Liekehtivät Ruusutarhat - Estalia 2529 - Rekrytointi

[Rune]

.

Säännöt.pdf

• 
  
  .
  
  
  
  • Liekehtivät ruusutarhat - Estalia2528, Joulukuu
  
  
  
  • “Eläköön suurenmoinen vallankumous!”
    “Antaa ylimielisen ylimystön palaa!”
    “Valta kansalle!”
    
    Huudot kaikuivat soihtujen ja roihujen valaisemassa yössä. Tähdet ja kuut hohtivat himmeinä ja poissaolevina taivaalla. Ohkaiset pilvenriekaleet peittivät repaleisena harsona taivaankantta. Kaupungin kadut olivat täynnä huutoja, aseiden kalinaa, sekasortoa ja vihaa. Kaartilaiset yrittivät epätoivoisesti estää väkijoukkoja etenemästä kohti vuoria - kohti vanhaa ja jykevää linnaa, joka kohosi synkkänä ja pahaa aavistavana nousevaa Morrsliebiä vasten.
    
    “Kuinka tässä kävi näin?” nuoren miehen ääni kysyi hiljaa. Mies nojasi käsillään ikkunanpieleen ja katsoi alas kaupunkiin. Sekasorron äänet kantautuivat ylös linnoituksen korkeimpiin torneihin asti. Yö oli kolea ja viima tuiversi jäätävänä tornin luukuttomista ikkunoista sisään. Nuorempi veljistä kietoi viittansa tiukemmin ympärilleen ja korjasi asentoaan.
    “Venere, kerro minulle aivan rehellisesti, etkö nähnyt tätä tulevaksi? Eikö isä opettanut sinulle mitään? Kun hän sairastui –“
    ”Suu kiinni, Francois”, ikkunassa seisova mies tiuskaisi olkansa yli ja käänsi taas katseensa kaupunkiin hänen allaan. Francois sipaisi lyhyttä parransänkeään ja hymyili itsekseen viekkaasti.
    “Venere, tiedän hyvin miltä sinusta tuntuu. Me olemme kaikki nyt kovilla. Pidä pääsi selvänä ja mielesi kirkkaana nyt jos koskaan. Olenhan ollut aina ennenkin sinun tukenasi, vai?” Francois muutti äänensä sovittelevaksi ja lempeäksi. Hän astui askelen lähemmäs veljeään laskeakseen kätensä tämän olkapäälle, mutta pysähtyi Veneren kääntyessä ympäri. Hänen katseensa oli pahaenteinen.
    “Älä jaksa puhua paskaa. Kyllä isä minulle jotain opetti, veli; sen että nimillä jotka hän meille antoi on merkitystä. Tukenani, Francois Ovela? Kenen muun tukena sinä olet koskaan ollutkaan itsesi lisäksi?” Veneren ääni oli syvä ja katkera.
    “Tottakai olen ollut, älä ole hölmö. Lahjoitin omasta aarreaitastani kullan kolmannen kaivoksen perustamiseksi, joista jokaisen myynnistä sinä, veli hyvä, olet vastuussa, etkö muista? Kaivoksen avaaminen hyödytti kaikkia, eikä vähiten sinua.”
    “Eikä myöskään sinua. Näytät yhä paremmalta kauppiaiden ja työntekijöiden silmissä, kun minä taas saan rypeä kurassa jota viskotaan päälleni kun yritän taistella verotuksen, ongelmien, vaaratekijöiden, palkkojen ja markkinoiden kanssa. Sinun on turha yrittää –“
    
    Venere ei saanut kuitenkaan sanottavaansa loppuun kun ovi porraskäytävästä avautui ja raskaaseen haarniskaan ja paksuun viittaan sonnustautunut pitkä ja roteva mies astui käytävälle.
    “Mitä täällä tapahtuu?” Miehen ääni oli vaativa ja kylmän laskelmoiva.
    “Lachlan, miltä tilanne ulkona näyttää?” Francois kysyi äänessään huolestunut vivahde. Äskeisen keskustelun katkera maku oli kadonnut hänen sanoistaan kuin tuulen viemänä. Venere mulkaisi veljeensä ja näytti kuin hän olisi halunnut sylkäistä.
    “Minä taas tahtoisin tietää mitä te kaksi teette täällä ylhäällä kun koko valtakunta on riistäytymässä käsistä. Kaartini ei pysty pidättelemään tuota ulkona vellovaa roskajoukkoa enää pitkään. Linna kestää kyllä, kuten aina. Tulette alahalliin ja autatte linnoittautumisessa”, Lachlan, veljeksistä vanhin, tokaisi tylysti.
    “Miten varma olet siitä, että linna kestää?” Venere kysyi.
    “Tottakai se kestää. Isä piti rahvasta tarpeeksi tiukasti kurissa. Heillä ei ole mitään mahdollisuutta murtaa linnan muureja tai lyödä kaartiani”, Lachlan vastasi. Venere vilkaisi ulos ikkunasta. Soihtujen määrä oli vain lisääntynyt ja niiden valossa etenevä ihmismassa oli edennyt jo linnaan vievälle tielle.
    “Tiedätkö jo siitä, että rahvaasi on murtautunut vallitien alavartioston läpi?”
    “Venere, olet aivan liian skeptinen. Luota veljeemme, hän tietää varmasti mitä tekee. Isä valitsi nimenomaan hänet kaartin komentoon, eikö totta?” Francois yritti keskeyttää alkavan riidan.
    “Eikä sinua, Onnekas”, Lachlan tokaisi Veneren suuntaan. “Eikä myöskään sinua, Ovela, sinun on turha yrittää mielistellä minua. Pidä suusi kiinni kun sinulle ei puhuta niin asiat pysyvät niinä joina ne sanotaan. Alas nyt, molemmat, tarvitsen miehiä pitämään järjestyksen yllä.”
    “Veli, miksi puhuisin sinua vastaan nyt tai koskaan?”
    “Isä ei opettanut sinua puhumaan ketään vastaan, vaan itsesi puolesta. Jos et vain ole vielä huomannut, yleensä sinun etusi on johtanut lähes poikkeuksetta jonkun toisen tuhoon.”
    “Ja miten paljon sinun riidankylvösi on pitänyt järjestyksen täällä yllä, jos saan kysyä?” Venere korotti ääntään vanhinta veljeään vastaan.
    “En luottaisi hetkeäkään arviointikykyysi missään muussa kuin kirjanpidossa. Et osaisi organisoida edes aamiaista”, Lachlan sanoi tuijottaen synkästi veljeään. Francois huomasi tämän käden ajautuvan lähemmäs hänen miekkansa kahvaa.
    “Ja sinä olet pilannut meidän mahdollisuutemme jatkaa työtämme kun seurasit isän jalanjälkiä. Et voita tätä taistelua. Tehkää mitä teette, minä juoksen vielä kun voin. Tämä peli oli menetetty jo kun isä nimesi meidät.”
    “Sinä, Venere, et jätä paikkaasi niin pitkään kun minä määrään.”
    
