WH 40.000 versus WH Fantasy Battle

[mister??!!]

Riippuu vähän myös siitä pidätkö sci-fi ammuskelusta ja toiminnasta (wh40k) vai musketeilla ampumisesta ja miekkailusta (faba).

[Mysterous]

Olennaista ainakin itselleni ja uskoakseni jokaiselle, jonka raharesurssit on rajalliset (voisin ostaa itselleni kaksi armeijaa ja kutsua kaverin kylään) ja joka nimenomaan tahtoo pelata näillä (toisilla on figuurifetissi), on saatavilla oleva peliporukkatarjonta. Joten sen mukaan varmaan mennään, vaikka WW II onkin salainen intohimoni.

Ja tuo asuinpaikka on väliaikainen ;)

Periaatteessa WW 2:seen on saatavilla useampikin hyvä sääntösetti (tuolla joitain ilmaisia), jos ei flames of waria meinaa pelata niin sotataidosta löytyy jokunen toinen WW2 peli jotka eivät mitään huonoja ole.

Mikäli rahanpuute estää kahden armeijan hankkimisen, niin yrittää vain pelata peliä joka ei tarvitse niin rutosti figuja (käsittääkseni I Aint Been Shot Mum on tällainen) tai jossa figut voivat olla niitä pienempiä (1:72 skaalan muovisia pikkumallejahan saa miltei jokaisesta citymarketista ja sokoksesta, 8€/50 mallia ja tankit 10€ kappaleelta, useat WW2 pelit on suunniteltu niin että niitä voi pelata näillä modelleilla).

Tietty jos kaveripiirissä ei ole yhtään ketään jota ylipäätään homma kiinnostaa (siis vaikka ei tarvitsisi maksaa mitään) ja ei kehtaa mennä veteraanifiguilijoita näykkimään hihasta ja kysymään "haluatko pelata mun peliäni", niin peliseuran kannalta lienee siinä tapauksessa parempi valita peli johonka varmasti järjestetään lähitienoolla turnauksia ja peli-iltoja.

[zaruman89]

Näissä "argumenteissa" on paljon mielipiteitä, joten en jaksa niihin puuttua... Mutta tuo armeijoiden määrä... Öh... Minulla oli semmonen käsitys että wm/hordesissa on 4 + mercanaryt molemmissa siinä missä 40k:ssa on vain 12 armeijaa millä pelata.

Objektoin. WM/Hordesissa on 8 armeijaa+mercenaryt=9. Kannattaa ruveta mölisemään asioista ilman, että ottaa niistä ensin selvää.

Itse topicin aloittajan kysymykseen: noista kahdesta pelistä FB on joka osa-alueeltaan parempi, paitsi ehkä armeijoiden tasa-painoltaan.

Eiä hei turhaa viitti... Sanoin että 4+ merchanaryt MOLEMMISSA joka on 9-10 armeijaa vai miten sen nyt ajattelee... Luulis kyllä että tiedän kuitenkin kun olen tunnustanut pelaavanikin kyseisiä pelejä/peliä miten ikinä sen haluaa ajatella...

[TheEmu]

Näissä "argumenteissa" on paljon mielipiteitä, joten en jaksa niihin puuttua... Mutta tuo armeijoiden määrä... Öh... Minulla oli semmonen käsitys että wm/hordesissa on 4 + mercanaryt molemmissa siinä missä 40k:ssa on vain 12 armeijaa millä pelata.

Objektoin. WM/Hordesissa on 8 armeijaa+mercenaryt=9. Kannattaa ruveta mölisemään asioista ilman, että ottaa niistä ensin selvää.

Itse topicin aloittajan kysymykseen: noista kahdesta pelistä FB on joka osa-alueeltaan parempi, paitsi ehkä armeijoiden tasa-painoltaan.

Eiä hei turhaa viitti... Sanoin että 4+ merchanaryt MOLEMMISSA joka on 9-10 armeijaa vai miten sen nyt ajattelee... Luulis kyllä että tiedän kuitenkin kun olen tunnustanut pelaavanikin kyseisiä pelejä/peliä miten ikinä sen haluaa ajatella...

