Miten musta tuntuu, että WM/H on ollut mielessä tässä? :D Tottahan tuo ko. pelin kohdalla on. Moni kuitenkin (ainakin minä) ajattelee asiaa lähinnä niinkin raadollisesti, että saa leikkiä siisteillä leluilla, maalata niitä ja pelata hyvää peliä. Silloin kun on hauskaa, on hankala löytää tekemisestään vikaa.Dolmot kirjoitti:Jos näitä perustotuuksia ryhdytään epähuomiossa tai tarkoituksella hämmentämään, se tietenkin luo eräänlaista (hetkellistä) mielenkiintoa, mutta vaatii myös välittömästi kaikilta pelaajilta näiden poikkeuksien opiskelua. Jos joku kukkakeppi yhtäkkiä oppii sekä lentämään että teleporttaamaan, saa 2+ wardin päähän putoavia siirtolohkareita vastaan ja tekee enemmän hyökkäyksiä kuin mammutti, siinä kärsii sekä uskottavuus että intuitiivisuus. Peli siirtyy kentän lukemisesta stattien opiskelun suuntaan. Eräs henkilö käytti tällaisesta formaatista luonnehdintaa "MtG with an occasional reference to the miniatures". Kyllähän niistä pelin saa, mutta se ei enää ole hyvä figupeli, jos tulos ei riipukaan fiksusta operoinnista maaston keskellä vaan kaikkea yleistä logiikkaa ja fysiikan lakeja uhmaavien erikoistemppujen vetämisestä povarista.
Jos syvälliseks mennään, on pakko olla samaa mieltä. Äärimmäisen intuitiivisen pelin ongelmaksi kuitenkin nostaisin haasteen puutteen ja eräänlaisen kertakäyttöisyyden. Balanssi intuition ja opetellun taidon välillä olisi minusta suotavaa jopa pelin tapauksessa, jossa mammutti lyö kovempaa kuin kääpiö.
