Black scars kirjoitti:1. Aihehan on aika tyypillinen kehäkeskustelu, jossa syytetään toista osapuolta samasta asiasta, jota itse kuitenkin samalla tehdään. Jokainenhan kirjoittaa muille siitä, miten peliä pitäisi pelata ja samalla kirjoittaa, ettei muille pitäisi kertoa kuinka pitää pelata.
Tottakai pitää keskustella miten peliä pitäisi pelata. Miten muuten normit rakentuisivat? Jokaisella ihmisellä on omasta mielestään oikeast mielipiteet ja tässä ovat vastakkaiset mielipiteet ottavat mittaa toisistaan. En kylläkään usko, että tästä olisi mitään konsestusta saadaan aikaan.
Mutta pistetään itseä peliin. Jos esitätte hyvät perustelut sille, että rupeasin pelaamaan listoilla, joita mainitsin, olla antamatta yhtään anteeksi, vääntämään sääntöjä omaksi hyväkseni, sanalla sanoen pelaamaan vain voittaakseni, niin rupean. Vastineeksi haluaisin, että jos täällä kyetään esittämään perusteet hupipelaamiseen, niin rupeatte sellaiseksi. Vastaako kukaan haasteeseen?
Black scars kirjoitti:2. Samoin vastakkaista näkemystä syytetään siitä, että se yrittää esittää parempaa tai oikeaa tapaa pelata.
Eikös oikein tapa pelata ole se, joka tuottaa suurimman tyydytyksen? Toisille se on eri, kuin toisille. Itsellä se ei ole palkintopalli, ehkä toiselle se on.
Black scars kirjoitti:3. Figuilua verrataan urheiluun.
Eiköhän se ole selvää, että GW:n pelejä ei voida pelata tasaväkisesti. Toisinkuin tennistä. (Okei jos kaikilla on sama armeija, niin sitten.) Jos meinataan pelata tosissaan, niin suosittelen DBM:ää tai FOG:a.
Black scars kirjoitti:4. Vastuu turnauksen tyylistä on pelkästään järjestäjillä? Kyllä se minun mielestäni on myös pelaajilla.
Olen samaa mieltä. Pelaajista tässä on kyse. Jokainen päättää päässään mistä ja miten pelaa.
Black scars kirjoitti:Miten kirjoittajat muuten jakautuvat, ketkä ovat pelanneet faban vitosedikkaa tai sitä aikaisempia versioita ilman rajoituksia, ketkä taas kutosesta eteenpäin vastaavasti ilman rajoituksia?
Hyvä idea. Modeeeeeet. Laittakaas äänestys pystyyn.
“Common sense is not so common.” -Voltaire
“Most people would sooner die than think; in fact, they do so.” ― Bertrand Russell
Black scars kirjoitti:Miten kirjoittajat muuten jakautuvat, ketkä ovat pelanneet faban vitosedikkaa tai sitä aikaisempia versioita ilman rajoituksia,
Heh viitosedikka. Siinä vasta kahjojen armeijoiden edikka :D Löysin tässä jokinaika sitten kirjahyllyäni siivotessa ikivanhoja armeijalistojani harrastuksen alkuajoiltani eli joskus vuonna 1998. 3k lista jossa löytyi olikos se Imrik emperor lohharilla, emperor lohhari(näihin kahteen taisi yksistään mennä puolet pisteistä ellen väärin muista) ja olikos 5:n tason maagi :D Tai toinen lista jossa oli sekä Teclis että Belannaer(lvl 5 ja lvl 4 SC maagit yhtaikaa :D). Eivät oikein toimineet ainakaan minun käytössä mutta jösses millaisia listoja silloin tuli kokeiltua.
Merimetsä kirjoitti:Tottakai pitää keskustella miten peliä pitäisi pelata. Miten muuten normit rakentuisivat?
Mitäs tuo nyt sitten on, jos asioita pitää keskustella? Mihin se jaloillaan äänestäminen jäi, sehän on se ensisijainen vaikutuskeino. Toisaalta moni jaloillaan äänestämisen kannattaja varmaan äänestää jo niillä jaloillaan tätäkin keskustelua ja jättää kommentoimisen väliin.