Niin, WM/H:hon on 10 armeijaa, 40k:hon 12, joista osa hemmetin harvinaisia. Kerro vielä, miten 40k:ssa on paljon armeijoita. Lisäksi, väitätkö, ettei suuri osa pelaajista pelaa marineita, täten yksipuolistaen armeijavalikoimaa.

Jos nyt sitte kysyttiin syitä, miksi pelata WM/H:ta, niin laitetaan niitä:
1) Säännöt on hyvät. Voit heittää vastustajan sotajaakon veteen, rymistellä vastustajan jalkaväen yli, kaataa kaikki maahan tai jäädyttää ne. Mahdollisuuksia on.
2) Peli ratkeaa aina ihan loppumetreillä. Useimmiten peli päättyy vastapelaajan johtajan kuolemiseen, joten mitä vain voi tapahtua. Viime turnauksessa esimerkiksi pelasin kolmen tunnin väännön, joka päättyi siihen, että kaveri voittaa, jos heittää kolmella nopalla 13 ja sai yrittää kolme kertaa. Jännitys säilyy loppuun saakka.
3) Fluffi. Tyylistä voi olla toki montaa mieltä, mutta meikään kolahtaa. Lisäksi, parasta fluffissa on, että se etenee suunnilleen samaa tahtia kuin oikeassa maailmassa. Valtiot valtaavat alueita toisiltaan, valtioiden johtajat vaihtuvat.
4) Peli toimii kaikissa koissa. Vaikka multa löytyiski figuja 1000p armeijaan, en ole uskaltanut sen kokoista peliä juuri kokeilla, koska siinä on jo niin paljon eri kombomahdollisuuksia että pää vaan räjähtää. Kuitenkin, 350, 500 ja 750 toimivat erittäin hyvin, ja ilmeisesti 1000p:kin kun siihen pääsee sisälle. Voin siis hyvinkin pelata aloittavaa pelaajaa vastaan jollain viidellä figulla, ja peli toimii.
5) Pelillä on aktiiviset ja järkevät foorumit. Foorumeilla voi puhua kaikennäköistä taktiikoista maalausvinkkeihin yms.
6) Vaihtamalla armeijan komentajaa (Warcasteriä/lockia), koko armeija muuttuu.
7) Listaa tehdessä täytyy miettiä listan sisäisiä synergioita, ei vaan sitä, että mikä yksikkö on hyvä, mikä ei.
8) Ennen pelin alkua armeijaa ei juuri tarvitse esitellä. Lyöt figut pöytään, mainitset montako jantteria missäkin yksikössä on varmuuden vuoksi ja annat kortit, jossa on hahmojen tiedot vastapelaajalle. Ei tarvitse käydä jokaista figua läpi, että onko sillä kilpi, boltteri, lascannon, great weapon vai lippu.

Lisäksi, jos aina uudelle pelaajalle suositellaan jompaakumpaa hammeria, ei muitten pelien skene lähde kasvamaankaan.

[zaruman89]

Oman kokemuksen mukaan: Kun peli perustuu komboihin ja synergioihin, casterin vaihtaminen kieltämättä vaihtaa listan toimintaa täysin. Suurimmassa osassa tapauksista tämä tosin tuhoaa listan toimivuuden täydellisesti, joten samoilla figuilla eri armeijoiden pelaaminen ei oikeasti ole mahdollista.

Mutta joo... Kylläpä uskallan väittää että eipä nuita marineita liikaa ole näilläkään kulmilla... Harvinaisuus ovat marinepelaajat. Kaaosmariinepelaajat harvinaisuus vähemmässä määrin... Enempi on esim. eldareita, mutta ehkä se vaan riippuu siitä missä pelaa. (Olen uuden marinekirjan aikana pelannut kerran marineita vastaan... Kertoo hiukan siitä miten sairaasti marineita täällä pyörii)

[Judas XXX]

Enpä tiedä. Kovastihan noita vaihtoehtopelejä olisi. Suurin aina kiehtoo mahtavuutensa tähden. Warhammerit on kauneimmin suunniteltu ja niitä markkinoidaan rahalla machosti.

