tnjrp kirjoitti:Mä en ole ihan varma siitä, että pelissä oleva hassu sääntö lakkaa olemasta hassu sääntö, jos pelaajat "apologeettisesti" pelaavat niin, ettei se enää vaikuta niin hassulta tai peräti katoaa käytöstä. Tosin tämä nyt on sellainen asia, josta voidaan haluttaessa ruveta saivartelemaan varsin rankastikin.
Totta, eikä se nyt toki ole tarkoituskaan. Lähinnä pointti siinä, että kun säännöissä aina on epätäydellisyyksiä (ainakin kaikissa tähän mennessä vastaan tulleissa, siksi toki omia suosituksiasi kyselinkin), niin helpointa on "sopia" pelattavan niin, että nämä epätäydellisyyden eivät pilaa pelinautintoa ainakaan pahasti.
Mutta niinhän on myös sanottu, että Infinityä pitäisi pelata sillai vähän soveltaen, kun se ei ole tiukkapipoinen eikä tiukkapipoisten peli kuten vaikkapa Wh40k. Paitsi tietysti että se silti sopii erinomaisesti turnauspeleihin, fanien mielestä... No joo. Nyt alkaa mennä jo naljailuksi.
:)
Heh. Makuasioista ei kannata kiistellä, koska mulla on ehdottomasti paras maku...
Ensinnäkään, täydellistä peliä en ole vielä nähnyt, enkä usko että näenkään. Monet arvelevat sellaisen löytäneensä. Hyvä heille. Must hyvissä peleissä on kaikissa hyvät ja vähemmän hyvät puolensa, ja vastaavasti jotain hyvää löytyy pelistä kuin pelistä.
No asiaa kieltämättä kysyttiin sillai, että olisi pitänyt luetella parempia, mutta vastasin niinkuin kykenin eli luettelin varteenotettavia kilpailijoita...
Tämähän se, täydellistä tuskin saa muuten kuin itse tekemällä, ja sittenkään se tuskin on täydellinen kenenkään muun mielestä. Kysymys kieltämättä oli vähän epämääräisesti aseteltu (absoluutisesti parasta on aika vaikea määritellä), pidän itsekin ainoana hyvänä tapana rankata pelit sen mukaan, mitä pelaa tietystä genrestä (vaikkapa nyt skirmish tason scififigupelit) mieluiten.
Toisekseen, en ole ainakaan vielä päässyt lopullisesti sinuiksi tämän IGOUGO reaktioilla -mekaniikan nerokkuuden kanssa, vaikka olen sitä nyt jonkin verran kokeillut joukko-osastopelin (Starship Troopers) ja melko lailla enemmän tällaisen pikkukähinän (Infinity) yhteydessä. Minusta se on edelleen yleisesti ottaen huonompi ratkaisu kuin hyvin tehty vuoroaktivointizydeemi. En minä sitä sano, että sellainen olisi realistisempi (mikä yleensäkin on sana, jonka mainitseminen miniatyyripelin yhteydessä aiheuttaa kognitiivisesta dissonanssista johtuvaa tajunnan hämärtymistä), mutta minusta sillä saadaan paremmin semmoinen "hallitun kaaoksen" fiilis aikaan. Siis jos se on hyvin tehty.
Tykkään henkilökohtaisesti tuosta systeemistä ja pidän sitä sopivana juurikin infinityn tyylilajiin. Täydellinenhän tämä ei kaikessa sekavuudessaan missään tapauksessa minustakaan ole, mutta jotenkin uskottavamman kuvan tuo reaktiopohjainen systeemi modernista taistelukentästä minulle välittää. Minusta siis modernilla sotakentällä kuuluu kuoleman korjatakin väkeä jo kaukaa, eli sahamiekkojen kanssa juoksentelevat kaistapäät saavat minun mielestäni tullakin ammutuksi mieluiten viimeistään kilometrin päästä. Tähän reagointisysteemi on mielestäni varisin toimiva tapa hoitaa homma. Ehkäpä se hyvin tehty vuorosysteemi vain on jäänyt vielä tulematta vastaan, Warzonesta kun en ole testannut kuin sitä suomennettua laitosta (joka oli aika haastavaa luettavaa) ja muut noista mainitsemistasi peleistä ovat aikalailla vieraita, mitä nyt figuja olen josksu noista nähnyt. Pitääpä käydä noita tutkiskelemaan.
