Suomi vastaan muu maailma.
Täysin offtopic kysymys...Kuinka paljon ihmisiä on yleensä GT turnauksissa?
Warmachine & Hordes ranking: http://ordoaboensis.fi/wmh-ranking
Ympäristö vaikuttaa nuorisoon vahvasti. Ja kuten jo sanoin kulttuuri on erilainen. Jos ympärillä on "wanhaa kaartia" joka on vain tyytyväinen kun poika/tyttö vihdoinkin aloittaa mielekkään harrastuksen, ja hyvällä tuurilla vielä aloittaa joskus realistisemmat "viritelmät".Grond kirjoitti: Kuten Iceman totesikin, miten ihmeessä se että Briteissä on enemmän wanhaa kaartia (joka haahuilee oikeiden sotapelien eikä lapsille suunnattujen fantasiaviritelmien parissa) vaikuttaa näihin teineihin/esiteineihin jotka ovat GWn pääasiallinen kohderyhmä.
Dolmotin lista on hyvä ja kattava. Erityisesti ulkomaille Suomesta lähteneet delegaatiot ovat pääsääntöisesti lähteneet voittotoiveissaan, sillä kustannuksiin nähden tuohon hintaan voittoisat kokemukset ovat miuluisempia. Tämä lienee maineen pääasiallisin syy.Dolmot kirjoitti:Ihan mielenkiintoinen aihe.
Väitteessä on jotain perää. Syitä on useammanlaisia.
Mutta se että suomessa pelataan usein "tiukkaa" listaa, eikä niinkää viihde / hupi / fluffillisia listoja on, osittain myös kansallisista mentaliteeteista kiinni. Yleistyksiähän ei voi yksilöidä kehenkään ja poikkeukset vahvistavat säännöt. Tappio tuhoaa suomalaisen herkän itsetunnon ja siksi on pakko voittaa ja menestyä vaikka verissä päin? Erityisesti jos kyseessä on jokin harrastus tai muu seikka minkä kokee itselleen (turhan) tärkeäksi.
Suomalainen kuolee joka yö tappion jälkeen itkien. Jenkit odottavat seuraavaa tilaisuutta ja zsemppaavat toisiaan. Venäläiset puolestaan aiheuttavat riidan tuloksista., Etelä-eurooppalaiset unohtavat asian aktiivisesti, Ruotsalaiset kehittävät pelistä turvallisemman että uskaltavat osallistua täysipainoisesti
. No ne niistä yleistyksistä.Alpo Suhonen kirjoitti nuorten junioriurheilusta kirjassaan hyvin. Hänen mukaansa meille on viimeisen kymmenen vuoden aikana rantautunut amerikkalainen valmennuskulttuuri missä voittaminen on pakollista ja häviäminen täysin hyväksymätöntä. Suomalaiseen kansaan, jolla on ollut hyvin erilaiset arvomaailmat, tämä on sopinut huonosti. Peleistä ja junnu-urheilusta on tullut liian tiukkaotsaista. Lieveilmiö leviää muuallekin pikkuhiljaa. Näkyykö jo tässäkin?
Ehkä kaukaa haettua mutta minusta tuntuu että se tärkein asia on jäänyt toissijaiseksi. Eli osallistuminen. Mutta jos kv. kisoissa suomalaista on jäänyt power pelaajan maine, niin ei se nyt ihan tuulesta ole temmattu. Vaikka tietysti sekin on yleistys.
I don’t know half of you half as well as I should like, and I like less than half of you half as well as you deserve.
Mutta onko Suomalaisilla pikku-ukkoilijoila vähemmän hauskaa? vaikea uskoa, että olisi... eli teemme asiat eritavalla kansallisen mentaliteetin tai "ihan sama minkä takia", mitäs väliä sillä loppuen lopuksi on. Ei tapammen välttämättä ole väärä, vaikka jotkut britit sen tuomitsevatkin.
Siis jos he olisivat niin hyvällä asenteella pelaamassa kuin mitä antavat ymmärtää, ei yhden suomalaisen powerpelaamisen kohtaaminen pitäisi tuhota heidän mailmaansa. Osa ihmisistä pelaa turnauksissa ns hupilistoilla jotta voisivat käyttää sitä tekosyynä tappioonsa, "ei ny tälläsella listalla voikkaan turnauksissa voittaa", mutta silti jostian syystä tappion tullessa ollaan ihan yhtä katkeria vaikka tekosyyt löytyvätkin äkkiä armeijasta koska oma vika se ei voi olla. Voisiko sittenkin olla, että britit eivät olisikaan yli-ihmisiä vaan haluavat voittoa yhtä paljon kuin mekin?