Jotenkin alko vain kyrpii koko figuurihomoilu. Onko se sittenkään kaiken sen vaivan, ajan ja rahan arvoista? Tuntuu, että noissa peleissä on kuitenkin aina ne tietyt kaavat, joita pitkin edetään. Tarkoitan taktiikoita, koska yksikköjen lukumäärä on pieni (paitsi örkeillä) Tietty pikku falloksenjatkeitaan voi peluutta kuten himottaa, mutta aina muodostuu se "tehokkain malli" tilanteeseen a, b, c...
Tämä on kuitenkin matematiikkaan pohjaavaa keinotodellisuutta vain.

Häiritsee myös jossain määrin näissä ilmenevä "hauskan pelaamisen" ja "voittavan pelaamisen" ero, mikä selvimmin näkynee kääpiöiden ja Empiren armeijoissa. Tykkirykmentillä on hauska kusta viholliset laudalta, mutta kuka sitä jaksaa hymyillen kerta toisensa jälkeen? Puolesta riippumatta.

Sitten päästäänkin dilemmaan: miten huononnan itseäni sopivasti lisäämällä voittamisen hauskuutta metodeilla, jotka vähentävät mahdollisuuksiani voittaa?

Olisi ehkä hauskempi keksiä muille pelattavaa kuin pelata itse.

[Rod]

Oletko miettinyt mitään roolipeliä? Esim. dnd:tä? Niihin kyllä tarvii kavereita, mutta jos niitä on niin sitten kannattaa tutustua perin pohjin kaikkiin peleihin eikä vain figupeleihin ja GW:n peleihin. Ja tosiaan jos haluat kunnon figupelin jossa on taktikointi ja kunnon jännitystä, etkä vain listojen pyörittelyä ja noppien viskelyä niin Warmachine ja Hordes ovat tutustumisen arvoisia.
Ja jos nuista roolipeleistä kertoisi niin voisin sen sanoa, että niissä voit tehdä sellaisen pelimaailman kuin itse haluat.

[Ar-Senator]

Figuurihomoilu on kuitenkin isoksi osaksi sitä niillä figuilla näpräämistä - jos vain haluat pelata hyvää peliä, niin kannattaa varmaan tutustua erilaisiin lauta- ja tietokonepeleihin. Siis jos se maalaaminen, ja figupelien hyvä visuaalinen ilme eivät ole niitä tärkeimpiä asioita mitä haet.

Roolipelit taas sitten ovat aivan eri juttu, kuin jos haluaa pelata mielenkiintoista ja kilpailuhenkistä moninpeliä. Figupelien kanssa ei juurikaan yhteistä, noin pelimekaniikaltaan.

Vaikka ei mikään figupeli ole pelkkää no-brainer listan ottoa ja huultenpäristelyä, ainakaan siinä vaiheessa kun sitä on kunnolla oppinut pelaamaan. Vaikka aloittelija ehkä pärjääkin parhaiten ottamalla niitä tylsiä vaihtoehtoja, joiden käyttö vaatii vähemmän taitoa...

[Judas XXX]

Roolipelit joo, mutta ne on jo ihan eri asia sitten.

En ole mitenkään vastaan maalausta ja sellaista, kuten sanoin jotenkin "warhammerit on kaikista kauneimpia" Pidän niiden ulkomuodosta ja pakko antaa tunnustusta miten lahjakkaita ihmisiä GW:lla on palkkalistoilla. Olen itsekin taiteellinen, joten tuo ei ole ongelma.

Pelin monipuolisuus ja variaatiot ovat ongelma. Varmasti vaikutusta on pelaajan taidoilla. Mutta mitä täälläkin olen nähnyt puhuttavan, on ns. oikeiden ratkaisuiden määrä (esim. armeijaa koottaessa) melko vähäinen. Esim. joissain armeijalistoissa, mitä olen katsellut, toistuu tietyt, samat yksiköt aina. Tietyt, samat yksiköt johtaa tiettyihin, samoihin taktisiin käytäntöihin. Siitä päästään itseääntoistavaan pelaamiseen sillä erotuksella mitä nopansilmä eroavaisuuksia luo : >

Tahdon olla tuon suhteen väärässä, koska jos olen oikeassa, en aloita keräämään mitään - koskaan ikinä.

Olette kuitenkin samaa mieltä siitä, mitä esitin "hauskasta" ja "tehokkaasta" pelistä?:} Jännä kun tuohonkin saa kannustetta ihan itse GW:n sivuilta, jossa armeijaesittelyiden yhteydessä kerrotaan pari simppeliä taktiikkaa. Luulisi sen olevan vaiettu, tylsä fakta, joka syö peli-ilot hilpeimmältäkin puuhippitonttupelaajalta.