    Ovi kävi taas ja hengästynyt viestinviejä keskeytti veljekset. Francois lopetti vaivihkaisen perääntymisensä ja keskitti huomionsa mieheen. Seinällä roihuavan soihdun valossa saattoi erottaa kiveykselle leviävän verilammikon.
    “Herrani. He ovat sisällä. Salaseura. Lady Oikeamielinen - saarroksissa”, mies ei saanut enempää sanotuksi vaan lysähti seinää vasten haukkoen henkeään ja kylkeään pidellen.
    “Seuratkaa”, Lachlan komensi veljiään ja kiiruhti miekka kädessään rappukäytävään jäämättä katsomaan taakseen.
    
    Francois Ovela van der Rosen oli kadonnut samalla hetkellä käytävää eteenpäin varjoihin, ja Venere jäi yksin torniin. Se oli loppu nyt. Lucinde olisi ollut ainut, joka olisi voinut saada väkijoukot rauhoittumaan, mutta nyt kaikki oli myöhäistä. Francois oli varmasti jo etsimässä henkivartijoitaan ja vakoojiaan - hänelle ainoita loppuun asti uskollisia palvelijoita - paetakseen hiljaisuudessa.
    
    Yön vaihtuessa aamuksi tuntien kuluttua linna paloi yhä.
  
  -
  
  • Estalian Uutiskuriirit tiedottavat!
  
  
  -
  
  • "Helvetin koirat! Kuinka he saattoivat... Ensin se petturi Francois pakeni tietymättömiin, eikä hänestä kuulunut enää mitään, Veneren kaltaisesta pelkurista en muuta odottanutkaan kuin pakoa todella tiukan paikan tullen ja se hyödytön Lucinde, armas siskoni, vetäytyi palvelusväen ja muun turhanpäiväisen rahvaan kanssa kun tilanne kävi veriseksi. Suojellen muka viattomien henkeä, Oikeamielinen totisesti."
    
    "En ota teihin kaikkiin yhteyttä vain maristakseni joutavanpäiväisistä - minulla on asiaakin, jos teidän laisestanne roskajoukosta löytyisi arvonsa tunteva ja todistava kenraali. Kaartini lyötiin lähes loppuun asti, ja isäni perintö häpäistiin. En usko että kestää aikaakaan kun Rosenburg on polvillaan vaikeuksiensa edessä. Ilman kuria, voimaa ja lujantahtoisuutta ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Kun aika koittaa, tarvitsen joukkoja vallatakseni linnan takaisin. Ehkä joku teistä osoittaa arvonsa ja ottaa haasteen vastaan."

[Gilaelin]

Kuin kohtalon oikusta tieto Estalian tilanteesta on kiirinyt jo enemmän tai vähemmän onnellisesti Mäntymantuun saakka. Vaikka normaalisti rauhaa rakastavia metsähaltioita eivät ihmisten ongelmat kiinnostakkaan, pitkällisen pohdinnan jälkeen Amaranth, Tanssii tuulien kanssa, Nathaniel ja kumppanit ovat viisaat päät yhteen lyötyään keksineet sopivan tekosy...tarkoitan muistaneet, että eräs haltiakansan muinaisista taika-aarteista on kuultu sijaitsevan noilla mailla ja olisihan silkkaa rienausta olla lähtemättä pelastamaan sitä sieltä. Samalla kenties valataamalla pienen palan Esteliaa Suuremman Hyvän nimiin(tm), voidaan turvata rauha tuolla barbaarisella alueella, kuten Mäntymannun koloneesiksi liitetyn Swedlandinkin kanssa toimittiin. Viekkaasti liittoutumalla jonkun paikallisen sotapäällikön kanssa Mäntymantu voisi kenties maksimoida voittonsa asettaa jälkikäteen uuden nukkehall...paikallisista koostuvan oikeamielisen hallituksen alueen johtoon.

Mukana siis ollaan.

[Aco]

Jännittävän ja aivan liian pitkän tapahtumaketjun seurauksena Etelämaiden pelätty skinkkikomentaja Värisevä Kurnutus on päättänyt suunnata katseensa kohti Vanhan Maailman eteläosia ja sen ihmisten hallitsemia ruhtinaskuntia. Erityisesti suuret meret erottava Tilean niemimaa huhuttuine aarteineen on herättänyt kiinnostusta skinkkikommuunissa. Skinkkien, gekkojen, kameleonttien (sekä yhden sangen turhautuneen stegadonin) lauma hyppii viidakossa yötä päivää kohti pohjoista kohdatakseen tuntemattomat vihollisensa.

Count me in, pienellä varauksella tosin. Koska tämä kampanja nyt olisi alkamassa ja löytyykö/tuleeko tarkempia sääntöjä nettiin? Ensimmäinen karttakamppanja kun allekirjoittaneella kyseessä. Skinkkivetoinen Southlands armeija valmistuu maalattuna pelikuntoon arviolta ensi tammikuussa, kova olisi kytö päästä peluuttamaan sitä tällaisessa mittelössä.

