jupu_mies kirjoitti:Pelaatko sinä kaveripeleissäsi täysiä aina? Ehkä tässä tarkoitettiin että kaveripeleissä kokeillaan jännempiä listoja ja sellaisia yksiköitä jota ei ole ennen (ainakaan paljoa) käyttänyt...
Half-breed kirjoitti:
Juu varmasti turnaukseen mennään pitämään hauskaa, mutta silti pyritään voittamaan niitä pelejä, jolloin armeijaan otettaan mukaan niitä kustannustehokkaita yksiköitä joilla voitetaan pelejä. Tietysti sinne voi mennä myös ihan vain pitämään hauskaa minkälaisella listalla haluaa, mutta jos sitä turneevoittoa hakee, niin silloin lista tehdään kustannustehokkaaksi.
Ei jeesus, taas sitä mennään...
Siis ihan suora kysymys kaikille niille, joiden mielestä turnauspelaaminen / täysiä pelaaminen ja "kaveripelaaminen" sulkee toisensa ulos: miksi ihmeessä te oletatte, että kilpailuhenkisestä pelistä ei pysty nauttimaan ihan samalla tavalla kuin tavallisesta pelistäkin? Laskeeko joku muka oikeasti mukavammaksi peliksi sen, että lepsuillaan ja pelataan "kaveripelihengessä" tahallaan huonosti kuin sen, että ihmiset ihan oikeasti pelaa tosissaan ja reilusti toisiaan vastaan niin hyvin kuin voi? Jotain vasta-alkajaa vastaan pelatessa nyt vielä ymmärtää jos kustaan tahallaan (itse teen esittelypeleissä aina näin, jos vastassa on joku hammeriin täysin uusi ihminen) mutta ihan peliä pelaavaa ihmistä vastaan se on aika säälittävää. Sori, mutta kun nyt ei vain jaksa tajuta. Olen nyt kiertänyt joukon oman porukan turnauksia, yhden GT:n ja yhden Fanatikin, kumpaankin hammeria on tullut pelattua kaksi vuotta erittäin aktiivisesti niin "turnauspelinä" kuin "kaveripelinä", ja voin sanoa että parhaat pelatut pelit on aina olleet ns. turnauspelejä, joissa on pelattu kovaa, osaavasti ja virheistä armahtamatta.
Eiköhän sen pelin hauskuus kuitenkin riipu niistä siisteistä tilanteista, onnistumisen tunteista ja mukavasta vastapelaajasta. Selittäisittekö, miten kilpailuhenkinen ja kova pelaaminen jotenkin väheksyisi edellisiä aspekteja? Enemmän mua vituttaa jos vastustaja "kaveripelihengessä" tekee itselleen tarkoituksella paskan listan ja pelaa hassusti siksi että se on "hauskaa". Silloin ei oikein se voittokaan tunnu miltään, pelaaminen on parhaimmillaankin melkoista raastamista ja näin, ja mahd. häviö vituttaa oikein olan takaa. Kyllä se vastapelaaja voi olla mukava ja miellyttävä ihminen vaikka hakkaisikin sun armeijas maahan saavillisella demoneita kerta toisensa jälkeen.
En yritä dissata ketään tai ottaa tässä matsissa kumpaakaan puolta, uskokaa pois. Jos rehellisesti puhutaan, niin olen kumpaakin puolta vastaan. Mun mielestä selvästi sosiaalisen, vastapelaaja tarvitsevan kilpailupelin jakaminen "kisapeliksi" ja "kaveripeliksi" on ihan helvetin hölmöä, koska kumpikin jako sotii itse pelin ideaa vastaan. Aika ajoin noi termit pomppaa esille ja niitä tykätään käyttää ja niistä tykätään riidellä vaikka koko hommassa ei ole mitään pointtia.
Siis: Pelatkaa, älkää nyt jaksako tapella siitä miksi osa pelistä pitäisi käsittää koko peliksi.