[zaruman89]

On toki totta, että jokaisessa tilanteessa on se yksi asia joka on kannattavinta tehdä. Tietysti kun vastustajat ovat erilaisia, listat ovat aina erilaisia, deployment ja maastot aina erilaisia... Noh... Omasta mielestäni kuitenkin kaikki ratkaisut tehdään vasta pelin tiimellyksessä ja näin ennalta suunitellut taktiikat voi jättää kotiin... Vain suuremman skaalan taktiikoita voi käyttää lähes aina (refused flank, kaikki aloittaa reservistä, tms.) mutta näidenkin käyttö riippuu niin paljon vihollisen deploymentista, että päätökset tehdään kuitenkin pelin aikana.

Listaa rakentaessa voi taktikoida vain sen verran että ottaa tietoisesti yksiköitä jotka pystyvät tuhoamaan tiettyjä asioita. (Anti raskaspanssari, anti horde, anti you name it) Kaikkia asioita armeijaan ei koskaan saa tarpeeksi ja ilman tiettyjä asioita et voi pärjätä, mikäli vastaan marssii juuri se armeija jota vastaan et varautunut. (Jos vaikka vastaan tulee monoliitti kun armeijassa ei ole yhtään str9 tai yli asetta)

Kuitenkin myönnettäköön, että jotkin optiot kaikissa armeijakirjoissa ovat parempia kuin toiset... Ja joitakin optioita suorastaan olettaa vastustajan käyttävän kuullessaan pelattavan armeijan (Ok kyllä automaattisesti odotan lashiprinssiä tai paria jos pelaan kaaosta vastaan) Nettihän on tulvillaan sitten näitä erilaisia "optiimeja" konfiguraatioita ja "juustoisia" listoja, mutta vaikka aloitteleva pelaaja kopioisikin jonkin optimoidun juustolistan netistä ja sillä lähtisi pelaamaan, ei hän tule pärjäämään itseään paremmille kenraaleille. (Kokemusta on... Sekä listakopioinnista nuoremmalla iällä, että nyttemmin copypasta listalla pelaavien nuorten sällien pieksämisestä)

Eldarit, örkit ja spacemarinet lienevät tällä hetkellä ne armeijat, joissa "parempia" valintoja on niin paljon, ette turnauksissa vastaan tulevat "optimoidut" listat näyttävät lähes poikkeuksetta ereiltä... Näin niinkuin esimerkkinä...

Ettänoin... Lähes kaikki sanomani pätee myös muuneltuna fantasybatleen... (Faban puolella tosin on välillä selkeämpiä "must-have" yksiköitä, jotka ovat selvästi liian hyviä) Olet kenties maalannut figupelaamisesta liiankin pelottavan röllin :D Ei tämä harrastus ole läheskään niin yksitoikkoinen, mitä foorumeilla vineilijät ja juustolistojen postaajat antavat ymmärtää. Sotavasarassakin oli nähtävillä vähän aikaa sitten trendi jossa kaikenmaailman armeijoille tehtiin viiden lantikan virityksiä listoiksi... Kuitenkin uskallan pistää pääni pantiksi siitä, että lähes kukaan nuita listoja kirjoittaneista ei tule kuuna harmaana päivänä toteuttamaan moista armeijaa... Fabassa vastaava villitys taisi olla maailmanlaajuinen stegadonspämmi listojen postailukilpa... Näitäkään armeijoita tuskin loppujenlopuksi harvalta löytyy...

[Hanska]

Oletko miettinyt mitään roolipeliä?

Yht'äkkiä päähän ilmesty välähdys. Miten saada aikaan mahdollisimman nippeli-sääntö figupeli kuin olla ja voi.
Otetaan 5 figua/puoli ja tehdään niille hahmot jonkn roolipelin sääntöjen mukaan, lätkästään pöydälle ja pelataan skirmish kyseisen roolipelin säännöillä.
Jää monipuolisuudessa yms. kaikki WM/H ja WH:t

Tosin jos sääntöjä ei jo haltsaa niin niissä on oma opettelunssa.
Pitänee koittaa cyberpunkilla...