[silvanor]

Joo mukana ollaan, delffi armeija jyräää!!!! Elikkä orjuuttamista tiedossa, toivottavasti....

[Viiksivallu]

Alustavasti mukaan. Tauno Vasaranpään kääpiö komppanja halajaa puolustaa kauppakunppaneitaan ja hankkia kenties pientä henkilökohtaista hyötyä itselleen.

[Rune]

Count me in, pienellä varauksella tosin. Koska tämä kampanja nyt olisi alkamassa ja löytyykö/tuleeko tarkempia sääntöjä nettiin? Ensimmäinen karttakamppanja kun allekirjoittaneella kyseessä. Skinkkivetoinen Southlands armeija valmistuu maalattuna pelikuntoon arviolta ensi tammikuussa, kova olisi kytö päästä peluuttamaan sitä tällaisessa mittelössä.

Tok tok tulee, arvatenkin jossain vaiheessa. Tää nyt ei ois liiemmin päässyt vielä edes miettimään niitä liian tarkasti (visioita on kyllä, ei siinä ), mutta tarkoitus olisi vähän tehdä mahd yksinkertaiset, yksiselitteiset ja helpot säännöt, jotta pelaajille jää tarpeeksi peli-, sovellus- ja vinkumisvaraa. Jotain raha-aittoja, salaisia tehtäviä, armeijoiden kasvattelua ja muuta pikkukivaa tilpehööriä pitäisi olla luvassa jossain välissä, ehkäpä joulun jälkeen tai jotain. Pyrittäen tietysti hyvissä ajoin ennen kampanjan alkua, mutta tää aatteli nyt panostaa kahta enempi tuohon fluffipuoleen ja siihen, että porukka pääsisi ensin siihen mukaan ja sitten voisi hypätä sääntöjen ja taistleujen maailmaan lennosta. Itellekin olisi tämä helpompaa, jotta saisi kunnon lämmittelyt tarinapuolelta. Pitää vaan kattoa miten monta osaanottajaa olis tulossa lopulta pelaamaan, kun liian monta tulee olemaan enempi tai vähempi ahdasta. Vertaa: Heroes kahdeksalla pelaajalla medium kartalla. Skit.

[Tas]

Zanfa, Sammalmetsän ikivanha hallitsija sai tiedon Estalian tilanteesta vuosia maailmaa kiertäneen tyttärensä, Elanorin kautta, joka palasi kotisaloillensa kertomaan uudesta mahdollisuudesta Estaliassa. Zanfa itse ei jaksanut vanhuudessaan lähteä matkaan, vaan lähetti kaksostyttärensä pitkälle matkalle kohti tuntematonta maailmaa. Sammalmetsän palatsin rahakirstut olivat jo kauan olleet tyhjillään, eikä valtakaan kuulostaisi pahalta...

Ilmoittaudun mukaan metsähaltioillani. Tässä onkin hyvä tekosyy maalata armeija valmiiksi. ;)

[Rune]

-

• "Uskomatonta! Tämä on aivan uskomatonta! Ensin isäni, sitten koko paronikunta.. Kuinka tämä saattoi päätyä tähän? Tiedän kyllä, ettei isäni ollut kaikkein pidetyin hallitsija Montenasin historiassa, ei tietenkään sillä temperamentilla ja päättäväisyydellä. En vain koskaan uskonut sen päätyvän tähän. Veljeni katosivat kuin savuna ilmaan, ja Lachlanin kanssa en olisi jäänytkään taistelemaan alamaisiamme vastaan - hän on tullut liikaa rakkaaseen isäämme."
  
  "Uskon todella, että tilanne ei jatku tällaisena kovin pitkään. Pyydän teitä ottamaan huomioon mitä olen yrittänyt sanoa teille, tai isäni visio on yhtä tyhjän kanssa. Tiedän, tiedän, se vaatii vielä hieman työtä, mutta siinä oli ajatusta. Kunhan saan yhteyden Venereen ja Francoisiin ja voin keskustella heidän kanssaan voimme toivottavasti jatkaa neuvotteluja vastarintaliikkeen kanssa. Totta, Francois on arvaamaton ja Veneren vaikea tyytyä kompromisseihin, mutta... Valtaistuin on kaikesta huolimatta meidän neljän yhteisesti, ja minulla on täysin sama oikeus siihen kuin muillakin. Isä ei opettanut minulle yhtä arvostamistaan hyveistä turhaan, olen varma siitä."
  
  "Tahdon kuitenkin ensin varmistua siitä, että itse olen turvassa alaisieni kanssa. Toivottavasti Reasin kaupunki ottaa meidät vastaan..

[Hing]

Hochlandian perukoille saapuessaan viesti kapinasta Estaliassa aiheuttaa järkytystä paikallissa aatelisissa. "Tämä on skandaali!" karjaisi Jürgen Hartmann, kylän ylimmän johtoportaan päällikkö, tiivistäen kaikkien ajatukset. Osa Bardwedelin viljatuotteista saadaan juuri Estaliasta, ja jos kansanvalta nousisi valtaan siellä, voisi ruokapula uhata. Tätä kukaan ei halunnut tapahtuvaksi, ja Bardwedelin joukot aloittivat valmistautumaan taas pitkälle matkalle.

Mukana siis ollaan.

[Lorindel]

Mukana ollaan. Luen fluffin kunhan ehdin. Viimeinen mahdollisuus saada jotain nappeja edes maaliin.

[Teonanacatl]

Wissenlandin rakastettu vaalikreivitär Emmanuelle von Liebwitz on myös kuullut Estalian valitettavasta tilanteesta ja on päättänyt toimia. Kuulkaa, kuulkaa, sillä itse Sigmar on näyttäytynyt hänelle unessa käskien rakasta provinssin hallitsijartamme palauttamaan järjestyksen Estaliaan, uskon, miekan ja tulen kautta!

