Lisää on pyydetty, lisää tulee. Taas lisää tarinakehitystä, ei vieläkään kunnolla väkivaltaa. Ehkä ensi kerralla sitten...
Ihan hyvä, että annatte sen Finlandiaketjun levätä siellä jossain sivulla kymmenen. Modet suuttuu jos sitä upitaan turhaan.
Kun siihen on seuraavan kerran kunnon jatkoa, se nousee sieltä kyllä. Tämän lupaan!
* * * * * - - - - - * * * * * - - - - - * * * * *
Veli Incurrio katsoi voimahaarniskansa silmikon lävitse, kun kaartilaissotilaat ja siviilit järjestäytyivät kahteen ryhmään ja valmistautuivat lähtöön. Hän kuuli korvassaan veli Asseron äänen:
”Seuraammeko heitä, vai jatkammeko odotusta?” Incurrio ei kääntynyt katsomaan veljeään, vaan käänsi silmikkonsa jonnekin kaukaisuuteen, skannaten kypäränsä vahvistetulla optiikalla taivaanrantaa uhkien varalta.
”Onko vahvistusyksiköistä kuulunut mitään?”
”Ei ole, veli Incurrio. Ei sanaakaan.” Astarteen kypärä kääntyi hitaasti, silmien optiikan tarkentaen surahdellen uusiin kohteisiin joka sekunti.
”Onko meillä yhä joukkoja Quanta sektorissa, veli Assero?”
”Ei. Ei ainakaan enää. Veli Balarton viimeinen viesti kertoi heidän torjuneen vihollisen päähyökkäyksen sektorilla, mutta joutuneen perääntymään tykistöiskujen alta. Viimeisestä raportista on kulunut neljäkymmentäkolme minuuttia.” Incurrio kääntyi katsomaan lähtijöiden perään, kaartilaiset olivat jo nousemassa räjähdyskuopan reunalle, joidenkin katsellessa taakse jääviä Astarteita toiveikkaina.
”Ilman joukkojamme Quanta sektori pettää pian. Veljet, lähdemme liikkeelle!” Voimahaarniskat surahtivat liikkeelle kuin yhdestä ajatuksesta. Sahamiekkojen moottoreiden murahdukset täyttivät ilman.
”Lisa? Oletko kunnossa? Lisa?” Parrakas mies, yllään repeytynyt ja veren tahrima tehdastyöläisen haalari, lausui sanat kauhunsekainen ilme kasvoillaan. Tämän syliin oli käpertynyt nuori nainen, jonka otsalle liimautuneiden hiussuortuvien joukosta norui verta tämän kasvoille. Nainen ei liikkunut, eikä vastannut vanhuksen huutoihin. Vain tämän kasvojen eteen harvakseltaan nousevat hengityshöyryt paljastivat tämän olevan yhä elossa. Sadat siviilit makasivat, istuivat ja valittivat osittain romahtaneen tehdashallin koneiden keskellä. Muutamilla oli lääkintätarvikkeita, joilla pidettiin elossa epäonnisempia, jotka olivat menettäneet raajoja tai joiden haavat olivat hengenvakavia. Monet olivat lähes tukehtuneet häkämyrkytykseen tai kaasuihin kun yksi suurimpia tehdashalleja oli saanut osuman palopommista. Synteettinen iho oli loppunut jo jonkin aikaa sitten, kun kriittisimmät palovammapotilaat oli kannettu ulos palavista halleista ja parakeista. Sotilaat, sekä kypärällä ja satunnaisella asepuvun takilla varustautuneet siviilit, tutkivat raunioita etsien lisää lääkintätarvikkeita. Rakennuksen itäseinustalla kapea kaistale seinää oli säästynyt täysin ehjänä. Seinustan toisen kerroksen toimiston lattia oli yhä riittävän vakaa, jotta sen varaan oli kyetty rakentamaan tähystys ja komentopaikka. Kaksi tusinaa sotilasta, monet itsekin lievästi haavoittuneita, tähystivät itään hädin tuskin asemistaan kiinni pitävien liittolaisten yli, entisen tekojärven tilalla olevaan laaksoon, jossa vihollinen eteni pysähtymättä, kiiveten omien joukkojensa raatojen ylitse.
”Täällä sektori Quanta-kahdeksan-kaksi, kuuleeko komentokeskus? Meillä on satoja haavoittuneita siviilejä ja sotilaita. Omien joukkojen puolustuslinja ei kestä vihollisrynnäkköä enää kauaa. Tarvitsemme apujoukkoja! Toistan…”
”Herra komissaari! Kaksi viestiä!” Radisti kiristi marssinsa rivakaksi hölkäksi, saavuttaen ryhmän kärjessä marssivat komissaari Glaucuksen ja Kapteeni Rainin.
”Millaisia viestejä?” Rain kysyi, kääntämättä katsettaan kohti radistia.
”Ensimmäinen tulee komentokeskuksesta: jotain tehtävän ”viestiyhteys” onnistumisen tärkeydestä ja apujoukoista. Yhteyden ylläpito on yhtä helvettiä siihen suuntaan, signaali pätkii joka toinen sekunti. Ainoa varma asia, toistivat sitä varmaan kahdeksaan kertaan, on se että kiertoradalta on tulossa jonkinlaisia vahvistuksia. Ilmeisesti lisää… noita.” Rainin ei tarvinnut kääntää katsettaan, tietääkseen radistin heilauttaneen päätään vihjaavasti ihmisjoukon peräpäätä kohti. Hän kuuli selvästi miten Astartesien voimahaarniskojen jalat murskasivat pieniä kiviä alleen.
”Entä toinen viesti?” Komissaari Glaucus puuttui keskusteluun.
”Avunpyyntö. Linjamme Quanta sektorin itälaidalla on murtumassa ja sen taakse jumiutuneet selviytyjät koettavat kutsua apujoukkoja.”
”Pysähdy.” Ääni oli komissaarin. Radisti seisahtui välittömästi. Komissaari Glaucus oli myös pysähtynyt, seisoen nyt selkä menosuuntaan, katsoen kiivain silmin radistia.
”Pidä kiirettä, aikaa on vähän!” Rainin ääni katosi nopeasti, tämän etääntyessä pysähtyneestä sotilaasta ja komissaarista. Glaucus seisoi yhä aloillaan kun Astartesien jälkiryhmä ohitti heidät.
”Ota reppu selästäsi.” Komissaari määräsi. Hetken epäröiden, radisti nyökkäsi ja ujutti raskaan VOX laitteen selästään, laskien sen lopulta maahan komissaarin jalkojen juureen.
”Mikä sinun nimesi on?”
”Sotamies Alphonse, herra komisaari.”
”Al, ota jalat allesi ja ota muut kiinni. Minulla on nyt oma tehtävä edessäni.” Radisti katsoi ihmeissään komissaaria, tietämättä mitä tehdä tai ajatella. Komissaari oli puhutellut häntä oudosti. Komissaarin katseessa oli jotain outoa. Kokeiliko upseeri alaisensa kurinalaisuutta? Yrittikö tämä saada Alphonsen paljastamaan jonkin salajuonen? Alphonsen ajatus katkesi kun hän tajusi katsovansa laserpistoolin piippuuin.
”Mene jo, poika. Täällä ei ole enää mitään sinulle.” Radisti nielaisi, kumartui pistoolin piipun alitse ja juoksi komissaarin ohi. Lienee miehen omaksi parhaaksi, ettei hän koskaan nähnyt mitä komissaari teki maassa lojuvalla VOX-laitteella.
Kun voittoa ei ole, kuolkaa urhoollisesti [Finished]
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Jes, jatkoa mutta kovin vähänlaisesti. Oletkos lukenut/katsonut Full Metal Alchemistia? Tuosta Alphonsesta/Alista tulee heti FMA mieleen :D
Jos on päätä myöten kusessa, kannattaa pitää suu kiinni
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
MITÄÄN en tunnusta! En varmana ole nimivaras! Syytteleminen on rumaa! Hyi sinua, senkin!!!Nazgúl kirjoitti:Jes, jatkoa mutta kovin vähänlaisesti. Oletkos lukenut/katsonut Full Metal Alchemistia? Tuosta Alphonsesta/Alista tulee heti FMA mieleen :D
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
"Fighting the trolls, one post at a time!"