Merimetsä kirjoitti:Jos esitätte hyvät perustelut sille, että rupeasin pelaamaan listoilla, joita mainitsin, olla antamatta yhtään anteeksi, vääntämään sääntöjä omaksi hyväkseni, sanalla sanoen pelaamaan vain voittaakseni, niin rupean.
Mikäli et ole noin aiemmin pelannut, niin kannattaa kokeilla ihan opin ja kokemuksen vuoksikin.
Merimetsä kirjoitti:Vastineeksi haluaisin, että jos täällä kyetään esittämään perusteet hupipelaamiseen, niin rupeatte sellaiseksi. Vastaako kukaan haasteeseen?
Sama vastaus, kuin edellisessä.
Merimetsä kirjoitti:Eikös oikein tapa pelata ole se, joka tuottaa suurimman tyydytyksen?
Ei ole, pelaamisen ei pitäisi tapahtua esimerkiksi sääntöjä rikkomalla, vaikka se kokisikin kuinka hauskaksi tahansa. Tosin jos pelaa yksinään ja voittaa aina liikuttamalla yksiköitään muutaman extratuuman, niin saahan niin toki pelata. (Fluffia: Dark elffejä ei olisi ollenkaan, ellei suurin tyydytys olisi päämäärä.)
Merimetsä kirjoitti:Eiköhän se ole selvää, että GW:n pelejä ei voida pelata tasaväkisesti. Toisinkuin tennistä. (Okei jos kaikilla on sama armeija, niin sitten.) Jos meinataan pelata tosissaan, niin suosittelen DBM:ää tai FOG:a.
Äh, ja minä kun olen pelannut näin jo monta vuotta. Hyvien pelaajien kanssa matsit ovat aika tasaisia ja tuloksetkin suhteellisen tasan. Kaikissa lajeissa (myös urheilusellaisissa) on aina pientä etua/haittaa toisella, mutta riittävän tasaväkisesti voi todellakin pelata myös ainakin fantasy battlen uusinta laitosta. Näin varsinkin, jos kumpikaan pelaaja ei ota pelkkiä nyrkkejä mukaansa sotaan. Yleisempi syytös tuntuu olevan, että paha ihminen ottaa ampuma-aseen painiotteluun. Kumpi sitten on väärässä... riippuu kai siitä, mieltääkö tapahtuman sodaksi vai painiotteluksi.
Väitätkö ihan oikeasti, että DBM:ssä tai FOG:ssa ei saa tehtyä niin huonoa armeijaa/maastoa/skenaariota/jotain muuta, että peli olisi shakkia huonommin balanssissa?
-Sami
Is that a diver's watch, can you dive? Is that a pilot's briefcase, can you fly? Oh fuck, another three bottle lunch.
spjarv kirjoitti:Väitätkö ihan oikeasti, että DBM:ssä tai FOG:ssa ei saa tehtyä niin huonoa armeijaa/maastoa/skenaariota/jotain muuta, että peli olisi shakkia huonommin balanssissa?
En väitä. Väitän, että koska kummasskin maasto arvotaan sääntöjen perusteella ja valintojesi perusteella kyse on noppatuurista. Armeijasi saat rakentaa miten haluat. Myös deployata. Eikä yhdelläkään armeijalla ole pimpattuja kaaosritareita, joka tappaa kaiken mitä vastaan tulee. koska yksiköillä ei ole mitään 'army specific special rules'-juttuja tiedät tasan tarkkaan mitä vastassa on. Imho nämä pelit sopivat paljon paremmin turnauspeleiksi jo pelkästään yksiköiden tasapainoisuuden vuoksi.
Black scar kirjoitti:Ei ole, pelaamisen ei pitäisi tapahtua esimerkiksi sääntöjä rikkomalla, vaikka se kokisikin kuinka hauskaksi tahansa.
Hyvä. Tästä ollaan samaa mieltä. Mikä muu on hyvän hengen vastaista?
“Common sense is not so common.” -Voltaire
“Most people would sooner die than think; in fact, they do so.” ― Bertrand Russell
Merimetsä kirjoitti:En väitä. Väitän, että koska kummasskin maasto arvotaan sääntöjen perusteella ja valintojesi perusteella kyse on noppatuurista. Armeijasi saat rakentaa miten haluat. Myös deployata. Eikä yhdelläkään armeijalla ole pimpattuja kaaosritareita, joka tappaa kaiken mitä vastaan tulee. koska yksiköillä ei ole mitään 'army specific special rules'-juttuja tiedät tasan tarkkaan mitä vastassa on. Imho nämä pelit sopivat paljon paremmin turnauspeleiksi jo pelkästään yksiköiden tasapainoisuuden vuoksi.
