Avataanpas sanainen arkku jälleen.
Mä suhtaudun tähän kyllä kohtuu nuivasti, kuten silloinkin kun näin keskeneräisenä. Itse figu, eikä oikeastaan maalauskaan nappaa, joten tulossa kenties hitusen karua tekstiä, noiden ylistysvirsien jatkoksi.
Metalleista: Kulta ei näytä suurimmalta osin kullan sävyiseltä, eikä myöskään siinä tunnu olevan kiiltoa. Vain keltainen väri + paikka, viittaisi sen olevan kultaa. Jotenkin tuo keltaisesi tuntuu olevan... murretun oloinen tai vähemmän puhdas. Kenties oransihtavaan ruskeaan voimakas varjostus tois sen näyttää enemmän kullalta. En tiedä, en ole NMM kultaa pahemmin tullut maalanneeksi ja NMM ei oo mun laji teorialta saati käytännöltä.
Sama juttu sitten teräksessä, se näyttää aivan liian mattapintaiselta.

Kuvittelenko, vai onko vyön teräs-osissa vedetty siniseenpäin, aseen pysyessä harmaana? Siltä se näyttää. Selittyy kenties jos edessä on vesilätäkkö, mitä vyö heijastaa. Vyön pyöryköissä (vai miksi noita kutsuisi) kuitenkin mun mielestä oot vahvemmal pohjal NMMn suhteen kuin esim. rannekkeissa tai aseessa.
Mielenkiintoista sinäänsä, mutta minusta tuosa vasemmassa reidessä olevat ja kaulaariipuksen luukappaleet näyttävät kiiltävämmiltä kuin metalliosat. Vai ovatko nekin metallia?
Sitten iho. Jokin tuossa sävyssä tekee ihon lähinnä sairaanoloiseksi. Ruskettunutta ihoa ilmeisesti on haettu, jostakin syystä tuo iho näyttää tosiaan rankasti sairaalta. Voi johtua, että on liian kellertävä. Isommat värikontrastierot + vähemmän kellertävyyttä vois olla auttanut passelisti. Nyt en lämpene.
Saappat tosiana turhan samanvärisiä ja yksityiskohdat niistä eivät erotu.
Hiukset & parta ihan ok, kuin myös aseen kahva.
Base - väri näyttää kovin muoviselta ja tasaiselta väriltään.
Figussa parasta on minusta silmien katse, joka näyttä ihan onnistuneelta. Jokin muussa kasvojen ilmeessä rasittaa kuitenkin. Kokeillessani peittää sormella vuoroin silmät ja suun, tulin tulokseen, että silmien katse näyttää taisteluhurmoksessa olevan, vihaavasti ja pelottomasti hyökkäävältä (mihin muuten ei sovi suun auki olo, kattokaas vaikka itse ja miettikää millanen suu ois tommosel katseel luonollisin

) , suu taas näyttää epätoivoisesti hyökkäävän irvistykseltä (kaikkihan muistavat ala-asteelta, kuinka välitunneilla tappeluisa jotkut saattoivat jatkaa tappelua itkien, turhautuneisuuden sokaisemina).
Enpä nyt mitään muuta ihmeellistä keksi. Kunpa mäkin saisin taas jotain aikaseksi... jotenkin tuntuu kriittisyys vain lisääntyvän, niin omia, kuin muidenkin töitä kohtaan, jos ei saa mitään aikaiseksi. Hmph...