Eihän voiton tavoitelussa saa olla mitään väärää, kysehän on kokonaan siitä, miten sen voiton hakee, mitä sillä tekee ja miten kestää sen tappion. Hyvällä listalla hyvin pelaaminen ei SAA olla turnauksessa kiellettyä.
Tälläkin foorumilla on ihmisiä jotka vannovat hupipelien nimeen, silti he ovat kuitenkin usein ekana valittamassa miten huono, tasapainoton tai "juusto" joku yksikkö on. Itse näen tuossa pienen ristiriidan, mutta se onkin vain minä...
Jos ns. hupipelaamisen ainoa tarkoitus on pitää voitosta piittaamatta hauskaa, niin miksi ei "hupi ja power"-pelaajat mahdu samaan turnaukseen?
Siis jos he olisivat niin hyvällä asenteella pelaamassa kuin mitä antavat ymmärtää, ei yhden suomalaisen powerpelaamisen kohtaaminen pitäisi tuhota heidän mailmaansa. Osa ihmisistä pelaa turnauksissa ns hupilistoilla jotta voisivat käyttää sitä tekosyynä tappioonsa, "ei ny tälläsella listalla voikkaan turnauksissa voittaa", mutta silti jostian syystä tappion tullessa ollaan ihan yhtä katkeria vaikka tekosyyt löytyvätkin äkkiä armeijasta koska oma vika se ei voi olla. Voisiko sittenkin olla, että britit eivät olisikaan yli-ihmisiä vaan haluavat voittoa yhtä paljon kuin mekin?
Eihän voiton tavoitelussa saa olla mitään väärää, kysehän on kokonaan siitä, miten sen voiton hakee, mitä sillä tekee ja miten kestää sen tappion. Hyvällä listalla hyvin pelaaminen ei SAA olla turnauksessa kiellettyä.
Tälläkin foorumilla on ihmisiä jotka vannovat hupipelien nimeen, silti he ovat kuitenkin usein ekana valittamassa miten huono, tasapainoton tai "juusto" joku yksikkö on. Itse näen tuossa pienen ristiriidan, mutta se onkin vain minä...
Jos ns. hupipelaamisen ainoa tarkoitus on pitää voitosta piittaamatta hauskaa, niin miksi ei "hupi ja power"-pelaajat mahdu samaan turnaukseen?
Jatketaan nyt vielä vähän.
Turnauksessa tai muussa pelissä voidaan arvostaa erilaisia asioita. Joskus pisteitä saa maalauksesta, joskus urheilusta, joskus listan pehmoisuudesta, joskus pelkästä pelistä. Kaikki ovat ihan sallittuja arvostelukriteerejä ja joka tyylille varmaan löytyy pelaajia. Ei siis kannata sanoa, millaiset kriteerit turnauksissa pitää ehdottomasti olla.
WH on sotapeli, joten ymmärrettävästi sotimisesta annetaan merkittävä määrä pisteitä. Se on myös figupeli, joten edustavan näköiset armeijat palkitaan usein tavalla tai toisella. Lisäksi se on toivottavasti viihtyisää ajanvietettä, joten huijareita, mulkeroita ja muita sabotöörejä sakotetaan. (Urheilupisteet menevät liikaa sivuraiteelle, joten ei niistä sen enempää. Sanoisin kuitenkin, että jokaisessa turnauksesa on olemassa /kickban -optio ääritapauksille, vaikkei sitä edes erikseen mainittaisi.)
Armeijalistat ovat mielenkiintoinen kategoria. Kyse on siitä, katsotaanko listan suunnittelu palkitsemisen arvoiseksi. Jos katsotaan, ihmiset saavat vapaasti viritellä listaansa ja kerätä sillä etumatkaa itse peleihin. Toisaalta ylivoimaista armeijaa ei aina pidetä meriittinä. Monet pelit toimivat täysin symmetrisesti, jolloin voitto ratkaistaan täysin livenä, eikä ennen peliä. Shakissa nappulat ovat aina samat, joten niillä ei kerätä etumatkaa. Sotapeleissä tämän koulukunnan edustajien mielestä palkinto kuuluu nimenomaan hyvälle kenraalille, eikä sille jonka kansakunta on kyennyt ennen sotaa keräämään suuremman (WH:n tapauksessa pistehinta-laatu-suhteeltaan optimoidumman) armeijan.