Kaikille hurskaille miehille ja hyväpalkkaista työtä vailla oleville olkoon tiedoksi, että armeijan värväyspiste toimii joka päivä Pfeildorfin päätorin pohjoiskulmassa.

- Johann Krieger, Wissenladin provinssin armeijan komentaja & Pfeildorfin kirkon ylipappi.

Sopivasti iski innostus, toivottavasti tämän avulla saataisiin edes nuo Empiren napit maaleihin. Onko lisäinfoa milloin tulossa?

[Rune]

Sopivasti iski innostus, toivottavasti tämän avulla saataisiin edes nuo Empiren napit maaleihin. Onko lisäinfoa milloin tulossa?

Pääsin Helsingistä tuossa pari tuntia sitten ja viimeiset kolme päivää mörön perseessä alkavat tänään 23:59 etiäpäin, eli sen jälkeen lupaan ja vannon varmasti. Pitäis ittekin varmaan pelailla taas vähän, saisi hullun inspiksen varmaan.

Uppaan etusivun heksakartasta numeroidun version tänään. Kattelen alustavasti miten paljon ihmisiä olisi tulossa, mutta voipi olla että ahdasta saattaa tulla. Van der Rosenin jälkikasvulla tulee olemaan vähän valintaa siinä, kenet palkkaa lihamu... tai, siis, arvoisekseen soturiksi kantamaan viiriään.

Lucinde tiettävästi on luopunut yrityksistään neuvotella uuden hallinnon kanssa kun kahdeksas viestinviejä palasi toissapäivänä uudenvuoden aatonaattona kolmena palana. Lachlan etsii yhä ehdokasta esitaistelijakseen, ja tarjoaa valtaa, kunniaa ja rahaa. Venerestä ei ole kuulunut mitään. Sahagún kaupunki, Bilbalista etelään, on hiljattain saanut maineen levottomana alueena ja mellakat ympäri maaseutua ovat revenneet käsistä. Francois on kohotettu virallisesti Torrosan kauppiaskillan johtoon yllättävän lyhyessä ajassa (entisen johtajasuvun kaikkien jäsenien perijineen menettäneen yllättävästi ja kovin traagisesti henkensä viimeisen kuukauden aikana) ja on kaupungin riemuksi lakkauttanut pimeiden markkinoiden toiminnan tyystin ja tukee tutkimusmatkailijoiden toimintaa tärkeimpien tukijoiden joukossa.

[Gilaelin]

Dodih. Juttelin Peetun kanssa ja koska hänen koneensa hajosi, päätimme, että avitan häntä vähän tässä operaatiossa. Tässä olisi nyt kampanjan aloitusfluffia, joka ehkä antaa hieman osviittaa, mitä on tulossa. Valitan todella rönsyilevää pituutta. Tämän piti olla vain pieni tilannekohtaus, mutta se paisui pieneksi novelliksi -.- . Joka tapauksessa, tämä ei ole missään tapauksessa kuollut projekti ja jahka Peetun kone saadaan korjatuksi voidaan ruveta keskustelemaan jossain vaiheessa säännöistä ja kampanjan aloituspäivämääristä sun muusta. Kyllä tämä homma pyörimään lähtee,kun pistetään se pyörimään .

Ai niin, kirjoitusvirheistä ei oteta vastuuta =).

*******
Yön pimeyden harsoista kiedottu samettinen peitto levittäytyi taivaalla ja kaarsi kupolina hiljaa hengittävän maan päälle. Tähdet loistivat kylmää valoaan säkenöivinä pisteinä taivaankannelta, kuin valkeat helmet, jotka oli ommeltu kiinni neidon puvun helmoihin, tuikkien kirkkaasti ja laulaen helisevää sävelmää tämän pyörähdellessä samettisella tanssilattialla yön sointujen huumassa.

Lumi oli laskeutunut peitoksi kuusien ja mäntyjen päälle, valaen nietoksista, kuusta ja tähtien valosta kimmeltävän valkean kerroksen tumman ja kuolleen metsän ylle, joka levittäytyi kumpareisen maaston ylle silmän kantaman tuolle puolen. Vielä hetken puut uinuivat hiljaa ja pakkaslumi leijaili taivaanrannan poikki tavoittaen tähtiä kohti kurottavat kylmät oksat ja jääden makaamaan niiden päälle, löytäen paikkansa Pohjois-Estalian kylmässä talviyössä.

Ratsastaja pysäytti hevosensa, taputti valkoisen orin jäntevää kaulaa, joka värisi eläimen höyryävän hengityksen tahdissa, ja nosti katseensa lumisen ylänkötien päähän, jota pitkin hän jo monta päivää oli matkannut. Mies veti vihreän viittansa tiukemmin ympärilleen, korjasi huppunsa asentoa, värisi hetken kylmän vuoristotuulen puhaltaessa päin hänen peitettyjä kasvojaan ja kannusti ratsunsa liikkeelle viimeisen kerran ennen hänen pitkän matkansa määränpäätä.

******

Guarro de Colgarse ei ollut erityisen suuri majatalo, eikä sitä koskaan sellaiseksi oltu tarkoitettukaan. Paikan omistajat Pedro ja Flora Pandera olivat molemmat rikkaiden kauppiassukujen perillisiä, jotka vanhoilla päivillään olivat päättäneet toteuttaa unelmansa ja siirtyä viettämään viimeisiä päiviään kauas kaikesta, aina Raja Prinssien kylmille rinteille asti, jonne he olivat talonsa rakentaneet. Taloa ei oikeastaan oltu alun perin tarkoitettu majataloksi, eikä se paljon huoneita tai mukavuuksia tarjonnut rakentajillekaan, mutta aina silloin tällöin jokunen matkamies osui paikalle vaikeakulkuisella ylänkömaalla, matkallaan Eteläiseen-Estaliaan ja pyysi yösijaan.

