Ostin neljästoista

[Peckoij]

Tarina paranee aina vaan. Jatkoa odotellaan...

[Drakojan]

Taistelukuvaus on erittäin onnistunutta. Välillä minulla on kyllä ongelmia ymmärtää että mistä rykmentistä taas puhutaan mutta se ei ole niin oleellista.

[Peckoij]

Taistelukuvaus on erittäin onnistunutta. Välillä minulla on kyllä ongelmia ymmärtää että mistä rykmentistä taas puhutaan mutta se ei ole niin oleellista.

Ei se niin vaikeaa ole, kun lukee rauhassa ja miettii vähän jos ei tajunnut.

[Nazgúl]

Itsellänikin on ongelmia hahmottaa toisinaan, kummasta puolesta puhutaan, mutta kun hidastaa tahtia niin alkaa se taas sujua. Teksti on edelleen hyvää, periaatteessa ei ole parantunut ollenkaan tarinan aikana, mutta ei siihen ole tarvettakaan. Käytännössä tarina siis on täydellinen, mutta aina voi toki parempaa/erilaista juonta keksiä. Tarina ei ole koskaan täydellinen :)

Nyt älysin tuo nimenkin. Luulin jonkun ostaneen neljätoista, mutta eihän siitä ollutkaan kyse... Selkis sekin

[Weedeeo]

Jälleen kiitos kommenteista :)
Tuo taistelukuvaus tuli nyt vain kirjoitettua innostuksen puuskassa, luin sen vasta jälkeenpäin, ja se jäi kyllä turhan lyhyeksi loppujen lopuksi.
Jatkoa tulee ehkä muutaman päivän sisään, olen ollut niin laiska, etten ole saanut kirjoitettua sivua enempää..

[Nazgúl]

Muutama päivä kului jo, että sitä tekstiä sisään nyt! Odotettu on jo hyvän aikaa :P

[Weedeeo]

Ajattelinkin juuri aamulla jatkaakirjoittamista :)
Vielä en kuitenkaan ole kirjoittanut yhtään enempää.
Jos nyt yrittäisin hakea inspistä jostain, niin saattaisinkin saada kirjoitettua jatkoa.. Ei muuta kuin fluffia lukemaan.

[Weedeeo]

Jatkoa

Vihollisen tykistön tuli on tauonnut, ja erikoisaseryhmä etsii Rakerin johdolla Ceruskaa savu- ja pölypilvien keskellä juoksuhaudoista. Taistelu on edennyt aivan joen törmälle asti, missä kaartilaiset taistelevat viimeisiä vihollisen joukkoja vastaan. Hass on järjestänyt tykistön keskityksen vihollisen vastarannan asemiin, ja hetken päästä Imperiumin tykit pommittavat kohdetta, taloja sortuu ja vihollisten asemat tuhoutuvat lähes täysin. Osa komppaniasta lähtee etenemään ihmisaaltona joen yli vihollisen ankkuroimia siltoja pitkin ja pian se on jo joen toisen rannan törmän suojassa.
…

Ceruska makaa väsyneenä pommikuopassa, kun kuulee ryhmänsä huutoja:
”Ceruska! Korpraali, missä olet?” Huudot lähenevät ja Ceruska ryömii kuopan reunalle. Hän näkee pölyn läpi ryhmänsä, ja viittoo heidät luokseen.
”Sinähän olet haavoittunut, sinulla on haava jalassa. Antakaa siteitä ja vettä”, sanoo Raker astuessaan kuopan reunalle. Hän sitoo haavan ja sanoo:
”Pelkkä raapaisu, mutta oli miehellä tuuria, kun ei huonommin käynyt.”
Ryhmä lähtee joenrantaa päin, missä näkee oman joukkueensa johtavan luutnantin, joka käskee heidän odottaa vielä omissa asemissaan hänen joukkueensa kanssa.
14. komppanian vastahyökkäys alkaa hurjana tykistökeskityksen loputtua, viimeisetkin eloonjääneet viholliset tapetaan armottomasti ja perääntyviä jahdataan raunioiden läpi yhä kauemmaksi joen vastarannalle. Komppanian kranaatinheittimet aloittavat sulkutulen ampumisen kauemmaksi vihollisen linjojen lähelle estääkseen pakenevien vastustajien perääntymisen.