Faban "ongelma" ilmeisesti siis johtuu siitä, että fabassa on enemmän opiskeltavaa muista armeijakirjoista, enemmän variaatiota yksiköissä ja jotkut kalliit yksiköt lyövät hintansa mukaisesti. Itse pidän näitä hyvinä juttuina pelin kannalta, kaaosritarit nyt kuitenkin esimerkiksi ovat pelin huonoimmasta päästä cavalrynä. Tietyn "osaamispisteen" jälkeen peli tasapainottuu kummasti, kun halvat yksiköt ovatkin yhtäkkiä hyviä. Tuon perusteella se, että et pidä pelistä, kuulostaa enemmän preferenssi kuin tasapaino-ongelmalta. Se on tietysti ihan ok, mutta mikään noista perusteluista ei mielestäni vielä viitannut siihen, että nuo mainitsemasi pelit olisivat paremmin balanssissa.
-Sami
Is that a diver's watch, can you dive? Is that a pilot's briefcase, can you fly? Oh fuck, another three bottle lunch.
spjarv kirjoitti: mutta mikään noista perusteluista ei mielestäni vielä viitannut siihen, että nuo mainitsemasi pelit olisivat paremmin balanssissa.
Okei fair enough. Perustellaan sitten oikein olan takaa. Ja joo, onhan pelin hallinta helpompaa, kun ei tarvitse ostaa/opiskella jokaista 15 fabasta ja 11 40K:sta.
1) Armeijakirjoja ei päivitetä ja jos päivitetään, niin keikki kerralla. Ei ole 1,5 vuotta vahnaa armeijaa vs uusin armeija. Näissä lienee selvä ero, eikös?
2) Ei ole 'mutuable agreebe manner'-juttua. Mikäs se on jos/kun tarkoitus on voittaa?
3) Säännöt ovat vain sääntökirjassa. Kuka muistaa kolme erillaista "ATSKNF"-sääntöä? Korjattu kylläkin nyt. Mutta katsokaas Dark eldareita.
4) Sääntöjä ei tarvitse tulkita. Tämäkin juontaa juurensa juuri monista eri sääntökorjauksista.
5) Peli kestää pitempää ja myös yksiköiden tuhovoima on rajoitetumpi. Tämä takaa taktisemman pelin ja mahdollistaa oikean reservin tasapainottaen raskaiden joukkojen käyttöä.
6) Jokaiselle yksikölle löytyy käyttötarkoitus. Ei ole kurayksikköjä, joita ei koskaan näe kentällä.
Tässä nyt muutama. Katsoaan keksinkö lisää kun mietin asiaa ajan kanssa.
“Common sense is not so common.” -Voltaire
“Most people would sooner die than think; in fact, they do so.” ― Bertrand Russell
Spjarv kirjoitti:Tuon perusteella se, että et pidä pelistä, kuulostaa enemmän preferenssi kuin tasapaino-ongelmalta. Se on tietysti ihan ok, mutta mikään noista perusteluista ei mielestäni vielä viitannut siihen, että nuo mainitsemasi pelit olisivat paremmin balanssissa.
En tunne sen paremmin noita muita pelejä, mutta kyllä hammeri voisi mielestäni olla paremmin balanssissa. Paremmin balanssissa ei tarkoita, että peli on "totaalisen rikki", ei myöskään sitä, että pelin pitäisikään olla täysin balanssissa.
Käytän nyt esimerkkinä tuota uutta ja vanhaa delffikirjaa, molempiahan on käytetty täsmälleen samassa ympäristössä, eli ympäristö ei ole muuttunut. Haluaisin kuitenkin kuulla, kenen mielestä molemmat kirjat ovat samalla tavalla balanssissa saman pelin sisällä. Esimerkiksi helffikirjan vaikutus rodun toimivuuteen oli melko vähäinen, minun mielestäni. Delffikirjan muutos tehokkuudessa on todella iso. Pelaan mielelläni uudella kirjalla vaikkapa viisi de vs. de kokeilupeliä sellaista vanhalla pelaavaa vastaan, jonka mielestä uudella ja vanhalla kirjalla on samalla viivalla.