Listan tekoa ei käsittääkseni arvosteta yhtä paljon kuin itse pelaamista. Yksi syy lienee se, että jos pelit voisi voittaa pelkällä listalla, tapahtuman järjestäminen olisi turhaa. Riittäisi lähettää aikaansaannoksella postissa ja tuomaristo katsoo, kuka voitti. Paikalle raahautumisen motivaatio nousee, kun voitto ratkaistaan pöydän puolella. Toinen syy listan optimoinnin pienempään arvostukseen voi olla se, että se on kohtalaisen suoraviivaista touhua ja johtaa yleensä yksipuoliseen ratkaisuun. Jos WH-mekaniikka oikeasti palkitsisi monipuoliset armeijat ja totuus löytyisi jostain keskivaiheilta, ehkä listan tekoa arvostettaisiin enemmän. Ikävä kyllä, turnausten kärkipäästä löytyy suhteettoman paljon lohikäärmeitä ja neljän velhon pattereita. Se ei totisesti auta näkemään listan tekoa erityisempänä taitolajina.
Kyllähän pelaamisessakin on omat ilmiselvät valintansa. Jos pääsee kylkeen niin mennään. Jos yksikkö olisi ottamassa selkäänsä, otetaan flee reaction ja niin edespäin. Iso osa taktisista valinnoista on yhtä lailla ilmiselviä. Väittäisin kuitenkin, että kentän puolella on niin paljon enemmän liikkuvia osia, että huippuunsa viritetyn pelitaidon hankkiminen on kertaluokkaa suurempi saavutus kuin listan optimointikyky. Tässä valossa on ymmärrettävää, että monien mielestä listan tuoman etumatkan avulla saatu voitto ei ole kovin kunniakasta touhua. Oikeus tapahtuu vasta sitten, kun lähtökohdat ovat suunnilleen samat ja voitto ratkaistaan pelaamalla. Tämä lienee ihan järkevä näkemys, joskaan ei ainoa oikea vaihtoehto.
Siitä alkavatkin ongelmat. Jos molemmat pelaavat kaikilla keinoilla viritetyllä listalla, peli on reilu. Jos toinen pelaa optimoitua listaa ja toinen heikompaa, peliin lähdetään pahimmillaan mahdottomasta asetelmasta. Jos molemmat pelaavat keskinkertaista listaa, peli on jälleen taktikoinnin varassa.
Ja tästä pääsemme siihen ongelmaan, että optimoidut listat ovat yleensä kovin yksipuolisia. Hyvässä pelissä kaikilla yksiköillä olisi käyttötarkoituksensa ja niitä pitäisi hyödyntää monipuolisesti. WH:ssa jotkut yksiköt ovat kuolleina syntyneitä, jotkut automaattisia valintoja. Kyllähän se turnaus pyörii näilläkin vakiolistoilla ja tilanne on omalla tavallaan reilu, mutta ajan mittaan samat kaavat alkavat yleensä tympäistä. Tekisi mieli ottaa vaihteeksi ne stupidoivat peikot kentälle, kun ne on kirjaan laitettu ja figutkin ovat hyllyssä. Ikävä kyllä, vaihtoehtoisen listan käyttäminen on yleensä itsensä jalkaan ampumista. Onhan sekin yksi viihteen muoto, että lähtee tieten tahtoen kelvottomalla listalla ja yrittää kuroa eroa kiinni pelaamalla.
Jotta kevyemmällä listalla pelaaminen olisi tasapuolista ja pelissä pysyisi jännitys yllä, molempien olisi syytä käyttää sellaista. Sata-muna -turpasauna summonhordea vastaan nyt ei vain ole millään tasolla hauskaa. Se ei ole huvittavaa. Se ei ole hupipeli. Hauskuus ei synny siitä, että pelaa paskalla listalla vaan siitä, että peli tarjoaa monipuolisia tapahtumia ja jonkinlaiset mahdollisuudet molemmille pelaajille. Yksikkö Y pystyy tekemään jotain, vaikka se ei olisikaan nimenomaan taas yksi kopio pelin parhaaksi havaittua yksikköä X. Power-lista tähtää keskimäärin siihen, että jotain elementtiä ladataan paljon enemmän kuin vastustaja pystyy ottamaan vastaan. Samalla jokin vastustajan yksikkö jätetään kokonaan työttömäksi, jolloin se on kuollutta painoa. Näillä eväillä pääsee aloittamaan ylivoimalla. (Ainahan löytyy joku vastustaja, jota vastaan juuri tämä keino ei toimi, mutta riittää että se toimii vaikka 80% tapauksista.) Tuloksena "hupilistalla" pelaajan armeijasta toinen puoli on turha ja toinen lahdataan paraatityyliin. Kyllä, olen tehnyt tätä ja vastustajan hymy on yleensä korkeintaan väkinäinen. Oliko hauskaa? No ei. Ei itse asiassa minullakaan.