Yhtäkkiä Hass tulee joen törmän takaa pölyn keskeltä näkyviin, häntä taluttaa kaksi kaartilaista. Hänen toinen lahkeensa on värjäytynyt punaiseksi ja hän pomppii terveen näköisellä jalallaan vaikeakulkuisessa maastossa. Hän sanoo häntä seuraavalle radiomiehelle:
”Ota yhteys rykmentin johtoon, ja raportoi tapahtuneesta. Vihollisen vastahyökkäys torjuttu, olemme onnistuneesti tuhonneet suuren osan vihollisen perääntyvistä yksiköistä ja edenneet pitkälle joen toiselle puolelle. Voimme jatkaa hyökkäystä johdon luvalla.”
Radiota kantava sotilas nyökkää ja ottaa yhteyden komentobunkkeriin.
Hassin saapuessa ryhmineen vallihaudoille, hänet nostetaan paareille ja lähdetään viemään sidontapaikalle.
Ceruskan vieressä seisova upseeri käskee alaisensa korjaamaan taisteluhautoja ja tuliasemia.
Ceruskakin ryhtyy ryhmineen töihin, sillä hekin kuuluvat tuon luutnantin johtamaan joukkueeseen. Aurinko paistaa jo alhaalta, ja taistelun ääniä kantautuu suoraan joen toiselta puolelta. Hän heittää lapiollisen toisen jälkeen ulos vahvistetusta juoksuhaudasta, pölyn leijaillessa kaikkialla ja laskeutuen taas myllättyjen asemien päälle. Jälleen kuuluu jylinää jostain kaukaa.

Reilun tunnin päästä joukkueen komentoryhmän radio alkaa rätistä, ja radiomies kuuntelee majurin jakamat käskyt. Hän keskustelee luutnantin kanssa hetken aikaa, ja sen jälkeen luutnantti kutsuu ryhmänjohtajat koolle.
”Komentajilta tuli käsky, teemme tilaa reservistä saapuvalle 2. komppanialle, joka ottaa asemamme haltuunsa. Koko komppaniamme lähtee etenemään vihollisten linjoja päin, helpommin puolustettaviin asemiin. Joukkueemme etenee oikeassa sivustassa, 15. komppanian tullessa vähän takaoikealla perässä. Kerätkää ryhmänne niin lähdetään liikkeelle.”
Luutnantin kerrottua suunnitelman Ceruska kävelee asemia kaivavan ryhmänsä luo, ja hetken päästä ryhmä lähtee liikkeelle muun joukkueen perässä. Pitkä jono sotilaita ylittää joen ponttonisiltaa pitkin. Ceruskan vilkaistessa taakse hän näkee jo 2. ensimmäisten rivien marssivan jokea päin pitkän kadun päässä, pölyn keskellä. Hän katsoo hänen allansa vellovaa, punertavaa vettä.

Ylitettyään joen ja edettyään noin puolen kilometrin verran, luutnantti käskee joukkonsa asemiin rakennuksiin yön ajaksi. Aurinko on laskenut ja enää viimeiset auringon säteet valaisevat taivasta Ceruskan astellessa osittain raunioituneen rakennuksen kellariin johtavia rappusia alas. Luutnantti on käskenyt hänet luokseen, ja nyt Ceruska saapuu joukkueen komentopaikkana toimivaan kellariin.
”Emme ole vielä saaneet yhteyttä 15. komppaniaan, joten lähetämme sinut ja sinun ryhmäsi tiedustelemaan komppanian tilannetta. Tarkka-ampujiamme on asemissa ympäri asemiamme, joten älkää ihmetelkö, jos tapaatte heitä.”
”Selvä, herra luutnantti. Lähdemme heti liikkeelle”, sanoo Ceruska.

Puolen tunnin päästä Ceruskan eikoisase-ryhmä on edennyt pitkän matkaa länteen vaikeakulkuisessa maastossa. Pimeys on jo laskeutunut, ja heikko kuunvalo tarjoaa vain vähän valaistusta sokkeloisissa raunioissa. Yö on normaalia hiljaisempi, lähes mistään ei kuulu taistelun ääniä. He saapuvat pitkän, jokeen nähden poikittain kulkevan tien reunaan. Raker kurkistaa nurkan takaa, ja yrittää tähyillä vihollisten asemien suuntaan jatkuvan, ja sadan metrin päässä vasemmalle kääntyvän tien päähän. Hän ei näe mitään, ja lähtee juoksemaan kadun toiselle puolelle. Heti kun Raker on päässyt nurkan takaa kadulle, kaukaa Rakerin tähyilemästä suunnasta alkaa rakennusten seinistä kimpoileva pauke ja välke, vihollisen raskaan konekiväärin laukoessa armottomalla voimalla ammuksia Rakerin suuntaan. Ammukset räjähtelevät kadun pinnassa ja Rakerin vieressä hänen juostessaan hirveätä vauhtia toiselle puolen katua. Tulitus taukoaa heti kun Raker on heittäytynyt talon ovesta sisään. Seuraa lyhyt hiljaisuus, eikä kukaan ryhmästä tiedä, kuinka Rakerin kävi.
Hiljaisuuden rikkoo pari las-kiväärin räsähdystä. Kadun molemmilta puolilta, vähän matkan päästä Rakerista ylemmistä kerroksista sinkoutuu kaksi punaista sädettä vihollisten konekivääri-asemaa päin. Ceruska kuulee kaksi vihollisen huutoa, ja pian taas pari uutta sädettä lopettaa kaksi uutta vihollista. Ceruskan ryhmän miehet tähyilevät ylempien kerroksien ikkunoihin. Yhden ikkunan karmin takaa ilmestyy näkyviin tumma hahmo, jonka aseen optinen tähtäin hohtaa pimeässä. Hän viittoo Ceruskalle, että hän voi edetä. Ceruska nyökkää ja ohjaa loputkin ryhmänsä miehet eteenpäin.
Korttelin toisella puolella miehet tapaavat jo 15. komppanian komentoryhmän. Komppanian radio oli ollut rikki, jonka takia yhteyden saaminen ei ollut onnistunut. Kun erikoisase-ryhmä tekee lähtöään, kadun toiselta puolelta alkaa kuulua las-kiväärien tulitusta.
Aurinko näkyy jo horisontissa Ceruskan vihdoin saapuessa takaisin oman komppaniansa asemille.
...