Useihan kuulee sanottavan, että joidenkin yksiköiden parannukset on kompensoitu listan muissa osioissa, toisinaan noin onkin. En vain ole löytänyt delffien kirjasta kohtaa, jossa esimerkiksi harpyjen 0-1 poisto ja coreen siirtyminen on tasapainotettu. Kärryn varusteellinen pistehinta laski 7 pojoa, samalla lisättiin kuskien voimaan ja ld-arvoa, savekin parantui. Hydrasta, assassinista ja magiasta puhumattakaan... Onko tuo rotu julkaisua edeltäneenä iltana ja julkaisuaamun jälkeisessä tilanteessa lähelläkään samaa "balanssiviivaa"?
Kummallakin pystyi peliä silti pelaamaan, ei se siitä kiinni ole, mutta se ei oikeastaan olekkaan balanssikysymys.
Esimerkiksi 6th editionin alussa armeijat oli todella hyvin samoissa kuopissa, paljon tuli pelattua delffeillä kavereiden empireä ja kääpiöitä vastaan. Tuosta ajasta muistaa, että peli voidaan myös tasapainoiseksi tehdä.
Spjarv kirjoitti:Faban "ongelma" ilmeisesti siis johtuu siitä, että fabassa on enemmän opiskeltavaa muista armeijakirjoista, enemmän variaatiota yksiköissä ja jotkut kalliit yksiköt lyövät hintansa mukaisesti. Itse pidän näitä hyvinä juttuina pelin kannalta
Variaatiohan on bonusta ja sen luomisesta pitää antaa bonusta. Armeijalistoista näkee kuitenkin varsin selvästi, ettei yksiköiden peliteho ja pistehinta ole kohdillaan, koska tiettyjä yksiköitä ei "koskaan" näe ja tiettyjä juttuja taasen "aina" (ripset = 99.9% varmuudella). Faban ongelma on enemmänkin siinä, että linja saattaa vaihtua useasti samankin edikan sisällä ja jopa moneen kertaan samasta asiasta (niitä kuuluisia FAQeja esim).
Ettei vaikuttaisi niin fabavastaiselta, niin pitää myöskin muistaa pelin hyviä puolia, esimerkiksi figut on mielestäni kehittyneet aina vain parempaan suuntaan. Nostalgiafiguilla on tietysti oma arvonsa, mutta vitosen aikaiset lapiokeihäät yms. on mukavasti vähentyneet.
Lyhyesti pariin edeltävään viestiin: itse puhun lähinnä fantasy battlesta, 40K on mielestäni huono peli ja ongelmat paljon korostuneempia. Fabassakin em. Merimetsän esiintuomat ongelmat ovat jossakin määrin olemassa, mutta minun kokemusteni perusteella ne eivät estä kilpailuhenkistä pelaamista. Kuraunitit jätetään ottamatta, turnausskene ei siitä huonone (vrt. jos niitä ei olisi, kuten monien pelien suppea valikoima). Pelin pituus on makuasia, tykkään machine-peleistä jotka loppuvat kakkosvuorolla ja toisaalta pitkistäkin väännöistä joissakin peleissä, 6 vuoroa johtaa yleensä fantasy battlessa suhteellisen selvään lopputulokseen. Loput asiat ovat sääntötekniikkaa, jossa on tietysti paljon hiottavaa, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä.
Lähinnä siis aluksi tartuin tuohon "GW:n pelejä ei voi pelata tasaväkisesti"-kommenttiin, joka ei mielestäni vieläkään ole totta. Se, paljonko tasaväkisyyttä on valmis uhraamaan monipuolisuuden alttarilla, lienee makuasia. Epäselviin sääntöihin ei ole mitään oikeutusta, mutta niistä on tähän asti selvitty :)
Scarsille, kyllähän sitä tietysti toivoisi pelin olevan vielä paremmin balanssissa. DE:t esimerkiksi muuttuivat, mutta loppujenlopuksi muutokset olivat melko pientä hienosäätöä, alavireisestä ylävireiseen. Ennen muutosta delffeillä pystyi voittamaan, muutoksen jälkeenkin ne pystyy voittamaan. Tietysti armeijakirjoja päivitettäessä on aina voittajia ja häviäjiä, mutta kyllä ne yleensä pidemmän päälle tasoittuvat, ainakin riittävästi. Mielestäni uusi kirja on lähempänä "oikeata" tasapainoa, fluffillisesti ja tehoiltaan, joten pidän sitä edistyksenä.
