Harrastus&Perhe(ellistyminen)

[Kuttu]

hoksasin että LA on 2 vko päästä ja mun tarttis oikeasti alkaa laittaa noita tavaroita semmoisille paikoille, että ne on sitten helposti käytettävissä (toteuttaa siis suunnitelma loppuun) ja mies ei taas tajua mistään mitään se harrastaa kotosalla semmosta pikkupiperrystä kun warhammer figureiden maalaus/kasaaminen, johon se tarttee sitten ihan hirvittävät kasat kaikkea pikkukrääsää ja maaleja no mä sille jo oon 6kk naputtanut, että nyt perkele keksit noille sun tavaroille KUNNOLLISEN säilytyspaikan ettei ne miljoonat osat ole pitkin poikin työpöytää ja siinä lattialla. No arvatkaas vaan onko mitään tapahtunut? EI tietenkään, kun onhan tässä aikaa...saa kyllä luvan lähteä vaikka väkisin raahattuna IKEAAN tänään (sillä on vapaapäivä) ja mä en suostu sieltä pihalle lähtemään ennen kun on säilytysjärjestelmä askartelutavaroille löytynyt.
Tarkoitus kun olis että tuo sen työpöytänä toimiva vanha tietokonepöytä olis yläkerrassa toiminut semmoisena toisena vauvanhoitopöytänä niin kauan kun sitä nyt tarvitaan ettei, joka pissavaippaa tarttis lähteä alakertaan vaihtamaan.

Puolisoni linkitti minulle tuon lainauksen, jonka sitten päätin jakaa täällä, ehkä jotkut varttuneet voivat tunnistaa itsensä siitä. Itsellänikin nuo harrastustavarat olivat vähän siellä sun täällä, mutta esikoisen lähdettyä konttaamaan katosivat kaikki pikkupiperrykset äkkiä kaappiin. Tässäkin tapauksessa uskon niiden katoavan kaappiin viimeistään reilun vuoden sisällä.

Kuinka monella muulla perheellistyminen on vähentänyt tätä harrastusta? Itse muistan pelanneeni viimeksi yli vuosi sitten. Maalaillut olen hieman sentään, päätin mieluummin luopua muista vapaa-ajan vietteistä kuin kokonaan miniatyyrien maalaamisesta.

[Pyöveli]

Kuinka monella muulla perheellistyminen on vähentänyt tätä harrastusta? Itse muistan pelanneeni viimeksi yli vuosi sitten. Maalaillut olen hieman sentään, päätin mieluummin luopua muista vapaa-ajan vietteistä kuin kokonaan miniatyyrien maalaamisesta.

Jälkikasvu on vähentänyt minulla harrastamisen minimiin. Johtuen ihan siitä että viimeisin tulokas on alle vuoden ikäinen ja jokainen pikkudemonin isä tietää miten paljon tuon ikäinen vaatii huomiota ja aikaa. Kun nurkissa on vielä isovelikin pyörimässä, niin vuorokaudessa loppuu tunnit kesken.

Teinkin suosiolla sen tempun esikoisen syntyessä että kasasin kaikki avoimet figu-projektit varastoon odottamaan aikaa parempaa. Nyt on käytännössä vain yksi ainoa proggis kerrallaan menossa - jotain pitää aina näpertää. Pelaamaan ei ole ehtinyt aikoihin, mutta ehkä senkin aika tulee. Tuossa juuri mietin sitä että miksi pelaaminen on jäänyt - nykyisin tuntuu että aikaa omille puuhille ei ole kuin tunti-pari aina kerrallaan käytettävissä niin pikku-ukkoilu ei valitettavasti ole ihan siellä kärkipäässä. Pidänkö vaimoa hyvänä illalla vai menenkö maalaamaan pikku-ukkoja... no kukin valitsee oman prioriteettinsa mukaisesti :)

Katsotaan neljän-viiden vuoden päästä - jos nappuloita alkaa figuilu kiinnostaa, niin kaivetaan sitten varastot esiin...

[Half-breed]

Näköjään sinkkuudessa on edes yksi hyvä puoli.