[Xenon]

Kannattaa kuitenkin muistaa että vaikka tuolla armeijalistatkin osiossa on niitä tappiin hiottuja copypaste listoja niin kun menee turnaukseen niin harvemmin siellä edes oikeasti semmoisia näkyy. Tietenkin aina on pari ihmistä jotka haluaa pelata kovemmalla listalla ja voittaa eikä siinä mitään, mutta suurin osa ihmisistä(ainakin mun kokemuksellani) tulee vaan pitämään hauskaa ja monilla on jänniä ja erilaisia listojakin. Mutta sehän on tietysti vähän itsestäkin kiinni että mitä peliltä haluaa, mutta kylläpä ne melkein joka pelistä löytyy ne combot joilla pärjää hiukan paremmin kuin muilla.. Toisista peleistä hieman enemmän kuin toisista. Jos haluaa pelata jotain täysin tasapainoista niin kannattaa pelata shakkia tai ristinollaa. :P

Mutta älä nyt stressiä revi hyvä mies. :D Alotat vaan ja kokeilet miltä se tuntuu, jos ei miellytä niin ainaa voi lopettaa ja myydä kamppeet. Figu roippeessakin on se hyvä puoli että ne säilyttää aika hyvin arvonsa eikä tappiotakaan tule niin hirveästi jos sitten päätätkin lopettaa. Et sä voi siellä jahkailemalla tietää minkälaista se on pelata figupelejä, että rohkeasti kokeilemaan jos vähänkin tuntuu että kiinnosta.

Oletko miettinyt mitään roolipeliä?

Yht'äkkiä päähän ilmesty välähdys. Miten saada aikaan mahdollisimman nippeli-sääntö figupeli kuin olla ja voi.
Otetaan 5 figua/puoli ja tehdään niille hahmot jonkn roolipelin sääntöjen mukaan, lätkästään pöydälle ja pelataan skirmish kyseisen roolipelin säännöillä.
Jää monipuolisuudessa yms. kaikki WM/H ja WH:t

Tosin jos sääntöjä ei jo haltsaa niin niissä on oma opettelunssa.
Pitänee koittaa cyberpunkilla...

No mutta siitä tulee sitten helposti semmosta tylsää sielutonta nopan pyörittämistä että: "Tämä tyyppi tässä jolla on haulikko ampuu tuota tyyppiä tuolla jolla on konepistooli" Tietenkin jos osaa itse luoda taustatarinaa ja jonkun idean siihen peliin, mutta yleensä oma keksimä tuntuu aina jotenkin omakeksimältä. Siitä tulee vaan semmonen teennäinen.. Mutta ei kait se pöllömpi idea ole.. Ja voihan sitä pelata just esim. jotain cyberpunkin maailmaa jos tykkää. Mutta ei ne ropejen taistelusysteemit monesti loppupeleissä nyt kyllä ole niin monipuolisia, ehkä vähän monimutkaisempaa vain. Mutta en sitten tiedä, voihan sitä kokeilla.

[Ar-Senator]

Roolipelien taistelusysteemit eivät ole tarkoitettu kilpailuhenkiseen moninpeliin. Siksi ne tuskin toimivat kovin hyvin siinä tarkoituksessa. Monimutkaisia ne kyllä voivat olla, mutta monimutkaisuus ei ole mikään itsetarkoitus.

On toki totta, että jokaisessa tilanteessa on se yksi asia joka on kannattavinta tehdä.

Ei pidä paikkaansa. Aivan naurettava väite mihinkään edes puoliksi säälliseen peliin. Mietippä, onko asia noin esim. shakissa, ja sitten mieti sen jälkeen, miten se voisi pitää paikkansa pelissä, jossa on satunnaistekijöitä.

[Rod]

Oletko miettinyt mitään roolipeliä?

Yht'äkkiä päähän ilmesty välähdys. Miten saada aikaan mahdollisimman nippeli-sääntö figupeli kuin olla ja voi.
Otetaan 5 figua/puoli ja tehdään niille hahmot jonkn roolipelin sääntöjen mukaan, lätkästään pöydälle ja pelataan skirmish kyseisen roolipelin säännöillä.
Jää monipuolisuudessa yms. kaikki WM/H ja WH:t

Tosin jos sääntöjä ei jo haltsaa niin niissä on oma opettelunssa.
Pitänee koittaa cyberpunkilla...