Mielestäni myös "ei voi pelata"-yksiköiden osuus on tällä hetkellä monissa armeijoissa, erityisesti uusissa, suhteellisen pieni. Heittelyä ei ole fantasyssä niin paljoa kuin 40K:ssa, jossa statit pistetään radikaalisti uusiksi joka painoksessa. Ilmeisesti olen kuitenkin vain vähään tyytyväinen ihminen. Ehkä taustalla on se, että niin moni lauta-, tietokone- ja konsolipeli on niin paljon enemmän pielessä balanssiltaan ja konkreettiset kokemukseni faban tasapainosta hyviä, että pienikin balanssi miellyttää.
-Sami
Is that a diver's watch, can you dive? Is that a pilot's briefcase, can you fly? Oh fuck, another three bottle lunch.
Tuon Samin viimeisen osion tiimoilta olin juuri kiinnostunut siitä, millä edikalla fabaan on aloitettu pelaamaan. Ainakin minulla siihen vaikuttaa 5th editionilla aloittaminen, eli olen lähtenyt pelaamaan sellaisesta versiosta, jossa pelaajien oli käytännössä pakko itse sorvata peli kuntoon. Muuten liian usein peli päättyi ensimmäisen kierroksen siihen tai tähän. Kutosen julkaisusta oltiin tietysti iloisia, kun käytännössä armeijoita saattoi pelata ilman sen kummempia muunnoksia, ainakin vitoseen verrattuna. Ajattelin vain, että kutosesta aloittaneilla on pelin "perustukset" rakentuneet erilaisiin lähtökohtiin.
Spjarv kirjoitti:Scarsille, kyllähän sitä tietysti toivoisi pelin olevan vielä paremmin balanssissa. DE:t esimerkiksi muuttuivat, mutta loppujenlopuksi muutokset olivat melko pientä hienosäätöä, alavireisestä ylävireiseen.
Ihan perustavaa laatuahan nuo muutokset on, kyse ei ole mistään hienosäädöstä. Halvemmat rxb:t pistelee AP nuolilla ja eternal hatredista lähdetään, yksittäisiin detaljeihin (esim. useat maagiset esineet) ja jo aiemmin mainittuihin muutoksiin menemättä. Se kesken 6th editionia tehty pistehintojen tarkistus oli luokkaa hienosääntöä, silti sekin paransi armeijaa paljon.
Kun 7th editionin armybookkien kierros on saatu valmiiksi, niin silloin tuokin delf opus on toivottavasti linjassa muihin nähden. Isot muutokset kuitenkin kertoo siitä, että tasapaino on varsin keinuvassa tilassa.
Joskus pelasin WHFBta, sillon pyrin tekemään fluffikkaita listoja, jotka tietenki myös toimi. Mutta jos nappulat näytti hyvältä vaan paperilla, mutta ei pöydällä, en nauttinut pelistä ollekaan. Sitten lopetin, koska tuntui, ettei peli tarjonnut minulle kuitenkaan tarpeeksi vapautta luovuuteen. Mielestäni fantasy battlen ja 40k:n "vapaus" on aika näennäistä. tai sitä ei periaatteessa ole. Pelissä on pirun pitkä lista magic itemejä/rotu, vaan silti näistä vain muutama on käyttökelpoinen, ja suurin osa täysin turhia(ainakin dark elffeillä oli näin). Samaten hirveästi eri yksiköitä, joista useat, monesti ne kaikista koleimmat, ovat turhia, eikä niillä tee mitään(varsinkin 40kssa).
Eli vapautta oli hiukan, mutta oikeastaan ei ollenkaan.
