"Epäkelpo lomake" tyyliset virheet kirjautumisessa pitäisi olla nyt historiaa. T. ylläpito

Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (4.9 Part 2 & 5.9 Part 3!

Onko kynä (tai näppäimistö) miekkaa mahtavampi? Tule ja todista, että näin on - muuten emme usko.
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (4.9 Part 2 & 5.9 Part 3!

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Jaaha, terve, kaikki. Innostuin tuossa muutama päivä sitten suunnittelemaan "fluffia" armeijalleni: KIROTTU JA KADOTETTU VIEMÄRIN VÄKI 1500pst
Täytyy myöntää, etten ole ikinä lukenut tältä palstalta yhtään tarinaa, saati sitten kirjoittanut omaa. Tarinan alun tukipilarina on käytetty Codexia: Armageddon, jota tosiaan käytän vain tukipilarina. Moni asia saattaa siis poiketa siinä olleesta tekstistä, mutta tykkäsin niin lukemastani, että kirjoitinpa teidän luettavaksi tarinan Kirotusta ja Kadotetusta viemärin Väestä. Älkää sitten kysykö, mistä sain tuon nimen luutnantille! Tämä on vasta alku ja kirjoitan tarinan loppuun kunhan jaksan. Se ei ole kovin pitkä(en mää ole mikään Ruuneberi! :D), mutta siinä se seisoo:

uusi versio osasta I on alhaalla!
Viimeksi muokannut togottaja, Ti 04.09.2007 22:05. Yhteensä muokattu 7 kertaa.
Avatar
Drakken
Viestit: 513
Liittynyt: Pe 01.04.2005 16:49
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja Drakken »

Tarina oli kyllä äärimmäisen epäselvä ja ensimmäistä kertaa elämässäni jäin kaipaamaan suomennoksia. Mm. "Emperorin viha", "crusaadi" ei vain kuulosta vakuuttavalta. Hieman myös hajotti kun kuvittelin Nurglelutin hihittelemässä.

Oikeinkirjoituksenkin olisit voinut tarkistaa kertaalleen ennen postausta myös.

Lopetus oli myös hieman erikoinen?

Seuraavalla kerralla kun nuo ovat hanskassa, voi kommentoida jo sisältöäkin. ;)

-Drakken
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Drakken kirjoitti:Tarina oli kyllä äärimmäisen epäselvä ja ensimmäistä kertaa elämässäni jäin kaipaamaan suomennoksia. Mm. "Emperorin viha", "crusaadi" ei vain kuulosta vakuuttavalta. Hieman myös hajotti kun kuvittelin Nurglelutin hihittelemässä.

Oikeinkirjoituksenkin olisit voinut tarkistaa kertaalleen ennen postausta myös.

Lopetus oli myös hieman erikoinen?

Seuraavalla kerralla kun nuo ovat hanskassa, voi kommentoida jo sisältöäkin. ;)

-Drakken
Aha, kiitti! Nuo suomennokset oli kieltämättä huonoja. yritin kyllä mutten keksinyt yhtään tyydyttävää suomennosta, joten yritin mahdollisimman hyvin saada ne kuullostamaan osalta tekstiä.
Mutta
-lopetus erikoinen?
Yritin lähinnä lopettaa kuten jossain moniosaisessa sarjakuvassa tai elokuvassa; tiukkaan paikkaan :)

-Kirjoitus virheet
Täh? en löydä kyllä yhtään

-epäselvä tarina?
Hmm.. No joo, kyllähän se itseasiassa on aika pirun omituinen ja epäselvästi kerrottu tarina, kun nyt yrittää lukea sivullisin silmin..
Avatar
Henkinen Johtaja
Viestit: 958
Liittynyt: La 09.09.2006 11:50
Paikkakunta: Arvaa missä

Viesti Kirjoittaja Henkinen Johtaja »

Perus suomennukset olisi kuitenkin voinut pistää
tyyliin crusaadista ristiretki ja jos ei mitään muuta niin edes Emperori olisi voinut kääntää Keisariksi
Tuosta...
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Henkinen Johtaja kirjoitti:Perus suomennukset olisi kuitenkin voinut pistää
tyyliin crusaadista ristiretki ja jos ei mitään muuta niin edes Emperori olisi voinut kääntää Keisariksi
Viimeksi muokannut togottaja, Pe 25.12.2009 02:01. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Hollo
Sotavasaran WHFB-tarinamestari
Viestit: 1154
Liittynyt: Su 29.09.2002 23:39
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Hollo »

togottaja kirjoitti:
Henkinen Johtaja kirjoitti:Perus suomennukset olisi kuitenkin voinut pistää
tyyliin crusaadista ristiretki ja jos ei mitään muuta niin edes Emperori olisi voinut kääntää Keisariksi
joo'o, kiitos taiturimaisista suomennoksista.
Jos olisin noita itse ehtinyt tarjota, olisin kiittänyt sanoistasi.

Tosiaankin aika hektinen ja sekava tarina, kun lähestulkoon peräkkäiset lauseet heittelivät kertomusta eri suuntiin aina vähän väliä. Kappalejakojen miettiminen auttaa moiseen pomppimiseen aika kivasti, ja jos aiot tehdä tästä pidempääkin turinaa, myös juonenkehitys kannattaa jotenkuten saada toimimaan.

Juh, oli siellä niitä pilkku- ja yhdyssanavirheitä aikalailla, usko pois. Yhdyssanat tosin olivat aika hyvin hallussa verrattuna pilkkuihin.

