En ole tätä lukua kirjoittanut tosissani, ja ylilyöntejä laitoin tarkoituksella.Imperiumin kaarti kirjoitti:Nyt tuo on kyllä enemmän naurettavaa kuin rajua tekstiä, et kai tosissasi ole tuota kirjoittanut?
Semmoisia ylilyöntejä tuossa tappelussa on, että huh huh, ja liika raakuus vie viihdearvoa tosissaan..
Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
5. Luku: Bog-Gor ja keskustelu
" AAAARRRRRR!"
Huusi ja heräsin aivan käsittämättömään kipuun, kun joku repäisi tikarit irti selästäni. Katselin ympärilleni.
Olin taas viidakossa, makasin vihreässä maassa ja aivan vieressäni oikealla puolella virtasi joki, luultavasti se sama joki jonka olimme ylittäneet kun olimme lähteneet Pahuaxista. Ympärilläni oli paljon Sauruksia jotka kävelivät ympäriinsä ja vartioivat aluetta.
Nousin istumaan ja minulle sanottiin etä selässä olevani haavat kyllä parantuvat ajan myötä.
" Missä olen?" Kysyin sitten lähimmältä Saurukselta joka katseli joelle päin.
Saurus kääntyi minuun päin, muttei sanonut mitään.
" Missä olen?" Toistin, mutta saurus ei sanonut edelleenkään mitään.
" Kysyn vielä kerran...MISSÄ minä OLEN?!" sanoin jo hieman hermostuneena, viimeisin muistikuvani oli se, kuinka Skavenien lerissä aloimme taistella toisiamme vastaan.
Saurus ei vieläkään puhunut. Nousin siesomaan ja menin aivan sauruksen lähelle.
" ONKO SINULTA LEIKATTU KIELI POIS, VAI MINKÄ TAKIA ET VASTAA! " Karjuin hänen päänsä vieressä, mutta hän ei tehnyt mitään.
seisoin hetken paikallani ja tuijotin jokeen katsovaa Saurusta. Sitten käännyin ja katsoin muita, he olivat kuin eivät olisi mitään huomanneet. Päätin kampata vierssäni olevan Sauruksen. laitoin jalkani hiljaa hänen taakseen, ja WHUMP...
siinä makasi Saurus oikein nätisti selällään.
Saurus nousi seisomaan, ja tönäisi minua. Min ätönäisin takaisin, kunnes saurus heitti keihäänsä ja kilpensä pois ja löi nyrkillä minu naamaan.
Normaalisti olisi nlyönyt takaisin, mutta nyt minulle tuli heikko olo, minua alkoi huimamaan, ja sitten kaduinkin pyörtyneenä maahan.
Avasin silmäni. Olin taas eri paikassa, viidakossa silti, mutta vailla mitään tietoa siitä, missä päin, minkä takia, tai milloin. Oletin että siitä, kun olimme Slavenien leirissä olisi nyt vain yksi yö kulunut ja että nyt olisi seuraavan päivän ilta päivä.
Nousin seisomaan ja katselin taas ympärilleni. Joki oli hävinnyt ja vihreä maa, oli muuttunut tummaksi mudaksi. Sama Saurus joka oli tyrmännyt minut seisoi taas edessäni, tällä kertaa katsellen viidakkoon.
lähdin kävelemään heti pois päin hänesä, mutta kun lähdin kävelemään hän kääntyi ja lähti seuraamaan minua. kävelin pitkin leiriä ja etsin katseellani joukon päällikköä.
hetken päästä löysin sauruksen, jonka varustuksesta huomasi hänen olevan joukon johtaja.
"Missä olen? Ja miski olen täällä? " Kysin johtajalta kun olin saapunut hänen ja kolmen Sauruksen luokse.
"Missäkö olet? Olet viidakossa, lähellä Chaquan raunioita." saurus vastasi, sitten hän jatkoi:
"Haluaisin tietää nimesi, ja mistä kaupungista olet kotoisin?" Saurus kysyi.
"Nimeni on Gar-Zlat, ja olen kotoisin Itzasta." Vastasin.
"Gar-Zlat...minä olen tämän porukan päällikkö Bog-Gor." Saurus vastasi.
"Selvä, miksi olen täällä?" Kysyin.
" olet vankimme, ainoa, minun joukkoni tappoivat kaikki muut siellä luolassa." Bog-Gor vastasi.
Otin kaksi askelta taaksepäin.
" Vanki? Tapoitte? Miksi?" Ihmettelin.
" Et taida olla kuullut meistä?" Bog-Gor kysyi. Sitten hän jatkoi:
" Olemme Chaquan asukkaita, karkoitettu Pahuaxista tekojemme takia. Olemme ryöväreitä ja murhaajia, tapamme kaikki jotka tulevat eteemme. mottomme on... Tappakaa kaikki ketkä näette." hän sanoi.
"tappakaa kaikki ketkä näette" Minä mutisin.
Bog-gor taisi tietää mitä ajattelin, sillä hän virnuili hyvin typerän näköisenä.
" Eikös joukkonne johtaja sanonutkin niin teille, enne nkuin lähditte luolaan?" Bog-Gor ksyi.
" Hän kuului teidän joukkoihine," Sanoin kun olin keksinyt sen.
" Suunitelmamme oli, että tappaisimme teidät kaikki...johtajanne ei olisi pitänyt kuolla. Emme tienneet että Skavenit olivat vielä siellä." Bog.Gor kertoi.
" Skavenit pilasivat suunnitelmanne!" Naurahdin.
" Eivät oikeastaan, vaikeuttivat vain hieman." Bog-Gor sanoi.
" Mitä te teette minulle?" ksyin sitten.
Bog-Gor katsoi minua, ja sanoi:
" Minulla on ehdotus:
1. Joko liityt meihin
2. yrität paeta, jolloin vartijamme tappavat sinut.(Vilkaisin saurusta joka oli tyrmännyt minut)
3. Kaksintaistelu minun kanssani
" Kaksin taistelu sinun kanssasi? Miksi?" kysyin.
" Jos voitat, pääset pois, jos häviät...tapamme sinut. Mitäs sanot?" Bog-Gor kysyi.
" Jos se on ainoa mahdollisutteni selvitä pois elossa, niin sitten kyllä!" Minä vastasin.
" Hyvä! Kaksintaistelu käydään nyt heti Chaquaxin raunioissa!" Bog-Gor ilmoitti ja hänen joukkonsa huusivat ja heiluttivat aseitaan korkealla ilmassa.
Seuraavaksi 6. luku: Bog-Gor ja kaksintaistelu
" AAAARRRRRR!"
Huusi ja heräsin aivan käsittämättömään kipuun, kun joku repäisi tikarit irti selästäni. Katselin ympärilleni.
Olin taas viidakossa, makasin vihreässä maassa ja aivan vieressäni oikealla puolella virtasi joki, luultavasti se sama joki jonka olimme ylittäneet kun olimme lähteneet Pahuaxista. Ympärilläni oli paljon Sauruksia jotka kävelivät ympäriinsä ja vartioivat aluetta.
Nousin istumaan ja minulle sanottiin etä selässä olevani haavat kyllä parantuvat ajan myötä.