No, sitten siirryin Warmachineen. Tein tosimiehen ratkasun ja aloitin pelaamaan merkkareilla, koska ne oli mielestäni tyylikkäimmät. No, pian huomasin ettei masiinassa ole oikeastaam MITÄÄN vapautta, koska et saa varustaa yksiköitäsi etkä herojasi mitenkään, etkä edes päättää sankariesi nimiä. Toisaalta, peli kärsii "MTG syndroomasta", eli, koska pelissä ei ole laitoksia tai ediikoita", valmistajan täytyy lisätä myyntiä keksimällä aina parempia ja parempia joukkoja, joten pelaajan on pakko ostaa uusinta uutta, jotta pärjää. Joskus sitä näki teemoitettuja MTG-pakkoja, ei enää, nykyään "teema" mtg:ssä tarkoittaa että siinä on hyvin combotettuja kortteja, ja tietennkin muutamaa klassikkoa lukuunottamatta, uudet kortit on tiettenkin parhaita.
Minulla toki on masiina figut edelleen hyllyssä, mutta jos tekee mieli näpertää figuja, sculptailen omia, omaan maailmaan ja peliin. Centhion voi olla ikuisuus projekti, mutta figuilun saralla se tarjoaa minulle kaiken mitä siltä haluan: vapauden luoda mitä lystään, tehdä siihen kuvitusta, figuja, ja kuva-artesaani/graafinen suunittelu opiskelijana saan harjoitella taittoa ja logojen/tuotemerkkien suunittelua ym. Lisäksi, oman maailman suunittelu antaa minulle mahdollisuuden kritisoida maailmaa, kertoa mielipiteitäni esim. ilmastonmuutoksesta, luononsuojelusta, ihmisten elämästä, uskonnoista ym. Säännöitse olen suunitellut peliä niin, että siinä ei juurikaan ole mitään valmista(siis yksikötä ja itemejä esim), vaan esim yksikölle voit antaa erkois kykyjä ja vausteita mitä haluat, heroille kykyjä, käskyjä, valita hahmoluokan ja rodun, ja "enchantoida" itemit itse, eli jos/kun peli valmistuu, se tarjoisi hirvittävästi teemapelaajille, sekä niile, jotka haluaa nippelöidä armeijansa yber tehokkaiksi,(mutta samalla tavallaan pakottaa nämäkin miettimään hiukan taustaa, sillä kaikki valinnat perustuu "hahmoosi" ja sen osamisalueeseen). Mutta tämä koko projekti syntyy intohimoisesta figujen harrrastamisesta, lähinnä itseni takia, koska koen ettei mikään olemassa oleva peli tarjoa minulle mitä haluan.
Sitten kilpailu henkisestä pelaamisesta. en juuri ole turneita kierrellyt, mutta kiinostusta oli ainakin joskus, mutta sinnekkin varmasti menisin teema-armeijalla. Minäkun en pahastu vaikka häviänkin, minulla on yleensä kivaa, oli vastustaja minkälainen tahansa, eläydyn yleensä pelin maailmaan ja peliin niin kovasti, etten ehdi niin keskittyä siihen onko vastapuolella pöytää joku mulukku vai ei. Kuitenkin, jos haluan kunnon kilpaa ja mittelöä, pelaan mielummin lautapelejä, näissä yleensä on parempi tasapaino, ja toisaalta useammin luo paremmin hauskoja tilanteita. Nämäkin tosin mielestäni ovat parhaimmillaan tutussa kaveriporukassa.
Kuten joku jo tuossa mainitsi, WoWissa tosiaan on myös tätä vikaa, että ihmiset pelaa itsekkäästi, ja usein pilaa esim. dungeon raidin sillä että jää kinastelemaan jostain "Need or Greed" asiasta, eikä muista että sen toisen hahmon takana on toinen ihminen. Itse yleensä passaan sielä tavaroita välttääkseni tätä. Lisäksi minusta WoWilla ei ole oikeutta kutsua itseään mmoRPG:ksi, koska siinä ei juuri ole mitään roolipeliä, paitsi se että saa leveleitä. vapautta siinäkään ei juuri ole. Siksi alkaa taas houkuttaa nettipelaamisen osalta neverwinternighs 1 ja roleplaying PW serverit.
Mutta kiteytettynä, kyllä, peleissä tarkoitus on voittaa, mutta nimenomaa ajanvietteen ja hauskuuden takia niitä pelataan. Oma pelinautintoni kasvaa jos saan eläytyä ja luoda samalla.