Tällaiset tapaamiset herättivät aina kerta kerran jälkeen Pedron vanhan halun takoa rahaa jos vaikka sitä jo olikin ja niinpä, koska lapseton pariskunta ei itse paljon tilaa tarvinnut, päätti Pedro tehdä pariskunnan vanhuudenunelmasta majatalon. Suhteillaan hän hankki taloon kokiksi puolituisen läheisestä kylästä ja samoin juomat lähimmästä panimosta. Hämärän ja lähes ikkunattoman takkahuoneen hän siivosi sukunsa arvoesineistä ja jätti vain tämän vaakunat seinille, tuoden sohvien ja kirjahyllyjen tilalle lattiaan pultattavia kapakkapöytiä, sekä baaritiskin. Lähes pilkkopimeän salin hän valaisi itse valamillaan kynttilöillä, jotka hän koki halvimmaksi vaihtoehdoksi – ei asiakkaan tarvinnut nähdä mitä joi, kunhan joi. Sitä paitsi Guarro de Colgarse oli tienoon ainut majatalo, joten Pedrolla oli varaa tinkiä laadusta. Asiakkaita majatalo sai kerran tai kahdesti viikossa, mutta se ei haitannut vanhaa Pedroa. Rahaa se oli vähäkin raha.

Tänä iltana Guarro de Colgarse oli kuitenkin ennenkuulumattoman täynnä. Kymmenen asiakasta oli saapunut läpi kylmän pakkasyön viimeisen tunnin sisällä majataloon. Flora oli ollut jo nukkumassa, kun puolituinen Grenlard oli kutsunut Pedron muistelmiensa äärestä ottamaan yöllisiä vieraita vastaan. Normaalisti tällainen arpavoitto olisi nostanut viekkaan virneen harvahampaisen Pedron kasvoille, mutta nyt hän tunsi lähinnä varautunutta jännitystä ja pelonsekaista ahdistusta asiakkaitaan kohtaan. Jokainen majataloon astunut vaeltaja oli pukeutunut viittaan ja jokainen näytti pyrkivän peittämään henkilöllisyytensä toisilta. Vaeltajat pakkautuivat pölyisen, ja hämärän hallin nurkkaukseen lähelle kytevää tulisijaa, tilasivat lämmintä simaa ja aloittivat kuiskailun, joka teki Pedron olon entistä hermostuneemmaksi. Kaikista pahinta kuitenkin oli seikka, että Pedron oli pakko myöntää, että osa hänen epämääräisistä asiakkaistaan ei ollut ihmisiä. Tämä ei sinänsä olisi häntä haitannut, sillä hän oli nuoruudessaan ollut paljon tekemisissä kääpiöiden kanssa, mutta Pedro kyllä tunnisti arvokkaan haltiakorun, kun sellaisen näki. Ja jos hänen majatalossaan oli haltioita, täytyi tekeillä olla jotain tärkeää, jollei jopa vaarallista – ja Pedro ei halunnut olla missään tekemisissä minkään tärkeän tai vaarallisen kanssa, ei tässä iässä.

Tammisen oven narahdus säpsäytti Pedron takaisin tähän maailmaan mietteistään. Punaiseksi maalattu ovi avautui hitaasti ja kynnysmatolle leijailevan pakkaslumen saattelemana vihreään huppuun, sekä viittaan pukeutunut hahmo asteli sisälle. Mies pudisteli lumen olkapäiltään, suoristi puhtaanvalkean pellavanuttunsa ja sulki oven takanaan. Miehen viitan alta pilkisti taidokkaasti taottu, lähes valkealta vaikuttava rengashaarniska, sekä elegantti ja kaunis miekka. Grenlard katsahti nopeasti Pedroon ja nähdessään tämän jähmettyneen aloilleen tarkastelemaan uutta tulijaa, puolituinen riensi miehen luo baaritiskin toiselta puolelta. ”Karahvi talon parasta viiniä ja kauraa hevoselle, se odottaa ulkona”, miehen helähtävä ääni vastasi puolituisen lausumattomaan kysymykseen, ennen kuin tämä ehti edes avata suutaan. Grenlard loksautti leukansa kiinni ja viiletti viinikellariin toteuttamaan tilausta. Pedro katseli vielä hetken uutta tulijaa, mutta päätti, että tunsi olonsa paljon rauhallisemmaksi etsiessään viiniä puolituisen kanssa ja kiisi tämän perään.

Mies vihreässä viitassa ja hupussa kääntyi tulisijan puoleen, jossa kymmenen muuta, huppuihin pukeutunutta miestä odottivat. Hän katseli joukkoa hetken ja lähti sitten hitaasti kävelemään yhden, suuren pyöreän pöydän ympärille lyöttäytynyttä joukkoa.

”Aelan te tuin Tor Áfheimr”, sinertävään viittaan pukeutunut mies lausui vihreäviittaiselle, nostamatta katsettaan juomastaan. Mies nyökkäsi hänet tunnistaneelle haltialle ja veti huppunsa niskaansa paljastaen alabasterin vaaleat ja kauniit haltiankasvonsa, sekä pitkät lumivalkoiset hiuksensa. Muut seurueen jäsenet seurasivat Varjojen metsän salatun Tor Áfheimrin haltiakaupungin prinssin merkkiä ja paljastivat hekin kasvonsa.

Pöydässä istui miehiä Tileasta, Keisarikunnasta, Bretoninasta, sekä Estaliasta. Heidän vierellään istuivat kääpiöt Harmaavuorilta, sekä Maailmanselän vuorilta, että jokunen haltia viimeisistä Wanhan Maailman haltiakaupungeista, että Athel Lorenin lumotusta metsästä. Tor Áfheimrin Aelan ei voinut olla hymyilemättä mielessään ajatellessaan sitä seikkaa, että juuri hän oli onnistunut kokoamaan kaikki nämä henkilöt tänne. Eivätkä henkilöt olleet ketä tahansa; he olivat armeijoiden kenraaleita, niitä miehiä, jotka pian päättäisivät Estalian kohtalosta. Näiden ruhtinaiden ja ritareiden kanssa hänen olisi solmittava liitto, mikäli hän mielisi palauttaa kaupunkinsa haltioille ne kalleudet, jotka palkkasoturit ja muut ihmiskoirat olivat muinoin näiltä ryöstäneet.