Älkää rakkaat ihmiset enää vastatko tai kommentoiko trollitarinoita. Korkeintaan käykää painamassa sitä "raportoi" nappulaa, josko joku jostain jaksaisi tulla lukottamaan moisen kuran. Ja jos jaksatte, kaivakaa vaikka vähän vanhempiakin HYVIÄ tarinoita ja kommentoikaa niitä, että saadaan edes vähän laatua Tarinoiden ja Novellien etusivulle!
Ainiin, tässä taas lisää tarinaa. En ehtinyt naputella vielä tänään tarinaa loppuun, mutta seuraava postaus tähän ketjuun lienee jo tarinan finaali. "Jännitys tiivistyy, kuin Düsseldorfilainen sinappi!"
* * * * * - - - - - * * * * * - - - - - * * * * *
Rain, hänen sekalaisten selviytyjien joukkonsa, sekä pieni ryhmä Astartes sotureita seisoivat pienen työläisten temppelin raunioiden seassa, katsoen edessään levittäytyvää aukeaa: alue oli tarkoitettu työläisten virkistäytymisalueeksi tehtaiden ja työläisten parakkien lomassa. Kauniit koristepatsaat, jotka kuvastivat Keisarillisen hallinnon hyväksymiä pyhimyksiä, sotasankareita ja keisaria itseään, seisoivat jalustoillaan telaketjujen ja tuhansien sotilaiden saappaiden möyhentämien ruohokenttien välissä. Puut olivat kaatuneet raskaiden panssariajoneuvojen jylistessä aukean ylitse itään, kohti suuren tekojärven länsirannan puolustusasemia. Monet kivisistä penkeistä olivat murskautuneet ja suihkulähteiden vesipatsaat kohosivat kolhittujen kivi- ja marmoriveistosten keskeltä muodottomina. Tykkien jylinä kantautui kauempaa pohjoisesta ja lännestä, räjähdysten ja sarjatuliaseiden paukkeen vastatessa siihen idästä. Satunnaiset räjähdykset loivat kuoppia siellä täällä pitkin ruohoaukeaa, kun ohiammutut kranaatit ja tuntemattomia energioita valjastavat aseet iskivät ohi maaliensa.
”Tuosta on puhdasta onnenkauppaa päästä läpi ehjänä.” Yksi synkeäkasvoinen sotilas totesi, irvistäen lauseensa viimeisen tavun kohdalla ruohokentän keskelle osuneelle tykistön harhalaukaukselle, joka synnytti ammottavan kuopan siihen, missä hetki sitten oli vielä lähes ehjä suihkulähde. Kapteeni Rain katsahti miehiään huolestunut ilme kasvoillaan. Hän oli huomannut komissaari Glaucuksen katoamisen, ja aavisti pahaa. Glaucus oli pelkuri luonteeltaan, sen Rain oli nähnyt tämän kasvoista jo vuosia sitten, mutta että tämä olisi paennut kokonaan? Rain katsoi vielä kerran miehiään, laski mielessään aseiden ja varusteiden määriä ja muodosti pikaisesti suunnitelmansa.
”Jakakaa aseita pahiten haavoittuneille. He, sekä muutama ehjä sotilas jäävät tänne ja antavat meille suojatulta jos vihollinen ilmestyy alueelle. Muussa tapauksessa he muodostavat tänne sidontapaikan idästä saapuville haavoittuneille. Onko selvää?” Sotilaat vastasivat komentoon tekemällä kunniaa ja alkamalla kantaa raskaampia aseita temppelin itä- ja eteläseiniin syntyneiden aukkojen luokse, samalla kun kykenevät siviilit kantoivat haavoittuneita, jotka eivät kykenisi juoksemaan aukean ylitse, miehittämään aseita. Astarteet nostelivat raskaita ammuslaatikoita seinustoille, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti käsillä tarvittaessa. Kaksi Astartessoturia olivat astuneet temppelin seinien ulkopuolelle tarkkailemaan ympäristöä.
”Kapteeni Rain! Teidän olisi suotavaa nähdä tämä!” Kypärän vääristämä luonnottoman matala miesääni, joka kuului toiselle näistä kahdesta panssaroidusta puolijumalasta, kutsui. Rain nousi seisomaan erään sortuneen patsaan jalustalle, jotta hänen päänsä nousi temppelin ulomman seinän yläpuolelle. Ainoa asia, jonka hän sai henkäistyä, oli: ”Keisarin nimeen, olemme myöhässä…”
Idästä kuului hätääntyneiden huutojen kaikuja, jotka katosivat nopeasti kirkkaisiin valonvälähdyksiin, kun jättiläismäisen hämähäkkirobotin sädease pyyhki puolustajien asemien ylitse, nostattaen jäljessään kymmeniä pienempiä räjähdyksiä kun ajoneuvot ja ammuslaatikot räjähtelivät yksi kerrallaan. Rain erotti silmilleen nostamansa magnokiikarin lävitse, miten sotilaiden silhuetit hajosivat tomuksi tuossa infernaalisessa kirkkaanvalkeassa valonsäteessä. Hän erotti myös, miten kymmenet sotilaat roikkuivat panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen luukkujen kahvoissa kuljettajien ajaessa pakoon kuin mielipuolet. Linja oli murtunut, ja jokainen sotilas joka onnistui pakenemaan noista tuomituista asemista, ryntäsi suoraan kohti sitä samaa aukeaa, joka Rainin täytyisi ylittää seuraavien neljänkymmenenkuuden minuutin aikana, päästäkseen aukean toisella puolella sijaitsevaan viestintälaitokseen. Kapteeni Rain laski kiikarin silmiltään, kiinnittäen sen vyölleen. Hän loikkasi alas jalustalta, viittasi itseään lähimpiä sotilaita seuraamaan ja juoksi sitten temppelin pohjoiselle ovelle. Lieväksi helpotuksekseen hän kuuli voimahaarniskojen raskaiden askelten seuraavan omiaan.
”Kapteeni Rain, olettaisin?” Yksi Astartes, joka näytti hieman arvokkaammalta ja pidemmältä kuin toverinsa, kysyi. Tämän jättiläissoturin ääni ei kuulostanut aivan yhtä luonnottomalta kuin tovereidensa, sillä tämä oli riisunut kypäränsä, paljastaen kaljun päänsä ja arpiset kasvonsa.
”Olen. Voinko luottaa tukeenne…?” Kapteenin kysymys jäi roikkumaan ilmaan, joka alkoi täyttyä savusta ja moottorien melusta, sillä tämä ei ollut aivan varma miten puhuttelisi näitä eliittisotureita, joiden huhuttiin olevan Keisarin omaa verta.
”Veli-komentaja Lorelium, ja voitte olla varmoja, että olemme tukenanne. En ole varma tehtävänne laadusta, mutta yksikään tavallinen sotilas ei yrittäisi mitään tällaista, ellei se olisi ehdottoman tärkeää. Jos elätte tämän jälkeen, voitte selittää mitä olemme silloin saavuttaneet.” Rain katsoi Astartesta hieman kummastuneena, epävarmana siitä, oliko ”tavallinen sotilas” tarkoitettu loukkaukseksi, vai oliko koko lauseen tarkoitus ollut rohkaista häntä. Rain ei saanut riittävästi aikaa tehdäkseen varmaa johtopäätöstä, sillä Veli-komentaja Lorelium oli kiskaissut voimamiekkansa huotrastaan ja viittoi sillä nyt miehiään etenemään. Kolmea raketinheittimillä aseistautunutta Astartesta lukuun ottamatta kaikki olivat järjestäytyneet komentajansa taakse ja huusivat nyt taisteluhuutoaan, rynnätessään kohti aukeaa.
”Liikkeelle! Keisari suojelkoon omiaan!” Rain karjaisi, saaden omista sotilaistaan irti vähintään yhtä uhmakkaan taisteluhuudon kuin Astarteet olivat huutaneet äskettäin. Kun tämä sekalainen joukko viimein ryntäsi ulos temppelin raunioista, Rain kuuli takaansa miten raketinheittimet ja konetykit avasivat tulen kohti lähestyvää vihollista.