Comppiturnausten ja rennompien kotipelien tavoite on minun käsittääkseni siinä, että pelaajat voivat ottaa vapaammin mieleisiä yksiköitä ja pärjätä silti. Rehellisen typerästi suunniteltu armeija (300 jousimiehen yksiköitä) häviää, mutta monipuolinen (pari 12 arrer boyn yksikköä) lista on edelleen järkevä valinta. Ikävä kyllä, listan tehokkuuden arviointi on hyvin subjektiivista touhua. Jossain jaetaan comppipisteitä ovelalla kaavalla, toisaalla heitetään kirves kaivoon ja pelataan "kaikki käy"-meiningillä, jolloin kärkipäässä on taas lohikäärmeitä ja magiasettejä. Listan tehon tietää parhaiten pelaaja itse, joten tasapuolisimmat pelit saadaan kun molemmat tekevät sovitun tasoisen listan vapaaehtoisesti. Seuraavaksi pitäisi tietää, miten saadaan 80 turnauspelaajaa ottamaan vapaaehtoisesti monipuolisia listoja.
Ehkä en jatka tällä kertaa enempää. Pistetään nyt tiivistelmänä sen verran, että Warhammeria voi edelleen pelata monella tavalla. Yhdessä tavassa optimoidaan listoja ohi muiden, toisessa pelataan tasaväkisillä listoilla ja ratkotaan pelit kentällä. Turnauksessakin voidaan jakaa pisteitä monella tavalla. Joissakin voittaa pahvilapuista koostuvalla power-armeijalla, toisissa pelaaminen on melkeinpä sivuseikka edustavaan maalaukseen nähden. Musta Susi taisi järjestää turnauksen, jossa armeijat arvottiin. Ainoassa minun järjestämässäni turnauksessa sai bonuspisteitä ottamalla optimoinnin kannalta typeriä, mutta henkeviä valintoja. Kaikkiin on riittänyt tulijoita ja hyvä niin. Parhaasta pelityylistä saa olla monta mieltä. Kaikki mahtuvat mukaan, kun maassa järjestetään monenlaisia tapahtumia moneen makuun. Sopii valita itselleen mieluinen turnee. Ilmeisesti vain joidenkin ulkomaalaisten näkemys mieluisesta ei ole sama kuin suomalaisilla.
Turnauksessa tai muussa pelissä voidaan arvostaa erilaisia asioita. Joskus pisteitä saa maalauksesta, joskus urheilusta, joskus listan pehmoisuudesta, joskus pelkästä pelistä. Kaikki ovat ihan sallittuja arvostelukriteerejä ja joka tyylille varmaan löytyy pelaajia. Ei siis kannata sanoa, millaiset kriteerit turnauksissa pitää ehdottomasti olla.
WH on sotapeli, joten ymmärrettävästi sotimisesta annetaan merkittävä määrä pisteitä. Se on myös figupeli, joten edustavan näköiset armeijat palkitaan usein tavalla tai toisella. Lisäksi se on toivottavasti viihtyisää ajanvietettä, joten huijareita, mulkeroita ja muita sabotöörejä sakotetaan. (Urheilupisteet menevät liikaa sivuraiteelle, joten ei niistä sen enempää. Sanoisin kuitenkin, että jokaisessa turnauksesa on olemassa /kickban -optio ääritapauksille, vaikkei sitä edes erikseen mainittaisi.)