Aelan istuutui pöydän ääreen ja odotti, että Grenlard toi viinikarahvin. Hän odotti, että puolituinen ehti kadota keittiön puolelle ja kaivoi sitten viittansa kätköistä suuren pergamenttikäärön. Hän huitaisi valkeat hiukset kasvoiltaan, siirsi pöytää valaisevan kynttilän syrjemmälle ja levitti suuren pergamentin muiden nähtäväksi. Hetken hiljaisuus tuntui Aelanin mielessä piinaavalta, vaikka hän tiesikin, valitettavaa kyllä, mitä oli tulossa.

”Et voi olla tosissasi”, tilealainen mies sanoi ja nojautui tuolissaan taaksepäin hymyillen vinosti ja omahyväisesti. ”Tämänkö takia kutsuit meidät tänne Sigmarin hylkäämälle paikalle?” keisarikuntalainen kysyi. ”Saamarin suippokorviin ei ole luottamista, sen minä teille sanoin ihmiset”, vanha kääpiö pöydän toisella puolella lausui happamasti ja siirtyi ryystämään ties monettako olutkolpakkoaan. Haltiat pitivät suunsa kiinni, mutta Aelan saattoi nähdä heidän kasvoiltaan, että heidän vaikenemisensa ei ollut hiljaista hyväksymistä. Kukaan muu asur tai asrai pöydässä hänen lisäkseen ei tuntunut painavan hopealanttiakaan hänen suunnitelmansa puolesta.

”Kertokaa, oi suuri haltiaruhtinas, miksi luulette, että kukaan meistä suostuisi moiseen epäsuotuisaan maajakoon? Tilukseni Parravonissa ovat hädintuskin pienemmät, kuin ehdottamanne maapläntti. Varmasti ymmärrätte, että kaltaisellani aatelismiehellä on komennossaan tarpeeksi ritareita valtaamaan itselleni ja ladylleni arvollinen osa maata Estalian kuravaltakunnasta”, bretonialainen ritari ärähti äänessään sellaista loukkaantumisen makua, mitä vain ylpeältä Valtakunnan ritarilta saattoikin odottaa.

Aelan hymähti ritarin sanoille ja katseli kenraaleita ympärillään hetken: ”Epäilemättä sir, te omistatte tarpeeksi kykyä ja resursseja moiseen kampanjaan, mutta entä he muut? Kyllä, aivan niin. Niin omaavat hekin. Ja hyvät herrat – voitte uskoa, että en olisi vaivaantunut kutsumaan teitä kaikkia tänne vuorten taakse, jollen omaisi tapaamisellemme vahvaa perustaa. Hyvät herrat, me emme ole ainoat tahot, jotka ovat huomioineet de Rosen perheen ahdingon, tai Estalian kaoottisen tilanteen ylipäätään”. ” Jos taistelemme toistemme kanssa kuin hurtat saastasta kujilla, puremme vain omaa nilkkaamme”, hän jatkoi. ”Muutkin tahot ovat jo huomanneet mahdollisuudet, jotka Estalian maaperä ottajalleen voi antaa”, Aelan lopetti.

”Hah, mitä muuta tällä kurittomien maaorjien raiskaamalla joutomaalla olisi antaa potentiaalisille, suurille mahdeille? Itsekin olen täällä vain de Rosen perheen avunpyynnöstä, jonka jalosti vastaan olen ottanut nimellisellä, joskin tarjoamaanne suuremmalla maaomistuskirjalla varustettuna toki”, bretonialainen jatkoi naama virneessä.

”Neljä pohjoisen voimaa ovat näyttäneet kiinnostuksensa tätä maata kohtaan syystä, jota en vielä tiedä, samoin kuin haltiat, joiden nimeä en seurassanne lausu, ovat suurilla arkeillaan purjehtineet Estalian rannoille”, Aelan sanoi. Hän saattoi nähdä keisarikuntalaisten nyrkkien puristuvan ja poskien alkavan punoittaa hänen mainitessaan raunioittavat voimat.

Syvän hiljaisuuden rikkoi Athel Lorenin haltian ääni: ”Aelan te tuin, olen seurassanne, sillä mikäli sananne ovat totta, vaara joka meidän tulee kohdata ei istu tämän pöydän ääressä”.

Aelan nyökkäsi tyytyväisenä, mutta hänen hymynsä hyytyi nopeasti vanhan kääpiön nousuhumalaiseen räkätykseen: ”Minut Grugni kirotkoon sinä päivänä, kun sorrun luottamaan haltian sanaan”.

********
”Herra Pandora, nukutteko te?”, Grenlard kysyi vienosti ja koputti uudelleen pariskunnan makuuhuoneen oveen. Vieraat olivat olleet alakerrassa jo tunteja ja Grenlard oli ryhtynyt miettimään, haluaisiko herra Pandera ylipäätänsä majoittaa noinkin suurta ja sekalaista seurakuntaa. Puolituinen oli etsinyt herraa pitkin taloa löytämättä tätä. Lopulta hän oli tullut lopputulokseen, että herra Pandera oli mennyt maata vaimonsa kanssa. Tämä ei sinänsä olisi ollut ihme, sillä vanha mies tarvitsi leponsa, mutta ennen kuulumatonta oli, että herra Pandera olisi jättänyt hänet vastaamaan yksin koko majatalon ylläpidosta – varsinkaan tällaisessa tilanteessa. Tämä seikka sai Grenlardin hermostuneeksi ja hän halusi kovasti ottaa selvää, oliko herra Pandera varmasti kunnossa.