Melu oli sanoinkuvaamaton. Kapteeni Rainin silmät ja korvat viestivät sensorikaaoksesta tämän ylikuormitetuille aivoille, jotka yrittivät erottaa jatkuvasti lisääntyvien räjähdyskuoppien, kaadettujen kivipenkkien, ruumiiden ja tuhottujen panssariajoneuvojen keskeltä mahdollisimman turvallista reittiä.
”Tänne näin! Juokse!” Yhden tuhotun miehistönkuljetusvaunun kuljettaja viittilöi vaununsa savuavasta raadosta Rainia miehineen hakeutumaan suojaan massiivisen koneen taakse, pyrkien samalla kiipeämään ulos savuavasta kuolemanloukustaan. Vaunun tornin luukusta roikkuivat yhä upseerin verisiksi riekaleiksi huvennut univormu. Rain heittäytyi kasvoilleen vaunun taakse, kuullen jonkin tuntemattoman projektiiliaseen ammusten iskeytyvät vaunun toiseen kylkeen. Kapteeni Rainia seuraavat miehet olivat huvenneet sirpalesateessa, räjähdyksissä ja vetäytyvien omien joukkojen ja vihollisen ristitulessa muutamaan hassuun mieheen. Jopa yksi Astartes oli kaatunut, saatuaan suoran osuman kranaatista, joka oli muuttanut miehen panssaripuvun tappavaksi keramiitti- ja adamantiumsirpaleryöpyksi.
”Kuinka pitkä matka aukean pohjoislaidalle!?” Rain huusi, sillä savu peitti hänen maalinsa näkyvistä. Vaunun kuljettaja loikkasi hänen vierelleen, taputellen palavaa asetakinhihaansa sammuksiin.
”Veikkaisin viittä, kuuttasataa metriä. Ei pitkä matka normaalisti, mutta…” Miehen lause keskeytyi kun tämä painoi kädet korvilleen uuden räjähdyksen vavisuttaessa vaunun hylkyä.
”Täällä ei ole turvallista kauaa. Niiden ammukset ovat jo syöneet lähes koko oikean kyljen panssarin olemattomiin. Tulevat kohta läpi myös tästä kyljestä.” Mies koputti nyrkillään vaunun vasenta kylkeä, jota vasten myös Rain oli nojannut vain hetkeä aikaisemmin.
”Voin tehdä jotain hyväksenne, jos siitä on apua. Olkaa valmiina juoksemaan!” Kuljettaja teki nopeastu kunniaa Rainille, kiiveten sitten vaunun tornin juurelle. Rain ehti nähdä miten mies ojensi kätensä tornin luukun sisäpuolelle, kun vaunun savunheittimet heräsivät eloon, peittäen alueen paksuun harmaaseen savuun.
”Liikettä! Juoksua jo!” Rain karjaisi, päättäen käyttää tätä hetkellistä näkösuojaa edukseen parhaansa mukaan. Vain pari metriä myöhemmin kapteeni oli kompastua ruumiiseen, ja heti tämän jälkeen hän oli joutua toisen vetäytyvän panssarivaunun yliajamaksi. Rain kirosi äänekkäästi ja jatkoi juoksemista näkemättä nenäänsä pidemmälle, kunnes…
”Maahan! Alas!” Rain ei tiennyt kuka oli huutanut, mutta ei epäröinyt noudattaa neuvoa. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan, yrittäen nähdä savun läpi syytä maastoutumiskäskylle. Hän ehti nähdä vasemmalla puolellaan pakenevan panssarivaunun pakoputkien punaisen hehkun juuri ennen kuin valtava valkoinen räjähdys sokaisi hänet. Hän tunsi paineaallon pyyhkäisevän ylitseen, kuuli sirpaleiden vingahtelevan ilmassa yläpuolellaan ja erotti haavoittuneiden parahdukset kun sirpaleet osuivat maaleihinsa. Kun hän kykeni taas muutamaa sekuntia myöhemmin erottamaan ympäristönsä, Rain näki idästä lähestyvän mekaanisen jättiläisen hahmon. Se ei ollut kaukana ja se eteni pelottavaa vauhtia, tulittaen kymmenillä aseillaan kaikkea mikä liikkui aukealla.
”Pysykää alhaalla!” Rainin huuto oli turha, sillä kukaan joka oli nähnyt lähestyvän uhan, ei olisi harkinnutkaan liikahtavansa. Puolustajien ampumat raketit vihelsivät ilmassa, mutta räjähtivät jonkinlaiseen näkymättömään suojakenttään aiheuttamatta lainkaan vahinkoa. Metallijätin kahdeksan valtavaa jalkaa musersivat alleen tuhottuja, liikuntakyvyttömiä ja hitaasti liikkuvia panssariajoneuvoja saavuttaessaan vääjäämättä pakenevia sotilaita. Jälleen kymmenet raketit kiitivät taivaan halki, yhden jopa onnistuessa livahtamaan voimakentän lävitse, räjähtäen hämähäkkikoneen niskan takana. Valtava savupatsas nousi ilmaan, liekkien iskiessä kohti taivasta, mutta kone ei näyttänyt vieläkään hellittävän.
”Ei tästä tule mitään! Emme pääse liikkumaan!”
”Turpa kiinni! Kyllä tästä vielä…”
Rain kuuli vähien miestensä moraalin pettävän. Hän tunsi jopa oman tahtonsa hupenevan tappiomielialan alta. Miten hän voisi päästä maaliinsa, jos sadat aseet tulittaisivat sitä kapeaa maakaistaletta, joka oli hänen edessään? Miten mikään Keisarin suoma ihme voisi enää kääntää tämän tilanteen niin, että tehtävä olisi jälleen mahdollinen? Miten…
Taivas tuntui räjähtävän auki, kun kymmenet metallikapselit rikkoivat yksi kerrallaan äänivallin syöksyessään valojuovien läpi kuin jättiläismäiset vihreät metallimunat.
”Apuvoimia!” Astartesin metallinen ääni ilmoitti vailla tunteen häivää. Nopeasti edennyt vihollinen pysähtyi kuin tyhjästä ilmestyneen vihollisen ällikälle lyömänä. Jättiläishämähäkkirobotti nosti päänsä ja sylki leveän valkoisen säteen taivaalta lähestyvien kapseleiden joukkoon. Yksi kerrallaan nuo kapselit alkoivat iskeytyä planeetan pintaan, avautuen ja paljastaen sisältään joukkueen toisensa jälkeen Astartessotureita. Yksi kapseli iskeytyi suoraan jättiläishämähäkin leveään selkään ja Rain saattoi juuri ja juuri erottaa, miten tusinan verran vihreään voimahaarniskaan verhoutuneita sotureita levittäytyivät pitkin hämähäkin selkää, tulittaen koneen jalkojen herkkiä liitoskohtia räjähtävillä ammuksilla, kunnes laite alkoi hoiperrella ja lopulta kaatui, saaden maan järisemään kilometrien säteellä. Rain näki hetkensä tulleen ja nousi seisomaan, karjuen miehilleen ja lähellä seisoville Astarteille yhtäläisiä etenemiskäskyjä. Sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi, aikaa oli hukattu jo liikaa. Rain juoksi eteenpäin, eikä millään muulla ollut enää väliä.
Älkää rakkaat ihmiset enää vastatko tai kommentoiko trollitarinoita. Korkeintaan käykää painamassa sitä "raportoi" nappulaa, josko joku jostain jaksaisi tulla lukottamaan moisen kuran. Ja jos jaksatte, kaivakaa vaikka vähän vanhempiakin HYVIÄ tarinoita ja kommentoikaa niitä, että saadaan edes vähän laatua Tarinoiden ja Novellien etusivulle!
Ainiin, tässä taas lisää tarinaa. En ehtinyt naputella vielä tänään tarinaa loppuun, mutta seuraava postaus tähän ketjuun lienee jo tarinan finaali. "Jännitys tiivistyy, kuin Düsseldorfilainen sinappi!"