[Scythas]

Itselläni on kaksi- ja yksivuotiaat tenavat, sekä vaimo parhaillaan sairaalassa eilen syntyneen vauvamme kanssa. Tällä hetkellä kaksivuotias on kerhossa, yksivuotias nukkuu päiväunia ja itse aloitin juuri kolmen viikon isyysloman. Todettakoon, että koskaan en ole yhtä tehokkaasti saanut figuja kasattua ja maalattua kuin näinä kuluneena vajaana kolmena vuotena kun isänä olen ollut. Kun pyhittää töiden jälkeisen ajan perheelle, jää siinä klo 22 eteenpäin rajattomasti aikaa käytettäväksi. Kun pärjää sellaisilla 5-6 tunnin unilla, niin pari tuntia päivässä ehtii puuhata oman mielensä mukaisia asioita, kun vaimo ja tenavat nukkuvat. Puhumattakaan siitä ilosta, jos vaimo sattuu lasten kanssa olemaan viikon tai pari anoppilassani eri paikkakunnalla, minun ollessani päivät töissä kotosalla. Alkaa motivaatioita nimittäin löytymään sellaisille 8-10h harrastepäiville töitten jälkeen, kun tietää, että seuraava tsäänssi on ehkä puolen vuoden kuluttua.

Jos ei tenavat muuta opeta, niin priorisointia. Se vähäinen aika, joka on niin sanottua omaa aikaa tulee käytettyä hyvinkin tehokkaasti, kun poikamiesaikoina saattoi mennä kuukausitolkulla aikaa kaikkeen tyhmään netissä norkoiluun ja pelien pelaamiseen, motivaation figuttamiseen ollessa hukassa. Ja kun kohtelee puolisoaan hyvin, niin löytyy sieltä yksi lauantaipäivä pariin kuukauteen, jolloin voi yhden pelinkin käydä figuillaan pelaamassa.

Lapset eivät ole ainakaan omalla kohdallani harrastukselleni este, vaan pikemminkin motivaattori sille omalle ajalle.

- Jussi Nurro

[Clavos]

Eihän ne lapset harrastusta estä. Mutta se todellakin on aika tärkeää taaperon kanssa että ne bitzit, maalit ja työkalut eivät ole pitkin poikin pöytiä ja lattioita. Kunnollisen säilytysjärjestelmän kanssa ne tavarat myös löytää nopeammin kun ei tarvitsee sekalaisia roinapinoja tonkia...

Ja kuten tuossa aiemmin sanottiin, priorisoinnista se on kiinni. Itsellä ei ole figupelaamiselle ollut niin aikaa, kun on jo viikottainen ropeilta. Figujen kanssa on sitten voinut askarrella aina satunnaisesti iltaisin, kyllä siinä kummasti on aikaa jos vain niin haluaa. GW:n nykyinen Paint Station on aika näppärä, siellä se kaapin päällä odottaa valmiina maalaus/kasaustuokiota. Ja kaapissa sitten ylimääräiset roinat on piilossa vaimon katseilta ja lasten sormilta...

S.

[Exalted One]

Täällä kans tilanne; esikoinen täytti just kolme, ja kuopus täyttää pian puoli vuotta. Figut on pysyneet visusti vitriinissä turvassa, vaikka poika haluisikin kovasti leikkiä mopoilla ja tankeilla. Erityisesti vindikaattorin dozerblade on kiva, kun se on magnetisoitu, ja kaiken maailman pikkukrääsää on aina figuvitriinin hyllyillä. Aika nopeasti poika oppi avaamaan ikean lapsilukot, mutta suurempaa tuhoa se ei vielä ole saanut aikaan. Työpöytä on onneksi mulla sellainen vanha kellosepän työpöytä, joka on niin korkea, että saa olla kohtuu rauhassa, mitä nyt kissa käy juomassa pensselinpesuvedet säännöllisesti. :-D

Mut joo, aikaa ei paljoa harrastamiseen jää maalaamisen ulkopuolella. Viimeisin peli oli vissiin viime vuoden puolella eli n. vuosi sitten. Vai olikohan se jo kaksi vuotta sitten? O_o Nuorimmainen tuo tosin oman haasteensa ajankäyttöön, kun on pahemman laatuinen sydänvika, esim tällä viikolla on ravattu ottamassa verikoetta jo neljästi, kun esikoinen toi jonkin ihme taudin tarhasta taas. :-P

[smaxx]

Odotatte muutaman vuoden, niin ne nassikat saa pelikaveriksi, maalaamaan ja kokoamaan figuja, kantamaan kamoja turnauksiin etc yleishyödyllistä. Herkästi noiden ihan pienimpien kanssa energiat voi mennä kokonaan, mutta kyllä tuolla kertsillä on pientenkin lasten isiä nähty säännöllisesti pelaamassa. Taitaa olla aika monen asian summa, jaksaako noiden alle kouluikäisten vanhemmat mitä harrastaa. Riippuu varmaan lastenhoidon järjestelyistä, töistä ja monesta muusta asiasta.