Myöskin on suositeltavaa tunnelman pitämiseksi, että kirjoitettaessa suomeksi myöskin kirjoitetaan suomeksi, eikä tungeta sinne väliin noita englanninkielisiä sanoja ym. härpäkkeitä. Ja jos tarvitset esimerkiksi suomennoksia sanoille "Emperor" ja "Crusade", sanakirja antanee noille aika hyvät vastineet, joita voit sitten halutessasi väännellä asiaan sopivammiksi, jos tarvitsee. Myöskin Plague claw -aluksen olisi miusta oikein mainiosti voinut suomentaa vaikka Ruttokoura-alukseksi tai Ruttokynneksi. Mielikuvitusta vain peliin.

Kaaos-sana vaihtui välillä kaamokseksi, Emperor kirjoitettiin välillä pienellä. Tämän tyylisiä kirjoitusvirheitä löytyi myöskin melko paljon, ja ne on aika helppo kitkeä pois, kun pitää mielessään, mitä oikeastaan haluaa tietyillä sanoilla ilmaista.

Dialogin kanssa kannattaa myös harjoitella leikkimistä. Itse joskus örisen itsekseni noita dialogipätkiä kirjoittaessani niitä, ja sillä tavalla ainakin mie saan niistä tietynlaisen kuvan päähäni, miltä ne kuulostavat. Dialogilla kuitenkin saadaan kerrottua niin paljon henkilöiden persoonasta ym. samastumisen kannalta keskeisistä asioista, jotka tekevät henkilöistä pidettäviä ja välitettäviä. Tässä tarinassa dialogi oli lähinnä koomista ja hieman etäännyttävää.

Enemmän panostusta tapahtumien kuvailuun, henkilöiden syventämiseen ym. asioihin.
Monolith
Viestit: 592
Liittynyt: Su 05.03.2006 21:25

Viesti Kirjoittaja Monolith »

Vähän hyvä :) . Tossa oli pieni ripaus suomalaisuutta "perkele!"
Chicken and corn!
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Terve! Ennen kuin julkaisen kakkososan, laitoin vähän pitemmän version ykkösosasta. Eli versio 1.1
Tämä kertoo päähenkilöstä paljon enemmän ja yrittää vähän tutustuttaa lukijaa Kerkelichiin. Käytin myös tarjoamianne suomennoksia! :D Pituus kasvaa ja tarinasta tulee vielä vähän epäselvempi:




Ennen Abaddonin kolmattatoista Ristiretkeä monet imperiaalisen laivaston miehistön jäsenet valtasi tuntematon tauti. Se verotti rankasti laivastoa ja osa laivoista jäi jopa kellumaan avaruuteen, kun miehistö kuoli tautiin. Niihin aikoihin ilmestyi outoja demonisia ilmestyksiä Cadiaa ympäröivillä sektoreilla, joita laivasto jahtasi vähine miehistöineen.

Space Marinet kohtasivat tautisia painajaisia, jotka lopulta pääsivät puolustuksien ohi monilla Cadia- ja Agripinasektoreita ympäröivissä maailmoissa. Ne alkoivat levittää ruttoaan asukkaisiin. Monet uskoivat, että Keisarin viha on langennut heidän ylleen, ja perustettiin imperiumin vastaisia kultteja, jotka hyökkäsivät julkisille paikoille ja aiheuttivat järjestyksen valvojille paljon vaivaa.

Eräs laivasto metsästi kaaoksen vesseliä nimeltään ”Ruttokoura”, mutta joutui väijytykseen. Väijytystä johti itse Typhus, Nurgle-jumalan suosikki lippulaivastaan nimeltä Terminus Est. Imperiaalinen laivasto ei pärjännyt, mutta pääsi pakoon. Näinä kuukausina rutto levisi leviämistään ja ruumiskasa kasvoi.
Eräänä kauniina päivänä massahautoihin haudatut ruton uhrit alkoivat nousta haudastaan ja aiheuttaa paniikkia ja suurta huolta Cadian komentajille.
Seuraavina kuukausina Keisarin vihaa julistavat kultit ja zombiet riehuivat planeetoilla. Myöhemmin isoja joukkoja imperiumin sotilaita kääntyi kaaoksen puolelle. Kun näissä maailmoissa vallitsi täysi kaaos, saapui Typhuksen sotalaivasto keräämään satoaan....


Typhuksen armeijan eräs rivisotilas, nimeltään Kerkelich istui erään pienen risteilijän kanttiinissa kavereidensa kanssa odottaen kahvi- ja pulla tarjoilua. Alus oli osa Typhuksen sotalaivastoa, joka odotti väijyksissä Frenerax-pölypilven suojassa imperiaalista laivastoa joka jahtasi erästä demonia. Heillä oli lastinaan tuhat homeista ruumista, jotka oli herätetty henkiin Typhuksen taikojen avulla muutamia päivä sitten.

Kerkelich oli värvätty Typhuksen armeijaan hyvin, hyvin kaukaa eikä hän enää muista mitään kotimaailmastaan. Hän oli ollut muutamissa maataisteluissa ja selvinnyt niistä voitokkaasti. Hän oli taitava sotilas ja synnynnäinen johtaja ja tiesi sen. Hän on vain tavallinen rivisotilas, mutta varma siitä, että tulisi vielä jonain kauniina päivänä komentamaan omaa armeijaa ja johtaisi urheat sotilaansa taisteluun. Taisteluissa hän itse juoksisi joukon kärjessä pilkkomaan lojaaleja saastoja.

