökohtainen lähestymistapani roolipeleihin, ollessani enemmän uuden aallon pelien kuin klassisen luolankomppauksen ystävä. Kun puhutaan roolipeleistä, ajattelen roolipeliä, en roolipeliä.
Sitten varmaan nämä My Life With Masterit, Dogs in the Vineyardit ja vaikkapa Nobilikset ovat tuttuja?
Ja tällöin luultavimmin myös GNS-teoria ja hahmotus, että D&D4 on enemmän G, kun taas Nobilis on enemmän N. Ei voida sanoa, että D&D4 on enemmän roolipeli kuin Nobilis ihan niin kuin ei voida sanoa, että 40k on enemmän figupeli kuin Malifaux vaikka kovin erilaisia pelejä ovatkin.
Lisäksi niin sinun, kuin Terärattaankin viesteissä, tunnutaan jotenkin omituisesti sekoittavan roolipelit kategoriana ja D&D4 roolipelinä.
D&D4 sisältynee kategoriaan roolipelit? Eikö tällöin ole normaalia käsitellä peliä kategoriansa edustajana?
Jos hait jotain muuta sanomallasi, en nyt ihan heti pääse jyvälle, mitä.
Sitä, että sekoitatte iloisesti puhetta roolipeleistä yleensä ja D&D4:stä erikseen.
Kyllä, joskaan en lue tätä lausetta kuin piru raamattua.
Mielipiteeni on, että D&D:n säännöt eivät tarjoa roolipelaajalle sen enempää käyttökelpoista pelimekaanista pohjaa kuin Mordheiminkään, mikäli kumpaakin pyritään tarkoituksellisesti soveltamaan roolipelaamiseen. D&D:n säännöt ovat roolipelisäännöt, joka johtaa väistämättä siihen, että joitain asioita, joita Mordheimissä joutuu soveltamaan, löytyy kirjasta tekstinä. Mordheim tarjoaa kuitenkin pienellä improvisoinnilla täysin samat työkalut, vaikka onkin ns. puhdas figupeli. Pelinjohtajalta ei ole kovin paljoa vaadittu, että hän kykenee arvioimaan nopanheiton ja ominaisuusarvon todennäköisyyksiä suhteessa haasteen vaikeusasteeseen ilman valmista taulukkoakin.
Pienellä improvisoinnilla Monopoli tarjoaa samat työkalut roolipelaamiseen kuin nWoD - entä sitten?
Selvennetään nyt vielä, ettei jää epäselväksi. D&D4 on roolipeli, kyllä. Se vain tuntuu täyttävän myös figupelin määritelmän, jopa paremmin kuin roolipelin.
Määrittele nyt sitten figupeli ja roolipeli.
