Loistava tarina taas, Dalis, mutta sen olen jo sanonutkin aiemmin. On tämä tylyintä tuotantoasi tähän mennessä. Samat vaikutteet äijämetalliisi sitten...
Vaikka eipä tällä ylistyksellä ja menestyksellä ole mitään väliä kun kaikki päättyy tyhjyyteen, vai mitä?
Kieltämättä oikein hyvä tarina, jotenkin vain piti lukea loppuun vaikka olen lopullisen vannoutunut 40k-tyyppi.
Mutta jotenkin se tyhjyys-tyhjyys-tyhjyys jäi vähän toistamaan itseään (ja jotkin kuvaukset yleensä), ja lopulta koko stoori tuntui "yhdentekevältä" itsekin.
Mutta se ei ole niin painava asia, sillä kuten totesin, erinomainen tarina kaikesta huolimatta!
Ghosty kirjoitti:Kieltämättä oikein hyvä tarina, jotenkin vain piti lukea loppuun vaikka olen lopullisen vannoutunut 40k-tyyppi.
Mutta jotenkin se tyhjyys-tyhjyys-tyhjyys jäi vähän toistamaan itseään (ja jotkin kuvaukset yleensä), ja lopulta koko stoori tuntui "yhdentekevältä" itsekin.
Mutta se ei ole niin painava asia, sillä kuten totesin, erinomainen tarina kaikesta huolimatta!
EdIT: Filosofinen suorastaan.
Yhdentekevyys oli jollain tapaa tarkoitus ja jollain tavalla ei. Mutta mukavaa että tämä iskee vähän kaikenlaisiin ihmisiin, sellaisiinkin jotka eivät fabasta tai edes koko warhammerista paljoa tiedä.
"Kasvatitte vihaani ja melkein tuhositte minut.
Mutta vahi teki minusta voimakkaamman!"
Joo. Päätinpäs palata Sotuun lukemaan yhden novellin ja nappasin tämän ensimmäisenä. En joutunut pettymään.
Heti alussa minut napapsi mukaansa se tunne mikä on vain parhaissa lukemissani teksteissä ollut - 'vanhat ja sairaat ansaitsevat kuolla' oli se viimeinen tikki. En voinut irrottautua tekstisi ääreltä.
Siis voi saamari mitä juttua. Kuvailusi toimi hienosti, etenkin jumalten valtakuntien kuvailut - niissä oli asennetta! Kuten koko tekstissäsi. Toimi aivan halvatun hyin. Hmm, mitäs muuta voisi sanoa. Tässä oli pari sanavalintaa, jotka olisivat voineet vaatia parannusta, mutta siihen se taisikin jäädä.
Huhhuh. Propsit sinulle poika.
EDIT: Drow Warrior - eiköhän ne muutkin maailmat siihen tyhjyyteen sulaudu. ^^ (siis tämän tarinan mukaan)
Seurataksesi polkua;
katso mestariin,
seuraa mestaria,
kulje mestarin rinnalla,
näe mestarin läpi,
ole mestari.
Nerokasta.
Selvästi yksi parhaista tarinoista mitä olen sotussa lukenut, siitä nyt ei ole epäilystäkään. Lukemisen aloittaessa tuntui että tarina alkoi vähän... kesken, mutta nyt kun ajattelen niin alku oli oikeastaan varsin toimiva.
Mestarillista kuvailua tosiaan, erityisesti juuri noiden kaaosjumalten maailmojen kohdalla.
So shut your face and take a seat, 'cause after all you're just talking meat.
Ei hel*etti, parasta mitä oon vähään aikaan missään lukenut! Aivan käsittämättömän nerokas ja filosofinen kertomus. Tästä tykkään. Oliko sulla Dalamar noita muita lyhyitä kertomuksia, tässä töiden ohessa kun olis aikaa lukea?
izeColt kirjoitti:Ei hel*etti, parasta mitä oon vähään aikaan missään lukenut! Aivan käsittämättömän nerokas ja filosofinen kertomus. Tästä tykkään. Oliko sulla Dalamar noita muita lyhyitä kertomuksia, tässä töiden ohessa kun olis aikaa lukea?
Ei käynyt mielessä, että liki vuoden vanhaa ketjua ei kannata herättää kuolleista jos ei ole mitään konkreettista lisättävää? Viestisi olisi ajanut asiansa YV:näkin.