Mutta kyllä se siitä helpottaa, ja 7-10 vuotiaiden kanssa voi jo figuilua harrastaa aika laajasti.

Sitä kyllä voi aina ihmetellä miksi miesten harrastuksia kohtaan esiintyy naisväen suunnalla negatiivisuutta, mutta rouvien zumbailuihin käyttämästä ajasta ei parane sanoa poikkipuolista sanaa. Ei sillä että meillä mitään...

[Laitos]

Omalla kohdalla voin hyvin samaistua tähän.
Itse harrastin pienoismalleja jo pikkupoikana ja siirryinkin Hammereitten/Miniatyyrejen ihmeelliseen maailmaan tuossa "vasta" vajaa 20vuoden ikäisenä kavereiden kautta. Kun perheeni sitten kasvoi kolmihenkiseksi tuossa rapiat viisi vuotta sitten, loppui jo hieman hiipunut harrastus täysin (Kerrostalokaksio+Vaimo+opiskelu) pääasiassa tilan takia.

Siitä asti kytenyt kipinä aloittaa harrastus uudestaan sai vihdoin tuulta alleen omakotitalon ja "pienen" projektin (nimeltään varastosta "asuintila/pelihuone") kautta. Nyt on sitten oma harrastetila, jossa maalipurkit ja miniatyyrit bitzeineen päivineen saavat olla rauhassa perheen pieniltä "demoneilta" ja koiralta (IKEA:n säilytysratkaisuja ei tarvittu mutta seinään kiinnitetty pöytä, joka toimii maalauskeskuksena on kyllä sieltä haettu =D).

Vaimoni ohjeet olivat aikoinaan pitkälti alkuperäiskirjoittajan saamien ohjeiden mukaisia ja niiden kautta ratkaisu omalla kohdalla oli edellä mainittu. Ja onhan tuohon vaimon mielipiteeseen pakko kuitenkin sen verran yhtyä, että ei se omallakaan kohdalla ollut vaihtoehto löytää Powerfist lapsen suusta tai askarteluveitsi kädestä. Nyt kun poika on jo viisi vuotta on hän usein jopa mukana maalailemassa ja vanhat Space Marine One Poserit ovatkin saanneet todella mielenkiintoisia väriteemoja päälleen. Vaimokin on tyytyväinen kun harrastus on isä/poika juttu.

(Perheeseen kuuluu 5v poika ja 2v tyttö)

[tneva82]

Nyt kun poika on jo viisi vuotta on hän usein jopa mukana maalailemassa ja vanhat Space Marine One Poserit ovatkin saanneet todella mielenkiintoisia väriteemoja päälleen.

Poika näyttää mallia ettei niitä pahuksen nappeja niin tylsiin väreihin tarttee laitella :D

[Mysterous]

Sitä kyllä voi aina ihmetellä miksi miesten harrastuksia kohtaan esiintyy naisväen suunnalla negatiivisuutta, mutta rouvien zumbailuihin käyttämästä ajasta ei parane sanoa poikkipuolista sanaa. Ei sillä että meillä mitään...

Tämä. Voin muistaa väärin mutta taisi kerran kauniimpi puolikas viimeisillään raskaana pyyhkäistä harrastustarvikkeeni pöydältä alas kun en ollut YMMÄRTÄNYT että se lapsi tulee PIAN ja että se syö KAIKEN mitä suuhunsa saa... Noh, todellisuudessa vasta vuoden on tuo juniori päässyt kunnolla tutkimaan taloa ja siihen mennessä on kyllä visusti harrastustarvikkeet pysyneet kaapeissa, niiden päällä ja nykyään myös saunassa (olemme outo perhe, emme sauno).

Ennen lapsen syntymää on yleensä mukavan rauhallista aikaa figuilulle ja heti lapsen syntymästä sellainen pari viikkoa kun emäntä ja lapsi lähinnä nukkuvat ja syövät. Sitten sen jälkeen alkaakin homma hieman vauhdittua, mutta kyllä tämä rakas harrastus kaipaamansa ajan saa. Olen jopa oppinut jättämään asioita kesken ja jatkamaan myöhemmin (greenstuffin kanssa elintärkeä taito).

Ja tottakai, sitten kun pieni mies saa riittävästi älliä niin alkaa kouluttaminen nojatuolikenraaliksi >=)

[Exalted One]

Heh, tuo meidän eka spawni, joka täytti just kolme vuotta, on jo pohjamaalannut muutaman heroquest figun, joita ei tarttenut edes stripata, vaikka eivät sellaisenaan ihan käyttistä olleetkaan. :D

[Moogel]

Heh, tuo meidän eka spawni

spawni

spawni

[Kuttu]

Ja tottakai, sitten kun pieni mies saa riittävästi älliä niin alkaa kouluttaminen nojatuolikenraaliksi >=)

Juurikin näin.