Armeijalistat ovat mielenkiintoinen kategoria. Kyse on siitä, katsotaanko listan suunnittelu palkitsemisen arvoiseksi. Jos katsotaan, ihmiset saavat vapaasti viritellä listaansa ja kerätä sillä etumatkaa itse peleihin. Toisaalta ylivoimaista armeijaa ei aina pidetä meriittinä. Monet pelit toimivat täysin symmetrisesti, jolloin voitto ratkaistaan täysin livenä, eikä ennen peliä. Shakissa nappulat ovat aina samat, joten niillä ei kerätä etumatkaa. Sotapeleissä tämän koulukunnan edustajien mielestä palkinto kuuluu nimenomaan hyvälle kenraalille, eikä sille jonka kansakunta on kyennyt ennen sotaa keräämään suuremman (WH:n tapauksessa pistehinta-laatu-suhteeltaan optimoidumman) armeijan.
Listan tekoa ei käsittääkseni arvosteta yhtä paljon kuin itse pelaamista. Yksi syy lienee se, että jos pelit voisi voittaa pelkällä listalla, tapahtuman järjestäminen olisi turhaa. Riittäisi lähettää aikaansaannoksella postissa ja tuomaristo katsoo, kuka voitti. Paikalle raahautumisen motivaatio nousee, kun voitto ratkaistaan pöydän puolella. Toinen syy listan optimoinnin pienempään arvostukseen voi olla se, että se on kohtalaisen suoraviivaista touhua ja johtaa yleensä yksipuoliseen ratkaisuun. Jos WH-mekaniikka oikeasti palkitsisi monipuoliset armeijat ja totuus löytyisi jostain keskivaiheilta, ehkä listan tekoa arvostettaisiin enemmän. Ikävä kyllä, turnausten kärkipäästä löytyy suhteettoman paljon lohikäärmeitä ja neljän velhon pattereita. Se ei totisesti auta näkemään listan tekoa erityisempänä taitolajina.
Kyllähän pelaamisessakin on omat ilmiselvät valintansa. Jos pääsee kylkeen niin mennään. Jos yksikkö olisi ottamassa selkäänsä, otetaan flee reaction ja niin edespäin. Iso osa taktisista valinnoista on yhtä lailla ilmiselviä. Väittäisin kuitenkin, että kentän puolella on niin paljon enemmän liikkuvia osia, että huippuunsa viritetyn pelitaidon hankkiminen on kertaluokkaa suurempi saavutus kuin listan optimointikyky. Tässä valossa on ymmärrettävää, että monien mielestä listan tuoman etumatkan avulla saatu voitto ei ole kovin kunniakasta touhua. Oikeus tapahtuu vasta sitten, kun lähtökohdat ovat suunnilleen samat ja voitto ratkaistaan pelaamalla. Tämä lienee ihan järkevä näkemys, joskaan ei ainoa oikea vaihtoehto.
Siitä alkavatkin ongelmat. Jos molemmat pelaavat kaikilla keinoilla viritetyllä listalla, peli on reilu. Jos toinen pelaa optimoitua listaa ja toinen heikompaa, peliin lähdetään pahimmillaan mahdottomasta asetelmasta. Jos molemmat pelaavat keskinkertaista listaa, peli on jälleen taktikoinnin varassa.
Ja tästä pääsemme siihen ongelmaan, että optimoidut listat ovat yleensä kovin yksipuolisia. Hyvässä pelissä kaikilla yksiköillä olisi käyttötarkoituksensa ja niitä pitäisi hyödyntää monipuolisesti. WH:ssa jotkut yksiköt ovat kuolleina syntyneitä, jotkut automaattisia valintoja. Kyllähän se turnaus pyörii näilläkin vakiolistoilla ja tilanne on omalla tavallaan reilu, mutta ajan mittaan samat kaavat alkavat yleensä tympäistä. Tekisi mieli ottaa vaihteeksi ne stupidoivat peikot kentälle, kun ne on kirjaan laitettu ja figutkin ovat hyllyssä. Ikävä kyllä, vaihtoehtoisen listan käyttäminen on yleensä itsensä jalkaan ampumista. Onhan sekin yksi viihteen muoto, että lähtee tieten tahtoen kelvottomalla listalla ja yrittää kuroa eroa kiinni pelaamalla.