”hihii! Kohta esitys alkaa!!”, hykerteli Kerkelich. ”Joo, eivät parat aavista, mikä heitä odottaa”, rähisi Tommi, eräs samassa pöydässä istuva Kerkelichen kaveri. Muutkin olivat innoissaan. Kerkelich sai viestin, että aluksen komentajalla on hänelle asiaa. Hän nousi pikimmiten pöydästä ja löntysti tiehensä. Mennessään hän huomasi, että Mörk, siivooja, oli taas jättänyt lattian moppaamisen puolitiehen. Mörkin olinpaikkaa ei ollut vaikea arvata ja Kerkelich päätti kipaista tervehtimään vanhaa kaveria.

Ja siellähän se nukkui, omassa riippumatossaan. Kerkelich ei ollut edes oikein varma, mitä rotua Mörk edusti. Se oli pieni, juuri ja juuri hänen polvensa korkuinen. Sen iho oli vihreähkö ja täynnä paiseita ja sen puhe kuulosti säälittävältä vikinältä. Se oli palvellut aluksella sen alkuajoista lähtien. Se kuuli hänen tulonsa ja oli varuillaan, mutta huomattuaan tulijan Kerkelichiksi, se ilostui:
”Terveppä terve, vanha kamu! Ei ollakkaan tavattu vähään aikaan. Mitäs konehuoneeseen kuuluu? Kuulin, että on iso taistelu tulossa pian!”
”Ihan hyvää, hyvää vain. Älä sinä vaivaa päätäsi sillä taistelulla, vihollinen ei edes tiedä, mikä siihen iski, kun tykkimme alkavat laulaa!”
”Vai niin. Sehän on hauskaa, hehheh. Onkos sinulla nälkä? Puuroa jäi vielä vähän kattilan pohjalle päivällisen jälkeen.”, se selitti, ja osoitti keittiötänsä kohti.
”En ehdi syödä, minulla on kiire komentajan puheille”
Hän vilkaisi keittiön suuntaan, ja hän tiesi, ettei hän olisi halunnut koskea Mörkin ”puuroihin” edes pitkällä tikulla.
”Ohoh, herra isopomon paikkeille menossa? Varo, mitä päästät suustasi sen seurassa, tai voit tietämättäsi päätyä mopin varteen niin kuin minä”
”Varon, varon. Mites sinulla on hurissut täällä pannuhuoneessa?”
”Mitäs luulisit? Samaa tylsää, mitä aina. Pyörin lattioilla potkittavana ja siivoilen. Komentaja on viimeaikoina ollut erityisen kärttyinen siitä, että olen muka siivonnut huolimattomasti. Kattia kanssa! Vielä minä näytän sille vanhalle ketkulle. Saatpa nähdä, että vielä jonain päivänä se olen minä, kuka johtaa tätä alusta. Ei, kun itseasiassa koko laivastoa, niin juuri! Ja komentaja saa kiillottaa kenkiäni!”
”Varmasti. Mutta en kerkeä rupatella enempää. Morjens, nähdään taas!”, hän sanoi ja jatkoi komentosiltaa kohti.

Komentaja seisoi komentosillalla katsellen, hän näytti jännittyneeltä.
”Herra Komentaja!”, Kerkelich ilmoittautui.
”Aaa! Kerkelich, sinut minä juuri halusin tavata. Minulla on sinulle uutisia.”
Hän tuli lähemmäksi Kerkelicheniä ja madalsi ääntään.
”Typhus aikoo lähettää maajoukkoja muutamiin Cadian- Ja Agripinasektorin läheisiin maailmoihin pitämään järjetystä yllä. Tarvitsemme luotettavaa väkeä, ja olet juuri passeli lähtemään. Jos sinulla ei ole mitään sitä vastaan, ylennän sinut täten kersantiksi.”
”Kiitoksia, herra!”
”Nyt jos suot anteeksi, vihollislaivasto tulee pian. On vähän kiire.”
Pian, ennemmin kuin kukaan oli arvannut, suuri laiva ilmestyi pölypilven takaa ja sen perässä tuli monta pientä. Imperiaalinen laivasto oli saapunut. Se oli yllättävän suuri ja Kerkelich tajusi, ettei voitto ollutkaan niin selvä. Aluksessa alkoi iso mekkala ja kaikki menivät asemiin. mitään empimättä kuului komentajan käsky:”Tulta!!!” Räiskintä alkoi ja toivuttuaan yllätyksestä imperiumin pojat vastasivat tuleen.
”Taisivat kokea pienen yllätyksen!”
Komentaja on aina yhtä innoissaan kun pääsee murskaamaan lojaaleja saastoja. Avaruuden läpi lenteli ties minkä sorttisia ammuksia, mutta lojalistit jäivät armotta alakynteen suuren alivoimansa takia. Lisäksi lojaaleissa aluksissa haisi, kun moni miehistön jäsen oli mädäntynyt pystyyn. Toisaalta niin haisi kaamoksen palvojien aluksessakin, mutta se ei haitannut ketään, siihen olivat Nurglen palvojat tottuneet.

