"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Norendalionin matkat osat 1 ja 2

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Norendalionin matkat osat 1 ja 2

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

Luku 1 Paluu

Ilta pimeni jo Ulthuanissa. Eräs haltialaiva lipui kohti Lothernia ja sen satamaa. Amiraali Norendalion katseli laivansa kannella kohti auringon laskua Oli miellyttävän hiljaista ja meri oli tyyni. Laiva lipui ensimmäiselle portille ja portinvartija huudahti heidät tervetulleiksi ja avasi portin. Kun viimein Norendalionin laiva oli päässyt ankkuroimaan satamaan, lähti miehistö ansaitulle levolle. Norendalion jätti laivan viimeisenä kuten kunnon kapteenin kuuluukin :wink: . Hän itse suuntasi kohti toria jossa hän käväisi
Ostamassa hieman parempaa ruokaa kuin laivanmuonat vaikkakin oli amiraali (että haltiat on nirsoja). Seuraavaksi hän suuntasi kotiinsa joka oli hieman prameampi pytinki. Hän käveli kaikuvilla käytävillä suuressa marmori salissa punaista mattoa pitkin. Ikkunat olivat auki ja silkkiverhot huojuivat yötuulessa. Hän kiipesi portaita ylös kohti makuuhuonettansa. Sitä ennen hän käväisi katsomassa nukkuvatko hänen lapsensa vai valvoivatko he vielä. Norendalion raotti lastenhuoneen ovea kurkistaakseen sinne.
Lapset nukkuivat sikeästi. Hän hiipi omaan makuuhuoneeseensa ja lysähti sängylle missä hänen vaimonsa jo nukkui. Norendalion
oli riittävän väsynyt laivamatkasta nukahtaakseen heti.


Luku 2 Lähtö

Auringon valo tulvahti ikkunasta sisään. Norendalion oli herännyt ja hän kiirehti portaat alas halliin missä hän söi aamiaisensa perheensä kanssa. Sitten hän patisti nuoremman poikansa takaisin yläkertaan opetushuoneeseen missä hän sai yksityisopetusta.
Hänen vanhempi poikansa oli todella haltiamainen. Hän oli fyysisesti heikompi kuin muut haltiat ja kalpeampi kuin muut. Mutta
hän oli saanut kutsun Valkoiseen Torniin. Koska hän omasi piileviä voimia, joita kutsutaan taikuudeksi. Norendalion itse kiirehti
Feenikskuninkaan palatsiin joka ei ollut kaukana vaan ihan Lothernin rajojen sisällä. Norendalion käveli oman palatsinsa pihalle minne eräs hoviväkeen kuuluva sokea haltia nimeltä Amrod toi hänelle hänen hevosensa. Sitten hän ratsasti kohti feenikskuninkaan palatsia. Kun hän saapui kuninkaan palatsin pihaan, palvelija tuli hakemaan hänen hevosensa ja vei sen talliin. Hän itse asteli hyvin samanlaisen suuren hallin läpi kohti huonetta mitä vartioi kaksi valkoista leijonaa(white lion) jotka astuivat syrjään Norandelionin tieltä ja Norandelion työnsi oven auki. Huone oli kuin toinen sali. Keskellä oli pitkulainen pöytä, joka oli tuolien ympäröimä. Sen takana oli marmoriportaita, jotka johtivat matalalle korokkeelle missä oli valtaistuin. Valtaistuimella istui itse feenikskuningas. Feenikskuningas sanoi: ”Olet myöhässä, Norendalion, mutta ei se haittaa.” Feenikskuningas lisäsi: ” Minulla on sinulle tehtävä.”
”Minkälainen tehtävä teidän majesteettinne?” Kysyi Norendalion. ”Minä tarvitsen erään artefaktin, joka on Auringonnousunlinnakkeessa.” sanoi Feenikskuningas. Norendalion kuunteli kun feenikskuningas kuvaili sitä tumman siniseksi möykyksi joka oli halkaisijaltaan noin kaksi jalkaa(ft). Hän sanoi vielä että hänen täytyisi lähteä matkaan tänään.
Illalla miehistö palasi takaisin laivaan joka oli taas täynnä muonaa, vettä ynnä haltioita. Norandelion saapui viimein laivaan ja pian se lähti matkalleen.