Oma poika näki kerran, että isä ottaa kaapista jotain pieniä hevosia ja luonnollisesti hän sitten halusi leikkiä niillä. Annoin kaksi elvensteediä hänelle ja leikin jälkeen näytti siltä, että bloodthirster oli käynyt pieksemässä hieman hepoja. Tämä tapahtui pojan ollessa kolme vuotta.

Täytyy se nojatuolikenraalikoulutus aloittaa varmaan sitten kun poika on kouluiässä.

[N.Hirvelä]

Meiltä löytyy täältä semmone reilu puoltoista vuotias taapero. Työpöytä (jossa maalaan ja skulptaan) löytyy makuuhuoneesta, jonne ei lapsilla ole asiaa. Me pidetään siis ovea aina kiinni ja jos lapsi käy sen avaamassa, niin nostetaan se vaan pois huoneesta ja ovi taas kiinni. Hyvin on toiminut tähän mennessä ja on tuo oppinutkin aika hyvin, ettei sinne makuuhuoneeseen kannata mennä. Figut on varastoitu lastenhuoneen hyllyille. Tosin tällä viikolla jätkä ylettyi ensimmäistä kertaa tiputtamaan ämpärillisen IG-figuja lattialle (onneksi en ollut kotona, joten vaimo sai siivota...). Nyt on siis kaikki siirretty ylimmille hyllyille.

Pelailu on jäänyt hieman, ei ole oikein aikaa käydä arki-iltaisin pelailemassa missään kauempana. Onneksi kotoa löytyy hyvin maastoa, niin on aina voinut kavereiden kanssa pelata keittiön pöydällä. Onneksi meillä on nii helppo lapsi, ettei sitä tarvitse ees kauheasti käskyttää kokoaikaa.

Wargames Illustratedissa oli jokunen aika sitten hyvä artikkeli isästä, joka oli vähitellen opettanut miniatyyripelaamista pojalleen. Taisi aloitella ihan niin, että molemmilla oli leluja (olikohan ne nyt dinosauruksia) ja sitten heitettiin noppaa ja isomman saanut voitti, mitään muita sääntöjä ei tarvittu. Vähitellen pojan kasvaessa kehitettiin sääntöjä ja sitten jossain vaiheessa poika pääsi muiden aikuisten kanssa pelaamaan aluksi niin, että ohjasi jotain pientä ryhmää armeijasta. Ajattelin, että pitää varmaan itsekkin pelailla sitten poikani kanssa kun vielä vähän tulisi tota ikää lisää. :)

[Joonatin]

Omassa kämpässä ei vielä vipellä ylimääräisiä jalkoja kissoja lukuunottamatta, mutta vaihdoin käytännön syistä kuitenkin työpöytäni Ikea Vika Veineen. Tai itseasiassa kahteen, toinen on tyttökaverin meikeille ja muille turhuuksille, toinen omille tärkeille figuprojekteilleni. Suljettavalle osuudelle jää sisäkorkeutta joku 7-8 cm, eli normaalit figut mahtuvat siellä seisoskelemaan aika helposti, huopataskuihin saa aika kätevästi tungettua pensselit, puukot sun muut työkalut helposti saataville. Sisälle saa myös vesikipon tai pari, maalipurkkeja ja paletin. Kansi on myös sen verran raskas, ettei perheen pienimmät aivan helpolla pääse sisuksiin käsiksi.



Kunhan lipunkantajat ja muut isommat kaverit kaataa kyljelleen, niin kannen voi sulkea ja figut pysyvät kätevästi pienten käsien/tassujen ulottumattomissa. Takanurkassa on myös reikä töpselille, jos haluaa vaikka käyttää Dremeliä, lamppuja tai muita työkaluja. Vieressä on pari kaappia ja toinen laatikosto muille figukamppeille. Kannen sulkemisen jälkeen voi käyttää pöytää normaalina työpöytänä vaikka läppärin kanssa. 15" läppäri menee aika kätevästi talteen tuonne laatikostoonkin. Takareunaan jää rontti kymmenen senttiä tilaa joka ei nouse kannen mukana, joten sinne voi jättää kyniä tai muuta pientarviketta. Tekee muuten kämpästä huomattavasti siistimmän näköisen, koska ainakin omalla kohdalla figupöytä tuppaa helposti olemaan läjä sekalaisia purkkeja, pussukoita, osia ja työkaluja, joita ei oikeastaan jaksa ikinä siivota mihinkään järkevään paikkaan.