" Missä olen?" Kysyin sitten lähimmältä Saurukselta joka katseli joelle päin.
Saurus kääntyi minuun päin, muttei sanonut mitään.
" Missä olen?" Toistin, mutta saurus ei sanonut edelleenkään mitään.
" Kysyn vielä kerran...MISSÄ minä OLEN?!" sanoin jo hieman hermostuneena, viimeisin muistikuvani oli se, kuinka Skavenien lerissä aloimme taistella toisiamme vastaan.
Saurus ei vieläkään puhunut. Nousin siesomaan ja menin aivan sauruksen lähelle.
" ONKO SINULTA LEIKATTU KIELI POIS, VAI MINKÄ TAKIA ET VASTAA! " Karjuin hänen päänsä vieressä, mutta hän ei tehnyt mitään.
seisoin hetken paikallani ja tuijotin jokeen katsovaa Saurusta. Sitten käännyin ja katsoin muita, he olivat kuin eivät olisi mitään huomanneet. Päätin kampata vierssäni olevan Sauruksen. laitoin jalkani hiljaa hänen taakseen, ja WHUMP...
siinä makasi Saurus oikein nätisti selällään.
Saurus nousi seisomaan, ja tönäisi minua. Min ätönäisin takaisin, kunnes saurus heitti keihäänsä ja kilpensä pois ja löi nyrkillä minu naamaan.
Normaalisti olisi nlyönyt takaisin, mutta nyt minulle tuli heikko olo, minua alkoi huimamaan, ja sitten kaduinkin pyörtyneenä maahan.
Avasin silmäni. Olin taas eri paikassa, viidakossa silti, mutta vailla mitään tietoa siitä, missä päin, minkä takia, tai milloin. Oletin että siitä, kun olimme Slavenien leirissä olisi nyt vain yksi yö kulunut ja että nyt olisi seuraavan päivän ilta päivä.
Nousin seisomaan ja katselin taas ympärilleni. Joki oli hävinnyt ja vihreä maa, oli muuttunut tummaksi mudaksi. Sama Saurus joka oli tyrmännyt minut seisoi taas edessäni, tällä kertaa katsellen viidakkoon.
lähdin kävelemään heti pois päin hänesä, mutta kun lähdin kävelemään hän kääntyi ja lähti seuraamaan minua. kävelin pitkin leiriä ja etsin katseellani joukon päällikköä.
hetken päästä löysin sauruksen, jonka varustuksesta huomasi hänen olevan joukon johtaja.
"Missä olen? Ja miski olen täällä? " Kysin johtajalta kun olin saapunut hänen ja kolmen Sauruksen luokse.
"Missäkö olet? Olet viidakossa, lähellä Chaquan raunioita." saurus vastasi, sitten hän jatkoi:
"Haluaisin tietää nimesi, ja mistä kaupungista olet kotoisin?" Saurus kysyi.
"Nimeni on Gar-Zlat, ja olen kotoisin Itzasta." Vastasin.
"Gar-Zlat...minä olen tämän porukan päällikkö Bog-Gor." Saurus vastasi.
"Selvä, miksi olen täällä?" Kysyin.
" olet vankimme, ainoa, minun joukkoni tappoivat kaikki muut siellä luolassa." Bog-Gor vastasi.
Otin kaksi askelta taaksepäin.
" Vanki? Tapoitte? Miksi?" Ihmettelin.
" Et taida olla kuullut meistä?" Bog-Gor kysyi. Sitten hän jatkoi:
" Olemme Chaquan asukkaita, karkoitettu Pahuaxista tekojemme takia. Olemme ryöväreitä ja murhaajia, tapamme kaikki jotka tulevat eteemme. mottomme on... Tappakaa kaikki ketkä näette." hän sanoi.
"tappakaa kaikki ketkä näette" Minä mutisin.
Bog-gor taisi tietää mitä ajattelin, sillä hän virnuili hyvin typerän näköisenä.
" Eikös joukkonne johtaja sanonutkin niin teille, enne nkuin lähditte luolaan?" Bog-Gor ksyi.
" Hän kuului teidän joukkoihine," Sanoin kun olin keksinyt sen.
" Suunitelmamme oli, että tappaisimme teidät kaikki...johtajanne ei olisi pitänyt kuolla. Emme tienneet että Skavenit olivat vielä siellä." Bog.Gor kertoi.
" Skavenit pilasivat suunnitelmanne!" Naurahdin.
" Eivät oikeastaan, vaikeuttivat vain hieman." Bog-Gor sanoi.
" Mitä te teette minulle?" ksyin sitten.
Bog-Gor katsoi minua, ja sanoi:
" Minulla on ehdotus:
1. Joko liityt meihin
2. yrität paeta, jolloin vartijamme tappavat sinut.(Vilkaisin saurusta joka oli tyrmännyt minut)
3. Kaksintaistelu minun kanssani
" Kaksin taistelu sinun kanssasi? Miksi?" kysyin.
" Jos voitat, pääset pois, jos häviät...tapamme sinut. Mitäs sanot?" Bog-Gor kysyi.
" Jos se on ainoa mahdollisutteni selvitä pois elossa, niin sitten kyllä!" Minä vastasin.
" Hyvä! Kaksintaistelu käydään nyt heti Chaquaxin raunioissa!" Bog-Gor ilmoitti ja hänen joukkonsa huusivat ja heiluttivat aseitaan korkealla ilmassa.
Seuraavaksi 6. luku: Bog-Gor ja kaksintaistelu
Viimeksi muokannut Yrsa, Ke 24.06.2009 12:20. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Kommenteja kiitos!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Kommentoikaa...
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Pahoittelen kommenttini tylyyttä mutta...
Lukemiseni loppui tähän. Suosittelen että otat veks.Yrsa kirjoitti:VAROITUS! Saattaa olla tylsä!
Hän on puhunut.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
6. luku: Bog-Gor ja kaksintaistelu
Bog-Gor johdatti minut raunioiden sisällä olevalle vanhalle areenalle.
Aareena oli suuri ja sen ympärillä oli monelle sadalle katsojalle paikkoja huutaa ja karjua taistelijoille. Areenan maa oli kivilaatoista rakennettu ja niiden välistä kasvoi korkeaa ruohoa.
bog-Gor heitti minulle miekkani. katsoin kuinka Bog-Gor valmistautui taisteluun, hänelle laitettiin kultaiset suojat olkapäihin ja päähän kultainen kypärä. Toiseen käteen suurilla piikeillä varustettu raskas kilpi ja toiseen miekka.
Aurinko paistoi kuumana kun bog-Gor ja minä astuimme areenalle. Katsomossa huudettiin. Käännyin katsomaan vastustajaani joka näytti merkin eräälle Saurukselle katsomon läheisessä tornissa. Saurus hävisi vähäksi aikaa, kunnes tuli takaisin torven kanssa, ja puhalsi...Ottelu oli alkanut.