Imperiumin alukset alkoivat jo vetäytyä, mutta ne vain uudelleen ryhmittyivät ja hyökkäsivät uudelleen. Pian tapahtui jotain odottamatonta: alukseen osui jokin ja se tärähti niin, että kaikki kaikki lensivät rähmälleen, mutta kersantti Kerkelich oli sitkeää tekoa ja nousi äkkiä ylös. Ylhäältä kometo sillalta komentaja rähisi: ”Perkele! Että pitikin sattua, vaikka olimme voitolla!.. jaaha, näyttää siltä, että aluksen peräpää räjähti kokonaan pois.. Katsos, siinähän se kelluu edessämme. No, ehkä se antaa meille vähäksi aikaa suojaa, että kerkeän häipymään täältä.” Alus tosiaan liikehti oudosti ja Luutnantti tiesi mitä piti tehdä...........


kiitoksia Huusille ynnä muille rakentavista kommenteista! Yritin soveltaa neuvojanne edes vähän kirjoittaessani tätä ja seuraavaa osaa. Kirjoitus virheitä saattaa kyllä edelleenkin löytyä..
Viimeksi muokannut togottaja, Ma 14.05.2007 20:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Yhyyyy eiks kukaan haluu lukee tota vai eksiinä oo mitään kommnetoitavaa?? No koht tulee kakkososa ni luulis herättävän mielenkiintoa.
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (UUSI TARINA 14.5)

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Tiamat kirjoitti:Tämä on varmaan jotain hyvin vääristynyttä parodiaa? Nuglen laivastossa syödään puuroa, siellä on jantteri nimeltä Tommi...? Eihän tätä voi ottaa kukaan vakavasti? Tulee oikeasti mieleen lastenpiirretyt ja aku ankat kun näitä lueskelee, no offense. Sitten toiseksi, tarinassa eriarvoiset sotilaat puhuvat kuin olisivat keskenään jossain kaljalla. Kato vaikka jotain sotaelokuvia, kuten Full Metal Jacket, Platoon tai Starship Troopers niin saat ideaa. Jos joskus jaksat intissä käydä niin sitten selkenee kunnolla puhuttelu.
Muutoin oli noi virheet hyvin korjattu, avaruustaistelut on aina kivoja.
Sori, noita nimiähän voi korjailla sitten, kun keksii jotain parempaa, mutta kun ei keksi! Miksei laivastossa syötäisi puuroa?? Luulisi että sitähän siellä nimenomaan syödään! Eihän Mörk ole mikään sotilas vaan siivooja ja se on Kerkelichin kaveri! Ja olen muuten nähyt nuo kaikki elokuvat. :D
Tarina voi muistuttaa vähän aku ankkaa, koska luen sitä aika paljon, mutta en tajua, miksei tarinaa voisi ottaa vakavasti? Pitäisikö olla synkempi tai jotain? Uudet, Nurglemaiset nimet? Armeijamainen puhuttelu? Muuta? Yritän tehdä seuraavasta osasta vakavamman jne.

Ihan kiva kun jaksoit kommenttaa! Ehkä ihmiset ei jaksa kommentoida kun tää ei ole vakavasti otettava tarina?
Avatar
Hartman
Viestit: 806
Liittynyt: Su 18.03.2007 18:57
Paikkakunta: Riihimäki/Oulu

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (UUSI TARINA 14.5)

Viesti Kirjoittaja Hartman »

Lojalisti-saasta voisi kuullostaa paremmalta kuin lojaali saasta.
Aika parodinen ote koko jutussa ;D
Oisko Mörk kenties grotti?
Nimiin pientä viilausta.
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (UUSI TARINA 14.5)

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Sgt. Hartman kirjoitti:Lojalisti-saasta voisi kuullostaa paremmalta kuin lojaali saasta.
Aika parodinen ote koko jutussa ;D
Oisko Mörk kenties grotti?
Nimiin pientä viilausta.
Vois olla.
En tiedä mitä tuo tarkoittaa
Pikemminkin nurglini.
Tulossa.
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (UUSI TARINA 14.5)

Viesti Kirjoittaja togottaja »

No nytpä tulee jatkoa KADOTETUN JA KIROTUN VIEMÄRIN VÄEN-tarinaan. Osa kaksi olisi voinut olla pitempi, mutta päätin katkaista tästä kohtaa ja päivittää.
Pitemmittä puheitta:

Part II


”Kauhun Silmä” on demonien ja ties minkä painajaisten kotipaikka. Siellä asuvat jumalat, joita palvovat pahat ihmiset ja muut otukset. He omistavat elämänsä jumalien palvelemiselle.

Joskus jumalat ovat suopeita, joskus vihaisia. Koskaan ei tiedä, mitä hullua ne seuraavaksi antavat tehtäväksesi. Jumalia palvotaan ja totellaan tai muuten voi kohdata kauhean tuskaisen kuoleman. Voi myös käydä niin, että koet sen muuten vain. Toivo, etteivät ne valitse sinua seuraavaksi leikkikalukseen!

”Kauhun Silmässä” on monia hyvin erilaisia maailmoja. Jotkut ovat täynnä kuolemaa, jotkut voivat olla hyvinkin eläväisiä. Aika juoksee joskus takaperin, joskus etuperin. Niistä kaiken laisia olioita: suuria johtajia ja sotasankareita, jumalten suosikkeja ja valittuja. Löytyy myös maan matosia, nimettömiä, joista kukaan ei tiedä tai ole ikinä kuullut; niitä vähäosaisia, jotka elävät vain palvellakseen suurempiaan.

Siellä asustavat myös ”Kaaosmariinit”, jotka karkotettiin sinne kauan sitten hävittyään suuressa taistelussa. He suunnittelevat alati kostoa karkottajilleen. Se on aina heillä mielessä, eivätkä he saa tyydytystä, ennen kuin saavat kostaa.