Jatkuu...

Sainpahan jotain kirjoitettua. Sain vähän intoa lisää, kun keksin vähän juonta tulevaa varten.

[kartza]

että joku osaakin kirjoittaa tällaista.... paras lukemani tarina sitten Iron Fatherin juttujen jälkeen :O

[Jodi91]

Vaihteeksi hieman vähemmän tulta&tappuraa kappale. Toimii kyllä kuin junan vessa. Tekstistä näkee kuitenkin että inspiraation puute on vaivannut kun ajassa ja paikassa edetään melkoista vauhtia. Jatkoa odotellessa.

[Weedeeo]

Juu
Kiitos kommenteista, inspiraatio on loistanut poissaolollaan. On vain ollut muuta mielessä..

[Nazgúl]

Mitäpä tuohon nyt enää lisäämään... Jodi sanoi kaiken sanottavan :I

[Weedeeo]

Luin ketjun läpi, ja inspiroituneena kommenteistanne innostuin kirjoittamaan vähän jatkoa tarinalle. Eli tässä tämän aamun tuotos.
Pahoittelen vielä tuon edellisen osan laatua, toivottavasti sain vähän korjattua asiaa tämän osan avulla:)
Elikkä..

Jatkoa
Betonin kokkareet ropisevat alas portaita Ceruskan astellessa joukkueen päämajan hämäryyteen.
Hän kertoo tilanteen luutnantille, ja poistuu. Heikko tuuli nostaa harmaata pölyä ilmaan, ja aurinko paistaa pilvien välistä. Ceruskan kävellessä ryhmänsä asemaa kohti, hän ohittaa varusteita kokoavan kolmannen joukkueen miehiä.
…

”Ovatko sektorien 37-42 joukot valmiita etenemään?” kysyy eversti viestintää johtavalta komentajalta.
”Kyllä, herra eversti. Joukot ovat valmiita ja odottavat käskyä, herra eversti”, vastaa siniseen pitkään takkiin pukeutunut arvokkaan näköinen mies. Eversti tutkii hetken holo-kartalla liikkuvia merkkejä, ja sanoo:
”2. Panssarivaunurykmentti iskee oikean sivustan puolustusrintamaan syntyvästä lovesta ja pyrkii tunkeutumaan kiilana vihollisen puolustuksien läpi. 13. mekanisoitu jalkaväkirykmentti seuraa ja valtaa asemat. Meduusat pommittavat panssareiden pohjoispuolelle estäen vihollisen tankkien vastaiskun.”
”Meduusa-patteristot 17, 14 ja 7 valmiina ja odottavat käskyä, herra eversti” sanoo tykistön komentaja pyöreän pöydän toiselta puolelta.
”Selvä, lähettäkää etenemiskäsky” sanoo eversti, ja poistuu väsyneen näköisenä komentohuoneesta kahden pienikokoisen avustajan kantaessa hänen viittaansa. Everstin poistuttua ja huoneen oven sulkeuduttua täyttää kelmeästi valaistun tilan puheensorina, radion rätinä ja näppäimistöjen naputus.
…