Käänsin katseeni kohti Bog-Goria, joka laittoi kilven eteen ja lähti juoksemaan minua päin. Otin taistelu asennon ja valmistauduin iskuun. Bog-Gor oli aivanlähelläni, hän kohotti miekkansa, minä valmistauduin väistämään, hän löi, minä väistin, hän kääntyi, iski kilvellään jonka piikit raapaisivat kasvojani.
Peräännyin taaksepäin ja nostin katseeni maasta. Bog-Gor karjaisi ja hyökkäsi uudestaan. Väistin taas miekan iskun, sekä kilven iskun, hyppäsin oikealle päin ja löin miekallani, mutta Bog-Gor torjui sen.
Taistelu kesti pitkään, vaikka kuinka yritin en saanut Bog-Goriin osumia, itse kyllä sain turpiini aika lailla. Mutta silti jaksoin yrittää, niin kauan oli mahdollisuuksia, kunhan minulla vain oli ase kädessäni.
Sitten kävi huonosti, Bog-Gor potkaisi minua vatsaan, ja minulta meni ilmat pihalle. Sitten hän löi miekkani kädestä ja iski kilvellään minua päähän. Huusin kivusta, kun leukani murtui. Kaaduin maahan miekkani viereen ja katsoin kuinka Bog-Gor asteli lähemmäs.
" Odotin sinulta enemmän." Hän sanoi ja oli juuri kohottamassa miekkaansa, kun minä tartuin omaani ja huitaisin sillä Bog-Gorin jalkaa. Miekka jumittui ja Bog-Gor yritti ravistella sitä irti. Itse en jaksanut nousta, vaan onnettomana roikuin Bog-Gorin jalassa olevasta miekasta ja kierin maassa. Bog-Gor yritti lyödä minut kuoliaaksi, mutta olin onnistunut pääsemään hänen taakseen, eikä hän pystynyt kääntymään minua päin.
Bog-Gor karjaisi ja heilautti jalkaansa niin kovaa, että otteeni irtosi miekasta. Katsoin kuinka miekkani lensi monen metrin pähän, sitten huomasin Bog-Gorin maassa, hän oli riuhtaisut jalallaan niin kovaa, että se oli lähtenyt melkein irti. Hän piteli käsillään kiinni jalastaan.
" Kiroa sinut!" Hän huusi kun ryömin häntä kohti.
Otin hänen miekkansa ja kohotin sen.
" Odotin sinulta enemmän." Sanoin ja surmasin hänet.
Nousin seisomaan, tunnustelin leukaani, se ei ollutkaan murtunut, ihmettelin sitä hetken, kunnes katsoin katsomon ja näin kuinka monta kymmentä saurusta juoksi minua kohti aseitaan heilutellen.
" KUOLEMA! KUOLEMA! KUOLEMA!" Kuului kun he juoksivat minua kohti.
Otin muutaman askeleen taaksepäin, kunnes jalkani osui johonkin kovaan, käännyin ja huomasin edessäni jyrkän pudotuksen alas viidakkoon, katsoin taakseni, Saurukset olivat enää kahden metrin päässä, Katsoin alas viidakkoon, taakse, Saurukset pystyivät jo lyömään minua.
" Odot..." aloitin mutta sitten minua sivallettiin miekalla kylkeeni, hoipertelin askeleen taaksepäin, en tuntenut maata, katsoin alas ja putosin...
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Että semmonen luku oli sitten tässä, olisi mukavaa jos saisi palautetta tästä, sekä kahdesta edellisestä luvusta.
Bog-Gor johdatti minut raunioiden sisällä olevalle vanhalle areenalle.
Aareena oli suuri ja sen ympärillä oli monelle sadalle katsojalle paikkoja huutaa ja karjua taistelijoille. Areenan maa oli kivilaatoista rakennettu ja niiden välistä kasvoi korkeaa ruohoa.
bog-Gor heitti minulle miekkani. katsoin kuinka Bog-Gor valmistautui taisteluun, hänelle laitettiin kultaiset suojat olkapäihin ja päähän kultainen kypärä. Toiseen käteen suurilla piikeillä varustettu raskas kilpi ja toiseen miekka.
Aurinko paistoi kuumana kun bog-Gor ja minä astuimme areenalle. Katsomossa huudettiin. Käännyin katsomaan vastustajaani joka näytti merkin eräälle Saurukselle katsomon läheisessä tornissa. Saurus hävisi vähäksi aikaa, kunnes tuli takaisin torven kanssa, ja puhalsi...Ottelu oli alkanut.
Käänsin katseeni kohti Bog-Goria, joka laittoi kilven eteen ja lähti juoksemaan minua päin. Otin taistelu asennon ja valmistauduin iskuun. Bog-Gor oli aivanlähelläni, hän kohotti miekkansa, minä valmistauduin väistämään, hän löi, minä väistin, hän kääntyi, iski kilvellään jonka piikit raapaisivat kasvojani.
Peräännyin taaksepäin ja nostin katseeni maasta. Bog-Gor karjaisi ja hyökkäsi uudestaan. Väistin taas miekan iskun, sekä kilven iskun, hyppäsin oikealle päin ja löin miekallani, mutta Bog-Gor torjui sen.
Taistelu kesti pitkään, vaikka kuinka yritin en saanut Bog-Goriin osumia, itse kyllä sain turpiini aika lailla. Mutta silti jaksoin yrittää, niin kauan oli mahdollisuuksia, kunhan minulla vain oli ase kädessäni.
Sitten kävi huonosti, Bog-Gor potkaisi minua vatsaan, ja minulta meni ilmat pihalle. Sitten hän löi miekkani kädestä ja iski kilvellään minua päähän. Huusin kivusta, kun leukani murtui. Kaaduin maahan miekkani viereen ja katsoin kuinka Bog-Gor asteli lähemmäs.
" Odotin sinulta enemmän." Hän sanoi ja oli juuri kohottamassa miekkaansa, kun minä tartuin omaani ja huitaisin sillä Bog-Gorin jalkaa. Miekka jumittui ja Bog-Gor yritti ravistella sitä irti. Itse en jaksanut nousta, vaan onnettomana roikuin Bog-Gorin jalassa olevasta miekasta ja kierin maassa. Bog-Gor yritti lyödä minut kuoliaaksi, mutta olin onnistunut pääsemään hänen taakseen, eikä hän pystynyt kääntymään minua päin.
Bog-Gor karjaisi ja heilautti jalkaansa niin kovaa, että otteeni irtosi miekasta. Katsoin kuinka miekkani lensi monen metrin pähän, sitten huomasin Bog-Gorin maassa, hän oli riuhtaisut jalallaan niin kovaa, että se oli lähtenyt melkein irti. Hän piteli käsillään kiinni jalastaan.
" Kiroa sinut!" Hän huusi kun ryömin häntä kohti.
Otin hänen miekkansa ja kohotin sen.
" Odotin sinulta enemmän." Sanoin ja surmasin hänet.
Nousin seisomaan, tunnustelin leukaani, se ei ollutkaan murtunut, ihmettelin sitä hetken, kunnes katsoin katsomon ja näin kuinka monta kymmentä saurusta juoksi minua kohti aseitaan heilutellen.
" KUOLEMA! KUOLEMA! KUOLEMA!" Kuului kun he juoksivat minua kohti.