Puolituinen koputti ovea vielä kerran, mutta pysähtyi sitten hetkeksi haistelemaan käytävän ilmaa. Hänen herkkä kokinnenänsä haistoi heti, että kaikki ei ollut, kuten olisi kuulunut olla. Aivan kuin ruoka olisi palanut pohjaan keittiössä. Ei, mahdotonta. Hän ei koskaan elämänsä aikana ollut polttanut ruokaa pohjaan. Grenlard jatkoi haistelua, kunnes savun haju vahvistui ja sai hänet yskimään. Panderan pariskunnan makuuhuoneen ovenalta levisi tummaa savua käytävään. Paniikki valtasi hetkessä pienen puolituisen mielen, mutta rautaisella tahdolla hän onnistui taltuttamaan pelkonsa ja avasi enää uudelleen koputtamatta makuuhuoneen oven ja ryntäsi sisään.

Liekit löivät päin Grenlardin kasvoja, niin että hänen oli pakko siristää savusta vetisteleviä silmiään. Pandoran makuuhuoneesta ei ollut enää jäljellä mitään, lukuun ottamatta kaiken tieltään syöviä liekkejä, sekä…hahmoja? Grenlard perääntyi ulos huoneesta ja yritti saada selvää savun lävitse häntä päin kulkevista suurista, lihaksikkaista hahmoista. Tämä oli Grenlard puolituisen viimeinen näky tässä maailmassa, ennen kuin Panderan perheen elämän lopettanut kirves leikkasi syvään hänen kaulaansa.
******
Aelan yritti epätoivoisesti kuulla tai nähdä sakean savun ja huutojen läpi jotakin, mitä tahansa. Hän väisti petomiehen iskun vasemmalle, tehden piruetin ja leikaten ithilmarmiekallaan jälleen yhden hirviön maahan. Keisarikuntalainen oli jossain hänen edessään ja huusi Sigmarin nimeä, kylväen tuhoa carroburgilaisella kahdenkäden miekallaan.

Aelan hypähti lattiaan pultatun baaritiskin päälle ja potkaisi petomiesta päähän, rusentaen leukaluun. Nuoli kiisi hänen taakseen, kaataen petomiehen, joka oli yrittänyt yllättää Aelanin takaapäin. Aelanin oli vaikea hengittää korkealla, pöydän päällä, savu oli liian sakea. Kuinka pedot olivat saaneet tietää tästä paikasta? Kaiken piti olla suunniteltua. Kaiken olisi pitänyt pysyä salassa.

Aelanin oikealta puolelta kuului rymähdys kolmen petomiehen kaataessa, viisi petomiestä yksin tappaneen bretonialaisen lattialle, hakaten tätä sanoinkuvaamattomalla raivolla. Aelan säntäsi pöydän yli ritarin ruumiin luo ja silpoi ensimmäiseltä petomieheltä vatsan auki, siirtyen sydämenlyönnissä toisen luo ja iskiessä teränsä tämän silmään.

Kolmas petomies ei saanut tilaisuutta iskeä haltiaa kääpiökirveen halkoessa tämän selkärangan. ”Ulos, kaikki, tai paahdutte tänne Grugnin nimeen”, kääpiö karjui. Aelan ei jäänyt miettimään, miten soturi oli ehtinyt selvitä humalastaan noin nopeasti, vaan lähti avaamaan tietään muiden jäljellä olevien kanssa kohti ovea.

Petomiehet katosivat yhtä nopeasti, kuin olivat tulleetkin. Hyökkäys oli ollut organisoitu yritys murhata heidät kaikki samaan paikkaan, Aelan ymmärsi haukkoessaan raitista ilmaa lumihangessa turvallisen matkan päässä palavasta Guarro de Colgarsesta.

Nopea katsaus selvitti hänelle, että kenraaleita, mukaan lukien hänet oli jäljellä kahdeksan. Tilealainen palkkasoturi auttoi toisen keisarikuntalaisen kanssa linkuttavaa soturipappia, Athel Lorenin haltia sitoi siniviittaisen pahalta näyttävää lihashaavaa ja kaksi kääpiötä istuivat vierekkäin hangessa nokisina, mutta kunnossa.

Toinen kääpiöistä nosti katseensa veriseen Aelaniin: ”Suippokorva…saatanpa hyvinkin harkita ehdotustasi. Saatanpa hyvinkin harkita sitä.


Giledit// Kirjoitusvirhekohellushölmöilyjä korjattu

[Rune]

Seba on suostunut nyt auttamaan miuta tän homman kanssa, ja jos ei muuten niin katsomaan vähän sen perään mitä mie teen, vähän kuin laadunvalvojana ja avustavana ideoiana. Kiitos hänen sain aikaiseksi itselleni aikataulun. Nyt sunnuntaihin mennessä lisään vielä sen numeroidun kartan viimein, olettaen toki että saan koneeni kuntoon ja tiedostot sieltä itselleni.

Ensi tiistaihin mennessä olen luvannut itselleni saada sääntöpaketin nettiin, tavalla tai toisella. Sain viimein itseni aloittamaan sen kirjoittamisen ja suunnittelun, joten eiköhän siitäkin tule sittenkin jotain. Fiilis oli kyllä aikamoinen kun sai potkittua itseään viimein tekemään sitä mitä on pitkään halunnutkin.

Lisää fluffia ja mahdollisesti sääntöideoita huomenissa! Eli vaikka onkin aika paljon pyytää ihmisiä aktivoitumaan siellä päässä vähän kun itse olen laiskotellut koko ajan, mutta kohta alkaa ja olkaa innokkaat valmiina. Estalian uutiset valmistautuvat antamaan suurehkon etusivun uutispaketin.

[Hing]

Kaikin puolin hyvältä vaikuttaa tuo suunnitelma... Tosin mikäli siege-taisteluita pidetään pitäisi jostain löytää säännöt niihin, kun ei ole tullut kertaakaan pelattua. Ilmeisesti jossain 6.ed. rulebookissa ne on.

[Gilaelin]

Kaikin puolin hyvältä vaikuttaa tuo suunnitelma... Tosin mikäli siege-taisteluita pidetään pitäisi jostain löytää säännöt niihin, kun ei ole tullut kertaakaan pelattua. Ilmeisesti jossain 6.ed. rulebookissa ne on.