Luku 3 Myrsky


Kun laiva oli päässyt kaikista porteista läpi, oli jo yö. Norendalion asetti kurssin etelään ja sieltä ohi etelämaiden kohti itään. Tähtitaivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Pian kuu peittyi kokonaan ja alkoi salamoida. Sitten alkoi vielä rankkasade. Tuuli puhalsi kovaa joka synnytti jättimäisiä aaltoja. Norendalionin pahin painajainen oli käynyt toteen. Hän käski miehistön reivata purjeet(ottaa ne alas). Myrsky alkoi vain pahentua. Vettä ryöppysi kannelle ja miehistön jäsenet liukastelivat
Ympäriinsä. Laiva keikkuili uhkaavasti koska kyseinen vene oli haltiatekoa, joka soveltuu hyvin tuulisella ja tyynellä säällä liikkumiseen, mutta ei hirmumyrskyihin.


Tu pii kontinjued (to be continued :wink: )
Viimeksi muokannut Gorbag, La 27.03.2004 19:00. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

eiiiih taaskaan kukaan ei vastaa!!! :cry:
|Agarwaen|
Viestit: 106
Liittynyt: Pe 11.04.2003 11:41
Paikkakunta: Tusby/Jokela
Viesti:

Viesti Kirjoittaja |Agarwaen| »

no mitäs täs nyt pitäis kommentoida.




hmmmmmm? :wink:




aika lyhyt joo... :roll:
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

no sehän jatkuu vielä. Inspiraatio kato loppu. :wink:
Adanedhel
Viestit: 517
Liittynyt: Ke 26.02.2003 18:18

Viesti Kirjoittaja Adanedhel »

Jatka hyvä mies.....? Mut ihan luettavaa kyllä on...
Jätä pois TURHAT kommentit... Vaikka ne on ihan hauskoja.... Mut ne vie "huomion" itse tarinalta.... =)
Nomen Est Omen
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

No niin tarina jatkuu

Norendalionin matkat:osa 2

Myrsky jatkui ja aallot vain suurenivat. Aallot paiskaantuivat laivan kylkeen ja laiva ajaantui itään päin. Sitten tähystäjä
päästi huudon: ”Karikkoa näkyvissä!” Norendalion säpsähti ja käski miehistön ottaa kiinni jostain törmäyksen ajaksi.
Laiva eteni hitaasti kohti karia, mutta viime hetkellä iso aalto antoi laivalle hirmuisen vauhdin. Laiva törmäsi kallioon kovalla vauhdilla ja lautoja, puunsäleitä ja miehistöä lenteli ympäriinsä. Norendalion oli itse lentänyt veteen kuten osa miehistöstä. Norendalion ui erään maston palasen luo ja ponkaisi sen päälle. Osa miehistöstä oli paiskautunut päin kalliota, eivätkä he olleet yhtä onnekkaita kuin Norendalion ja muut selviytyneet. He ajelehtivat merellä kauan, Norendalion itse menetti ajantajunsa kylmässä merivedessä. Viikon päästä he ajautuivat rantaan. Osa törmäyksestä selvinneistä oli hukkunut. Enää kolmasosa miehistöstä Norendalion mukaan lukien oli elossa, vielä. He olivat Lopen-uupuneita joten he nukkuivat.