Kolmannekseen en oikein ole rakastunut näihin todella pienen mallimäärän peleihin, niissä tuurilla on minusta välillä jo vähän turha suuri merkitys loppuratkaisun kannalta kun ei ole mitään keinoa paikata itse tehtyä tai paskasta nopanheitosta aiheutunutta ongelmaa (Infinityssä nimenomaisesti vielä jokaisen ukon menetys puree kolmella tavalla tavallisen kahden sijasta). Niissä tuntuu myös olevan vaikeampi saada hiukan monipuolisempia skenaarioita funkteeraamaan.
Tuuri kieltämättä korostuu ja Infinityssä(kin) sen merkitys on välillä aika kova, mutta toisaalta peli on sen verran nopeasti ohi, etten ole sitä kovin häiritsevänä kokenut. Toisaalta Infinityn voitto/tasuri/tappio jakaumani on toistaiseksi liki täsmälleen samanlainen kuin vaikkapa Warmachinen, Hordesin, Faban tai 40k:nkin, eli ilmeisesti kaikkine omine kelloineen ja pilleineen ainakin nämä pelit lopulta painottavat tuurin ja taidon(puutteen?) lähestulkoon samalla tavalla..? No Infiä ei vielä kovin suurta otoksellista ole vertalussakaan kyllä. Kumminkin, pienten figumäärien peleillä on ehdottomasti puolensa mielestäni, melkein sanoisin, että mitä tarkemmat säännöt, sen parempi (mutten kumminkaan sano, kun tiedän etten oikeasti halua sitä vaihtoehtoa. Sujuvuuskin kun on pirun tärkeää.)
Vielä halajaisin retroaktiivisesti lisätä kohdaksi 4, että multa saa poikkeuksetta muutaman irtopisteen siitä, jos peliin on järkätty "avoimuutta", siis mahdollisuutta rakentaa omia "hahmoja"/joukkoja/armeijoita. Mä tykkään ehkä vähän liiaksikin* viritellä, ja jos peli antaa siihen tekijän mielestä toimivat kilkkareet, niin aina parempi.
Tämä lienee osa-alue, joka pitkälti suuntaa kiinnostuksen joko valtavirtapelien tai sitten "kehitysprojektien" suuntaan? Minulle yleensä riittää, kun voin "Counts as" tyyliin sovittaa mukaan viritelmäni, mutta ymmärrän kyllä hyvin tuon ilon, mikä noista omista joukoista saadaan.
PS. Jos universumi, siis pörrö, on kelle hyvin tärkeä valintakriteeri niin sen suhteen Infinity kyllä pesee kaikki kilpailijansa pienten joukkomäärien sarjassa.
Tämän oheen laittaisin kyllä vielä vahvasti hengittävän pelisysteemin aika tärkeäksi kriteeriksi omalle pelivalinnalle. Eli pelikaverit kuitenkin ovat melkein se tärkein osa kokonaisuutta ja siitä johtuen pitää pelin olla tarpeeksi vahvasti hengissä, jotta potentiaalisia vastustajiakin on enemmän kuin se yksi.
Hyviä pointteja, mielenkiintoista tutkittavaa, Vor voisi olla tutkimuksen arvoinen, FASA:n muistakin vanhoista tuotteista olen kyllä pitänyt. Urban War pitänee tarkistaa myös.
Kysytäänpä nyt vielä, jotta millä sääntösysteemillä "kannattaisi" käyttää vaikkapa tuollasta 40k apocalypse koon armeijaa, jos tahtoisi pelailla taktisesti haastavia pelejä scififiguillaan, joita siis on niin jalkaväkeä, autoja, tankkeja, lentokoneita kuin mechejäkin? (Pitäisi siis olla tarpeeksi joustavat armeijan rakennussäännöt, jotta kaikkea tuota voisi järkevästi käyttää, sekä tarpeeksi hyvät säännöt, jotta pelaamisessa olisi muutakin tekemistä, kuin nopan viskomista.
Eli tosiaan, kahta eri peliä periaatteessa kaipaan, pientä skirmish peliä, sekä n.30mm skaalan eeppistä sotaa, mikään yksittäinen systeemi ei kai oikein hyvin molempia vaatimuksia täytä? Warzone taisi tosin ainakin ihan vakavissaan yrittää? Näyttäisi tosin siltä, että Infinity vastaa omia hakuehtojani lähes parhaiten näistä mainituista edelleen kuitenkin, siitä olen kyllä vakuuttunut, että 40k:lle on helppo löytää toimivampi sääntökirja korvaajaksi tuolta listalta.
(Splittailen tämän yleisen figupelikeskustelun omaksi ketjukseen, mikäli tämä nyt kovin vahvasti derailaa tätä ketjua vielä useamman viestin voimin.)