Hei, hienoa että joku hereillä tämän suhteen =). Koitan potkia Tinoa, Nikiä, Topia ja kumppaneita lukemaan tätä threadia, jotta saadan info perille kaikille.

Itse kokisin tosi mukavaksi kokeiluksi vaihteen vuoksi nuo siege-battlet johonkin väliin. En ihan hirmuisesti kutoslaitoksen siege-säännöille ole lämmennyt, mutta komppaamalla niistä saa vissiin ihan hyvän, kun vaan muistetaan pelata kieli poskella. Sen verran reikäisiä ne säännöt nimittäin ovat. Ja jos en väärässä ole, niin Avatarilla, Olofilla, Jamolla ja kumppaneilla taisi olla jotkin omat siege-sääntönsä, jotka vissiin pyörivät ihan hyvin?

[Rune]

Itse kokisin tosi mukavaksi kokeiluksi vaihteen vuoksi nuo siege-battlet johonkin väliin. En ihan hirmuisesti kutoslaitoksen siege-säännöille ole lämmennyt, mutta komppaamalla niistä saa vissiin ihan hyvän, kun vaan muistetaan pelata kieli poskella. Sen verran reikäisiä ne säännöt nimittäin ovat. Ja jos en väärässä ole, niin Avatarilla, Olofilla, Jamolla ja kumppaneilla taisi olla jotkin omat siege-sääntönsä, jotka vissiin pyörivät ihan hyvin?

Joo ei mitään käsitystä. Makelta tai Sompilta on varmaan kovin turha lähteä tiedustelemaan, mutta Jamo saattaisi pystyäkin auttamaan. Kerkeätkö Seba vaikka käydä kysäisemässä YV:llä löytyisikö netistä jotain viksua dokumenttia? Ennen sitä voitaisiin ehkä lähteä olettamuksesta, että sieget ovat varalla. Jos niille saadaan jokin älykäs toimintamalli niin tottakai voidaan käyttää, nyt kuitenkin näkisin vielä tässä vaiheessa näen paremmaksi varautua siegettömään pelailuun ja rustailla sääntöjä muun kaltaisille fortifikaatioille.

Nyt alkupostiin on päivitetty numeroitu kartta. Ruutuja on jotain 250, joten vallattavaa pitäisi riittää hetkeksi useammallekin pelaajalle.

[Viiksivallu]

Säänöt on ihan jees, mutta tuohon vuoristossa liikkumiseen voitaisiin tehdä pieniä muutoksia. Mulla kävi mielessä, että kääpiöt voisivat liikua normaalisti vuoristossa, koska se on kuitenkin niiden koti.

Mienkäs sitten tuosta aloituksesta: Alkukullan määrä ja alussa olevien armeijoiden määrä kiinnostais. Alussa vois olla vaikka 1000-1200 kultaa ja vaikka 2-3 1000p armeijaa aloituskaupungin ympärillä.

[Rune]

Säänöt on ihan jees, mutta tuohon vuoristossa liikkumiseen voitaisiin tehdä pieniä muutoksia. Mulla kävi mielessä, että kääpiöt voisivat liikua normaalisti vuoristossa, koska se on kuitenkin niiden koti.

Mienkäs sitten tuosta aloituksesta: Alkukullan määrä ja alussa olevien armeijoiden määrä kiinnostais. Alussa vois olla vaikka 1000-1200 kultaa ja vaikka 2-3 1000p armeijaa aloituskaupungin ympärillä.

Nyt on sääntöjen 0.1 versio valmis .pdf muodossa. Mitä nyt olen katsellut ja miettinyt, niin tuossa pitäisi olla tarvittavat säännöt kampanjan pelaamiseen, ja itseasiassa vähän ylimääräistäkin. Katsokaa läpi ja ilmoittakaa jos siellä on kohtia, joita ette joko ymmärrä, joihin tarvitsisitte lisää selvennystä tai esimerkkejä, jotka ovat mielestänne rikki, joista ette pidä tai mielessänne on asioita joita tahtoisitte vielä lisää pakettiin.

Sääntöpaketti: http://www.cabal-ostium.net/Kraus/Ruusut/Sntpdf0.1.pdf

Lisäilin tuohon armeijabonareita sitä mukaa kuin visioita sain, ja ne on helppo jättää käyttämättä tai huomiotta, ihan miten ihmiset tahtovat. En mene vitsilläkään sanomaan niitä tasapainoisiksi tai loppuun mietityiksi, tuli vain tuollaisia ajatuksia.

Mutta kommenttia niin puolesta kuin vastaankin. Tuossa pitäisi kuitenkin olla jotain jota ruotia, ja jos jokin on selkeästi rikki, epätasapainossa tai sillai ettette tykkää niin nyt kannattaa huutaa niin kovasti että lumet tippuu puista.

Kiitosta Niki kommentista, ei lainkaan paha ajatus tuo aloituskulta... Kuten sääntöpaketista näkyy, niin olin alunperin suunnitellut nollilta lähtemistä (ekana päivänä tulee se satanen tuosta pääkaupungista) ja kahta armeijaa valloittamisen aloittamiseen. Mutta heitelkää ideoita. Miuta ainakin kiinostaa mitä muut miettii. Kaikki kelpaa miulle, pitkälti.

[Teonanacatl]

Meikäläinen kannattaa nollakullasta aloitusta. Siinä on sitä kunnon fiilistä kun joka armeija aloittaa persaukisena jostain rupukylästä. Sitä paitsi, tyhjästä aloittamalla voi selkeästi seurata joukkojensa kasvua mega-armeijaksi.

Toiseksi, pienestä aloittaminen helpottaa kampanjan järjestäjää, kun aikaseen huomatut virheet säännöissä saadaan paikattua ennen suurimman katastrofin tapahtumista. Jos kampanja isketään heti täysillä käyntiin saattaa käydä sääntöreikien kanssa huomattavasti pahemmin.