Taivaan ovat täyttäneet pilvilautat, jotka läpäisevät vain voimakkaimmat auringonsäteet. 14. jalkaväkikomppania etenee avoimessa muodostelmassa raunioiden läpi kohti vihollisten taaempia asemia. Taivaalta alkaa tippua isoja pisaroita, pölläytellen pölyä osuessaan harmaaseen maahan.
”Komentajan mukaan voimme kohdata vihollisen etuvartioita, mutta suurempaa vastarintaa ei ole odotettavissa”, sanoo Ceruska loikkiessaan rakennuksen raunioissa ryhmänsä kanssa.
Muut ryhmän jäsenet ovat vaiti, vaikka Rakerin naamalla onkin havaittavissa pieni hymyn kaltainen.
”Pelästyivät niin meidän aiemmasta rynnäköstä, että pian joudumme etsimään heitä pohjoisilta napajäätiköiltä asti”, lohkaisee Raker ja naurahtaa.
Sade yltyy, ja kaikki pinnat alkavat olla harmaan liejun peitossa sateen kastellessa pölyistä kaupunkia. Jossain päin välähtelee voimakkaasti ja salamoiden jyrähdykset sekoittuvat tykistön vaimeaan, lähes loppumattomaan jylinään.
Etenevien joukkojen yli lentää pommikone-laivue, joka pudottaa pomminsa oletettavasti vihollisten jo lähellä oleviin asemiin. Horisontissa näkyy kuinka kaukana nousee taivaalle suuria pöly- ja tulipatsaita yksi toisensa jälkeen. Vihollisen ilmatorjuntatuli pieksee laivuetta ja tykkien ammukset erottuvat hyvin tummaa taivasta vasten.

Läpimärkinä eteenpäin hiipivät 14. komppanian sotilaat tarkkailevat ympäristöään herkeämättä. Sateen mukanaan tuoma sumu pikkuhiljaa peittää ympäröivät rauniot ja huonontaa pahasti näkyvyyttä.
”Hyvin pysyvät piilossa, tai sitten ovat vain perääntyneet kun tietävät että me ollaan tulossa, eh”, tokaisee yksi Ceruskan alaisista ja naurahtaa väkinäisesti. Hän kuitenkin epäonnistuu yrityksessään keventää jännittynyttä ilmapiiriä.
”Niitä ei näy missään, me kävelemme suoraan ansaan, sanon minä”, kuiskaa Raker, joka on menettänyt jo osan aiemmasta varmuudestaan.
Ceruska katsoo ympärillään epävarmasti käveleviä kastuneita sotilaita, jotka ovat selvästi haluttomia kävelemään pidemmälle sumun vallitessa.

Jonkin aikaa edettyään, tapaamatta yhtäkään vihollista, yksi kaartilainen huomaa liikettä kadun toisella puolella olevan talon ikkunassa. Joukkue, johon Ceruskan ryhmä kuuluu, pysähtyy maan tasalle tuhotun korttelin raunioihin, ja jää jännittyneenä tarkkailemaan ympäristöä.
Yllättäen vasemmalta kauempaa kuuluu karmiva tuskan huuto ja las-kiväärien räsähtelyä, ja kaikkien katseet kääntyvät sinne.
Joukkuetta johtava luutnantti nousee seisomaan joukkueen edessä, nähdäkseen vähän kauemmaksi sumun läpi. Hän kääntyy sanomaan jotain joukkueelleen, kun yhtäkkiä hän nytkähtää eteenpäin veren purskahtaessa hänen suustaan, ja kaatuu velttona maahan kirves selässään mustan hahmon kadotessa hänen takaansa sumuun. Miehet ovat täysin yllättyneitä ja harvat kerkeävät ampumaan suurin piirtein hahmon suuntaan. Kaikki tuijottavat kaatunutta luutnanttia heidän takanaan piilopoteroista nousevien hahmojen hiipiessä esiin. Ceruska kerkiää taakse vilkaistessaan näkemään, kuinka seisomaan nousseen kaartilaisen takana oleva vihollinen huitaisee mustaa kirvestään lennättäen sotilaan pään ilmaan ruumiin kaatuessa maahan. Samassa taistelu puhkeaa, kun kaartilaiset yrittävät ampua kimppuunsa ryntääviä ihmishahmoja, joista jotkut huitovat jo kirveillään heidän seassa.
Ceruska ja hänen ryhmänsä on suojassa raunioissa, jotka ovat säilyneet vähän paremmin. He tulittavat kohti sumun seasta juoksevia mustia miehiä, jotka lyövät isoilla kirveillään miehiä kumoon.
Yksi vihollisista pääsee lähelle, ja juuri kun se on lyömässä Rakeria, ampuu hänen ryhmätoverinsa
tappavan sarjan mustan miehen rintaan. Samassa heidän takaansa nousee iso, mustaksi maalattu mies saman raunion kellarista, jossa Ceruska ryhmineen on. Se kävelee hiljaa yhden Ceruskan alaisen taakse, ja lyö pienellä liikkeellä häntä polvitaipeeseen. Mies ulvahtaa, aiheuttaen muiden ryhmän miesten kääntymisen. He kaikki kerkeävät vain näkemään, kun mies, jonka naamaan on maalattu punainen kuvio, lyö heidän polvistuneen kaverinsa kaulan katki yhdellä sulavalla liikkeellä, roiskauttaen verta kaikkien päälle. Kaikki hyppäävät vihollisen kimppuun ja hakkaavat häntä pistimillään, kunnes hän makaa maassa verisenä ja liikkumatta. Raker tyhjentää vielä kellarin liekinheittimellään mahdollisista muista vihollisista, muiden tähyillessä ovesta vihollisia. Verinen lähitaistelu on jo ohi ja verisiä ruumiita, kaartilaisia ja vihollisia, makaa maassa. He peittävät päättömän ruumiin huovalla, ja astuvat ulos rakennuksesta. Muut heidän joukkueensa jäsenet tähtäilevät ympäristöä ja lääkintämiehet yrittävät pelastaa maassa huutavia haavoittuneita sotilaita. Joukkueen radiolähetti saa komennon Majurilta pitää asemat, kunnes miestappiot on saatu selvitettyä.

