Jaa, näköjään en ole muistanut kirjoittaa tähän ketjuun sanaakaan sitten viime vuonna alkaneiden Old World -vihjailujen. Ehkä sietäisi, koska aihe kiinnostaa vähintään jonkin verran. Ainakin se kiinnostaa suhteessa äärettömästi enemmän kuin nämä marinehammerit, jotka tuottavat jonkinlaisen nollalla jakamisen. Mutta ei siitä sen enempää.
Ensin muistelmia menneiltä vuosikymmeniltä koskien taustan merkitystä. Sen jälkeen kun GW:lle alkoi aikoinaan ilmaantua vakavasti otettavia kilpailijoita, viitaten nyt vaikkapa Warmachinen suureen tulemiseen, olen kiinnittänyt aika ajoin huomiota siihen, millaista roolia tausta niissä näyttelee
käytännön tasolla. Tässä ei tietenkään ole mitään yhtä totuutta, joka kattaisi koko harrastajakunnan. Luulen että minkä tahansa pelin harrastajista löytyy sekä puhtaita fiilistelijöitä että puhtaita teknisiä suorittajia. Olennainen asia on se, miten ns. keskivertoharrastaja taustaa arvostaa tahi ei.
Näkisin, että joissain peleissä tausta on tyypillisesti jotain etäistä ja herttaisen yhdentekevää, kunhan statit ovat kovat ja säännöt tiukassa turnauskunnossa. Toisissa julkaisija on kyllä panostanut taustaan ja K. Keskiverto on siitä tietoinen, mutta kovin kummoisia intohimoja se ei herätä. Sitten on pelit, joissa teemoitus ja jopa fiktiivisistä maailmoista vänkääminen on vahvasti läsnä. Tämä viimeinen elementti voi vaikuttaa koomiselta, mutta minusta on pohjimmiltaan hyvä merkki, että tausta ja maailma herättävät edes jotain reaktioita ja mielipiteitä. Yhdentekevyys on tylsyyden merkki.
GW-maailmat, kaikista kummallisuuksistaan huolimatta, onnistuvat minusta osumaan viimeisen sektorin suuntaan, ainakin enemmän kuin monet kilpailijansa. Niihin on yksinkertaisesti työstetty vuosikymmenten varrella kasapäin materiaalia. On tulkinnanvaraista, haluaako kyseisiä maailmoja luonnehtia syviksi, mutta leveitä ne ainakin ovat. Hammer-maailmoista on mm. kirjoitettu metritolkulla romaaneja ilman mitään välitöntä pelillistä merkitystä, ja kansa myöskin ostaa niitä. Siinä on vissi ero maailmaan, joka tuntuu olevan kötöstetty vartissa "kun kaipa sellainen sitten pitää olla" ja mainitun kaltainen ei-pelillinen oheismateriaali loistaa poissaolollaan. (Kuten myös foorumivänkäys fiktiivisen historian yksityiskohdista.)
Ipp3 kirjoitti: Ti 25.02.2020 12:30FaBan ongelma, fluffitasolla, oli se, että se maailma oli niin kovin täynnä, ettei siellä oikein ollut tilaa millekään ja se iänikuinen impending doom oli oikeasti aika kulunutta. Monessa GW:n pelissä sekä napit että tarinat on kovin kiveenhakattuja eikä fluffilliselle luovuudelle ole paljoakaan sijaa: jokaiselle napille, attack bikelle, Eldar Warlockille, kääpiöklaanille ja kreivikunnalle on annettu valmiit värit ja fluffit ja aika usein ajatus tuntuu olevan se, että on olemassa "oikea tapa" kasata ja maalata armeijansa.
Tästä en olisi ihan samaa mieltä. Kyllä, joka armeijan mukana toimitettiin tyypillisesti vähintään noin tusina "virallista" kokoonpanoa väriskeemoineen helpottamaan elämää, mutta itse panin merkille, kuinka hyvin moneen niistä myös ujutettiin ihan erikseen kirjoitettuna miten "on olemassa monia pienempiä ryhmiä, joita emme tässä luettele". Toisin sanoen pelaajille jätettiin säännönmukaisesti "voit myös maalata miten haluat" -porsaanreikä, eikä ainakaan GW lähettänyt siitä figupoliisia perään. Siellä kyllä ymmärrettiin, miten mielikuvitukselle tulee jättää fantasiapelissä sija. Täysin standardoitujen värien ystäville on olemassa tosimaailman historialliset ympäristöt ja pelit.
