Silveri kirjoitti:Onko Space Hulk figupeli vai figuilla pelattava lautapeli? Mikä erottaa lopulta figupelin lautapelistä, kun periaatteessa figupeliksi luettavaa peliä voidaan pelata paperilappusillakin - itse asiassa paperifiguilla pelaamista joissain piireissä harrastellaan enemmänkin, mutta Suomessa se ei erityisessä suosiossa ole.
Ite tulen tuolta pahvilaatoilla pelattavien strategia- ja taktiikkapelien harrastajapiiristä. Pieni se saattaa olla, mutta kyllä se on olemassa.
Milloin peli sitten on figupeli?
Figupelissä figun kolmiulotteisuudella on pelimekaanista merkitystä. Vähintäänkin figun korkeus vaikuttaa siihen, mitä se näkee, onko se katveessa, piilossa, jne.
Kaksiulotteisessa pahvinappulapelissä nappulan sijainti on kaksiulotteinen. Tarvitaan erityinen pelimerkki ("In Cover") tai erityinen maaston tulkinnallinen abstrakti säännöstö ("Ground level 1, 2, 3...", "Forest", etc.), että kolmiulotteisuus saadaan osaksi peliä.
Useimmissa figupeleissä kolmiulotteisista esittävistä nappuloista saadaan hyvin vähän pelimekaanista lisäarvoa. Siksi niitä voi pelata vaivatta pahvinappuloilla ja värimerkityillä kaksiulotteisilla maastoilla. Näissä peleissä figut ovat enemmänkin informaation lisäystä, ettei tarvitse tihrustaa pientä pränttiä pahvilevyllä. Yhdellä silmäyksellä näkee, minkälainen yksikkö on kyseessä, missä on sen etulaita, mikä aseistus sillä on, mikä on yksikön tämänhetkinen vahvuus, missä figu on (metsä, pelto...), minne figu näkee ja minne ei, yms. Tällä tavalla käsitettynä figupelaaminen on keskeisesti havainnollisuuden lisäämisen tekniikka. Monista kaksiulotteisista taktisista lautapeleistä voisi tehdä figupelin, jolloin tietty tihrustaminen vähentyisi. Nyt mielessä erityisesti panssaritaktiikkapelit, joita olen nuorena tahkonnut.
Mutta yleensähän figupeliksi koetaan sellaiset pelit, jotka tekijät markkinoivat figupelinä. Samoin kuin roolipeleinä pidetään sellaisia pelejä, joiden kannessa lukee "roolipeli". Pelitieteilijät ovat kehittäneet hienosyisempiä terminologioita ja erottelutapoja. Lopunperin kaikki palautuu kuitenkin siihen, mitä pöydän ääressä puuhaavat ihmiset kokevat ja näkevät. Peli voi olla yhdelle ensisijassa lautapeli ja toiselle figupeli.
Yhtenä kriteerinä voi pitää pelinappuloiden koristeluun käytettyä aikaa. Jos maalaat agenttipelisi muoviukot, peliharrastuksesi taipuu figuiluun. Jos ne kelpaavat boksista tulleina muovinvärisinä, pelaaminen ei suuntaudu figuiluun. Figupeleissä on aina mukana tämä häälyvä askarteluaspekti. Vähintään kulttuurisena konseptina.
-ile