”Silmän” reunalla sijaitsee eräs hyvin pieni planeetta, joka on niin syrjässä, että kukaan ei ole käynyt siellä sitten ammoisten aikojen. Se on harvaan asutettu. Siellä asustaa muutama hajanainen ihmisistä koostuva heimo, jotka taistelevat toisiaan vastaan silloin tällöin. He puhuvat samaa kieltä, kuin puhuivat tullessaan, ”Loiston” aikoina. Silloin oli avaruusristeilijöitä, suuria sotureita ja mahtavia tietäjiä.

Mutta ei enää. Eräänä päivänä jumalat päättivät päättää Loiston päivät ja tuhota kaiken. Silloin hävisivät risteilijät, soturit ja tietäjät. Suuret kaupungit ja linnat vajosivat maan tasalle ja muuttuivat tuhkaksi. Silloiset vuoret, metsät, joet ja kukkaisniityt paloivat poroksi, ja jumalat nauroivat hävitykselle ja kauhistukselle.

Tänä päivänä planeetan lounnonvarat ovat loppumispisteessä ja heimot taistelevat raivokkaasti niiden vuoksi. Ne vaeltavat, kunnes löytävät jonkin sopivan paikan, missä viettää muutamat seuraavat vuosikymmenet. Sitten kun paikka ei enää kelpaa asumiseen, heimo lähtee etsimään uutta paikkaa.

Kuten muutkin Silmän asukkaat, nämäkin ovat tulleet tutuiksi jumalien kanssa. Jotkut heimot palvovat vain yhtä tiettyä jumalaa, jotkut, useimmat, ovat päättäneet palvoa vähän kaikkia ja olla suututtamatta muita jumalia. Täälläkin jumalilla on suosikkeja, mutta myös niitä vähä osaisempia. Oikeastaan kaikki jumalat haluaisivat hallita planeettaa, mutta joidenkin jumalien tahto on täällä heikompi kuin toisten.

Tällä hetkellä planeetta on erilaisten tautien armoilla. Planeetan ilmakehää kiertää saastepilvi, jonka ilmaa on vaarallista hengittää. Asukkaat ovat huomanneet sen ja pakenevat aina, kun näkevät suuren vihreän pilven lähestyvän. Kukaan ei tiedä mistä se tuli, mutta siellä se on. Joskus pilven uhrit jäävät eloon, mutta eivät ole samanlaisia, kuin ennen...



”Onneksi ehdimme pakokapseliin, ennen kuin alus tuhoutui lopullisesti”, huohotti Kerkelich, vasta ylennetty kersantti. Hän oli ärtynyt ja toivoi, että olisi takaisin aluksella. Ties mihin paikkaan kapseli heitä kuljetti.. Oikeastaan oli suhteellisen turha toivoa muuta kuin kuolemaa. Näin pieni alus murskautuisi ensimmäiseen asteroidiin tai Warp-myrskyyn.

”Meidän porukka voitti. Kävipä huono säkä. Mihinhän me joudutaan? Toivottavasti päästään pian takaisin laivalle”, puhui Jaakko hieman metallisella äänellään. Hänellä on hengityslaite aina päällä, koska sitä ei voi riisua. Oikeastaan hänen koko alaleukansa oli revitty irti, taistellessaan jotain hurjaa otusta vastaan. Myös hänen molemmat jalkansa oli poikki, mutta jostain syystä ne toimivat. Hän oli tästä nelikosta ehkäpä älykkäin, eikä hän turhaa rähissyt, mutta taistelussa hän oli hurja. Nyt hän tuijotti ulos ikkunasta ikuista pimeyttä ja mietti, mitä tuleman piti.

”Turha odottaa, että meitä kaivattaisiin ennään laivastossa. Typhuksella ja muilla johtajilla on muutakin ajateltavaa. Sitä paitsi heillä on tuhansia zombeja. Huhujen mukaan niitä on niin paljon, että niiden avulla he voittavat sodan ja valloittavat Cadian. Kaikki muu on turhaa. Meitä ei enään tarvita! Mutta ei se minua kiinnosta! En ikinä pitänyt koko laivastosta, pahaa ruokaa ja ainaista istumista ja odottamista! Päätin jäädä ainoastaan siksi, että taistelemaan pääsi aika usien!”, sanoi Esko vihaisena. Hänen äänensä oli kauhistuttavaa; kuin jotakuta olisi kidutettu. Hän oli monien hurjien sotien veteraani ja varmasti kokenut kovia. Hänellä oli vähän limaa kurkussa, mutta muuten kiva kaveri, ainakin niille ketä hän ei varmasti voinut nitistää suurella voimakourallaan tai ketä hän kunnioitti. Luonteeltaan hän oli hermoraunio ja mielipuoli, joka pitää vihollisten(ja vähän muidenkin) teurastamisesta ja verestä. Hän oli levoton ja tällä hetkellä ravasi ympyrää päästellen outoja ääniä ja mutinoita. Kerkelich oli ollut monissa taiteluissa Eskon kanssa.

Tommi oli riisunut kypäränsä ja tuijotti töllistelevillä silmillään kaikkia läsnäolijoita. Oli vaikea sanoa, mitä hän ajatteli, koska hänen kasvonsa olivat niin oudon muotoiset. Kuin joku olisi yrittänyt leipoa hänen kasvoistaan pullaa. Sen hän sai kokea, kun mariinit saivat hänet kiinni johtamasta iskujoukkoa tärkeään tukikohtaan. Häntä kidutettiin. Päässään oli pari hassua karvaa, mutta muuten kalju, kuten monet armeijassa. Myös hän oli veteraani ja taitava taistelija. Hänet laitettiin yleensä johtamaan vaikeita tehtäviä johtajamaisen päättäväisyytensä ja kylmähermoisuutensa tähden. Selässään piti matkamuistoja erilaisilta reissuilta; vihollisten päitä kiinnitettynä piikkeihin.