Otin muutaman askeleen taaksepäin, kunnes jalkani osui johonkin kovaan, käännyin ja huomasin edessäni jyrkän pudotuksen alas viidakkoon, katsoin taakseni, Saurukset olivat enää kahden metrin päässä, Katsoin alas viidakkoon, taakse, Saurukset pystyivät jo lyömään minua.
" Odot..." aloitin mutta sitten minua sivallettiin miekalla kylkeeni, hoipertelin askeleen taaksepäin, en tuntenut maata, katsoin alas ja putosin...
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Että semmonen luku oli sitten tässä, olisi mukavaa jos saisi palautetta tästä, sekä kahdesta edellisestä luvusta.
Viimeksi muokannut Yrsa, Ke 08.07.2009 19:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
tossa tuli aika hyvä korjaus, kun ensin sanotaan, että leuka murtui, jonka jälkeen jotenkin onnistuu puhumaan ja sitten taas huomataan, että ei se leuka olekkaan murtunut.
välimerkkien paikat vähän hyppi, mutta oikein selvälukuista tekstiä ja haluan lisää.
välimerkkien paikat vähän hyppi, mutta oikein selvälukuista tekstiä ja haluan lisää.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Joo, se kaveri vaan luuli että sen leuka oli murtunut... Kiitos kommentista, mutta OLISI kIVA NIIDEN MUIDENKIN KOMMENTEJA LUKEA VÄLILLÄ!
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
7. luku: Levon aika
Putosin selkä edellä puun latvaan, josta kierähdin alas. Puiden oksat hiljensivät vauhtiani kunnes viimein iskeydyin vihreän ruohon peittämään maahan. Joka puolelta särki kun avasin silmäni ja katsoin ylös puun latvaan josta putoili lehtiä päälleni.
" Olen juuri tappanut näiden seutujen yhden vaarallisimmista sauruksista ja nyt olen väsynyt, eksynyt, haavoittunut(katsoin kyljessäni olevaa haava josta valui koko ajan verta), ja Bog-Gorin joukot luultavasti janoavat kostoa." Ajattelin ja katselin samalla ympärilleni.
Sitten kuului korkealta yläpuoleltani huutoja ja karjuntaa ja rummuttamista. En voinut jäädä siihen. Nopeasti revin puusta lehden, painoin sitä haavaa vasten jä lähdin juoksemaan niin lujaa kuin vain sillä hetkellä pääsin.
Minulla ei olllut mitään tietoa missä olin, juoksin viidakossa ja väistelin oksia ja piikkipensaita.
Kun olin juossut noin viitisen kilometriä kuulin virtaavan veden ääniä. Kuuntelin ja lähdin äänen suuntaan. Hetken päästä saavuin joelle. Vesi siinä oli kirkasta ja menin huuhtomaan haavani siinä. Päätin levähtää hieman, ajattelin, että tuskinpa Bog-Gorin joukot enää jaksavat minua etsiä.
Istuuduin kivelle ja aloin miettimään mitä tekisin. Kyllähän minä selviäisin yksinkin, mutta minulla on velvollisuus puolustaa maitamme jos niille hyökätään, eikä minusta ole paljoakaan apua, jos haahuilen metsässä päivät pitkät. Toinenkin asia painoi mieltäni, joukomme johtaja. Olin pitänyt häntä viisana ja hienona sauruksena, mutta nyt en enää. Hän huijasi meitä kaikkia, vei meidät tarkoituksella siihen luolaan jossa Bog-Gor ja hänen joukkonsa olivat. Onneksi hän sai surmansa, oneksi hän kuoli! Ajattelin.
Aurinko alkoi laskea kaukaisten vuorien taakse ja pian oli taivas msuta ja vain kuun kelmeä valo valaisi maata. Oli viileää, ja mieleni teki levätä. Laskin pääni alas ja murahdin, kaaduin maahan, suljin silmäni ja avasin ne vasta seuraavan viikon enssimäisen päivän viimeisenä minuuttina.
8. luku: Itza
Kiipesin korkean mäen päälle ja näin sieltä alhaalla olevien puiden latvojen yläpuolelle. Metsää jatkui silmän kantamattomiin. Minne tahansa katsoinkin puita riitti loputtomasti.
Bog-Gorin ja minun kaksin taistelusta on nyt kulunut jo kaksi viikkoa. Tiedän että Itza on lähin kaupunki näillä seuduilla, mutta minulle on yhä epäselvää, missä päin se on.
" Jatkamme matkaa!" Huusin takanani olevalle skink papille.
Tosiaan, te ette tiedä kuka hän on. tapasin hänet ja kaksi muuta skinkiä saman joen varrelta jossa oli levännyt. he eivät kertoneet mitä he tekivät tai mistä tulivat, mutta lähtivär kuitenkin seuraamaan minua. Toissa päivänä jouduimme villien terradonien hyökkäyksen kohteeksi ja kaksi muuta skinkiä kuolivat.
" Mihin olemme menossa?" Kysyi Skink pappi minulta.
" Itzaan." Vastasin hänelle ja osoitin sormella juuri ja juuri erottavaa vuorta kaukana edessä päin.
" En näe mitään!" Valitti pappi.
" Tuollapäin, josk atsoo hyvin tarkasti, erotat vuoret joiden juurella Itza on." Sanoin hänelle.
" Kuinka pitkä matka sinne on?" Uteli pappi.
" Juosten meillä menee luultavasti viisi päivää." Sanoin hänelle.
" Juoksemmeko koko matkan?" Pappi kysyi ihmetellen.
" Kyllä, mutta jos luulet ette pysy perässäni, ei sinun kannata silloin edes lähteä." Sanoin papille ja odotin hänen vastaustaan.
Pappi mietti hetken, kunnes sanoi:
" Lähdetään, koeta pysyä mukana, minä nimittäin juoksen kovaa."
Sitten hän hypähti ensin kaksi metriä eteen päin ja lähti häntä kolmantena jalkana juoksemaan mäkeä alas, suuntana vuoret jotka olin hänelle näyttänyt.
Juoksimme pitkään ja kovaa. Ensimmäinen päivä meni helposti, toisena alkoi hengästyttää ja kolmantena päivänä tuli jo nälkä. Neljäs päivä oli yhtä tuskaa, sillä jouduin kantamaan pappia selässäni vaikka enemmän kyllä olisi tehnyt mieli heittää jokeen joka virtasi lähes koko ajan vierellämme.
Sitten, viimein, viidennen päivän kahdentenakymmenentenäneljäntenä tuntina näimme Itzan muurien kohoavan edessämme.
Ne olivat kokeat ja upeat. Astuin portista sisään ja kymmenet saurus soturit ottivat minut vastaan ja huusivat nimeäni.
" Mitä tämä on?" Ihmettelin ja kysyin vartiossa seisovalta saurukselta.
" Mitäkö tämä on? HA! HA! HA! Kyllähän sinun pitäisi se tietää." Vartija nauroi.
" Vaan kun en tiedä! Olin eksyneenä viidakossa monta päivää, mitä minä olen tehnyt?" Kysyin edellen ihmetellen.