* * * * * - - - - - * * * * * - - - - - * * * * *
Rain, hänen sekalaisten selviytyjien joukkonsa, sekä pieni ryhmä Astartes sotureita seisoivat pienen työläisten temppelin raunioiden seassa, katsoen edessään levittäytyvää aukeaa: alue oli tarkoitettu työläisten virkistäytymisalueeksi tehtaiden ja työläisten parakkien lomassa. Kauniit koristepatsaat, jotka kuvastivat Keisarillisen hallinnon hyväksymiä pyhimyksiä, sotasankareita ja keisaria itseään, seisoivat jalustoillaan telaketjujen ja tuhansien sotilaiden saappaiden möyhentämien ruohokenttien välissä. Puut olivat kaatuneet raskaiden panssariajoneuvojen jylistessä aukean ylitse itään, kohti suuren tekojärven länsirannan puolustusasemia. Monet kivisistä penkeistä olivat murskautuneet ja suihkulähteiden vesipatsaat kohosivat kolhittujen kivi- ja marmoriveistosten keskeltä muodottomina. Tykkien jylinä kantautui kauempaa pohjoisesta ja lännestä, räjähdysten ja sarjatuliaseiden paukkeen vastatessa siihen idästä. Satunnaiset räjähdykset loivat kuoppia siellä täällä pitkin ruohoaukeaa, kun ohiammutut kranaatit ja tuntemattomia energioita valjastavat aseet iskivät ohi maaliensa.
”Tuosta on puhdasta onnenkauppaa päästä läpi ehjänä.” Yksi synkeäkasvoinen sotilas totesi, irvistäen lauseensa viimeisen tavun kohdalla ruohokentän keskelle osuneelle tykistön harhalaukaukselle, joka synnytti ammottavan kuopan siihen, missä hetki sitten oli vielä lähes ehjä suihkulähde. Kapteeni Rain katsahti miehiään huolestunut ilme kasvoillaan. Hän oli huomannut komissaari Glaucuksen katoamisen, ja aavisti pahaa. Glaucus oli pelkuri luonteeltaan, sen Rain oli nähnyt tämän kasvoista jo vuosia sitten, mutta että tämä olisi paennut kokonaan? Rain katsoi vielä kerran miehiään, laski mielessään aseiden ja varusteiden määriä ja muodosti pikaisesti suunnitelmansa.
”Jakakaa aseita pahiten haavoittuneille. He, sekä muutama ehjä sotilas jäävät tänne ja antavat meille suojatulta jos vihollinen ilmestyy alueelle. Muussa tapauksessa he muodostavat tänne sidontapaikan idästä saapuville haavoittuneille. Onko selvää?” Sotilaat vastasivat komentoon tekemällä kunniaa ja alkamalla kantaa raskaampia aseita temppelin itä- ja eteläseiniin syntyneiden aukkojen luokse, samalla kun kykenevät siviilit kantoivat haavoittuneita, jotka eivät kykenisi juoksemaan aukean ylitse, miehittämään aseita. Astarteet nostelivat raskaita ammuslaatikoita seinustoille, jotta ne olisivat mahdollisimman helposti käsillä tarvittaessa. Kaksi Astartessoturia olivat astuneet temppelin seinien ulkopuolelle tarkkailemaan ympäristöä.
”Kapteeni Rain! Teidän olisi suotavaa nähdä tämä!” Kypärän vääristämä luonnottoman matala miesääni, joka kuului toiselle näistä kahdesta panssaroidusta puolijumalasta, kutsui. Rain nousi seisomaan erään sortuneen patsaan jalustalle, jotta hänen päänsä nousi temppelin ulomman seinän yläpuolelle. Ainoa asia, jonka hän sai henkäistyä, oli: ”Keisarin nimeen, olemme myöhässä…”
Idästä kuului hätääntyneiden huutojen kaikuja, jotka katosivat nopeasti kirkkaisiin valonvälähdyksiin, kun jättiläismäisen hämähäkkirobotin sädease pyyhki puolustajien asemien ylitse, nostattaen jäljessään kymmeniä pienempiä räjähdyksiä kun ajoneuvot ja ammuslaatikot räjähtelivät yksi kerrallaan. Rain erotti silmilleen nostamansa magnokiikarin lävitse, miten sotilaiden silhuetit hajosivat tomuksi tuossa infernaalisessa kirkkaanvalkeassa valonsäteessä. Hän erotti myös, miten kymmenet sotilaat roikkuivat panssaroitujen miehistönkuljetusvaunujen luukkujen kahvoissa kuljettajien ajaessa pakoon kuin mielipuolet. Linja oli murtunut, ja jokainen sotilas joka onnistui pakenemaan noista tuomituista asemista, ryntäsi suoraan kohti sitä samaa aukeaa, joka Rainin täytyisi ylittää seuraavien neljänkymmenenkuuden minuutin aikana, päästäkseen aukean toisella puolella sijaitsevaan viestintälaitokseen. Kapteeni Rain laski kiikarin silmiltään, kiinnittäen sen vyölleen. Hän loikkasi alas jalustalta, viittasi itseään lähimpiä sotilaita seuraamaan ja juoksi sitten temppelin pohjoiselle ovelle. Lieväksi helpotuksekseen hän kuuli voimahaarniskojen raskaiden askelten seuraavan omiaan.
”Kapteeni Rain, olettaisin?” Yksi Astartes, joka näytti hieman arvokkaammalta ja pidemmältä kuin toverinsa, kysyi. Tämän jättiläissoturin ääni ei kuulostanut aivan yhtä luonnottomalta kuin tovereidensa, sillä tämä oli riisunut kypäränsä, paljastaen kaljun päänsä ja arpiset kasvonsa.
”Olen. Voinko luottaa tukeenne…?” Kapteenin kysymys jäi roikkumaan ilmaan, joka alkoi täyttyä savusta ja moottorien melusta, sillä tämä ei ollut aivan varma miten puhuttelisi näitä eliittisotureita, joiden huhuttiin olevan Keisarin omaa verta.
”Veli-komentaja Lorelium, ja voitte olla varmoja, että olemme tukenanne. En ole varma tehtävänne laadusta, mutta yksikään tavallinen sotilas ei yrittäisi mitään tällaista, ellei se olisi ehdottoman tärkeää. Jos elätte tämän jälkeen, voitte selittää mitä olemme silloin saavuttaneet.” Rain katsoi Astartesta hieman kummastuneena, epävarmana siitä, oliko ”tavallinen sotilas” tarkoitettu loukkaukseksi, vai oliko koko lauseen tarkoitus ollut rohkaista häntä. Rain ei saanut riittävästi aikaa tehdäkseen varmaa johtopäätöstä, sillä Veli-komentaja Lorelium oli kiskaissut voimamiekkansa huotrastaan ja viittoi sillä nyt miehiään etenemään. Kolmea raketinheittimillä aseistautunutta Astartesta lukuun ottamatta kaikki olivat järjestäytyneet komentajansa taakse ja huusivat nyt taisteluhuutoaan, rynnätessään kohti aukeaa.
”Liikkeelle! Keisari suojelkoon omiaan!” Rain karjaisi, saaden omista sotilaistaan irti vähintään yhtä uhmakkaan taisteluhuudon kuin Astarteet olivat huutaneet äskettäin. Kun tämä sekalainen joukko viimein ryntäsi ulos temppelin raunioista, Rain kuuli takaansa miten raketinheittimet ja konetykit avasivat tulen kohti lähestyvää vihollista.
Melu oli sanoinkuvaamaton. Kapteeni Rainin silmät ja korvat viestivät sensorikaaoksesta tämän ylikuormitetuille aivoille, jotka yrittivät erottaa jatkuvasti lisääntyvien räjähdyskuoppien, kaadettujen kivipenkkien, ruumiiden ja tuhottujen panssariajoneuvojen keskeltä mahdollisimman turvallista reittiä.
”Tänne näin! Juokse!” Yhden tuhotun miehistönkuljetusvaunun kuljettaja viittilöi vaununsa savuavasta raadosta Rainia miehineen hakeutumaan suojaan massiivisen koneen taakse, pyrkien samalla kiipeämään ulos savuavasta kuolemanloukustaan. Vaunun tornin luukusta roikkuivat yhä upseerin verisiksi riekaleiksi huvennut univormu. Rain heittäytyi kasvoilleen vaunun taakse, kuullen jonkin tuntemattoman projektiiliaseen ammusten iskeytyvät vaunun toiseen kylkeen. Kapteeni Rainia seuraavat miehet olivat huvenneet sirpalesateessa, räjähdyksissä ja vetäytyvien omien joukkojen ja vihollisen ristitulessa muutamaan hassuun mieheen. Jopa yksi Astartes oli kaatunut, saatuaan suoran osuman kranaatista, joka oli muuttanut miehen panssaripuvun tappavaksi keramiitti- ja adamantiumsirpaleryöpyksi.