Black scars kirjoitti:Ihan perustavaa laatuahan nuo muutokset on, kyse ei ole mistään hienosäädöstä. Halvemmat rxb:t pistelee AP nuolilla ja eternal hatredista lähdetään, yksittäisiin detaljeihin (esim. useat maagiset esineet) ja jo aiemmin mainittuihin muutoksiin menemättä. Se kesken 6th editionia tehty pistehintojen tarkistus oli luokkaa hienosääntöä, silti sekin paransi armeijaa paljon.
Noh, mun mielestäni 1 piste hintaa pois ja AP-sääntö on hienosäätöä ja demonien flesh houndit fastista heavy cavalryksi ja toinen woundi päälle on muuta kuin hienosäätöä, kun ennen marginaalinen support-unitti muuttuu kovaksi linjayksiköksi. Tai dwarffit pre-anvil ja sen jälkeen. Hatred antaa kautta linjan kaivattua lyömätehoa hieman lisää ja hydrakin tekee sitä, mitä hydran olisi aina pitänyt tehdä, cold one chariottikin myös ym. Mitään radikaalia ja armeijaa muuttavaa ei mielestäni säädetty, vaan pístehintoja parinkymmenen prosentin marginaalissa ja lyömätehoa. Tämä ei tietenkään ole armeijanlaajuisesti pieni muutos, mutta yksikkökohtaisesti näen sen hienosäätönä.
Vile kirjoitti:Jos osallistut turnaukseen otat samalla riskin, että joudut pelaamaan sellaista pelaajaa vastaan, jota oikeasti kiinnostaa korkealle sijoittuminen.
Jep, ja pohjasyy minkä takia ei tule enää turnailtua. Pelikertojen määrä tuntuu vähenevän vuodesta toiseen kun tulee ikää ja kaikkia kiireitä, joten sitä haluaa maksimoida pelien laadun ja nautinnollisten pelikertojen määrän. Oma porukalla pelaamalla voidaan aina sopia milloin pelataan kovaa ja milloin tunnelmoiden, jolloin *kaikki* saavat lähtökohtaisesti sitä mitä tulivat pelipaikalta hakemaan. Turnauksissahan asia ei ole näin, vaan syntyy välillä pettymyksia kun eri peli-ideologiat sattuvat samaan pöytään. Toki pelien määrä ja pelaajien hyvä asenne paikkaavat silloin paljon, mutta siitähän ei ole mitään takeita.
Toistan vielä tässä että ymmärrän hyvin turnauspelaajien pointit pelaamiselle ja sen miksi monet harrastavat sitä, mutta itsestä se on ruvennut tuntumaan lähinnä pelaamisen tahalliselta rajoittamiselta kun sitä voi harrastaa laadukkaammin omissa oloissa. Tarvittaessa vähintäänkin yhtä kilpailuhenkisesti. Toki turnauksissa on edelleen kiva kierrellä sen fiiliksen ja sosiaalisen puolen takia. +++Over and out+++
Black scars kirjoitti:Joskus vuonna papu ja varsi, eli muutaman vuoden ajan joskus 90-luvun puolessa välissä, tuli pelattua Mtg:n turnauksia.
Ihan validi rinnastus mielestäni. Periaatteessa molemmissa peleissä (warhammer & magic) voi rakentaa ison määrän erilaisia kombinaatioita, mutta oikeasti kilpailukykyisten variaatioiden määrä on melkolailla rajallinen. Ja joku yhdistelmä on aina "paras".
Black scars kirjoitti:Korteillahan pelataan monia erilaisia versioita ja myös sealed turnauksia, joissa ei tosiaankaan saa samaa pakkaa kahdesti vastaansa. Samalla tavalla hammereissa armeijan rakentelu on yksi formaatti, jossa on juuri tarkoituskin voittaa sillä ylivertaisella listalla. Sitten on noita tiukkoja ETC-tyypisiä komppeja, joiden on tarkoitus korostaa pelaajien pelitaitoa.
Eiköhän warhammerissakin kahden samanlaisen listan mirror-match-upissa parempi pelaaja vedä pidemmän korren? Näinollen pelillä on edellytyksiä kilpailuhenkiseen turnaamiseen.