Raker potkaisee vihollisen sotilaan ruumiin ympäri selälleen ja tarkastelee hyökkääjää. Se on paidaton, mustaksi maalattu lihaksikas ihmissotilas, jonka varustus muuten muistuttaa heidän aiemmin tapaamiaan vihollisia. Ruumiin otsaan maalattu punainen kuvio näyttää hänestä tutulta. Samanlainen kuvio taisi roikkua hänet aiemmin melkein tappaneen vihollisen kaulaketjussa.
Raker potkaisee ruumiin takaisin mahalleen ja kävelee muiden luo.
…

Sade on vihdoin loppunut, ja suuret lammikot täplittävät maisemaa. Raunioista nousee harmaan liejun peittämiä sotilaita sumun hälvetessä. Komennon ottava aliluutnantti nousee kuopastaan, pyyhkii harmaata naamaansa puhtaaksi, ja ilmoittaa ottavansa joukkueen komentoonsa.
Hän jakaa ryhmille asemat ja kaikki alkavat kaivaa poteroita yöksi. Ceruskan nyt enää viisi-henkinen ryhmä pitää asemat miehittämässään rauniossa, ja heidän tehtävänään on vahtia sivustaa yön ajan. Ceruska lupautuu ottamaan ensimmäisen vahtivuoron, ja muut heittävät maaten raunion nurkkiin yön saapuessa.
…

Jatkuu..

[Peckoij]

Aina senkuin paranee... Tämä oli varmaankin paras tähän mennessä, toivotaan että seuraava on vielä parempi.

[Nazgúl]

Mitäs mustia miehiä siellä nyt häröilee? En tiedä olenko jättänyt jotain lukematta ajatuksen kanssa vai miten, mutta onko näitä jo kohdattu jossain? Tuli ihan puun takaa moiset.

Kuitenkin jatkuu (luonnolisesti) hyvin. Jos vähän nopeammin saisit vain kirjoiteltua ;)

[Weedeeo]

Mitäs mustia miehiä siellä nyt häröilee? En tiedä olenko jättänyt jotain lukematta ajatuksen kanssa vai miten, mutta onko näitä jo kohdattu jossain? Tuli ihan puun takaa moiset.

Et sinä paljon mitään ole missannut, yksi mustanaamainen vain melkein tappoi Rakerin puukolla, ei sen kummempaa ;) Tämä löytyi siis jostain aiemmasta pätkästä, olisiko kolmas.

Hyvä että miellyttää, nyt voitte taas odottaa hetken jatkoa, hyvää janoa ei kannata juomalla pilata.
Mutta lupaan että yritän kirjoittaa jotain:)

[Weedeeo]

En tiedä, jakavatko ihmiset tämän tuohon "tarinat ja novellit-osion laatua laskevien trolli-tarinoiden" kastiin, mutta en minä oikeastaan niin välitäkkään. Kirjoitustyyli on "hieman" muuttunut tässä tarinan edetessä, mutta toivottavasti ei liian silmiinpistävästi.

Jatkoa

Pimeyden tultua Ceruska istuu raunion ikkuna-aukossa ja tuijottaa leveän kadun toiselle puolelle. Sinne päin hänen yksikkönsä tulisi muun komppanian mukana etenemään, kohti vihollisten asemia. Hän säpsähtää, kun korttelin toiseen päähän putoaa vihollisen kranaatti, joka lennättää liejua ja soraa ilmaan. Sen välähdys valaisee poteroihinsa suojautuvat miehet ja tätä tuhoutunutta korttelia ympäröivät korkeat rakennukset. Hetken päästä räjähtää uudestaan, ihan edellisen vieressä, jota seuraa yhä useampi räjähdys. Vihollisen tykistö on ilmeisesti saanut tiedon heidän oletetusta sijainnistaan, ja yrittää hidastaa heidän jo valmiiksi hidasta etenemistään.