On vaikeaa sanoa, kuinka kauan he matkasivat ja mihin suuntaan. Aika tuntui pysähtyneen. Kaikki olivat hiljaa ja miettivät, mitä tuleman piti. Kapselissa oli pienet ikkunat, mutta niistä näkyi vain loputon avaruus. Jaakko tähyili niistä vaiteliaana. Yhtäkkiä hän pomppasi pystyyn. ”Katsokaa! Tuo planeetta lähenee meitä! Se vetää meitä puoleensa.” He tosiaan lähenivät yltyvää vauhtia tuota pientä, syrjäisen näköistä planeettaa. Sen pinnasta ei osannut sanoa paljoa, koska suuri pilvikerros peitti näkyvyyden. Vihreän kellertävä pilvi näytti myrkylliseltä, mutta eipä heillä valinnankaan varaa ollut.

Kapseli alkoi täristä ja poukkoilla oudosti, se kuumeni hiukan, se varmaan tarkoitti sitä, että oli ilmaa. Tommi huomasi, että he liisivät suoraan kohti erästä vuorta, joka vaikutti olevan korkea. Hän vain karjui ”Aaarghh! Me kuolemme!!” Jostain syystä Esko alkoi nauraa mielipuolisesti. Kapseli sukelsi vihreään pilveen. Vaikkeivät he siitä välittäneet niin kiperässä tilanteessa, he kaikki haistoivat kitkerän hajun, joka tuli pilvestä. Se poltti sieraimia ja kun siitä otti aimo henkäyksen, tunsi, kuinka se vaikutti koko kehoon tehden olon äärimmäisen epämukavaksi ja heikoksi.

He putosivat ja putosivat, kunnes JYSK!!-PÄRTSRR! Kapseli hajosi ja iskeytyi isoon kiveen. Sen vauhti oli sen verran hidastunut liukuessaan kalliota pitkin, että Kerkelich sai vain kunnon iskun ja pyörtyi kapseliromun viereen. Kolmikko Tommi, Esko ja Jaakko olivat olleet toisella puolella kapselia eivätkä pitäneet tarpeeksi lujaa kiinni: he kierivät pitkän matkan alas vuoren rinnettä ja lopulta putosivat pieneen jokeen.

Onneksi he olivat kovia avaruusmariineita ja Kuolon Kaartilaisia, jotka tunnetaan sitkeydestään. Ilma, jota he hengittivät oli kuitenkin tehnyt heidät äärimmäisen heikoiksi. Viimeisillä voimillaan he kahlasivat (onneksi) matalikosta rantaan ja jäivät siihen makaamaan.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tommi heräsi äärimmäisen tuskalliseen pääkipuun. Pääkipu oli kauheinta, mitä voi kuvitella, mutta muuten hän tunsi itsensä voimistuneeksi ja jostain syystä hieman suuremmaksi kuin ennen. Hän ei oikein nähnyt, vaikkei paljon nähtävää ollutkaan: Loputon erämaa, jossa vain vähän oudosti kieroutuneita kasveja ja.. ”Kräähh!!!”, köyristynyt mies pukeutuneena haisevaan taljaan tökkimässä häntä kepillä silmään!!!.....................................................


Nyt roimasti risuja ja ruusuja, kun olen niin kauhian pitkän tarinan kirjoittanut teille!
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (4.9 PART 2!!!)

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Tänään tuli vietettyä koko päivä himassa potemassa jokasyksyistä flunssaa ja kirjoituskärpänen puraisi perseeseen oikein kunnolla--> kirjoitin koko kolmos osan valmiiksi:

Part III


Nimettömän, nykyään saasteen peittämän planeetan eräällä korkealla vuorella tapahtuu kummia. Planeetan asukkaat eivät ole tiettävästi koskaan käyneet sen huipulla, mutta huhun mukaan siellä asustaa mahtava velho. Hän asuu yksin vuoren huipulla tehden outoja kokeitaan ja harjoitellen loitsujaan.

Joskus kenenkään tietämättä hän kiipeää alas korkeasta tornista, joka on vuoren huipulla ja käy hakemassa aineksia kokeisiinsa ja taikoihinsa. Sanotaan, että jos menee liian lähelle vuorta, velho tulee ja nappaa sinut ja muuttaa ties kuinka karmeaksi otukseksi. Siksi maan ihmiset välttävät vuorta ja heimot kiertävät sen kaukaa.

Ikävä kyllä vuori sijaitsee tärkeässä paikassa, lähellä järveä, joka on yksi planeetan viimeisiä puhtaan veden lähteistä. Aika ajoin niillä seuduin asustavien heimojen on pakko mennä hakemaan vettä pysyäkseen hengissä. Järven rannalla on usein taisteluita vedestä.

Kun heimot kulkevat järven ohi, aina silloin tällöin joku raukka katoaa ja kaikki tietävät Velhon olleen asialla. Kerrotaan jopa, että joskus velhon uhreja on palannut, muuttuneina kauheiksi hirviöiksi ja mutanteiksi...



”Jos ette kohta ala totella, kuolette kaikki! Revin sisuskalunne ulos ja syön ne!”
”Rauhoitu Esko, meidän ei kannata vielä tappaa heitä. Katsotaan ensin mihin joudumme ja selvitämme, mikä tämä paikka on ja miten täältä pääsee pois”, sanoi Jaakko.