" Tapoit bog-Gorin! Kait sinä sen muistat?" Kuului ääni takanani, käännyin ja näin saman Sauruksen joka oli vartioinut minua silloin, kun olin ollut Bog-Gorin vankina.
" Mitä sinä täällä teet? Oletteko...!?" Mieleeni tuli aisa joka kauhistutti minua. Oliko nyt myös kotikaupunkin Itza joutunut bog-Gorin vallan alle, ja nyt he aikovat uhrata minut jumalille. Ei, ei se voi olla niin!
Tunsin kuinka kaksi minua suurempaa vartijaa tarttuivat minusta kiinni, yritin rimpuilla irit smalla kun minua vietiin korkeimman temppelin päälle, jonka ylimmällä kerroksella minua odotti itse Slann.
Putosin selkä edellä puun latvaan, josta kierähdin alas. Puiden oksat hiljensivät vauhtiani kunnes viimein iskeydyin vihreän ruohon peittämään maahan. Joka puolelta särki kun avasin silmäni ja katsoin ylös puun latvaan josta putoili lehtiä päälleni.
" Olen juuri tappanut näiden seutujen yhden vaarallisimmista sauruksista ja nyt olen väsynyt, eksynyt, haavoittunut(katsoin kyljessäni olevaa haava josta valui koko ajan verta), ja Bog-Gorin joukot luultavasti janoavat kostoa." Ajattelin ja katselin samalla ympärilleni.
Sitten kuului korkealta yläpuoleltani huutoja ja karjuntaa ja rummuttamista. En voinut jäädä siihen. Nopeasti revin puusta lehden, painoin sitä haavaa vasten jä lähdin juoksemaan niin lujaa kuin vain sillä hetkellä pääsin.
Minulla ei olllut mitään tietoa missä olin, juoksin viidakossa ja väistelin oksia ja piikkipensaita.
Kun olin juossut noin viitisen kilometriä kuulin virtaavan veden ääniä. Kuuntelin ja lähdin äänen suuntaan. Hetken päästä saavuin joelle. Vesi siinä oli kirkasta ja menin huuhtomaan haavani siinä. Päätin levähtää hieman, ajattelin, että tuskinpa Bog-Gorin joukot enää jaksavat minua etsiä.
Istuuduin kivelle ja aloin miettimään mitä tekisin. Kyllähän minä selviäisin yksinkin, mutta minulla on velvollisuus puolustaa maitamme jos niille hyökätään, eikä minusta ole paljoakaan apua, jos haahuilen metsässä päivät pitkät. Toinenkin asia painoi mieltäni, joukomme johtaja. Olin pitänyt häntä viisana ja hienona sauruksena, mutta nyt en enää. Hän huijasi meitä kaikkia, vei meidät tarkoituksella siihen luolaan jossa Bog-Gor ja hänen joukkonsa olivat. Onneksi hän sai surmansa, oneksi hän kuoli! Ajattelin.
Aurinko alkoi laskea kaukaisten vuorien taakse ja pian oli taivas msuta ja vain kuun kelmeä valo valaisi maata. Oli viileää, ja mieleni teki levätä. Laskin pääni alas ja murahdin, kaaduin maahan, suljin silmäni ja avasin ne vasta seuraavan viikon enssimäisen päivän viimeisenä minuuttina.
8. luku: Itza
Kiipesin korkean mäen päälle ja näin sieltä alhaalla olevien puiden latvojen yläpuolelle. Metsää jatkui silmän kantamattomiin. Minne tahansa katsoinkin puita riitti loputtomasti.
Bog-Gorin ja minun kaksin taistelusta on nyt kulunut jo kaksi viikkoa. Tiedän että Itza on lähin kaupunki näillä seuduilla, mutta minulle on yhä epäselvää, missä päin se on.
" Jatkamme matkaa!" Huusin takanani olevalle skink papille.
Tosiaan, te ette tiedä kuka hän on. tapasin hänet ja kaksi muuta skinkiä saman joen varrelta jossa oli levännyt. he eivät kertoneet mitä he tekivät tai mistä tulivat, mutta lähtivär kuitenkin seuraamaan minua. Toissa päivänä jouduimme villien terradonien hyökkäyksen kohteeksi ja kaksi muuta skinkiä kuolivat.
" Mihin olemme menossa?" Kysyi Skink pappi minulta.
" Itzaan." Vastasin hänelle ja osoitin sormella juuri ja juuri erottavaa vuorta kaukana edessä päin.
" En näe mitään!" Valitti pappi.
" Tuollapäin, josk atsoo hyvin tarkasti, erotat vuoret joiden juurella Itza on." Sanoin hänelle.
" Kuinka pitkä matka sinne on?" Uteli pappi.
" Juosten meillä menee luultavasti viisi päivää." Sanoin hänelle.
" Juoksemmeko koko matkan?" Pappi kysyi ihmetellen.
" Kyllä, mutta jos luulet ette pysy perässäni, ei sinun kannata silloin edes lähteä." Sanoin papille ja odotin hänen vastaustaan.
Pappi mietti hetken, kunnes sanoi:
" Lähdetään, koeta pysyä mukana, minä nimittäin juoksen kovaa."
Sitten hän hypähti ensin kaksi metriä eteen päin ja lähti häntä kolmantena jalkana juoksemaan mäkeä alas, suuntana vuoret jotka olin hänelle näyttänyt.
Juoksimme pitkään ja kovaa. Ensimmäinen päivä meni helposti, toisena alkoi hengästyttää ja kolmantena päivänä tuli jo nälkä. Neljäs päivä oli yhtä tuskaa, sillä jouduin kantamaan pappia selässäni vaikka enemmän kyllä olisi tehnyt mieli heittää jokeen joka virtasi lähes koko ajan vierellämme.
Sitten, viimein, viidennen päivän kahdentenakymmenentenäneljäntenä tuntina näimme Itzan muurien kohoavan edessämme.
Ne olivat kokeat ja upeat. Astuin portista sisään ja kymmenet saurus soturit ottivat minut vastaan ja huusivat nimeäni.
" Mitä tämä on?" Ihmettelin ja kysyin vartiossa seisovalta saurukselta.
" Mitäkö tämä on? HA! HA! HA! Kyllähän sinun pitäisi se tietää." Vartija nauroi.
" Vaan kun en tiedä! Olin eksyneenä viidakossa monta päivää, mitä minä olen tehnyt?" Kysyin edellen ihmetellen.
" Tapoit bog-Gorin! Kait sinä sen muistat?" Kuului ääni takanani, käännyin ja näin saman Sauruksen joka oli vartioinut minua silloin, kun olin ollut Bog-Gorin vankina.
" Mitä sinä täällä teet? Oletteko...!?" Mieleeni tuli aisa joka kauhistutti minua. Oliko nyt myös kotikaupunkin Itza joutunut bog-Gorin vallan alle, ja nyt he aikovat uhrata minut jumalille. Ei, ei se voi olla niin!
Tunsin kuinka kaksi minua suurempaa vartijaa tarttuivat minusta kiinni, yritin rimpuilla irit smalla kun minua vietiin korkeimman temppelin päälle, jonka ylimmällä kerroksella minua odotti itse Slann.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Hienoa tekstiä, paikottain kirjoitusvirheitä, aika tarkasti muuten laski sen viisi päivää, kun viidennen päivän 24.tunti saapuivat Itzaan...