Meinasin vain, että kun kuulosti siltä, että figupelit ovat niin yksinkertaisia ja samaa toistavaa niin roolipeleissä voit tehdä melkein mitä vain. Ehdotukseni kieliasu voi olla kummallinen ja hankalasti tuon asian tuosta ymmärtää. En siis halunnut sekoittaa roolipelien sääntöjä figupeleihin.

[Silveri]

Figuharrastus on oikeasti niin monimuotoinen, että sitä ei voi määritellä pelkästään Fantasy Battlen ja 40k:n kautta. Toki, ovathan nämä ne kaksi suurinta, mutta eivät missään nimessä määrittele harrastusta. Itse olen kumpaakin aktiivisesti pelannut aikanani enkä kumpaakaan pelaa enää, koska en näistä saa enää sitä mitä harrastukselta haluan.

Jos kaveripiirissä pelataan jotain, on helpointa ainakin alkuun mennä kaveripiirin mukaan ja etenkin alle 16-vuotiaita on puolimahdotonta yrittää rekrytoida muuhun kuin GW:n "isoihin". Itse tosin en näe tätä sinällään ongelmaksi, mutta olenkin ikärasisti.

Jos ei lähipiirissä ole harrastajia, määrittelee lähikaupan porukka jossain määrin jos sieltä pelikavereita haluaa, mutta periaatteessa tällöin vaihtoehdot ovat avoimet. Historiallisella puolella päässee halvimmalla, jos ei nyt Flames of Waria lasketa. Historialliset piirit eivät käsittääkseni nillitäkään ihan yhtä pahasti (muuta kuin historiallisista todenperäisyyksistä). Pelitkin ovat paremmassa tasapainossa. Fantasiaelementti tosin puuttuu.

Jos fantasiaa toisaalta haluat, niin valitse sen mukaan mikä kiehtoo eniten. "Tusinafantasiaa" lähimmäksi päässee Fantasy Battles, 40k on taas isoja miehiä isojen tykkien kanssa, WM/H on sotakoneita ja hirviöitä, Infinity cyberpunktyylistä räiskintää, Hell Dorado on helvettiä, LotR on Tolkienia, Legends of the Old West spagettiwesternerejä, Legends of the High Seas piraattikliseilyä jne jne jne. Kaikki näistä ovat nautinnollista pelattavaa sopivassa porukassa.

[YTY]

Mielipidekysymyshän tämä on, mutta laitetaanpas oma mielipiteeni:

Pelailimme kavereiden kanssa 40k:ta useamman vuoden ajan ja hauskaa oli. Armeijat löytyi lähes jokaiselta 1500 pisteeseen asti ja itseltäni kaksikin. Sitten, ennen viime kesäloman alkua, keksimme aloittaa faban. Liikkumissäännöt tuntuivat aluksi hieman hankalilta, mutta nyt on alkanut tuntua siltä, että juuri ne, sekä lähitaistelun staattiset bonukset ja magia(!) tekevät Fabasta 40kta paremman. Tätä ennen kaikki 40k-pelimme olivat menneet oikeastaan samalla kaavalla: Se, jolla on enemmän tulivoimaa, jäi kykkimään kivikkoon ja raunioihin pumpaten lyijyä viholliseen, kunnes vihollinen oli joko kuollut tai lähitaistelussa, jolloin peli yleensä päättyi lähitaistelevan armeijan voittoon. Kyse voi olla myös pelaajien tasosta, mutta joka tapauksessa kaikki pelit sujuivat lähes poikkeuksetta näin armeijoista riippumatta. Fabassa taas avautui uudenlaisia mahdollisuuksia. 40k:ssa olisi ollut itsemurha hyökätä tehokkaan lähitaisteluyksikön kimppuun huonommalla, mutta Fabassa oli mahdollisuus hyökätä sivustaan vieden näin voiton. Faban liikkumissäännöt ovat erinomaiset taktiikkaa ajatellen, sillä huolellinen joukkojen manööveraaminen tuo selvän edun, toisin kuin 40k:ssa, jossa vahvempi rynnäköi kohti ja heikompi pakenee. Toinenkin valtti Faballa on 40k:hon nähden: magia. Kokonainen uusi phase peliin avasi huiman määrän uusia mahdollisuuksia peliin. Käyttämällä oikeita taikoja oikeaan aikaan saattoi antaa joukoilleen niiden tarvitseman lisäpotkun tai viedä kärjen vihollisen hyökkäykseltä. Myös taikakamat ovat fabassa hauskempia ja monipuolisempia kuin 40k:ssa.