Kranaattien jylinä peittää hetkeksi kaikki äänet alleen, ja kaikkialla lentää betonimurskaa ja sitä samaa harmaata liejua, jota on joka paikassa. Pian tulitus siirtyy heidän asemiensa eteen, ja tyrehtyy jättäen jälkeensä pölypilven ja myllerretyt 14. komppanian 2. joukkueen asemat. Jostain kuuluu sotilaan vaikerrusta ja sanitäärin puhetta hänen yrittäessään rauhoitella haavoittunutta. Kaikki ovat heränneet, ja Raker ja muut ryhmän jäsenet astelevat Ceruskan luo ihmettelemään pienen tykistöiskun jälkiä. Väsynyt Ceruska laahustaa rakennuksen nurkkaan, levittää huopansa lattialle ja alkaa nukkua. Pari hänen alaistaankin heittää uudestaan maaten.

Ceruska herää aamulla Rakerin tönäisyyn, ja kuulee Rakerin sanovan:
”Katsos keitä sieltä tulee? Taitavat olla 21. komppanian miehiä nuo.” Ceruska nousee seisomaan ja kävelee rakennuksen entiselle takaseinälle. Heidän tulosuunnastaan marssii katua pitkin pitkät rivit miehiä, joiden varusteista huomaa, etteivät hekään ole päässeet helpolla tässä sodassa. Heidän jalkojensa nostattama pölypilvi täyttää kadun jota pitkin he marssivat.
”On siinä miehiä, takana näyttää tulevan vielä toinen komppania, olisiko 20.?” sanoo Ceruska. Koko joukkueen asemat ovat heränneet eloon, ja joka puolella liikuskelee sotilaita.
Vasta näin aamun valossa näkevät miehet rauniostaan koko heidän komppaniansa asemat, jotka jatkuvat kauas maan tasalle sortuneessa kaupunginosassa. Jostakin kuuluu satunnaisia las-kiväärin räsähdyksiä ja komentajien huutoja. Maa on kuivunut auringon noustua ja ilma on taas täynnä harmaata pölyä. Hass komentaa komppanian liikkeelle ja se jatkaa etenemistä kaupungin halki avoimessa muodostelmassa. 20.-ja 21.komppania etenevät 14. mukana, 20. vasemmassa sivustassa, 21. edessä.