Jotta kevyemmällä listalla pelaaminen olisi tasapuolista ja pelissä pysyisi jännitys yllä, molempien olisi syytä käyttää sellaista. Sata-muna -turpasauna summonhordea vastaan nyt ei vain ole millään tasolla hauskaa. Se ei ole huvittavaa. Se ei ole hupipeli. Hauskuus ei synny siitä, että pelaa paskalla listalla vaan siitä, että peli tarjoaa monipuolisia tapahtumia ja jonkinlaiset mahdollisuudet molemmille pelaajille. Yksikkö Y pystyy tekemään jotain, vaikka se ei olisikaan nimenomaan taas yksi kopio pelin parhaaksi havaittua yksikköä X. Power-lista tähtää keskimäärin siihen, että jotain elementtiä ladataan paljon enemmän kuin vastustaja pystyy ottamaan vastaan. Samalla jokin vastustajan yksikkö jätetään kokonaan työttömäksi, jolloin se on kuollutta painoa. Näillä eväillä pääsee aloittamaan ylivoimalla. (Ainahan löytyy joku vastustaja, jota vastaan juuri tämä keino ei toimi, mutta riittää että se toimii vaikka 80% tapauksista.) Tuloksena "hupilistalla" pelaajan armeijasta toinen puoli on turha ja toinen lahdataan paraatityyliin. Kyllä, olen tehnyt tätä ja vastustajan hymy on yleensä korkeintaan väkinäinen. Oliko hauskaa? No ei. Ei itse asiassa minullakaan.
Comppiturnausten ja rennompien kotipelien tavoite on minun käsittääkseni siinä, että pelaajat voivat ottaa vapaammin mieleisiä yksiköitä ja pärjätä silti. Rehellisen typerästi suunniteltu armeija (300 jousimiehen yksiköitä) häviää, mutta monipuolinen (pari 12 arrer boyn yksikköä) lista on edelleen järkevä valinta. Ikävä kyllä, listan tehokkuuden arviointi on hyvin subjektiivista touhua. Jossain jaetaan comppipisteitä ovelalla kaavalla, toisaalla heitetään kirves kaivoon ja pelataan "kaikki käy"-meiningillä, jolloin kärkipäässä on taas lohikäärmeitä ja magiasettejä. Listan tehon tietää parhaiten pelaaja itse, joten tasapuolisimmat pelit saadaan kun molemmat tekevät sovitun tasoisen listan vapaaehtoisesti. Seuraavaksi pitäisi tietää, miten saadaan 80 turnauspelaajaa ottamaan vapaaehtoisesti monipuolisia listoja.
Ehkä en jatka tällä kertaa enempää. Pistetään nyt tiivistelmänä sen verran, että Warhammeria voi edelleen pelata monella tavalla. Yhdessä tavassa optimoidaan listoja ohi muiden, toisessa pelataan tasaväkisillä listoilla ja ratkotaan pelit kentällä. Turnauksessakin voidaan jakaa pisteitä monella tavalla. Joissakin voittaa pahvilapuista koostuvalla power-armeijalla, toisissa pelaaminen on melkeinpä sivuseikka edustavaan maalaukseen nähden. Musta Susi taisi järjestää turnauksen, jossa armeijat arvottiin. Ainoassa minun järjestämässäni turnauksessa sai bonuspisteitä ottamalla optimoinnin kannalta typeriä, mutta henkeviä valintoja. Kaikkiin on riittänyt tulijoita ja hyvä niin. Parhaasta pelityylistä saa olla monta mieltä. Kaikki mahtuvat mukaan, kun maassa järjestetään monenlaisia tapahtumia moneen makuun. Sopii valita itselleen mieluinen turnee. Ilmeisesti vain joidenkin ulkomaalaisten näkemys mieluisesta ei ole sama kuin suomalaisilla.
Peikkojen äly on hitaanlainen ja ne epäilevät kovasti kaikkea mikä on niille uutta.
Miksi Dolmot kaikki eivät voi pyrkiä hyviin listoihin jolloin peleistä tulisi oletusarvolla reiluja? Miksi et osaa suunnitella listaa lohikäärmettä ja velhopatteria vastaan? Miksi listasi ei pärjää summonhordelle?
(nyt ei siis kyse ole mistään sinun tietystä listastasi, tämäkin pitää mainita erikseen koska muuten tulisi taas mitä ihmeempää kommenttia joiltain)
Mikään ei estä ketään tekemästä hyvää listaa ja tasapainoinen lista palkitaan juuri sillä, että sillä pesee ne summonit, velhot ja loharit.
Fabaa ei voiteta pelkästään suunnittelupöydättä, tätä peliä pitää hiukan osata pelatakkin ja huono armeija voi voittaa hyvän. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin samat lähtökohdat jotka peli tarjoa listan tekemiseen, kaikki voivat valita samoista armeijakirjoista omansa. Jokaisessa kirjassa löytyy käytännössä dispelscroll ja jotain loharia vastaan, olis se sitten tykki tai rank-and-file yksikkö.