Varmasti harrastajakuntaan mahtui omat "napinlaskijansa", mutta isoon porukkaan mahtuu kaikenlaista. Väittäisin, että improvisoijia (siis epästandardin armeijan toteuttajia) oli enemmän ja improvisoinnin hyväksyviä vielä kertaluokkaa enemmän.
Yhtä moni tuntuu tykkäävän siitä, että saa aihion, jossa on paljon tilaa omalle fluffittamiselle, jolloin se oma armeija on aina se "legendaarinen X". Mä itseasiassa tykkään siitä "sieluttomasta" fluffista, joka KoWissa antaa tilaa tehdä oman armeijani ilman, että joku toinen aficionado vetää "well, achtually"-kortin pakasta koska ei tuossa kreivikunnassa ollut noita, vaan siellä oli se Magnuksen prikaati, jolla ei ollut tykkejä.
Tjaa, tiettyjä ongelmia seuraa siitäkin, jos jokainen kirjoittaa armeijansa taustan tyhjästä. Silloin jäävät puuttumaan armeijoiden väliset tunnistettavat yhtymäkohdat, alkaen nyt vaikkapa nimetyistä paikoista ja taisteluista. Ne tuottavat enemmän tuttua, yhteistä kontekstia kuin "laivat yössä" -malli täysin satunnaisten armeijoiden välillä. Toki GW-peleissä oli/on omat improvisoijansa, jotka keksivät tyystin uuden pasilisko-armeijan counts as -säännöillä. Silti seassa oli tietty kiintiö Altdorfia ja ultramarineja, jotka ankkuroivat pasilisko-kohtaamisen omalta puoleltaan johonkin.
Se, mitä minä en ymmärrä, että miksi väki haluaa GW:n tekemään pelin siihen siistinä pitämäänsä fluffiin, koska se fluffihan on siinä valmiina otettavaksi omaan käyttöön ja on paljon, paljon pelejä jotka on paremmin tehtyjä kuin GW:n "syvyyttä satunnaisuudesta, paitsi tolle, koska plasma on paras"-tavalla rakennetut pelit.
No, minusta keskeinen piirre on yleinen tuki ja uutuuksien lanseeraus. Aina kun jokin peli on kuopattu ja joku voivottelee asiaa, keskusteluun ilmestyy lähes varmasti sarkastinen "ai enpä tiennytkään että niillä vanhoilla kirjoilla ja figuilla pelaaminen onkin nyt kielletty" -vastaus. Totuus kuitenkin on, että (fantasia)peli ilman tukea tapaa hiipua häviävän pieneen marginaaliin. Samasta läänistä voi löytyä toinen aktiivinen pelaaja tai sitten ei. Julkaisijan luoma pöhinä pitää kaminan kuumana. Uusi faba-edikka tai kirja oli aina sekä siunaus että kirous. Se piti yhteisön mielenkiintoa yllä, mutta samalla pakotti nielemään kaikki pölhöydet ja rahastukset, mitä tällainen keskushallinnon sanelema standardointi aiheutti. Mutta olipahan sadan hengen turnauksia.
9th Age on muuten tässä kuviossa eräänlainen kummajainen, koska se kykenee kokoamaan ympärilleen turnausmittaista toimintaa ilman minkään pahan megakorporaation tukea. Toisaalta se on myös merkillepantava poikkeus säännöstä, ja ratsastaa vahvasti faban perinnöllä. Ilman faba-sääntöyhteyksiä ja ihmisten entisiä figukokoelmia se olisi luultavasti vain yksi uusi lisäys mikälie-sääntösetteihin, joilla on viisi lukijaa koko maailmassa.
Meinaa karata pitkäksi. Jätän suosiolla toiseen kertaan pohdinnat siitä, mitä odotan, toivon, pelkään tai en odota Old Worldin herättelyn osalta. Silkkaa spekulaatiota se nyt olisikin tässä vaiheessa.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.