Ei ole siis mikään muuttunut!
Ei ole siis mikään muuttunut!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
9. Luku: Soturista päälliköksi
Minut raahattiin korkeimman temppelin ylimmälle kerrokselle ja heitettiin Slann maagipapin, tämän hetkinen Itzan johtajan eteen.
Olin niin väsynyt etteivät polveni kyenneet enää kannattelemaan minua ja kaduin polvilleni kiviselle temppelin lattialle.
Katsoin maahan, mutta tunsin kuinka Slannin punaiset silmät tuijottivat minua ja kuulin hänen puhuvan:
” Olet taistellut urheasti viimeisen kuun aikana. Etenkin Bog-Gorin tappaminen ja hänen joukoiltaan pakeneminen osoittaa, että jumalat ovat siunanneet sinua lujalla tahdolla ja harvinaisella älyllä saurukseksi. Toki on myönnettävä että taistelutaitosi lähentelevät jo vanhaveristen saurusten taitoja.” Slann sanoi.
En vastannut hänelle mitään ja katsoin edelleenkin jähmettyneenä maahan.
” Tiedätkö miksi sinut on tuotu tänne?” Slann kysyi minulta.
” Koska Bog-Gor on onnistunut valloittamaan jo tämän kauoungin, ja nyt saitte minut kiinni. Aiotte tappaa minut. uhraatte jumalille!” Sanoin ja kohotin katseeni Slanniin.
Slann katsoi minua punaisilla, kiiluvilla silmillään ja väistyi tieltäni, jotta näkisin seinälle riipustetun saurus päällikön miekan ja suuren, terävillä piikeillä koristellun, hienon kilven, joita mahtavat vanhaveriset saurukset käyttivät. Niiden vierellä oli myös hyvin valmistettu haarniska kaikkine hienouksineen.
” Nuo ovat sinun. Pue ne yllesi ja johda Itzan Länsi-osan sekä Etelä-osan saurus sotureita niin kauan kunnes jumalten sinulle määrätty elämä päättyy.” Slann sanoi ja osoitti haarniskaa, miekkaa ja kilpeä.
En ymmärtänyt. He eivät aokaan tappaa minua, olinko väärässä, käännyin katsomaan saurusta joka oli olut Bog-Gorin leirissä silloin kun olin ollut vankina siellä.
” Kuka olet?” Kysyin häneltä.
” Nimelläni ei ole väliä, mutta minua kutsutaan Ruggiksi. Olin soluttautuneena Bog-Gorin joukkoon. Tarkoituksenani oli suojella sinua kuolemalta.” Rugg vastasi.
” No, oli kyllä vähällä että olisit epäonnistunut.” Sanoin yhä ihmetellen kaikkea ja käännyin Slann maagia päin. Avasin suuni sanoakseni jotain mutta Slann keskeytti:
” Pue haarniskasi ylle, minä en puhu tästä lähdin soturille, vaan Itzan Länsi-osan joukkojen päällikölle!” Slann sanoi minulle niin kovaa, että se kuului Itzan alakaduille saakka, ja väki joukko hurrasi samalla kun laitoin haarniskan päälleni, ujutin käteni kilven kahvalle ja tartun sen kahvasta kiinni. Ojensin oikena käteni miekan kahvalle ja taivuti sormeni sen ympärille.
Minusta oli tullut päällikkö, jolla oli halussaan Itzan suurimmat saurus joukot. Ja pian, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään, alkaisi ensimmäinen hyökkäys Itzaan.
-----------------------------------------------------------
Seuraava luku on:
Itzan puolustus, 10. Luku: Joukkojen lähtö
Minut raahattiin korkeimman temppelin ylimmälle kerrokselle ja heitettiin Slann maagipapin, tämän hetkinen Itzan johtajan eteen.
Olin niin väsynyt etteivät polveni kyenneet enää kannattelemaan minua ja kaduin polvilleni kiviselle temppelin lattialle.
Katsoin maahan, mutta tunsin kuinka Slannin punaiset silmät tuijottivat minua ja kuulin hänen puhuvan:
” Olet taistellut urheasti viimeisen kuun aikana. Etenkin Bog-Gorin tappaminen ja hänen joukoiltaan pakeneminen osoittaa, että jumalat ovat siunanneet sinua lujalla tahdolla ja harvinaisella älyllä saurukseksi. Toki on myönnettävä että taistelutaitosi lähentelevät jo vanhaveristen saurusten taitoja.” Slann sanoi.
En vastannut hänelle mitään ja katsoin edelleenkin jähmettyneenä maahan.
” Tiedätkö miksi sinut on tuotu tänne?” Slann kysyi minulta.
” Koska Bog-Gor on onnistunut valloittamaan jo tämän kauoungin, ja nyt saitte minut kiinni. Aiotte tappaa minut. uhraatte jumalille!” Sanoin ja kohotin katseeni Slanniin.
Slann katsoi minua punaisilla, kiiluvilla silmillään ja väistyi tieltäni, jotta näkisin seinälle riipustetun saurus päällikön miekan ja suuren, terävillä piikeillä koristellun, hienon kilven, joita mahtavat vanhaveriset saurukset käyttivät. Niiden vierellä oli myös hyvin valmistettu haarniska kaikkine hienouksineen.
” Nuo ovat sinun. Pue ne yllesi ja johda Itzan Länsi-osan sekä Etelä-osan saurus sotureita niin kauan kunnes jumalten sinulle määrätty elämä päättyy.” Slann sanoi ja osoitti haarniskaa, miekkaa ja kilpeä.
En ymmärtänyt. He eivät aokaan tappaa minua, olinko väärässä, käännyin katsomaan saurusta joka oli olut Bog-Gorin leirissä silloin kun olin ollut vankina siellä.
” Kuka olet?” Kysyin häneltä.
” Nimelläni ei ole väliä, mutta minua kutsutaan Ruggiksi. Olin soluttautuneena Bog-Gorin joukkoon. Tarkoituksenani oli suojella sinua kuolemalta.” Rugg vastasi.
” No, oli kyllä vähällä että olisit epäonnistunut.” Sanoin yhä ihmetellen kaikkea ja käännyin Slann maagia päin. Avasin suuni sanoakseni jotain mutta Slann keskeytti:
” Pue haarniskasi ylle, minä en puhu tästä lähdin soturille, vaan Itzan Länsi-osan joukkojen päällikölle!” Slann sanoi minulle niin kovaa, että se kuului Itzan alakaduille saakka, ja väki joukko hurrasi samalla kun laitoin haarniskan päälleni, ujutin käteni kilven kahvalle ja tartun sen kahvasta kiinni. Ojensin oikena käteni miekan kahvalle ja taivuti sormeni sen ympärille.
Minusta oli tullut päällikkö, jolla oli halussaan Itzan suurimmat saurus joukot. Ja pian, vaikka en sitä vielä silloin tiennytkään, alkaisi ensimmäinen hyökkäys Itzaan.