[Vonreuter]

Kyllä se pelailu jää pariksi vuodeksi varmaan väkisinkin. Tosin sain innostettua vaimoni yhteen morppiin juuri ennen esikoisen syntymää, ja sen parissa vierähti niin paljon aikaa, että olisi siinä ehtinyt figuillakin. Toisaalta ajankäyttöratkaisua helpotti se, että pelattiin yhdessä. Opetus lienee se, että kannattaa yrittää yhdistää vaimo ja harrastus, mikä se sitten onkin. Figuiluun on varmaan vähän vaikeampi innostaa Suomen tyttäriä.

Lopulta kysymys on kuitenkin vain priorisoinnista. Lapset + vaimo ovat sellainen yhdistelmä, että ottavat kaiken ajan, minkä vain antaa. Pitää olla tarkkana sen kanssa, että jää omaakin aikaa. Muuten herää kymmenen vuoden päästä vailla kavereita ja harrastuksia: "Hei, nyt mulla olisi aikaa teille."

[Creeser]

Oman 3v pojan kanssa silloin tällöin pelailtu "leikkipelejä" jossa tämä innokkaasti mittaa ja heittelee nopalla. Tosin nopan heittäminen tälle tarkoittaa sitä konkreettista asiaa että heitetään sitä ukkelia nopalla joka tahdotaan kaataa. Selvästi turnauspelaaja hänestä tulossa kun joukossa pakko olla aina mukana stankki, ritareita ja pari tykkiä :D. Itselläni aina hirveässä kunnossa pöytä, mutta sen on kyllä osannut aina kiltisti jättää rauhaan. Ainoat on melkein mattoveitset ja pikaliimat nostaa piiloon varmuuden vuoksi. Muuten on kyllä hyvin aikaa maalailla ja pelailla. Yrittäjänä kun on mukavan joustava aikataulu.

[Galeios]

Herttainen threadi. :)

Jälkikasvusta minulla ei ole kokemusta, mutta tyttöystävästä kylläkin.
Varoitin yhteen muutettaessa, että näät siellä työpöydällä sitten kaikenlaista sotkua, ja että se on semmoista sotkua, minkä parissa haluan aika ajoin viettää aikaa.

Siihen kannattaa opetella, että oma touhuaminen toki keskeytetään, jos mitään tähdellisempää tapahtuu, eikä kotitöistä luisteta. Näpertelypöytäni kun sijaitsee olohuoneen nurkassa, tulee siinä samalla katseltua televisiota ja oltua läsnä samassa tilassa, mikä ei ole parisuhteen toisen osapuolen kannalta ihan niin traagista kuin johonkin (tietysti houkuttelevalta kuulostavaan) nörttikellariin lukittautuminen.

Yhdessä ollaan jotain goblinia joskus maalattu ja vastineeksi minä olen opetellut hieman neulomaan, tämmöistä kulttuurinvaihtoa.

[jfb324]

Herttainen threadi. :)

Jälkikasvusta minulla ei ole kokemusta, mutta tyttöystävästä kylläkin.
Varoitin yhteen muutettaessa, että näät siellä työpöydällä sitten kaikenlaista sotkua, ja että se on semmoista sotkua, minkä parissa haluan aika ajoin viettää aikaa.

Siihen kannattaa opetella, että oma touhuaminen toki keskeytetään, jos mitään tähdellisempää tapahtuu, eikä kotitöistä luisteta. Näpertelypöytäni kun sijaitsee olohuoneen nurkassa, tulee siinä samalla katseltua televisiota ja oltua läsnä samassa tilassa, mikä ei ole parisuhteen toisen osapuolen kannalta ihan niin traagista kuin johonkin (tietysti houkuttelevalta kuulostavaan) nörttikellariin lukittautuminen.

Yhdessä ollaan jotain goblinia joskus maalattu ja vastineeksi minä olen opetellut hieman neulomaan, tämmöistä kulttuurinvaihtoa.

Tosiaan itsekin exän kanssa aika paljon figuja maalailtiin ja innostui haaveilemaan pelaamisestakin. Esikoinen ei ihan vielä ole siinä iässä, että ehtisi familiarin hommiin :D

[Exalted One]

Se on kyllä tosi paljon plussaa, jos saa emäntänstä tähän harrastukseen mukaan. Tuota omaa emäntää en ole saanut innostumaan, ropettamisenkin se lopetti kokonaan jo vuosia sitten. Mutta sentään ymmärtää mikä on homman nimi. :-)