”Kuinka pitkä matka aukean pohjoislaidalle!?” Rain huusi, sillä savu peitti hänen maalinsa näkyvistä. Vaunun kuljettaja loikkasi hänen vierelleen, taputellen palavaa asetakinhihaansa sammuksiin.
”Veikkaisin viittä, kuuttasataa metriä. Ei pitkä matka normaalisti, mutta…” Miehen lause keskeytyi kun tämä painoi kädet korvilleen uuden räjähdyksen vavisuttaessa vaunun hylkyä.
”Täällä ei ole turvallista kauaa. Niiden ammukset ovat jo syöneet lähes koko oikean kyljen panssarin olemattomiin. Tulevat kohta läpi myös tästä kyljestä.” Mies koputti nyrkillään vaunun vasenta kylkeä, jota vasten myös Rain oli nojannut vain hetkeä aikaisemmin.
”Voin tehdä jotain hyväksenne, jos siitä on apua. Olkaa valmiina juoksemaan!” Kuljettaja teki nopeastu kunniaa Rainille, kiiveten sitten vaunun tornin juurelle. Rain ehti nähdä miten mies ojensi kätensä tornin luukun sisäpuolelle, kun vaunun savunheittimet heräsivät eloon, peittäen alueen paksuun harmaaseen savuun.
”Liikettä! Juoksua jo!” Rain karjaisi, päättäen käyttää tätä hetkellistä näkösuojaa edukseen parhaansa mukaan. Vain pari metriä myöhemmin kapteeni oli kompastua ruumiiseen, ja heti tämän jälkeen hän oli joutua toisen vetäytyvän panssarivaunun yliajamaksi. Rain kirosi äänekkäästi ja jatkoi juoksemista näkemättä nenäänsä pidemmälle, kunnes…
”Maahan! Alas!” Rain ei tiennyt kuka oli huutanut, mutta ei epäröinyt noudattaa neuvoa. Hän heittäytyi kasvoilleen maahan, yrittäen nähdä savun läpi syytä maastoutumiskäskylle. Hän ehti nähdä vasemmalla puolellaan pakenevan panssarivaunun pakoputkien punaisen hehkun juuri ennen kuin valtava valkoinen räjähdys sokaisi hänet. Hän tunsi paineaallon pyyhkäisevän ylitseen, kuuli sirpaleiden vingahtelevan ilmassa yläpuolellaan ja erotti haavoittuneiden parahdukset kun sirpaleet osuivat maaleihinsa. Kun hän kykeni taas muutamaa sekuntia myöhemmin erottamaan ympäristönsä, Rain näki idästä lähestyvän mekaanisen jättiläisen hahmon. Se ei ollut kaukana ja se eteni pelottavaa vauhtia, tulittaen kymmenillä aseillaan kaikkea mikä liikkui aukealla.
”Pysykää alhaalla!” Rainin huuto oli turha, sillä kukaan joka oli nähnyt lähestyvän uhan, ei olisi harkinnutkaan liikahtavansa. Puolustajien ampumat raketit vihelsivät ilmassa, mutta räjähtivät jonkinlaiseen näkymättömään suojakenttään aiheuttamatta lainkaan vahinkoa. Metallijätin kahdeksan valtavaa jalkaa musersivat alleen tuhottuja, liikuntakyvyttömiä ja hitaasti liikkuvia panssariajoneuvoja saavuttaessaan vääjäämättä pakenevia sotilaita. Jälleen kymmenet raketit kiitivät taivaan halki, yhden jopa onnistuessa livahtamaan voimakentän lävitse, räjähtäen hämähäkkikoneen niskan takana. Valtava savupatsas nousi ilmaan, liekkien iskiessä kohti taivasta, mutta kone ei näyttänyt vieläkään hellittävän.
”Ei tästä tule mitään! Emme pääse liikkumaan!”
”Turpa kiinni! Kyllä tästä vielä…”
Rain kuuli vähien miestensä moraalin pettävän. Hän tunsi jopa oman tahtonsa hupenevan tappiomielialan alta. Miten hän voisi päästä maaliinsa, jos sadat aseet tulittaisivat sitä kapeaa maakaistaletta, joka oli hänen edessään? Miten mikään Keisarin suoma ihme voisi enää kääntää tämän tilanteen niin, että tehtävä olisi jälleen mahdollinen? Miten…
Taivas tuntui räjähtävän auki, kun kymmenet metallikapselit rikkoivat yksi kerrallaan äänivallin syöksyessään valojuovien läpi kuin jättiläismäiset vihreät metallimunat.
”Apuvoimia!” Astartesin metallinen ääni ilmoitti vailla tunteen häivää. Nopeasti edennyt vihollinen pysähtyi kuin tyhjästä ilmestyneen vihollisen ällikälle lyömänä. Jättiläishämähäkkirobotti nosti päänsä ja sylki leveän valkoisen säteen taivaalta lähestyvien kapseleiden joukkoon. Yksi kerrallaan nuo kapselit alkoivat iskeytyä planeetan pintaan, avautuen ja paljastaen sisältään joukkueen toisensa jälkeen Astartessotureita. Yksi kapseli iskeytyi suoraan jättiläishämähäkin leveään selkään ja Rain saattoi juuri ja juuri erottaa, miten tusinan verran vihreään voimahaarniskaan verhoutuneita sotureita levittäytyivät pitkin hämähäkin selkää, tulittaen koneen jalkojen herkkiä liitoskohtia räjähtävillä ammuksilla, kunnes laite alkoi hoiperrella ja lopulta kaatui, saaden maan järisemään kilometrien säteellä. Rain näki hetkensä tulleen ja nousi seisomaan, karjuen miehilleen ja lähellä seisoville Astarteille yhtäläisiä etenemiskäskyjä. Sekuntiakaan ei ollut hukattavaksi, aikaa oli hukattu jo liikaa. Rain juoksi eteenpäin, eikä millään muulla ollut enää väliä.
Viimeksi muokannut WHAM, Ke 15.07.2009 09:29. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
Kolmastoista
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 817
- Liittynyt: To 15.05.2003 13:14
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Tarina vain paranee paranemistaan. Ei tässä kummempaa kritiikkiä oikein osaa sanoa, kuin huomauttaa yhdestä ajatusvirheestä.
Muuten tosiaan oikein hyvää tekstiä, jota luki oikeasti mielellään. Kirjoitahan viimeinen osa samaan malliin :)
Olen samaa mieltä myös tuon antiTroll-suunnitelman kanssa. Kukaan ei jaksa jatkaa sellaista, mikäli ei saa huomiota siitä. Älkää siis ihmiset nostelko niitä ketjuja enää, älkää edes vaivautuko kommentoimaan. Mikäli ilmoitettavaa löytyy, ilmoittakaa siitä ylläpidolle, mutta älkää antako niille ketjuille mitään näkyvää huomiota enää.
Ainakin itse luen kuitenkin mielelläni monenkintasoisia tarinoita, niin kauan kuin kirjoittaja oikeasti tekee parhaansa ja ottaa oppia palautteesta. Ei siis tarvitse pelätä turinoita julkaistessaan, jos vain on tehnyt parhaansa ja on valmis tekemään sen jatkossakin. Rakentavaa palautetta saa kyllä yhä, jos sitä tarvitsee ja haluaa.
Tuossa pitäisi varmaankin lukea mahdollinen, ei suinkaan mahdoton?Miten mikään Keisarin suoma ihme voisi enää kääntää tämän tilanteen niin, että tehtävä olisi jälleen mahdoton?
Muuten tosiaan oikein hyvää tekstiä, jota luki oikeasti mielellään. Kirjoitahan viimeinen osa samaan malliin :)
Olen samaa mieltä myös tuon antiTroll-suunnitelman kanssa. Kukaan ei jaksa jatkaa sellaista, mikäli ei saa huomiota siitä. Älkää siis ihmiset nostelko niitä ketjuja enää, älkää edes vaivautuko kommentoimaan. Mikäli ilmoitettavaa löytyy, ilmoittakaa siitä ylläpidolle, mutta älkää antako niille ketjuille mitään näkyvää huomiota enää.