Nykyään, kun joskus pelaamme 40k:ta ja joukot on asetettu pelikentälle ja pelin aloittaja on tiedossa, saattaa helposti tulla tunne, että on oikeastaan sama se pelataanko peliä ollenkaan. Voihan asetelmasta jo arvata, mitä tulee tapahtumaan. Faban monipuolisuus ja taktisempi movement-phase vievät näiden kahden pelin vertailussa selvän voiton.

[zaruman89]

On toki totta, että jokaisessa tilanteessa on se yksi asia joka on kannattavinta tehdä.

Ei pidä paikkaansa. Aivan naurettava väite mihinkään edes puoliksi säälliseen peliin. Mietippä, onko asia noin esim. shakissa, ja sitten mieti sen jälkeen, miten se voisi pitää paikkansa pelissä, jossa on satunnaistekijöitä.

Eh... No jos näin vaikka rautalankaesimerkki... Kaverin assault termikset tulevat sinusta selvästi 12'' päähän, joten ne ensivuorolla assaulttaisivat sinua... Tässä tilanteessa on omasta yksiköstä riippuen olemassa tietty toimintamalli joka ON IHAN VARMASTI se paras minkä voi tehdä. Esim. bansheeyksikkö haluaa chargata, firedragonyksikkö haluaa ampua ja sitten tilanteesta riippuen ehkä myös chargata, lähiskessulliset marineryhmät haluavat vetää pistoolit esille ja juosta combattiin (eivätkä esim ampua rapidfireä...)

EDIT: Ja oikein priimaesimerkki TÄYSIN oikeasta pelaamisesta on ottaa tasoittava vuoro itselle (Jos mahdollista) pelatessa demoneita tai muutenvaan täysin reservistä / deepstrikellä kentälle tulevaa armeijaa vastaan. Ainakin jos sattuu itse pelaamaan mekanisoidulla armeijalla.

Wtf? Väitätkö oikeasti ettei kussakin pelitilanteessa ole selkeästi se jokin paras toimintamalli? Toki näitä toimintamalleja ei ole missään kirjoitettuna, eikä kaikkia tilanteita voi mitenkään ajatella etukäteen, vaan päätökset tulee tehdä aina pelin aikana.

Mikähän idioottimainen väite on, ettei shakissa vastustajan liikkeisiin ole olemassa jokin paras reaktio? Mitähän helvettiä luulet että shakissa mietitään vuoron aikana jos kaikki liikkeet ovat yhtä päteviä?

YTY: No IMO, koska fabassa liikke on rajoittunutta ja kankeaa, näkee jo deploymentin jälkeen ainakin pariksi vuoroksi eteenpäin vastustajan mahdolliset liikeradat. 40k:ssa liikettä ei ole rajoitettu, joten liike on täysin ennalta-arvaamatonta. Fabassa taistelut ratkeavat käytännössä static combat resolla, jolloin taistelut käydään jo ennenkuin niitä... noh... käydään... Itse ainakin pidän fabaa paljon helpompana pelinä ennustaa, kuin 40k:ta.

[Ar-Senator]

On toki totta, että jokaisessa tilanteessa on se yksi asia joka on kannattavinta tehdä.

Jos väität jotain universaalisti, älä tuo sen tueksi yksittäistapauksia... Se, että ei ole aina yhtä parasta toimintatapaa, ei myöskään tarkoita sitä, että kaikki toimintatavat olisivat järkeviä.

Esimerkki nyt vielä edellistä paksummasta rautalangasta: mikä on paras aloitussiirto shakissa? Entä mikä on paras reaktio siihen? Entä siitä seuraava siirto? Jatka tätä ajatusleikkiä niin pitkälle, kunnes ymmärrät.

Sitten lisää soppaan satunnaisuus. Eli erikokoiset riskit, ja täydellisen ennustamisen mahdottomuus.