-----------------------------------------------------------
Seuraava luku on:
Itzan puolustus, 10. Luku: Joukkojen lähtö
Viimeksi muokannut Yrsa, Ma 03.08.2009 17:27. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Eikös edellisen luvun pitänyt olla luku 9? Ainakin edellisessä oli 2 kertaa luku 8
Mutta joo,paikoittelen liioteltua ( nielaisi sydämen yms) mutta oli kuitenkin ihan mukava lukea vaikka hieman kirjoitusvirheitä onkin. Paras tarinasi täältä ,odottelen jatkoa sillä näiden lukeminen ollut viihdyttävää .
Mutta joo,paikoittelen liioteltua ( nielaisi sydämen yms) mutta oli kuitenkin ihan mukava lukea vaikka hieman kirjoitusvirheitä onkin. Paras tarinasi täältä ,odottelen jatkoa sillä näiden lukeminen ollut viihdyttävää .
Kirjoittaja Drakojan » To 03.09.2009 17:48
Se on trolli, ei siitä kannata välittää.
Se on trolli, ei siitä kannata välittää.
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Kirjoitusvirheesi ovat vähentyneet ja tämähän on mahtavaa! Jotenkin tuntui, kuin tuossa luvussa ei olisi tapahtunut melkein mitään, mutta saan tarinasta edelleenkin helposti kiinni ja tarina tuntuu melko sukkelalta. Onnitteluni, olet parantanut!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Kiitos kommenteista, mutta haluaisin vielä kuulla muidenkin (jotka EIVÄT pitäneet huumoripohjaisista tarinoistani) mielipiteitä tästä.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
10. Luku: joukkojen lähtö
Kävelin Tempelin reunalle Slaan maagipapin viereen ja katsoin alas. Sadat saurus soturit ja skinkit hurrasivat alhaalla. Mielessäni pyöri monta asiaa, mutta yksi asia oli mielessäni kaikkein eniten: Kun nyt olen päällikkö, minun kuuluu johtaa joukkoni taisteluun. Ja jos minun kuuluu johtaa joukot taisteluun, ei taistelu ole koskaan kaukana. Käänyin katsomaan Slannia, mutta tämä sanoi vastasi vaikken ollut edes kysynyt mitään.
" Tänne on tulossa pohjoisesta, idästä ja lännestä Skavenien sotajoukkoja, ovat täällä ennen huomista aamua. " Slann sanoi.
" Mutta Skavenit pakenivat! Miten he voivat taas olla hyökkäämässä?" Ihmettelin.
" Tässä maailmassa ei ole rauhaa, ja me lepäämme vasta kun kaikki muut kansat on pyyhitty pois maailmasta." Slann sanoi ja jatkoi sitten:
" Sinun kuuluu johtaa joukkosi Lännestä tulevien joukkojen kimppuun, kun olet saanut tuhottua ne, täytyy sinun hankkia lisää miehiä, luultavasti." Slann sanoi.
" Mistä saan lisää taistelijoita? Pahuax on liian kaukana ja niin ovat muutkin kaupungit." Sanoin Slannille, joka katsoi minuun ja vastasi kylmällä äneellä:
" Näillä main on kyllä sauruksia, hurjia ja verenhimoisia taistelijoita. Tiedät kyllä keitä tarkoitan." Slann sanoi ja katsoi minua silmiin.
Katsoin Slannia kysyvästä ja hän sanoi:
" Tapoit heidän johtajan kaksintaistelussa." Slann sanoi.
" Bog-Gorin ryövärit ja murhaajat! Petturit! En varmasti pyydä heiltä apua! He tappavat mielummin minut kuin Skavenit!" Huusin, oliko Slann tulllut hulluksi.
" Liioittelet, sitä paitsi, sano että minä lähetin sinut asialle. Luulisin sillä olevan jotain merkitystä heidänkin sisimmässään. Ja hekin vihaavat Skaveneita, yhtä lailla kuin me kaikki muutkin." Slann sanoi.
Katsoin Slannia, minun oli pakko luottaa häneen. Toivottavasti hän tiesi mitä teki.
" Ja mitä sitten? Mitä sitten kun olen saanut Bog-Gorin joukot avukseni?" Kysyin.
" Tänne on silloin jo luultavasti hyökätty. Joten sinun täytyy palata tänne mahdollisimman nopeasti, onko selvä?" Slann kysyi ja katsoi minua tarkasti.
Murahdin ja nyökkäsin päätäni.
" Toteutan kaiken mitä olet käskenyt minun suorittaa." Sanoin, ja sitten lähdin temppelin rappusia alas, ensimmäiset askeleeni ensimmäiseen tehtävääni päällikönä oli nyt otettu.
11. Luku: Hyökkäys Itzaan
vaikken sitä vielä silloin tiennytkään, itse asiassa kuulin tämän Ruggilta vasta sen jälkeen kun se oli tapahtunut.
Päivä sen jälkeen kun olin lähtenyt Itzasta täyttämään ensimmäistä tehtävääni jonka Slann oli minulle laatinut. Hyökäsivät Skavenit Itzaan. Kyllä, ihmettelen aina mistä ne saastat tulevat. Niitä kun tuntuu olevan loputtomiin nykyään maillamme. Vaikka ajaisimme ne pois, ne tulevat takaisin, yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta, totuus on, että olin kuljettanut 70% Itzan puolustajista mukanani, ja käytännössä puolustuskyvytön kaupunki joutui hyökkäyksen kohteeksi, kerron tämän teille, niin kuin Ruggi kertoi sen minulle:
Olin temppelissä juuri silloin, kun kuulin tuulen kuljettavan viidaksota rääkynää ja huutoa. Sota rummut kantautuivat korviini ja pian lennähti suuri kivi temppelin katosta sisään. Katto oli sortua päälleni, jos olisin jäänyt keräämään aseitani ympäriltä.
Kun tulin ulos sortuneesta temppelsitä, näin kaiken sen mitä en ikinä olsii toivonut näkeväni. Jumalat olivat selvästi hylännet meidät. Skaveneita tulvi porteista, sortuneiden muurien aukoista ja ylipäätään joka puolelta. Meitä oli liian vähän. kaupunki oli menetetty. Slann laati taikoja korkeimmassa tornissaan mutta turhaan, saurukset kaatuivat maahan yksitellen. Minun olisi kuulunut taistella, taistella kuolemaani saakka siellä, puolustaa kaupunkia...mutta minä pakenin, pakenin kuin mikäkin rotta...rotta pakenee rottia...mutta en paennut yksin. Pakenin sen sinun kanssasi kukeneen skinki papin ja viiden sauruksen kanssa. Viimeinen asia minkä muistan tuosta yöstä, oli se, kuinka näin Skavenien lipun nousevan Itzan ylle. Kaupunki oli menetetty.
