Ilta pimeni jo Ulthuanissa. Eräs haltialaiva lipui kohti Lothernia ja sen satamaa. Amiraali Norendalion katseli laivansa kannella kohti auringon laskua Oli miellyttävän hiljaista ja meri oli tyyni. Laiva lipui ensimmäiselle portille ja portinvartija huudahti heidät tervetulleiksi ja avasi portin. Kun viimein Norendalionin laiva oli päässyt ankkuroimaan satamaan, lähti miehistö ansaitulle levolle. Norendalion jätti laivan viimeisenä kuten kunnon kapteenin kuuluukin
. Hän itse suuntasi kohti toria jossa hän käväisiOstamassa hieman parempaa ruokaa kuin laivanmuonat vaikkakin oli amiraali (että haltiat on nirsoja). Seuraavaksi hän suuntasi kotiinsa joka oli hieman prameampi pytinki. Hän käveli kaikuvilla käytävillä suuressa marmori salissa punaista mattoa pitkin. Ikkunat olivat auki ja silkkiverhot huojuivat yötuulessa. Hän kiipesi portaita ylös kohti makuuhuonettansa. Sitä ennen hän käväisi katsomassa nukkuvatko hänen lapsensa vai valvoivatko he vielä. Norendalion raotti lastenhuoneen ovea kurkistaakseen sinne.
Lapset nukkuivat sikeästi. Hän hiipi omaan makuuhuoneeseensa ja lysähti sängylle missä hänen vaimonsa jo nukkui. Norendalion
oli riittävän väsynyt laivamatkasta nukahtaakseen heti.
Luku 2 Lähtö
Auringon valo tulvahti ikkunasta sisään. Norendalion oli herännyt ja hän kiirehti portaat alas halliin missä hän söi aamiaisensa perheensä kanssa. Sitten hän patisti nuoremman poikansa takaisin yläkertaan opetushuoneeseen missä hän sai yksityisopetusta.
Hänen vanhempi poikansa oli todella haltiamainen. Hän oli fyysisesti heikompi kuin muut haltiat ja kalpeampi kuin muut. Mutta
hän oli saanut kutsun Valkoiseen Torniin. Koska hän omasi piileviä voimia, joita kutsutaan taikuudeksi. Norendalion itse kiirehti
Feenikskuninkaan palatsiin joka ei ollut kaukana vaan ihan Lothernin rajojen sisällä. Norendalion käveli oman palatsinsa pihalle minne eräs hoviväkeen kuuluva sokea haltia nimeltä Amrod toi hänelle hänen hevosensa. Sitten hän ratsasti kohti feenikskuninkaan palatsia. Kun hän saapui kuninkaan palatsin pihaan, palvelija tuli hakemaan hänen hevosensa ja vei sen talliin. Hän itse asteli hyvin samanlaisen suuren hallin läpi kohti huonetta mitä vartioi kaksi valkoista leijonaa(white lion) jotka astuivat syrjään Norandelionin tieltä ja Norandelion työnsi oven auki. Huone oli kuin toinen sali. Keskellä oli pitkulainen pöytä, joka oli tuolien ympäröimä. Sen takana oli marmoriportaita, jotka johtivat matalalle korokkeelle missä oli valtaistuin. Valtaistuimella istui itse feenikskuningas. Feenikskuningas sanoi: ”Olet myöhässä, Norendalion, mutta ei se haittaa.” Feenikskuningas lisäsi: ” Minulla on sinulle tehtävä.”
”Minkälainen tehtävä teidän majesteettinne?” Kysyi Norendalion. ”Minä tarvitsen erään artefaktin, joka on Auringonnousunlinnakkeessa.” sanoi Feenikskuningas. Norendalion kuunteli kun feenikskuningas kuvaili sitä tumman siniseksi möykyksi joka oli halkaisijaltaan noin kaksi jalkaa(ft). Hän sanoi vielä että hänen täytyisi lähteä matkaan tänään.
Illalla miehistö palasi takaisin laivaan joka oli taas täynnä muonaa, vettä ynnä haltioita. Norandelion saapui viimein laivaan ja pian se lähti matkalleen.
Luku 3 Myrsky
Kun laiva oli päässyt kaikista porteista läpi, oli jo yö. Norendalion asetti kurssin etelään ja sieltä ohi etelämaiden kohti itään. Tähtitaivaalle alkoi kerääntyä pilviä. Pian kuu peittyi kokonaan ja alkoi salamoida. Sitten alkoi vielä rankkasade. Tuuli puhalsi kovaa joka synnytti jättimäisiä aaltoja. Norendalionin pahin painajainen oli käynyt toteen. Hän käski miehistön reivata purjeet(ottaa ne alas). Myrsky alkoi vain pahentua. Vettä ryöppysi kannelle ja miehistön jäsenet liukastelivat
Ympäriinsä. Laiva keikkuili uhkaavasti koska kyseinen vene oli haltiatekoa, joka soveltuu hyvin tuulisella ja tyynellä säällä liikkumiseen, mutta ei hirmumyrskyihin.
Tu pii kontinjued (to be continued
)
mielessä kävi vielä ötökkä kuolema Golradirille, mutta