Iltapäivällä joukkue pysähtyy syömään, ja Ceruska syö ryhmineen erään rakennuksen alakerrassa. Syömäpaikaksi he valitsevat huoneen, josta on hyvä näkymä kadulle ison ikkunan kautta. He syövät nopeasti ison puisen pöydän ääressä. Muiden odotellessa Rakeria, joka syö pöydän ääressä korppuaan, singahtaa yhtäkkiä ikkunasta las-kiväärin säde, joka särkee Rakerin kädessä olevan korpun murusiksi pöydälle. Raker heittäytyy lattialle, ja samassa ikkunaa vastapäätä olevaan seinään singahtelee lisää säteitä, heittäen seinän palasia ympäriinsä. Ceruskan alainen ryömii radion luo seinän läpäisseiden ammusten suhahdellessa hänen ylitseen, ja kutsuu apujoukkoja. Ceruska yrittää tähyillä muiden kanssa yläkertaan vievien portaiden takaa tulituksen suuntaan, muttei onnistu erottamaan mitään kirkkaassa auringossa kylpevältä kadulta. Talon takaa kuuluu pari huutoa, ja pian heidän takanaan pamahtaa apuun tulleen yksikön potkaistessa oven sisään ja rynniessä sisään rakennukseen. Kymmenen sotilaan ryhmällä on raskas konekivääri ja kranaattikivääri mukanaan.
Ceruska viittoo menevänsä ryhmineen yläkertaan, ja lähtee juoksemaan portaita ylös muiden seuratessa, askelmien kylkiin osuvien säteiden napsahdellessa heidän jalkojensa juuressa. Heidän perässään juoksee kaksi raskasta konekivääriä kantavaa miestä.
Vihollisen tulittaessa jo yläkerran ikkunoihinkin, kaartilaiset yrittävät nähdä vihollisia kirkkaalta kadulta. Vihollisen tulen hetkeksi tauotessa konekivääriä kantaneet miehet heittävät tykkinsä ikkunan alakarmille, toinen tarttuu kahvoista, ja huoneen täyttää voimakas pauke ja välke. Erikoisaseryhmäkin ryntää ikkunaan ja alkaa tulittaa tienvartta pitkin juoksevia vihollisia.
Konekiväärin ammukset räjähtelevät, repien vihollisia kappaleiksi tarkkojen sarjojen osuessa kohteisiinsa.
Vihollisen tulituksen takia matalana oleva Ceruska viittoilee ryhmänsä seuraamaan, ja laskeutuu nopeasti portaat alas jättäen konekiväärin korvia huumaavan jytinän taakseen. Hänen perässään tulee kaksi hänen alaistaan, joista toinen on Raker. Juuri kun kolmas on juoksemassa rappusten yläpäähän huoneen toisesta päästä, lentää kadun toisesta päästä ohjus, osuen yläkerran seinään ja tuhoten koko huoneen kerralla. Sirpaleet suhahtelevat yläkerran ovesta Ceruskan ja Rakerin heittäytyessä lattialle. He tuijottavat hetken aikaa palavaan huoneeseen, ja juoksevat sitten heidän avuksi tulleen yksikön luo. Ryhmä on ottanut ampuma-asemat alakerrasta, ja tulittaa vihollisten linnoittaman korkean rakennuksen suuntaan.
Vihollinen jatkaa ohjusten ampumista rakennusta päin, ja pian kaikki pakenevat rakennuksesta räjähdysten repiessä rakennuksen alakerran kappaleiksi. Kaartilaiset hyppäävät rakennuksen takana oleviin räjähdysten kaivamiin kuoppiin, joissa he ovat toistaiseksi suojassa vihollisen tulitukselta. Ceruska on samassa kuopassa jalkaväkiryhmän kersantin kanssa.
”Se onkin aika lämmin päivä tänään”, sanoo Ceruska ja naurahtaa. ”Minä olen Ceruska.”
”Kersantti Urnir, vähän turhankin lämmin, kun pääsi poskikin palamaan”, vastaa kersantti ja kääntyy nostamaan radiota selkänsä takaa, jolloin Ceruska näkee hänen punaisen poskensa.
”Kersantti Urnir kutsuu komppanian johtoa, tarvitsemme lisäjoukkoja, vihollinen linnoittautunut. Kaatuneita jo kuusi”, sanoo Urnir radioon, ja jatkaa” Kranaatinheitin-tulitusta kohteeseen..”
Ceruska ei kerkiä kuulemaan enempää, kun hän huomaa yhden miehistään olevan haavoittunut.
Raker kiristää sidettä miehen käsivarren ympärille. Ceruska pyyhkii harmaata naamaansa, ja ryömii kuopan reunalle seuraamaan vihollisten liikkeitä. Koko komppania kuulostaisi olevan kontaktissa vihollisen kanssa, taistelun ääniä kuuluu sivuilta ja edestä, jossa 21. komppania kuuluu edenneen pitkälle vihollisten linjasta läpi.