Tässä kohtaa tilanne näytti heikolta, mutta minä olin pärjännyt tehtävässäni erinomaisesti. Jos onnistuisin saamaan Bog-Gorin joukot puolelleni, voisimme vallata Itzan takaisin. Ajatus siitä, että joutuisimme hyökkäämään omaan kaupunkiimme tuntui hirviitävältä, mutta toisaalta sitä lievensi ajatus siitä, että meidän vihollisemme, jotuisivat puolustamaan meidän kaupunkiamme.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraava luku: Odottamaton liitto
Kävelin Tempelin reunalle Slaan maagipapin viereen ja katsoin alas. Sadat saurus soturit ja skinkit hurrasivat alhaalla. Mielessäni pyöri monta asiaa, mutta yksi asia oli mielessäni kaikkein eniten: Kun nyt olen päällikkö, minun kuuluu johtaa joukkoni taisteluun. Ja jos minun kuuluu johtaa joukot taisteluun, ei taistelu ole koskaan kaukana. Käänyin katsomaan Slannia, mutta tämä sanoi vastasi vaikken ollut edes kysynyt mitään.
" Tänne on tulossa pohjoisesta, idästä ja lännestä Skavenien sotajoukkoja, ovat täällä ennen huomista aamua. " Slann sanoi.
" Mutta Skavenit pakenivat! Miten he voivat taas olla hyökkäämässä?" Ihmettelin.
" Tässä maailmassa ei ole rauhaa, ja me lepäämme vasta kun kaikki muut kansat on pyyhitty pois maailmasta." Slann sanoi ja jatkoi sitten:
" Sinun kuuluu johtaa joukkosi Lännestä tulevien joukkojen kimppuun, kun olet saanut tuhottua ne, täytyy sinun hankkia lisää miehiä, luultavasti." Slann sanoi.
" Mistä saan lisää taistelijoita? Pahuax on liian kaukana ja niin ovat muutkin kaupungit." Sanoin Slannille, joka katsoi minuun ja vastasi kylmällä äneellä:
" Näillä main on kyllä sauruksia, hurjia ja verenhimoisia taistelijoita. Tiedät kyllä keitä tarkoitan." Slann sanoi ja katsoi minua silmiin.
Katsoin Slannia kysyvästä ja hän sanoi:
" Tapoit heidän johtajan kaksintaistelussa." Slann sanoi.
" Bog-Gorin ryövärit ja murhaajat! Petturit! En varmasti pyydä heiltä apua! He tappavat mielummin minut kuin Skavenit!" Huusin, oliko Slann tulllut hulluksi.
" Liioittelet, sitä paitsi, sano että minä lähetin sinut asialle. Luulisin sillä olevan jotain merkitystä heidänkin sisimmässään. Ja hekin vihaavat Skaveneita, yhtä lailla kuin me kaikki muutkin." Slann sanoi.
Katsoin Slannia, minun oli pakko luottaa häneen. Toivottavasti hän tiesi mitä teki.
" Ja mitä sitten? Mitä sitten kun olen saanut Bog-Gorin joukot avukseni?" Kysyin.
" Tänne on silloin jo luultavasti hyökätty. Joten sinun täytyy palata tänne mahdollisimman nopeasti, onko selvä?" Slann kysyi ja katsoi minua tarkasti.
Murahdin ja nyökkäsin päätäni.
" Toteutan kaiken mitä olet käskenyt minun suorittaa." Sanoin, ja sitten lähdin temppelin rappusia alas, ensimmäiset askeleeni ensimmäiseen tehtävääni päällikönä oli nyt otettu.
11. Luku: Hyökkäys Itzaan
vaikken sitä vielä silloin tiennytkään, itse asiassa kuulin tämän Ruggilta vasta sen jälkeen kun se oli tapahtunut.
Päivä sen jälkeen kun olin lähtenyt Itzasta täyttämään ensimmäistä tehtävääni jonka Slann oli minulle laatinut. Hyökäsivät Skavenit Itzaan. Kyllä, ihmettelen aina mistä ne saastat tulevat. Niitä kun tuntuu olevan loputtomiin nykyään maillamme. Vaikka ajaisimme ne pois, ne tulevat takaisin, yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta, totuus on, että olin kuljettanut 70% Itzan puolustajista mukanani, ja käytännössä puolustuskyvytön kaupunki joutui hyökkäyksen kohteeksi, kerron tämän teille, niin kuin Ruggi kertoi sen minulle:
Olin temppelissä juuri silloin, kun kuulin tuulen kuljettavan viidaksota rääkynää ja huutoa. Sota rummut kantautuivat korviini ja pian lennähti suuri kivi temppelin katosta sisään. Katto oli sortua päälleni, jos olisin jäänyt keräämään aseitani ympäriltä.
Kun tulin ulos sortuneesta temppelsitä, näin kaiken sen mitä en ikinä olsii toivonut näkeväni. Jumalat olivat selvästi hylännet meidät. Skaveneita tulvi porteista, sortuneiden muurien aukoista ja ylipäätään joka puolelta. Meitä oli liian vähän. kaupunki oli menetetty. Slann laati taikoja korkeimmassa tornissaan mutta turhaan, saurukset kaatuivat maahan yksitellen. Minun olisi kuulunut taistella, taistella kuolemaani saakka siellä, puolustaa kaupunkia...mutta minä pakenin, pakenin kuin mikäkin rotta...rotta pakenee rottia...mutta en paennut yksin. Pakenin sen sinun kanssasi kukeneen skinki papin ja viiden sauruksen kanssa. Viimeinen asia minkä muistan tuosta yöstä, oli se, kuinka näin Skavenien lipun nousevan Itzan ylle. Kaupunki oli menetetty.
Tässä kohtaa tilanne näytti heikolta, mutta minä olin pärjännyt tehtävässäni erinomaisesti. Jos onnistuisin saamaan Bog-Gorin joukot puolelleni, voisimme vallata Itzan takaisin. Ajatus siitä, että joutuisimme hyökkäämään omaan kaupunkiimme tuntui hirviitävältä, mutta toisaalta sitä lievensi ajatus siitä, että meidän vihollisemme, jotuisivat puolustamaan meidän kaupunkiamme.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraava luku: Odottamaton liitto
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
kommenteja vaan tulemaan
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
kirjoitusvirheet vähentyvät luku luvulta, mutta kyllä niitä vielä löytyy!
paljoa ei tässä tapahtunut. Tiivistettynä voisi sanoa, että Gar-Slat lähti Itzasta, jonne hyökättiin...
Jos näistä pitää tällaisia tehdä, voisi hieman pidempää pätkää yrittää :\
paljoa ei tässä tapahtunut. Tiivistettynä voisi sanoa, että Gar-Slat lähti Itzasta, jonne hyökättiin...
Jos näistä pitää tällaisia tehdä, voisi hieman pidempää pätkää yrittää :\
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Vähän pidempiä osia, kiitos. Muuten tämä onkin yksi parhaista tarinoista mitä olen lukenut. :)
Viimeksi muokannut Pazake, Ti 04.08.2009 18:57. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Kahvi juodaan useimmiten kahvikupeista." -Wikipedia
Re: Itzan puolustus (luvut 1 ->)
Jatkossa teen luvuista pidempiä. Näiltä näkymin tarina alkaa jo lähestyä loppuaan, eli täytynee yrittää saada viimeisistä osista parempia.
Voitto ei ole tärkeintä, vaan se, että Ruotsi häviää!