Luku 4 Aavikolla

Seuraavana päivänä he heräsivät auringon kuumaan paahteeseen. He olivat aavikolla. Norendalion mietti hetken missä he oikein olivat. Norendalionin oli onnistunut viedä kartta uppoavasta laivasta. Mutta muonaa tai vettä heillä ei ollut. Norendalion paikansi heidät kartalta. He olivat Arabian etelärannikolla. Joten Norendalion päätti suunnata retkikuntansa kanssa länteen ja sieltä jatkaa vuorten yli etelään kohti etelämaita. Hän tiesi että he eivät selviäisi ilman vettä. Joten he pitivät silmällä kohtia missä pohjavesi on ylimpänä(keidas). Norendalion teki väärin edetessään päivällä aavikolla ilman vettä ja se maksoi 3 retkikuntalaisen hengen. He alkoivat epätoivoisina etsiä keidasta aavikolta. Ilta tuli ja aurinko alkoi laskea. Norendalion huomasi jotain.
Hän näki palmuja ja vesilammikon.. Norendalion päästi huudon: ”Keidas!” Miehet säpsähtivät ja keräsivät viimeiset voimansa ja juoksivat kohti keidasta. Norendalion juoksi itsekin kovaa vauhtia suomuhaarniskassaan kohti keidasta. Kunnes hän tunsi vajoavan. Hitaasti, mutta varmasti, hän oli uppoamassa juoksuhiekkaan. Hän huusi apua miehistöltään. Eräs nuori ja vahva mies päätti auttaa häntä, mutta joukosta erkaantui vähän vanhempi seilori, hänen nimensä oli Golradir. Hän esti nuorempaa miestä ja sanoi: ”Älä auta häntä, hänen syystään veljeni ja 2 muuta miestä kuolivat.” Muut pysähtyivät katsomaan tapahtunutta. Norendalion oli jo vajonnut rintaan asti hiekkaan. Hän vaistosi kapinan. Hän päätti pitää puheen miehistölleen: ”Myönnän tehneeni virheen edetessäni päivällä ilman vettä. Enkä toista samaa virhettä enää, mutta te tiedätte mikä on rangaistus kapinasta kapteenianne vastaan. Ja saanen muistuttaa että minulla on ainoa kartta mukana. Vain sen, ja veden avulla me pääsemme pois täältä. Nyt se on teistä kiinni. Voi auttaa teidät pois täältä, vain jos autatte minut ylös.” Kaikki menivät hiljaisiksi. Miehet punnitsivat joka ikisen sanan mitä Norendalion oli puheessaan maininnut. Sen jälkeen kuului hieman myönteistä muminaa miehistön joukosta, mutta Golradir vain oli hiljaa ja kiristi hampaitaan kun muut saapuivat vetämään Norendalionin juoksuhiekasta ylös. Sen jälkeen he menivät keitaan luo juomaan. He varastoivat vettä mukana kannettuun
tynnyriin jota miehistön jäsenet kantoivat vuorotellen. He jatkoivat matkaansa etelään. He kulkivat yön nukkumatta. Aamulla kaikki joivat hiukan. Sen jälkeen he tarpoivat lisää etelään vuoria kohti.


Luku 5 Ahneus ei kannata
Golradir huomasi eräänlaisia monumentteja joissa oli hieroglyfejä ja sen takana oli pyramidi. Golradir pinkaisi juoksuun kohti pyramidia jonka vieressä oli kaksi jättiläisluurankoa, ehkäpä ne olivat pyramidin suojelijoita. Norendalion huusi häntä takaisin kapinasyytteen uhalla.
Golradir ei välittänyt huudoista vaan jatkoi matkaansa kunnes hän oli metrin päässä pyramidin seinästä. Hän käveli vielä muutaman askeleen kohti pyramidia miettien kaikkia aarteita mitä sen sisällä olisi. Golradir näytti osaavan lukea tuota muinaista kirjoitusta ja kosketti erästä hieroglyfiä. Seinästä aukesi salaovi. Norendalion jatkoi uhkauksiaan kunnes viimein otti mukaansa 4 miestä ja meni estämään Golradiria. Golradir jatkoi matkaansa pyramidin pimeyteen. Hän nappasi seinältä soihdun ja otti taskustaan tulukset millä sytytti soihdun. Norendalion astui sisään pyramidiin kun jo Golradir oli kääntynyt vasemmalle pois näkyvistä. Norendalion
Käski yhden miehistä antaa köyttä. Norendalion sitoi köyden toisen pään kiveen jonka hän pudotti ovensuulle, ja otti itse toisen pään käteensä. Näin he eivät eksyisi tässä pirullisessa pyramidissa. He kääntyivät vasemmalle minne Golradir oli mennyt. He astuivat isoon kammioon. Norendalion katsoi kaikkia aarteita mitä kammiossa oli. Hän oli miltein menossa portaita alas ahneuden vallassa kunnes eräs mies tarttui häntä olkapäästä. Golradir oli alhaalla tutkimassa aarteita ahneuden
Vallassa. Norandelionin köysi alkoi olla lopussa. Hän huusi Golradirille: ”Tule ennen kuin ahneus perii sinut ja sielusi!” Golradir ei näyttänyt kuulevan huutoja. Sitten
Norandelion katsoi kammion seiniä. Niihin nojasi lukuisia arkkuja. Kammion päässä oli eräs iso arkku joka oli hienosti koristeltu ja täynnä hieroglyfejä ja kuvioita.
Sitten oli hiljaista. Ainoat äänet mitä hän kuuli, oli kolikkojen kilinä kun Golradir antoi niiden virrata takaisin lattialle käsiensä välistä. Hiljaisuuden rikkoi korvia riistävä narina. Norendalion säpsähti. Kylmä hiki virtasi hänen otsallaan. Hän kääntyi hitaasti katsomaan mitä oli tapahtunut. Arkut aukesivat. Kammiossa oli hämärää, mutta Norendalion tiesi mitä oli tapahtunut. Kuninkaan kaarti oli herännyt. Arkuista nousi muumioituja luurankoja mitkä pitivät kahta sirppien kaltaista asetta. Kauhu valtasi Norendalionin ja hänen saattueensa. Viimein iso koristeltu arkku aukesi. Sieltä astui esiin muumioitu kuningas. Kaarti lähestyi ringissä Golradiria mikä ei ollut huomannut mitään, osittain siksi että Norendalion ja muut olivat olleet liian kauhuissaan saadakseen sanaa suustaan. Norendalion kokosi itsensä. Samoin muut 4 miestä. Mutta tällä kertaa vetäytyminen oli suositeltavaa. He juoksivat keräten samalla köyttänsä. Ja kun he näkivät jo päivänvalon, kuului karmea kuolonkirkaisu. Golradir oli menehtynyt.