Ainakin itse luen kuitenkin mielelläni monenkintasoisia tarinoita, niin kauan kuin kirjoittaja oikeasti tekee parhaansa ja ottaa oppia palautteesta. Ei siis tarvitse pelätä turinoita julkaistessaan, jos vain on tehnyt parhaansa ja on valmis tekemään sen jatkossakin. Rakentavaa palautetta saa kyllä yhä, jos sitä tarvitsee ja haluaa.
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Tsot! Kirjoitusvirhe
EDIT: Tosiaan, tuollakin oli erikoinen lause. Vallan piti miettiä mitä siinä tarkoitetaan, kun yleensä saa lukea eteenpäin ajattelematta. On niin sujuvaa tekstiä... Ja sitä anti-troll-ohjelmaa pitäisi alkaa toteuttaa. Tehdään adressi, jottei rollit saa tehdä kuin yhden topicin tälle alueelle per puolvuosi :D!
Itse en ainakaan näe tuossa virkkeessä mitään järkeä. Yhä hyvää settiä toki, mutta pidäpäs huolta tuosta oikeinkirjoituksesta *heristävä sormi*WHAM kirjoitti:joutua toisen vetäytyvät panssarivaunun yliajamaksi
EDIT: Tosiaan, tuollakin oli erikoinen lause. Vallan piti miettiä mitä siinä tarkoitetaan, kun yleensä saa lukea eteenpäin ajattelematta. On niin sujuvaa tekstiä... Ja sitä anti-troll-ohjelmaa pitäisi alkaa toteuttaa. Tehdään adressi, jottei rollit saa tehdä kuin yhden topicin tälle alueelle per puolvuosi :D!
Jos on päätä myöten kusessa, kannattaa pitää suu kiinni
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Korjattu typoteus... Näitä tulee joskus.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Huh-huh, kun on hyvää settiä. :o
Kuten aiemmin sanottu, tunnelma on sopivan "nelkytkoomainen". Koko tarina on tähän mennessä oikeastaan ollut kaikissa aspekteissaan loistava, sillä se koukutti minut... nyt harmittaa kun se loppui kesken... =(
Kuten aiemmin sanottu, tunnelma on sopivan "nelkytkoomainen". Koko tarina on tähän mennessä oikeastaan ollut kaikissa aspekteissaan loistava, sillä se koukutti minut... nyt harmittaa kun se loppui kesken... =(
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Höhöhö, tuosta 8 jalkaisesta hämähäkkirobottijättiläisestä tulee etäisesti mieleen Halon Scarabit:D Eikä Astarteet niin paljon Master Chiefin kova jätkä-mentaliteetista ja voimahaarniskoidusta supersotilaasta eroa. Loistavaa settiä!
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Oikea sanavalinta.Jodi91 kirjoitti:Höhöhö
Hieno tarina, josta saa helposti kiinni, enkä huomannut muuta kuin tuon
tätä lisää!!!WHAM kirjoitti:Miten mikään Keisarin suoma ihme voisi enää kääntää tämän tilanteen niin, että tehtävä olisi jälleen mahdoton?
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Korjasin jo tuon Kartzan huomaaman virheen, joku aivopieru päässyt sinnekin syntymään.
Tarinan vertaamisesta Haloon voisin kyllä oikeastaan hieman loukkaantuakin, mutta en taida jaksaa.
Kiitokset taas palautteista kaikille! Tarinan päättävä osa tulee kyllä, uskokaa pois! Älkää naurako! Ei tästä tule toista Finlandiaa, kyllä tälle tarinalle saadaan ihan oikea loppu, eikä sitä jätetä viikkokausiksi lojumaan cliffhanger-kohtauks-
Eiku!
Tarinan vertaamisesta Haloon voisin kyllä oikeastaan hieman loukkaantuakin, mutta en taida jaksaa.
Kiitokset taas palautteista kaikille! Tarinan päättävä osa tulee kyllä, uskokaa pois! Älkää naurako! Ei tästä tule toista Finlandiaa, kyllä tälle tarinalle saadaan ihan oikea loppu, eikä sitä jätetä viikkokausiksi lojumaan cliffhanger-kohtauks-
Eiku!
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Tarinat ja novellit on nyt niin täynnä kuraa, ja ilmeisesti ylläpitokin on jo kääntänyt selkänsä. Teen siis pyhän lupauksen:
Tälle tarinalle postataan päättävä osa 48 tunnin kuluessa siitä, kun etusivulta on siivottu KAIKKI nämä umpipaskat tarinat hevon helvettiin! (Aika saattaa pidentyä, jos en jaksa enää käydä katsomassa mitä tälle foorumille kuuluu) Lisäksi saman ajan sisällä aletaan taas kirjoittaa jatkoa Finlandian tarinalle, että sekin saadaan joskus päätökseen.
Ohjeet tämän aikaansaamiseksi:
1. Älkää enää LAINKAAN vastatko millään tavalla (ei edes: "Olipas huono" tai "lopettakaa!") noihin trolliviesteihin. Jos/kun ylläpito huomaa, että ainoat jotka niitä paskoja uppivat, ovat trollit itse, ehkä saadaan permabanneja tännekin foorumille.
2. Kommentoikaa oikeasti päteviä tarinoita. Ihan oikeasti, hei! Lukekaa niitä välillä, ja kirjoittakaa palautetta jos tykkäätte.
3. Lakatkaa olemasta kakaroita. Kasvattakaa se toinen harmaa aivosolu.
Kiitos. Nyt olen tehnyt tämän foorumin eteen kaiken minkä pystyn.
Tälle tarinalle postataan päättävä osa 48 tunnin kuluessa siitä, kun etusivulta on siivottu KAIKKI nämä umpipaskat tarinat hevon helvettiin! (Aika saattaa pidentyä, jos en jaksa enää käydä katsomassa mitä tälle foorumille kuuluu) Lisäksi saman ajan sisällä aletaan taas kirjoittaa jatkoa Finlandian tarinalle, että sekin saadaan joskus päätökseen.
Ohjeet tämän aikaansaamiseksi:
1. Älkää enää LAINKAAN vastatko millään tavalla (ei edes: "Olipas huono" tai "lopettakaa!") noihin trolliviesteihin. Jos/kun ylläpito huomaa, että ainoat jotka niitä paskoja uppivat, ovat trollit itse, ehkä saadaan permabanneja tännekin foorumille.
2. Kommentoikaa oikeasti päteviä tarinoita. Ihan oikeasti, hei! Lukekaa niitä välillä, ja kirjoittakaa palautetta jos tykkäätte.
3. Lakatkaa olemasta kakaroita. Kasvattakaa se toinen harmaa aivosolu.
Kiitos. Nyt olen tehnyt tämän foorumin eteen kaiken minkä pystyn.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
Kolmastoista
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 817
- Liittynyt: To 15.05.2003 13:14
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Kannatettava idea. Tämän alueen taso on jo jotain niin kauheaa, ettei sitä enää kykene sietämään. Nyt on viimeistään aika tehdä hyvä työ ja jättää nämä trolliketjut omaan arvoonsa.
Ihan oikeasti ihmiset, yrittäkää edes.
Ihan oikeasti ihmiset, yrittäkää edes.
-
Hollo
- Sotavasaran WHFB-tarinamestari
- Viestit: 1154
- Liittynyt: Su 29.09.2002 23:39
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Et olisi paljoakaan ylimielisemmin voinut tuota sanoa, luulen minä. Annat ihmisille käskyjä ja kehotuksia, jotka toteutettuaan saavat lukea sinun tarinasi. Ja noh, jos et sitten jostain kumman syystä jaksa tulla alas norsunluutornistasi tälle foorumille, en usko, että tarinapuoli paljoakaan menettää. Usko pois, et todellakaan anna itsestäsi hyvää kuvaa niin ihmisenä kuin kirjoittajanakaan pönkittäessäsi omia tarinoitasi haukkumalla muiden tarinoita vaivautumatta edes kirjoittamaan niistä millään tasolla kehittävää palautetta.WHAM kirjoitti:Tarinat ja novellit on nyt niin täynnä kuraa, ja ilmeisesti ylläpitokin on jo kääntänyt selkänsä. Teen siis pyhän lupauksen:
Tälle tarinalle postataan päättävä osa 48 tunnin kuluessa siitä, kun etusivulta on siivottu KAIKKI nämä umpipaskat tarinat hevon helvettiin! (Aika saattaa pidentyä, jos en jaksa enää käydä katsomassa mitä tälle foorumille kuuluu) Lisäksi saman ajan sisällä aletaan taas kirjoittaa jatkoa Finlandian tarinalle, että sekin saadaan joskus päätökseen.