”En tiedä miksi, mutta tämä ilma.. tai se ilma mitä hengitimme tullessamme on jotenkin muuttanut minua. Tunnen sen nyt, kun se hirveä pääkipu loppui. Tunnen itseni suureksi, mutta samalla heikoksi. Sain hirveitä kolhuja ja haavoja kieriessämme kalliota alas, mutta enää en tunne niitä. Vaikka haarniskani on naarmuilla ja osa päänahastani irtosi, oloni on oikeastaan aika hyvä.”, puhui Tommi mietteliäästi.
”Tiedän, happilaitteeni letkut katkesivat, mutta pystyn silti hengittämään. Nyt niistä vain valuu mätää.”, sanoi Jaakko.

Heitä kävelytettiin suuressa saattueessa kohti tuntematonta. Heidän ympärillään vilisi paljon ihmisen näköisiä otuksia, joskin aika likaisia ja ilkeän näköisiä. He olivat pitkiä ja pitivät yllään kaikenlaisia vaatteita. Jotkut olivat eläinten taljoja mutta jotkut, kovin rikkinäiset ja likaiset, olivat selvästi peräisin imperiaalisesta laivastosta. Se askarrutti tätä kolmikkoa, mutta eivät halunneet ruveta jututtamaan noin alkukantaisia ja ”sivistymättömiä” otuksia.

Heitä pidettiin selvästi hyvin tärkeinä, sillä heillä oli suuri saattue, arviolta 50 ihmistä. Suurin osa kantoi erilaisia teräaseita, kuten puukkoja, miekkoja ja keihäitä. Joillain, selvästi arvovaltaisemmilla henkilöillä oli pyssyt. Tuttuja aseita tälle kolmikolle. Ne olivat selvästi imperiumin käyttämiä pyssyjä, joskin vanhanaikaisia, mutta hyvin hoidettuja. Monet katselivat heitä tutkivasti ja selvästi miettivät kuumeisesti näiden vieraiden alkuperää. Kukaan ei halunnut turhaa alkaa kovistelemaan heitä, ties minkälaisia voimia heillä oli.

Heidät oli laitettu ”köysiin”, jotka oli ilmeisesti tehty jostain liaanista. Ne olivat niin heikot, että he olisivat pystyneet milloin vain katkaisemaan ne ja lähtemään karkuun. Mutta se ei kannattanut, sillä heillä ei ollut aavistustakaan, mikä tämä paikka oli tai oliko heillä mahdollisuuksia päästä takaisin laivastoon. Heillä ei ollut aavistustakaan, mihin heitä vietiin.. Kaikki saattueessa vaikuttivat oudon hiljaisilta ihan kuin he olisivat odottaneet jotakin tapahtuvan pian.

Kaikkialla näkyi vain kuivaa erämaata, siellä täällä joitain kasveja. Kaukaisuudessa näkyi vuoria. Heitä tuotiin suurelta järveltä, joka sijaitsi suuren vuoren vieressä. Vuoren huipulla oli oudon väristä savua, samanlaista, kuin mitä tämä paikka oli ollut täynnä heidän tullessaan. Nyt suuri saastepilvi näkyi taivaanrannassa, matkalla jonnekin. Kaikki katselivat vuorta pelokkaana ja oikeastaan välttelivät katsomasta sitä. Se jotenkin, jonkin takia tuntui säteilevän pelkoa ja kauheuksia..

He vain kävelivät ajatellen itsekseen, kun yhtäkkiä joku heidän saattueestaan huusi jotain oudolla kielellä. Kaikki havahtuivat ja kohta näkivät, kuinka suuri joukko samankaltaisia ihmisiä rynnisti esiin jostain puskista ja kiven koloista pistoolit ja kiväärit laulaen ja miekat ojossa huutaen kirouksia ja sotahuutojaan.

Heidän saattueensa jäsenet olivat valmiina ja vastasivat samalla mitalla: ampuivat aseidensa lippaat tyhjiksi ja rynnistivät vihollistaan vastaan karjuen hurjana. Meidän kolmikkomme seurasi tilannetta, eivätkä ymmärtäneet, miksi vihollinen hyökkäsi niin vähin miehin. Muutama mies oli jäänyt heitä vartioimaan keihäineen, mutta olivat unohtaneet vartioinnin seuratessaan kiinnostuneina taistelua.

”Heidän puolensa” näytti olevan voitolla, kunnes kukkulalta päristi voimakasääninen maasturi, jonka sivuille oli kiinnitetty konekiväärit. Ne tykittivät taisteluun välittämättä, ampuivatko omia vai vihollista. Maasturi pysähtyi jarrut kirskuen muutaman kymmenen metrin päähän taistelusta ja jatkoi ampumista. Siinä oli perässä suuri avokontti, joka näytti olevan täytetty taljoilla.

Pian taistelu sai uutta verta: suuri määrä ihmisiä juoksi kukkulan takaa maasturin perään. He hyökkäsivät sen kimppuun ja kohta kolmikko tajusi, mitä avokontissa oikeasti oli: Suuri, karvainen, pitkäkyntinen, lihaksikas hirviö! Se nappasi ensimmäisen varomattoman miehen suureen kouraansa ja repäisi tämän kahtia! Verta roiskui joka suuntaan ja uudet soturit kauhistelivat toverinsa kohtaloa. He perääntyivät ja yrittivät pitää hirviötä loitolla keihäillään. Yksi taitamaton ampuja yritti ampua sitä, mutta osuikin jalkaan ja siitäkös se hurjistui ja juoksi suhteellisen lyhyillä jaloillaan kohti joukkiota huitoen pitkillä käsillään kaataen ja haavoittaen monia pitkillä kynsillään.