Turnaukseen mentäessä kannattaa todellakin varautua kohtaamaan voittaminen mielessä pelaavia vastustajia. Onhan se jokaisen omaa typeryyttä jos heikentää omia pärjäämisen mahdollisuuksia pelaamalla huonolla listalla /korteilla. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut ettei ole varaa ottaa tahallista handicappia.
tuli mieleen tuosta, että magicissahan jotkun harrastaa sitä(en muista nimeä tälläisille turnauksille) että peli alussa avataan läjä boostereita ja niistä rakennetaan pakat.
vähän vaikea soveltaa figumaailmaan, paitsi kerättäviin sarjoihin, mutta ehkä tosta jotain mielenkiintoista haastetta saisi väännettyä...
Ravenous kirjoitti:tuli mieleen tuosta, että magicissahan jotkun harrastaa sitä(en muista nimeä tälläisille turnauksille) että peli alussa avataan läjä boostereita ja niistä rakennetaan pakat.
vähän vaikea soveltaa figumaailmaan, paitsi kerättäviin sarjoihin, mutta ehkä tosta jotain mielenkiintoista haastetta saisi väännettyä...
Draft -turnausmuoto tosiaan on käytössä keräilykorttipeleissä sekä myös figuuripeleistä esim. Dungeons&Dragons Miniature Gamessa ja luultavasti tulevassa Monsterpocalypsessäkin. Tuo turnausmuoto kuitenkin vaatii juuri sen että korttipussien/miniatyyrilaatikon sisältö on satunnaistettu ja ettei sitä voi etukäteen tietää mitenkään. Sealed-/Limited-tyyliset pelit ovat aina hyvää vaihtelua "perustyyppisiin" peleihin joissa pääsee rakentamaan pakkansa/armeijansa etukäteen mutta en usko niiden koskaan syrjäyttävän tätä hyväksihavaittua systeemiä.
Give a warjack coal and you warm him for a day. Give a warjack an axe, and you warm him for his whole life... with coal ripped from the cold dead boilers of his enemies.
Scoundrel kirjoitti:Eiköhän warhammerissakin kahden samanlaisen listan mirror-match-upissa parempi pelaaja vedä pidemmän korren? Näinollen pelillä on edellytyksiä kilpailuhenkiseen turnaamiseen.
Joo, jos kaikilla turneeseen tulijoilla on identtiset listat ja jokaisella pelipöydällä on samat maastot kummallakin puolella ja ensimmäisen/viimeisen vuoron saamisesta ei saa merkittävää etua, niin mikä ettei. Olettaen että nopat eivät pyöri miten sattuu. Jolloin kannattaisi vaan suoraan pelata shakkia.
Scoundrel kirjoitti:Turnaukseen mentäessä kannattaa todellakin varautua kohtaamaan voittaminen mielessä pelaavia vastustajia. Onhan se jokaisen omaa typeryyttä jos heikentää omia pärjäämisen mahdollisuuksia pelaamalla huonolla listalla /korteilla. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut ettei ole varaa ottaa tahallista handicappia.
Jepjep, jos haluaa pitää hauskaa pelissä jota ei ole suunniteltu turneepelaamiseen, on tyhmä. Jostain kumman syystä en erityisemmin suosi turneepelaamista.
Joo, jos kaikilla turneeseen tulijoilla on identtiset listat ja jokaisella pelipöydällä on samat maastot kummallakin puolella ja ensimmäisen/viimeisen vuoron saamisesta ei saa merkittävää etua, niin mikä ettei. Olettaen että nopat eivät pyöri miten sattuu. Jolloin kannattaisi vaan suoraan pelata shakkia.
Tuo lista ei missään nimessä ole se, mitä kilpailuhenkinen pelaaminen "vaatii" toimiakseen.
Jepjep, jos haluaa pitää hauskaa pelissä jota ei ole suunniteltu turneepelaamiseen, on tyhmä.
Tuota tuskin tarkoitettiin vaikka asia siihen suuntaan ilmaistiinkin.
Minun mielestäni on tyhmää lähteä turnaukseen pelaamaan huonolla listalla ja valittaa omasta tai vastustajan listasta jos häviää.
eihän kukaan estä menemästä "tyylilistalla" turneeseen, jos osaat asennoitua niin, että ei käy sitten harmittamaan jos ei pärjääkkään, vaan nauttii puhtaasti turnauksen ilmapiiristä ja pelaamisesta, rupattelusta kanssa harrastajien seurassa ym. eikä siinä ole mitään tyhmää.
asia erikseen että osaako turnauslistalla pelaaja asennoitua siihen jos sattuu häviämään tyylilistalle ;)