Ohjeet tämän aikaansaamiseksi:
1. Älkää enää LAINKAAN vastatko millään tavalla (ei edes: "Olipas huono" tai "lopettakaa!") noihin trolliviesteihin. Jos/kun ylläpito huomaa, että ainoat jotka niitä paskoja uppivat, ovat trollit itse, ehkä saadaan permabanneja tännekin foorumille.
2. Kommentoikaa oikeasti päteviä tarinoita. Ihan oikeasti, hei! Lukekaa niitä välillä, ja kirjoittakaa palautetta jos tykkäätte.
3. Lakatkaa olemasta kakaroita. Kasvattakaa se toinen harmaa aivosolu.
Kiitos. Nyt olen tehnyt tämän foorumin eteen kaiken minkä pystyn.
Miksi näitä "oikeasti päteviä" tarinoita tulisi kommentoida niiden hieman heikompien tarinoiden sijasta? Siksi, että on hienoa kirjoittaa kahden rivin mittainen viesti, jossa on joka kerta samat, perustelemattomat lausahdukset: "Tosi hyvä, kirjotaks lisää millon?!" Eikö lukijoiden olisi hyvä nimenomaan koettaa antaa niitä parannusehdotuksia, että nämä yleisen mielipiteen mukaan heikkojen tarinoiden kirjoittajat voisivat kenties kehittyä ja saada mahdollisuuden ottaa oppia palautteesta. Tässä tulee tietysti vastaan sinun ja monen muun monesti nähtävissä ollut huono asenne kyseistä asiaa kohtaan. Kuten jonnekin nimittelytopikkiin kirjoitinkin, niin oikeanlaisen palautteen antaminen on vaikeaa, mutta luulin, että sinä kuitenkin olisit moista osannut antaa.
Sinun Sotavasara-käyttäytymisesi kautta tarkasteltuna tuo "Lakatkaa olemasta kakaroita" -käsky on varsin huvittava. Sinulla olisi huomattavasti opittavaa näistä Sotu-käyttäjistä, joita kutsut kakaroiksi ja joilla on mukaasi vain yksi harmaa aivosolu. En tiedä, millaisista ihmisistä sinä pidät, mutta minä vihaan ylimielisiä sellaisia. Ehkä nöyryyden tuntemusten opettelu tekisi sinullekin hyvää; eivät nämä tarinasi missään muodossa loistavaa tavaraa ole, että ainakaan niiden kautta sinulla olisi mitään huuta muille ihmisille törkeyksiä tarinafoorumilla, ja polkea muita jalkoihisi.
Tiedän, tässäpä minäkin nyt huutelen kirjoitustesi tasosta ottamatta kunnolla kantaa siihen, että miksi ne eivät ole hyviä. Itse asiassa voisin kokeilla vaikkapa tehdä sen joskus tässä myöhemminkin, jos olet laittanut tarinoitasi tänne kehittyäksesi kirjoittajana, etkä vain pönkittääksesi itsetuntoasi saadessasi palautetta, johon ei ole paneuduttu.
Rauhaa ja rakkautta.
Editointi: Noh, hyvä homma, jos jalat ovat kuitenkin maassa, eikä se norsunluutornikaan niin korkea ja kiiltävä ole. Ja kylläpä tuo tarinoiden kommentoimattomuus ainakin minun kohdallani johtuu pääasiassa ulosteenkatkuisen elämän pähkinäisistä sattumuksista ja velvoitteista.
Ironfather, kyllä, olen katsellut noita mainitsemiasi tarinoita, ja ne ovat mielestäni aivan samalla viivalla komentoitavuudessa kuin muutkin. "Ihan paska tarina, älä kirjoita enää" -lausahduksiahan sieltä kommenteista löytyi, joten todella ala-arvoista palautetta siellä on, ja itse asiassa mielestäni tuota voisi aivan hyvin verrata siihen toiseen ääripäähän, jonka arkkityyppi kulkee nimellä "Tosi hyvä, kirjota lisää!11".
Viimeksi muokannut Hollo, Su 19.07.2009 06:50. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Olet siis niiden roistojen vahtikoira? Pikku Hukka, älä puhu mahtavia.
"Yeah, most of my boys... they would drain the blood from an innocent child and drink it before going into battle."
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Hyvä herra Hussukka.
En tarkoittanutkaan, että minun tarinani olisivat mitään niin loisteliasta, että niiden vuoksi olisi kannattavaa alkaa boikotoimaan mitään. Ideani olikin yrittää saada samoin ajattelevat ihmiset heräämään ja kenties tekemään vastaavia ratkaisuja. Ainakin toivon, että ihmiset lakkaisivat postaamasta trolliketjuihin, jotta täällä saisivat oikeat tarinat, joita moni kyllä jaksaa aina silloin tällöin kirjoittaa tännekin, niiden ansaitsemaa huomiota. Lisäksi, ottaen huomioon että tarinani ovat saaneet pääasiassa positiivista palautetta (liekö syynä se, etteivät oikeat tarinamestarit ehdi niistä norsunluutorneistaan normaaleiden ihmisten tarinoita lukemaan ja palautetta antamaan?), toivoin että edes ne harvat tarinoistani pitäneet henkilöt ymmärtäisivät pysyä kaukana trolliketjuista.
Ymmärtäköön kukin miten haluaa, itse kirjoitin sen miltä tuntui ja mitä halusin. Ans kattoo kuinka käypi.
En tarkoittanutkaan, että minun tarinani olisivat mitään niin loisteliasta, että niiden vuoksi olisi kannattavaa alkaa boikotoimaan mitään. Ideani olikin yrittää saada samoin ajattelevat ihmiset heräämään ja kenties tekemään vastaavia ratkaisuja. Ainakin toivon, että ihmiset lakkaisivat postaamasta trolliketjuihin, jotta täällä saisivat oikeat tarinat, joita moni kyllä jaksaa aina silloin tällöin kirjoittaa tännekin, niiden ansaitsemaa huomiota. Lisäksi, ottaen huomioon että tarinani ovat saaneet pääasiassa positiivista palautetta (liekö syynä se, etteivät oikeat tarinamestarit ehdi niistä norsunluutorneistaan normaaleiden ihmisten tarinoita lukemaan ja palautetta antamaan?), toivoin että edes ne harvat tarinoistani pitäneet henkilöt ymmärtäisivät pysyä kaukana trolliketjuista.
Ymmärtäköön kukin miten haluaa, itse kirjoitin sen miltä tuntui ja mitä halusin. Ans kattoo kuinka käypi.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
-
Kolmastoista
- Peliporukkavalvoja
- Viestit: 817
- Liittynyt: To 15.05.2003 13:14
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Totta kyllä, että rakentavaa kommentointia kaivataan. Toisaalta yksikään kirjoittaja tällä alueella - tai ylipäänsä - ei taida olla rakentavan kritiikin yläpuolella, joten sitä kritiikkiä voisi kirjoittaa yhtälailla kenelle vain alueen käyttäjistä.
Ainakin itse kuitenkin ymmärsin, että tässä olisi kyse enemmänkin näistä muutamista kirjoittajista, jotka eivät tunnu millään tasolla pyrkivänkään parantamaan tarinoidensa tasoon tai haluavan minkäänlaista kommentointia, josta ottaa opikseen. Kun kirjoittaja ei haluakaan ottaa opikseen kommentoinnista, jota saa osakseen, voi alkaa mielestäni miettimään, onko kommentoinnilla edes mitään muuta vaikutusta kuin näiden viestiketjujen nostaminen jatkuvasti pinnalle, hukuttaen sekaansa ne mahdollisesti oikeaa kritiikkiä kaipaavat ketjut. Tämä taas ei vaikuta kovinkaan miellyttävältä vaihtoehdolta, koska tällöin nämä neuvoja kaipaamattomat henkilöt saavat vain lisää huomiota, joka on käytännössä pois niiltä, jotka sitä todella toivoisivat.