”Luulen, että meidän olisi aika sekaantua tähän ja pelastaa nuo raukat, vai mitä mietitte?”, sanoi Tommi. ”Kyllä! Olen samaa mieltä!” , huusi Esko ja hänen silmänsä saivat niille ominaisen hullun kiillon ja hänen suupielensä alkoivat vaahdota. ”Kyllä, mennään” huusi Jaakko ja repäisi kätensä suoriksi ja köydet napsahtivat kuin kumilangat. Muut tekivät samoin ja he ryntäsivät hirviön suuntaan. Heitä vartioineet miehet eivät tehneet mitään sillä he taisivat tajuta, mitä kolmikko aikoi.

Hirviötä hätyyttelevä ihmisjoukko kiinnitti huomionsa pelokkaasti kolmeen suureen, heitä reilun päätä pidempiin haarniskapukuisiin miehiin, jotka juoksivat suoraan kohti hirviötä kylmähermoisesti. Jaakko meni ensin, hirviö huitaisi laajan moukarimaisen iskun, mutta Jaakko väisti ketterästi ja iski Voimanyrkillään oliota keskelle rintakehää. Veri roiskahti hänen silmilleen, samalla kun Esko hyppäsi olion selkään ja repäisi sitä kaulasta niin, että sen niskat taittuivat, se horjahteli vähän mutta Tommi auttoi sen oikeaan suuntaan kunnon iskulla ja olio lensi selällensä, otti viimeisen henkäyksen ja kuoli. Sen rinnassa oli vaikuttavan näköinen repeämä ja pää kääntynyt outoon asentoon. Jäljestä ja Eskon syljeskelystä päätellen hän oli lopuksi vielä puraissut sitä niskaan.

Miesjoukko katseli heitä hieman ihaillen ja hieman peläten. He vilkaisivat ja näkivät juuri kun viimeinen vihollinen seivästettiin. Tappaja survaisi keihään kokonaan läpi ja viimeinen vihollinen kuoli. Maasturin miehistö tajusi, että heidän puolensa oli hävinnyt ja ampui viimeiset keskelle Eskon rintapanssaria ”Klink! Klänk! Klonk!” Tommi vetäisi nopeasti Pultti Pistoolinsa taskustaan ja ampui yhden tarkan laukauksen ampujaa keskelle otsaa ja hänen päänsä räjähti autoon. Ajaja painoi kaasun pohjaan, mutta Tommi ampui nopeasti pakenevan maasturin renkaaseen, ajaja menetti hallinnan, osui isoon kiveen ja lensi nopeassa vauhdissa suureen rotkoon.

Nyt miehet katsoivat heitä kuin jumalia, anelevin katsein. He sanoivat jotain, mitä Tommi, esko ja Jaakko eivät ymmärtäneet. Yksi, jolla oli hieno lippalakki, jossa imperiumin kultainen kotkamerkki, käveli suurta mäkeä kohti ja huitoi heitä mukaansa. Muut seurasivat ja Kolmikko lähti heidän mukaansa.

Kaikki töllistelivät heitä pelokkaina kuin odottaen heidän hyökkäävän heidän kimppuunsa minä hetkenä hyvänsä. He eivät olleet kävelleet pitkään, kun mäen takaa paljastui näky: laakso täynnä telttoja, ihmisiä, tulia, melskettä. Telttojen keskelle oli myös rakennettu pieniä taloja. Laakson toisella puolella oli suuri teltta, jossa oli koristeita ja ulkopuolella oli suuri ihmisjoukko.

Melske lisääntyi sitä mukaa, mitä enempi ihminen huomasi heidät. Tätä joukkoa oli selvästi odotettu. He palasivat voittajina kotiin ja ihmiset tulivat onnittelemaan ja juhlimaan heitä. Soturit eivät kuitenkaan välittäneet ihmisistä, jotka tulivat heidän luokseen, heillä oli kiire päästä suureen telttaan.

He kulkivat laakson halki tönien liiat roikkujat pois tieltä ja lopulta saapuivat suurelle teltalle. He marssivat sisään ovesta ja tulivat suureen huoneeseen, joka oli täynnä kaikkea hienoa rojua. Keskellä oli paljon tuoleja joilla istui virallisen näköisiä miehiä, joilla oli pitkät parrat. Ei ollut vaikea arvata, että tässä istuivat heimon viisaat johtajat, kokouksessa.

Lippalakkipäinen mies astui esiin ja alkoi pölpöttää jotain kolmikollemme oudolla kielellä. Hän puhui hyvin kauan ja tuoleilla istuvat vanhukset kuuntelivat tarkkaavaisesti ja aina välillä vilkaisivat heitä. Tarinan ilmeisesti loputtua kolmikon kaikeksi ihmetykseksi yksi miehistä alkoi puhua:
”Keitä te olla ja miztä te thulla?”
Selvittyään hämmästyksestään Jaakko vastasi: ”Putosimme taivaalta ja tahdomme kotiin.”
Mies mietti vähän aikaa ja vastasi……………………………………………
Avatar
togottaja
Viestit: 1126
Liittynyt: Ma 23.01.2006 15:54
Paikkakunta: Vantaa

Re: Kadotettu ja Kirottu Viemärin väki (4.9 Part 2 & 5.9 Part 3!

Viesti Kirjoittaja togottaja »

Heii, selvästi tätä kyllä luetaan mutta laittakaa nyt ihmeessä kommenttia!
Vastaa Viestiin

Palaa sivulle “Tarinat ja novellit”