Taivaalta putoavien kranaattien vihellys kiinnittää kranaattikuopissa makaavien sotilaiden huomion, ja he kaikki näkevät, kuinka komppanian kranaatinheittimien tulitus murjoo rakennuksen ylempiä kerroksia, aiheuttaen niiden osittaisen sortumisen. Ceruskan ja Urnirin aseman oikealla puolella ylittää tien kaksi ryhmää kaartilaisia, luultavasti valtaamaan linnoitettua rakennusta. Yksi heistä, kersantti, viittoo Ceruskalle kiertävänsä rakennuksen taakse. Urnirkin näkee kersantin, ja alkaa selostaa toimintasuunnitelmaa yksikölleen.
Hetken päästä Ceruska ryntää pienen ryhmänsä kanssa kadun yli Urnirin ryhmän suojatulen turvin.
Raker hiipii ryhmänsä edellä liekinheitin osoittaen eteenpäin valmiina paistamaan kaikki eteen tulevat viholliset. Edettyään jonkin matkaa, Ceruskan ryhmä valmistautuu ylittämään tien, jonka toisella puolella vihollisten asema on.
Urnirin yksikkö tulittaa rakennusta kranaattikiväärillä, ja Ceruska ryntää kadun yli heittäytyen rakennuksen kulman viereen. Hän virittää ja ajastaa räjähdepanoksensa, ja jättää sen kulmalle. Hän asettaa toisen räjähteensä vielä toiselle kulmalle, minkä jälkeen hän ryntää ryhmänsä suojatulen turvin takaisin kadun toiselle puolen. Rakennuksen takana taistelevat ryhmätkin vetäytyvät rakennuksen läheltä.
Hetken päästä räjähdykset lennättävät betoninpalasia korkealle ilmaan valtavan jyrähdyksen saattelemana ja nostavat pölypilven, joka peittää sortuvan rakennuksen. Paksu, harmaa pölypilvi vyöryy koko kadun yli, peittäen näkyvyyden lähes kokonaan. Ceruska kuulee lukkiutuneilla korvillaan vaimeita taistelun ääniä kadun toiselta puolen. Raker tönäisee häntä ja osoittaa heidän taakseen, missä näkyy 20. jalkaväkikomppanian sotilaita etenemässä. Hetken päästä Urnir ilmestyy näkyviin, ja juoksee Ceruskan luo.
”Luutnantilta tuli käsky, joukkueemme pitää varmistaa tämä kortteli, jotta pystyisimme suojaamaan 21. komppanian sivustan. Eteenpäin siis!” Urnir lähtee etenemään ryhmänsä kanssa kadun reunaa pitkin, kadoten pölyn sekaan yhtä nopeasti kuin sieltä oli tullutkin.
Ceruska katsoo sivuilleen nähdäkseen, kuinka joukkueen ryhmät rynnäköivät kadun vieressä korkeina seisoviin rakennuksiin käsikranaatteja ikkunoihin heitellen. Vihollisen sotilaat ampuvat kaartilaisia kadulle ikkunoista käsin. Yhtäkkiä ilma on täynnä taistelevien sotilaiden huutoja, las-kiväärien rätinää ja jyrähdyksiä, Ceruskakin viittoo ryhmänsä seuraamaan, ja lähtee juoksemaan kohti heidän edessään olevan rakennuksen ovea, josta Urnirin ryhmä hetkeä aiemmin ryntäsi sisään aseet räiskyen. Erikoisaseryhmä pääsee oikeuksiinsa kerrostalon tiiviissä taisteluolosuhteissa. Kaksi ryhmän liekinheitintä tyhjentää kokonaisia huoneistoja suurilla prometiumin katkuisilla tuliryöpyillä. Pian he saapuvat toiselle puolelle rakennusta, suuren käytävän päähän, missä Urnirin yksikkö käy kiivasta tulitaistelua käytävän toisessa päässä olevien vihollisten kanssa. Nurkassa makaa käteen haavoittunut kaartilainen tuskainen ilme kasvoillaan.
”Emme pääse tästä eteenpäin, jos vähänkään aiomme edetä, ampuu vihollisen raskas konekivää …”, raportoi Urnir, kun konekiväärin kova jytkytys keskeyttää hänet. Heidän viereiseen seinään syntyy suuria reikiä, ja ilmoille lentää betonimurskaa ja pölyä.
”Käsikranaatitkin ovat lopussa”, jatkaa kersantti heitettyään vihollisen käsikranaatin takaisin omistajilleen.
Käytävän toisessa päässä räjähdettyä onkin hiljaista.
”Hei kessu, tuhosit vihollisen konekivääriaseman toisesta päästä!”, huutaa nuoren näköinen kaartilainen vilkaistuaan suojastaan käytävään. Urnirin kasvoille lankeaa pieni hymynpoikanen, hän huutaa ryhmälleen: ”Edetään ja tyhjennetään käytävä vihollissotilaista!”, ja on lähdössä juoksemaan käytävään päin.
”Voit jättää sen homman meille”, huikkaa Raker nopeasti ja heiluttelee vihjailevasti liekinheitintään, ”Meillä on oikeat lelut tähän hommaan.”
Ceruskan johdolla nyt enää kolmihenkinen erikoisase-ryhmä etenee pitkin käytävää, tyhjentäen käytävän varrella olevat huoneistot kätevästi liekittäen.
…

Jatkuu..

Kommentoikaa vaan, haluaisin tietää miten voisin vielä parantaa tekstiä, ja olisi kiva tietää muidenkin mielipiteitä(ei missään tapauksessa vähätellen jo kommentoineita, hehän saivat minut tätä jatkamaan;)) Haukkuakkin saa, jos haluaa.

[Peckoij]

Sitä tavallista lajia, eli hyvää.
Yksi kirjoitusvirhe pisti silmään mutten myöhemmin enää löytänyt sitä.
Omasta mielestä parantaminen oikeastaan mahdotonta.

[Weedeeo]

Juu, niin minäkin löysin;)
En kerinnyt(jaksanut) oikolukea pätkää, joten virheiden löytyminen on mahdollista.

[Jodi91]

14. komppania senkun jyskyttää eteenpäin. Kansa vaatii lisää! Leipää ja sirkushuveja! Eiku... mitäsneolikaan?
Samaa perusvahvaa tekstiä siis kuin aina ennenkin. Kirjoitusvirheitä ei itsellä osunut silmään, mutta jos niitä siellä on, niin ne eivät ainakaan niin isoja ole, että ne jotenkin vaikeuttaisivat lukua. Juoni muuttuu hetki hetkeltä kiinnostavammaksi ja tapahtumat ovat realistisen oloisia, pääosin elävän kuvailun ja niiden perinteisten sankaritekojen ("Hi, my name is James, and I'm going to kill 2000 gaunts today!") puutteen takia. Jatka siis vaan samaan malliin!