Luku 6 Suojelija

Norendalion juoksi päivävaloon saattueensa luokse. Kun hän pääsi muiden luo, kaikki näyttivät kauhusta kankeilta. Iso varjo laskeutui Norendalionin ja muiden ylle. Norendalion kääntyi ja katsoi ylös. Pyramidin suojelia oli herännyt. Se nosti jättimäisen nuijansa valmiiksai iskuun. Norendalion huusi: ”Paetkaa, minä hoidan tämän!” Miehet pakenivat. Norendalion juoksi jätin, jalkovälistä, ja sen nuija osui hiekkaan. Norendalion kaivoi taskustaan tulukset ja sytytti kipinan jätin muumioituun ja eteerisin öljyin siveltyyn jalkaan. Se roihahti liekkeihin. Tuli levisi jättiläisen päähän asti. Sitten Norendalion veti riimumiekkansa esiin ja iski sillä jätin jalkaan. Miekka sivalsi jätin jalan poikki. Norendalion pinkaisi jätin takaa pakoon. Jättiläinen kaatui kuumaan hiekkaan. Norendalionin mielessä kävi ajatus: ”Missäköhän muut ovat.”

tu pii kontinjued :) mielessä kävi vielä ötökkä kuolema Golradirille, mutta
päädyin tähän. eihän tomppa faneja pidä unohtaa. :D
Viimeksi muokannut Gorbag, Su 20.07.2003 17:48. Yhteensä muokattu 4 kertaa.
Adanedhel
Viestit: 517
Liittynyt: Ke 26.02.2003 18:18

Viesti Kirjoittaja Adanedhel »

Noh ihan hyvää tekstiä, joitakin kirjoitus virheitä oli, mutta ne eivät mailmaa kaada... Mutta miksi se Golradir ei tajunnut kun kuolema koputti olkapäälle?
Nomen Est Omen
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

Adanedhel kirjoitti:Noh ihan hyvää tekstiä, joitakin kirjoitus virheitä oli, mutta ne eivät mailmaa kaada... Mutta miksi se Golradir ei tajunnut kun kuolema koputti olkapäälle?
se oli ahneuden sokaisema ja kuuroutunut:wink: sekä Norendalion ei huutanu mitään tyyliin: "Varo Golradir"
Viimeksi muokannut Gorbag, Su 20.07.2003 17:46. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
High king Godric
Viestit: 422
Liittynyt: Su 25.05.2003 11:25
Paikkakunta: Espoo

Viesti Kirjoittaja High king Godric »

Hyvää tarinaa ja jatkoa vaan :D
There is no "Overkill", there is only "Open fire" and "I need to reload".
Avatar
Gorbag
Viestit: 1068
Liittynyt: Ke 16.04.2003 17:47
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Gorbag »

jatkoa tulee sitten joskus ens viikolla(ehkä).
Adanedhel
Viestit: 517
Liittynyt: Ke 26.02.2003 18:18

Viesti Kirjoittaja Adanedhel »

ai unterstaät, mut joo vähän typerä kysymys...... ;)
Nomen Est Omen
Fatman

Viesti Kirjoittaja Fatman »

JATKOA HETIIIIIIII!!!!!!!!!!!!!!! :x :D
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”