Ei siis ole kyse siitä, ettei heikompitasoisia tarinoita pitäisi kommentoida tai ettei niille saisi suoda huomiota, mikäli WHAMin tarkoituksen tässä asiassa millään tasolla oikein ymmärrän. Päin vastoin toivomuksena olisi antaa kaikille kirjoittajille, jotka neuvoja oppimiseen kaipaavat, mahdollisuus niitä neuvoja saada. Tämän suurimpana esteenä taas ovat nähdäkseni alueelle nykyisin turhan tiheään ilmestyvät örvellystarinat, joiden kirjoittajia rakentava kritiikki ei kiinnosta, ja jotka ihmisiä yleisesti ärsyttävinä viestiketjuina keräävät huomattavan osan alueen lukijoiden huomiosta.
Voihan olla, että nämä örvellystarinat ovat jonkinlainen uusi taiteenmuoto, jota minä en millään tasolla ymmärrä. Toisaalta on kuitenkin tosiasia, että taiteen todellisen arvon määrää yleisö, ja kun arvostusta ei juurikaan ole eikä kehitystä haluta taiteilijan puolelta harkitakaan, voi miettiä, onko tällainen teksti sen arvoista, että sen annetaan viedä kaikki huomio koko alueella.
Ylimielisyys on taas toinen asia, josta voisi keskustella pitkät pätkät jossain muussa ketjussa. Siihen suhtaudun pitkälti samoilla linjoin kuin mitä Huussikin - joskaan se ei suurimpana asiana tässä viestissä silmilleni pomppaa. Tärkein viesti oli itselleni vain se, että asialle yritetään tehdä edes jotain, vaikka tavasta ilmaista se voisi keskustellakin. Whamin tarinoita myös kuitenkin seurataan, ja jatkoa on toivottu useammassa viestissä sekä tälle että Finlandialle, joten voisi ihan oikeutetusti olettaa viestin vaikuttavan ainakin joihinkin ihmisiin. Tapa ilmaista tämä oli kieltämättä kyllä turhan ylimielinen, siitä ei pääse mihinkään.
Mikäli taas olen ymmärtänyt Whamin ajaman asian väärin ja kyse on yleisesti heikomman tason kirjoittajista ja heidän tarinoistaan, en missään nimessä allekirjoita tätä kantaa. Haluaisin vain nähdä tämän alueen vapaana näistä muutamista örvellyksistä, joita tänne viikoittain ilmestyy.
Ainakin itse kuitenkin ymmärsin, että tässä olisi kyse enemmänkin näistä muutamista kirjoittajista, jotka eivät tunnu millään tasolla pyrkivänkään parantamaan tarinoidensa tasoon tai haluavan minkäänlaista kommentointia, josta ottaa opikseen. Kun kirjoittaja ei haluakaan ottaa opikseen kommentoinnista, jota saa osakseen, voi alkaa mielestäni miettimään, onko kommentoinnilla edes mitään muuta vaikutusta kuin näiden viestiketjujen nostaminen jatkuvasti pinnalle, hukuttaen sekaansa ne mahdollisesti oikeaa kritiikkiä kaipaavat ketjut. Tämä taas ei vaikuta kovinkaan miellyttävältä vaihtoehdolta, koska tällöin nämä neuvoja kaipaamattomat henkilöt saavat vain lisää huomiota, joka on käytännössä pois niiltä, jotka sitä todella toivoisivat.
Ei siis ole kyse siitä, ettei heikompitasoisia tarinoita pitäisi kommentoida tai ettei niille saisi suoda huomiota, mikäli WHAMin tarkoituksen tässä asiassa millään tasolla oikein ymmärrän. Päin vastoin toivomuksena olisi antaa kaikille kirjoittajille, jotka neuvoja oppimiseen kaipaavat, mahdollisuus niitä neuvoja saada. Tämän suurimpana esteenä taas ovat nähdäkseni alueelle nykyisin turhan tiheään ilmestyvät örvellystarinat, joiden kirjoittajia rakentava kritiikki ei kiinnosta, ja jotka ihmisiä yleisesti ärsyttävinä viestiketjuina keräävät huomattavan osan alueen lukijoiden huomiosta.
Voihan olla, että nämä örvellystarinat ovat jonkinlainen uusi taiteenmuoto, jota minä en millään tasolla ymmärrä. Toisaalta on kuitenkin tosiasia, että taiteen todellisen arvon määrää yleisö, ja kun arvostusta ei juurikaan ole eikä kehitystä haluta taiteilijan puolelta harkitakaan, voi miettiä, onko tällainen teksti sen arvoista, että sen annetaan viedä kaikki huomio koko alueella.
Ylimielisyys on taas toinen asia, josta voisi keskustella pitkät pätkät jossain muussa ketjussa. Siihen suhtaudun pitkälti samoilla linjoin kuin mitä Huussikin - joskaan se ei suurimpana asiana tässä viestissä silmilleni pomppaa. Tärkein viesti oli itselleni vain se, että asialle yritetään tehdä edes jotain, vaikka tavasta ilmaista se voisi keskustellakin. Whamin tarinoita myös kuitenkin seurataan, ja jatkoa on toivottu useammassa viestissä sekä tälle että Finlandialle, joten voisi ihan oikeutetusti olettaa viestin vaikuttavan ainakin joihinkin ihmisiin. Tapa ilmaista tämä oli kieltämättä kyllä turhan ylimielinen, siitä ei pääse mihinkään.
Mikäli taas olen ymmärtänyt Whamin ajaman asian väärin ja kyse on yleisesti heikomman tason kirjoittajista ja heidän tarinoistaan, en missään nimessä allekirjoita tätä kantaa. Haluaisin vain nähdä tämän alueen vapaana näistä muutamista örvellyksistä, joita tänne viikoittain ilmestyy.
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Kiitos kolmannelletoista, joka tajusi mistä on kyse. Ylimielisyyten en ota kantaa enempää, tavoitteeni olen jo yrittänyt selittää.
Lakataan me nyt nostelemasta tätäkään ketjua off-topicilla pinnalle, ei ne modet siitäkään tykkää. =)
Katsokaa vaan niin ööbersblöö nousee kohta kuitenkin alueen ylimmälle sijalle, taas!
Lakataan me nyt nostelemasta tätäkään ketjua off-topicilla pinnalle, ei ne modet siitäkään tykkää. =)
Katsokaa vaan niin ööbersblöö nousee kohta kuitenkin alueen ylimmälle sijalle, taas!
Viimeksi muokannut WHAM, Ke 15.07.2009 19:53. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
This galaxy is full of hidden secrets. It takes a vivid imagination and some pure insanity to uncover them all, yet the cost to ones sanity in uncovering them is... immense...
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Ihan näin nopeasti kysyen, ovatko minunkin tarinat kuraa?
Re: Kun voittoa ei ole, kuolkaamme urhoollisesti
Periaatteessa väärä alue kommentoida kartzan tarinoita, mutta sanotaan pikaseen, että kirjoitusasusi on hyvännäköinen, mutta teksti/tarina/juoni on yleensä kuraa. Katsotaans:
Tuossa ei ole mitään järkeä ja jos hauska pitäisi olla, niin se ei huvita allekirjoittanutta oikealla tavalla. Näin siis lyhykäisestikartza kirjoitti:Jossakin päin jotakin planeettaa, oli pienessä talossa, homeen värisen, sinisen, pyöreän, nelikulmaisen, kolmionmuotoisen pallon takana sinivihreä punainen kulma, jonne oli käpertynyt pelosta ja hulluudesta kikattava pienen suuri örveltäjä, jonka aivot olivat kapinoineet häntä vastaan jo viikon ja 1402sf561890hrj567891ag37 tuntia, eikä hän ollut edes tiennyt, minkä takia.
Jos on päätä myöten kusessa, kannattaa pitää suu kiinni
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa
Minkä nuorena varastaa, sen vanhana omistaa
Hyvää yritetään, mutta priimaa pukkaa