[zaruman89]

Shakin avaussiirto on suoraan verrannollinen 40k/faban deploymenttiin. Avaussiirrostasi riippuu, mitä minun kannattaa tehdä ja mitä ei. Esimerkiksi sopivalla avauksella ja minun kahdella erittäin typerällä liikkeellä on mahdollista kolmen siirron matti (Tai vastaava... En nyt muista monenko siirron matti se pikamatti oli...) Jolloin siirroilla on siis eroja.

Jos siirroilla ja reaktioilla on pelissä laadullisia eroja, on luonnollisesti olemassa se jokin paras/ parhaat liikkeet. 40k:ssa tilanteet on tulkittava yksittäistapauksina, _KOSKA MUUNTUJIA ON NIIN PALJON_.

Ei tietenkään täydellinen ennustaminen ole mahdollista...Kuka niin väittikään? Todennäköisyyksiä laskemalla tosin voi saada aika hyvän arvion tapahtumista, jolloin todennäköisyyksiä olisi suositeltava laskea parhaan liikkeen arvaamisekis. Eri asia on, oliko liike lopulta paras. Riippuu noppien arvonnasta... aina voi heittää vaikka zilijardi ykköstä putkeen... Eihän sitä tiedä... Mutta mistäpä tiesit että tuletkin heittämään ne zilijardi ykköstä? Ethän tiedäkkään... Siksi yritetään ennustaa todennäköisyydellä... Siihen nämä pelit ja taktiikat nyt vaan sattuvat perustumaan.

En nyt tajua mitä haet takaa? Yrität selittää minulle että kun satunnaisuus otetaan huomioon, on minun huomioitava siirtoja tehdessäni, että mitä tahansa täysin epätodennäköistä voi tapahtua, jolloin kaikki siirrot voivat olla yhtä hyviä?

Tämä sinun random quote ei edes edistä keskustelua mihinkään suuntaan... Ihme turha intternetprovo on vaan... Lue vaikka koko viesti niin tiedät mitä tarkoitan.

Muttajoo... Lakkaanpa ruokkimasta selvää trollia... Ei ketään täysijärkistä voi oikeasti haluttaa väitellä jostain näinkin triviaalista asiasta. Tai jos tunnet olevasi täysijärkinen ja haluat keskustella asiasta sekä kummallisesta filosifiastasi, niin tule nykimään hihasta jossain pelitapahtumassa... Nyt en kuitenkaan jaksa kirjoitella sivukaupalla filosofista pohdiskelua todistaakseni täysin triviaalin väitteeni intternettipeikolle.

[Ar-Senator]

Juu, aiheen vierestähän tämä suurimmilta osin on, mutta toistan vielä pari asiaa edellisestä viestistäni: kaikki siirrot eivät ole yhtä hyviä. Joissain tilanteissa voi olla joku selvästi muita parempi siirto, muttei läheskään aina.

Annetaan nyt sitten vielä esimerkki, erittäin yksinkertainen sellainen. On pelin viimeinen vuoro, sinun vuorosi. Kaikki muut yksiköt ovat liikkuneet, paitsi yksittäinen sankarisi. Hänen lähellään on vastustajan sankari, ei ketään muuta. Vaihtoehdot ovat siis joko hyökätä tai olla hyökkäämättä. Jos hyökkäät, kummallakin on täsmälleen sama mahdollisuus tappaa toinen. Jos kumpikaan ei kuole, peli on tasapeli. Jos sinä voitat, voitat koko pelin, mutta jos häviät, vastustaja voittaa. Onko hyökkääminen kannattavaa vai ei?

Eikä tarkoituksena ollut olla mikään peikko; kun näin väitteen joka oli puppua, niin tällöin asiaan kuuluvaa on minusta oikaista se, ettei kukaan nyt sen takia jättäisi pelaamisen aloittamista. Kirjoitin siitä alunperin 2 lausetta, tarkoituksena vain tehdä pikainen oikaisu - en ajatellut sillä erityisempää väittelyä aloittavani. Lähinnä odotin että olisit myöntänyt että lause oli vammaisesti muotoiltu, tai jättänyt vastaamatta. En ajatellut että tämä asia olisi näin vaikea ymmärtää.