Jos tasasten armeijoiden kamppailut ovat kivoja, tehkää kaikki hyvät armeijat ja sitten painitaan ja katsotaan kuka on oikeasti parempi. Tämähän kuuluu turnauksen henkeen, katsoa kuka on kuka...
Minun on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää tätä "paskat listat jotta peli olisi hauskaa"-mentaliteettia... toivottavasti Dolmot saa sen rautalangalla selitettyä minulle. En näe siihen vain mitään syytä tai tarvetta (paskoihin listoihin siis, rautalangan pitäisi olla jo esillä). Fabassa, toisin kuin 40kilosessa, armeijakirjat tarjoavat näin yleistäen aseet kaikkea vastaan, on vain pelaajasta kiinni jos niitä ei käytä
(nyt ei siis kyse ole mistään sinun tietystä listastasi, tämäkin pitää mainita erikseen koska muuten tulisi taas mitä ihmeempää kommenttia joiltain)
Mikään ei estä ketään tekemästä hyvää listaa ja tasapainoinen lista palkitaan juuri sillä, että sillä pesee ne summonit, velhot ja loharit.
Fabaa ei voiteta pelkästään suunnittelupöydättä, tätä peliä pitää hiukan osata pelatakkin ja huono armeija voi voittaa hyvän. Kaikilla ihmisillä on kuitenkin samat lähtökohdat jotka peli tarjoa listan tekemiseen, kaikki voivat valita samoista armeijakirjoista omansa. Jokaisessa kirjassa löytyy käytännössä dispelscroll ja jotain loharia vastaan, olis se sitten tykki tai rank-and-file yksikkö.
Jos tasasten armeijoiden kamppailut ovat kivoja, tehkää kaikki hyvät armeijat ja sitten painitaan ja katsotaan kuka on oikeasti parempi. Tämähän kuuluu turnauksen henkeen, katsoa kuka on kuka...
Minun on yksinkertaisesti mahdoton ymmärtää tätä "paskat listat jotta peli olisi hauskaa"-mentaliteettia... toivottavasti Dolmot saa sen rautalangalla selitettyä minulle. En näe siihen vain mitään syytä tai tarvetta (paskoihin listoihin siis, rautalangan pitäisi olla jo esillä). Fabassa, toisin kuin 40kilosessa, armeijakirjat tarjoavat näin yleistäen aseet kaikkea vastaan, on vain pelaajasta kiinni jos niitä ei käytä
Nyt murtu lapsen usko, siis pelitaitokin ratkaisee. Damn, juuri kuin sain listan räätälöityä sinne summonhorden suuntaan, niin kerrotaan, että pitää osata pelata? Miksei tästä varoiteta sääntökirjassa? Juustoarmeijani menee nyt hukkaan, koska en sillä pysty voittamaan olemattomien pelitaitojen takia, mutta onko häviävä juustoarmeija enään juustoarmeija? Jos juustoarmeija häviää metsässä ja kukaan ei ole näkemässä, niin häviääkö se oikeasti?MakeH kirjoitti:Fabaa ei voiteta pelkästään suunnittelupöydättä, tätä peliä pitää hiukan osata pelatakkin ja huono armeija voi voittaa hyvän.
Täysin irrelevanttia höpinää asian vierestä ilman sen kummempaa sanottavaa. Lapset älkää ottako tästä mallia.
:-)Iceman kirjoitti:Nyt murtu lapsen usko, siis pelitaitokin ratkaisee. Damn, juuri kuin sain listan räätälöityä sinne summonhorden suuntaan, niin kerrotaan, että pitää osata pelata? Miksei tästä varoiteta sääntökirjassa? Juustoarmeijani menee nyt hukkaan, koska en sillä pysty voittamaan olemattomien pelitaitojen takia, mutta onko häviävä juustoarmeija enään juustoarmeija? Jos juustoarmeija häviää metsässä ja kukaan ei ole näkemässä, niin häviääkö se oikeasti?MakeH kirjoitti:Fabaa ei voiteta pelkästään suunnittelupöydättä, tätä peliä pitää hiukan osata pelatakkin ja huono armeija voi voittaa hyvän.
Täysin irrelevanttia höpinää asian vierestä ilman sen kummempaa sanottavaa. Lapset älkää ottako tästä mallia.
